Myrskyluodon Maija -elokuva, jättääköhän ahdistuneen olon?

Mitä tällä hetkellä suosittelette elokuvissa?

Tiina Lymi on ihan paras.

3h 14min 🤦 

Meillähän tavalla elokuvassa on käsitelty Maijan pienen lapsen löytyminen hukkuneena. Sydän särkyi sarjaa katsoessa, kun lapsi löytyi sieltä matalikosta kellumasta😢

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana Maijalla diagnosoitaisiin masennus ja ahdistus. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuonne keskelle ei mitään piti ylipäätään muuttaa kun kulkeminen sinne oli vaikeaa, eikä mitään arkea helpottavaa ollut ja kaikki tosiaan kaukana ja vaikean matkan päässä. Varsinkin talvisin kulkeminen oli välillä mahdotonta ja pelkän vaarallisen jäätien varassa, johon puoliso sitten tien pettäessä hukkui. Tuolla sitten piti asua ja elää synkkyydessä monta vuosikymmentä nuoresta parikymppisestä vastavihitystä vaimosta ihan viimeisiin vanhusvuosiin asti. Lapset sitten kuitenkin lähtivät tuolta pois.

Sinä  nyt et ymmärrä historiasta mitään, ei elokuva ole sinulle suunnattu.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana Maijalla diagnosoitaisiin masennus ja ahdistus. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuonne keskelle ei mitään piti ylipäätään muuttaa kun kulkeminen sinne oli vaikeaa, eikä mitään arkea helpottavaa ollut ja kaikki tosiaan kaukana ja vaikean matkan päässä. Varsinkin talvisin kulkeminen oli välillä mahdotonta ja pelkän vaarallisen jäätien varassa, johon puoliso sitten tien pettäessä hukkui. Tuolla sitten piti asua ja elää synkkyydessä monta vuosikymmentä nuoresta parikymppisestä vastavihitystä vaimosta ihan viimeisiin vanhusvuosiin asti. Lapset sitten kuitenkin lähtivät tuolta pois.

Nykyaikana kukaan (Suomessa ainakaan) ei taida elää tuollaista elämää.

Kirjailija Anni Blomqvistilta, kuten Myrskyluodon Maijaltakin, kuoli hukkumalla miehen lisäksi lapsikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana Maijalla diagnosoitaisiin masennus ja ahdistus. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuonne keskelle ei mitään piti ylipäätään muuttaa kun kulkeminen sinne oli vaikeaa, eikä mitään arkea helpottavaa ollut ja kaikki tosiaan kaukana ja vaikean matkan päässä. Varsinkin talvisin kulkeminen oli välillä mahdotonta ja pelkän vaarallisen jäätien varassa, johon puoliso sitten tien pettäessä hukkui. Tuolla sitten piti asua ja elää synkkyydessä monta vuosikymmentä nuoresta parikymppisestä vastavihitystä vaimosta ihan viimeisiin vanhusvuosiin asti. Lapset sitten kuitenkin lähtivät tuolta pois.

 

Nykyaikana kukaan (Suomessa ainakaan) ei taida elää tuollaista elämää.

Kirjailija Anni Blomqvistilta, kuten Myrskyluodon Maijaltakin, kuoli hukkumalla miehen lisäksi lapsikin. 

Niinhän tuossa jo aiemmin sanottiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillähän tavalla elokuvassa on käsitelty Maijan pienen lapsen löytyminen hukkuneena. Sydän särkyi sarjaa katsoessa, kun lapsi löytyi sieltä matalikosta kellumasta😢

Luin jostain Maijaa näyttelevän haastattelusta, että viimeisenä kuvauspäivänä kuvattiin ilmeisesti tuohon liittyvä kohtaus, taitaa olla se trailerissa näkyvä vedenalainen juttu. 

Voin olla väärässä, mutta jos noin on, niin televisiosarjan kohtaus on realistisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana Maijalla diagnosoitaisiin masennus ja ahdistus. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuonne keskelle ei mitään piti ylipäätään muuttaa kun kulkeminen sinne oli vaikeaa, eikä mitään arkea helpottavaa ollut ja kaikki tosiaan kaukana ja vaikean matkan päässä. Varsinkin talvisin kulkeminen oli välillä mahdotonta ja pelkän vaarallisen jäätien varassa, johon puoliso sitten tien pettäessä hukkui. Tuolla sitten piti asua ja elää synkkyydessä monta vuosikymmentä nuoresta parikymppisestä vastavihitystä vaimosta ihan viimeisiin vanhusvuosiin asti. Lapset sitten kuitenkin lähtivät tuolta pois.

 

Nykyaikana kukaan (Suomessa ainakaan) ei taida elää tuollaista elämää.

Kirjailija Anni Blomqvistilta, kuten Myrskyluodon Maijaltakin, kuoli hukkumalla miehen lisäksi lapsikin. 

Nii

Jep, meni kommentit ristiin, piti lukea yksi työsähköposti kesken kirjoittamisen ja joku ehti väliin.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tykännyt ns raskassoutuisista teatteriesityksistä enkä elokuvista. Haluan elämään iloa ja valoa, en itkua ja valitusta. Niinpä katson teatteriohjelmistosta niitä joissa saa nauraa ja jää hyvä mieli esityksen jälkeen. Mieluummin farssia ja komediaa kun raskasta.

Noin täälläkin. Kun elämässä on vähän iloa niin ei tosiaan kaipaa mennä itkemään ja järkyttymään murheellisista kohtaloista toisten elämässä. Hauskuutta, iloa ja valoa ei ole liikaa joten valinnat puhuvat puolestaan mitä katsotaan. 

Siinä on toi söpö poliisi Ruotsista! En ehkä kestä!!! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella kainalokarvat rehottaa elokuvassa 🤢

 

Tuliko sinulle yllätyksenä, että naisilla on kainalokarvat? 

🙈🤪 It was sarkasmihuumour.!!  Tässä viitattìin "Voi kauhiaa, naisella näkyy kainalokarvat" -raivoon, jota käytiin Linnan itsenäisyysjuhlien jatkoilla esiintyneen laulajan karvoituksen näkymisestä. 

Vissiinkin pitäis aina laittaa jokin merkki keskusteluun, jossa ilmoitetaan kaikille lukijoille, että seuraavaksi tulee vitsi, älä ota tätä tosissasi. Sellainen huomiovaroitus tosikoille.

                onhan tuo karu tarina ja surullinen    miksei jättäis

Miksi tehdään surullisia ja traagisia elokuvia teatteri ym juttuja? Sopisi kysyä ihmisiltä mitä mieluummin katsovat. Itse en menis katsomaan tuollaisia vaikka olisi ilmaisnäytös.

Pitääkö tuo ahdistuskortti vetää jo leffojen katsomiseenkin?

Vanha parempi, tässä liikaa siirappia.  Hyvä kuitenkin, että joku tekee Suomessa muutakin, kuin iänikuisia julkkisjuoppojen toilauksia, murhia ja navanalusaiheita.

Lymin Sisäilmaa oli huippu, tämä neljän millin leffaspektaakkeli ei vakuuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana Maijalla diagnosoitaisiin masennus ja ahdistus. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuonne keskelle ei mitään piti ylipäätään muuttaa kun kulkeminen sinne oli vaikeaa, eikä mitään arkea helpottavaa ollut ja kaikki tosiaan kaukana ja vaikean matkan päässä. Varsinkin talvisin kulkeminen oli välillä mahdotonta ja pelkän vaarallisen jäätien varassa, johon puoliso sitten tien pettäessä hukkui. Tuolla sitten piti asua ja elää synkkyydessä monta vuosikymmentä nuoresta parikymppisestä vastavihitystä vaimosta ihan viimeisiin vanhusvuosiin asti. Lapset sitten kuitenkin lähtivät tuolta pois.

 

Sinä  nyt et ymmärrä historiasta mitään, ei elokuva ole sinulle suunnattu.

Ymmärrän silti hyvin että lähtivät tuolta. Ja eiköhän parempia paikkoja ollut kyllä 1800-luvullakin. Valinta tuo ollut tavallaan kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tykännyt ns raskassoutuisista teatteriesityksistä enkä elokuvista. Haluan elämään iloa ja valoa, en itkua ja valitusta. Niinpä katson teatteriohjelmistosta niitä joissa saa nauraa ja jää hyvä mieli esityksen jälkeen. Mieluummin farssia ja komediaa kun raskasta.

Pöh, semmoinen tyhjännauraminen on ihan turhaa touhua. Kunnon ahdistus ja suru ja vitutus, niin tuntuu jossakin. Suru on kaunista.

Tuohan kestää 2h 43min. Kertaakaan en katsonut kelloa. Todella mukaansatempaava elokuva. Oli traaginen joo mutta loppu oli kaunis ja lohduttava. 

En ole lukenut kirjaa tai katsonut sarjaa joten ei ole vertailukohtaa. 

Lymi on kyllä todella todella taitava. 

Suomen historian kallein leffa? Mihin ne miljoonat on käytetty kun ei näy missään?