Lapset muuttaneet pois kotoa, oliko helpotus?

Oli, lopullisesti pari vuotta myöhemmin, kun uskottiin, että pärjää. Itsenäistyi juuri koronasulkujen alla.

Ei 

Oli. Koska heillä asiat hyvin ja koulutukset edistyivät ja valmistu(i)vat ammatteihin. Tuntuu normaalilta, että heidän elämänsä edistyvät.

Pidän myös omasta rauhastamme miehen kanssa jossa voimme olla kuin ellun kanat. 

Ei todellakaan, vaan suuri suru. 

Ei helpotus eikä hankaluus, iso muutos. Tosin meillä on edelleen lasten huoneet siinä kunnossa kuin olivat lasten lähtiessä, ei ole ollut tarvetta tehdä niille mitään. Muutos tulee olemaan se, kun niistä joskus tyhjennetään pois lasten omat tavarat.

Ei. Matkusteltiin paljon ennen kuin muuttivat pois kotoa, että saatiin viettää yhdessä vielä enemmän aikaa. Kotona ollessa olivat paljon kavereiden kanssa tai omassa huoneessa. 

Ei todellakaan. Asetuin astutettavaksi heti uudestaan.

jätti jäytävän ikävän.

Ei. Erosin pri vuotta ennen kun lapset muuttivat.

Ei kumppania, ei lapsia, vain muutama kaveri, joilla omat menot kun ovat uusissa suhteissa. Kurjaa ja yksinäistä.

Oli . Js suuri ilo. Fiksut lapset itsenäistyvät, mikä on vanhemmille palkitsevampaa.

Vierailija kirjoitti:

Oli . Js suuri ilo. Fiksut lapset itsenäistyvät, mikä on vanhemmille palkitsevampaa.

Tietysti on palkitsevaa, mutta en kokenut mitään helpotuksen tunnetta, että huh nyt muuttivat kotoa pois. 

Oli. Toinen meni laitokseen, nyt omillaan jo. Toinen itsenäistyi helposti.

Kaksi lasta on lähtenyt eri aikaan. Olihan se alkuun outoa, mutta mutta ihan kivalta tuntui, kun huomasi heidän pärjäävän.

1 lapsi ja itkin kun lähti. Sentään sama kaupunki, Hki. 

Ikävä ja huoli. 

Ennemmin itsenäistyvä omatoiminen nuori kuin perse homeessa kotona makaava elättiluuseri. Odotan innolla hänen lähtemistään niin voi olla ylpeä miten hyvin(toivottavasti) hän pärjää. Siihen on hyvät mahdollisuudet koska on tyttölapsi. Pojista kasvaa enemmän niitä elättiluusereita.

Hyvä puoli, saa laiskotella enemmän ja olla tekemättä ruokaa mistään velvollisuudesta, vaikka se kivaakin on, mutta aina vaan ei jaksa, ja iän myötä väsyy nopeemmin. Mutta haikeus päällimmäisin tunne. 

jokaisella se joskus edessä. Normaalia elämää. Se ei ole normaalia, että aikuiset lapset jäävät nurkkiin. 

Oli😁 mutta honeymoonin jälkeen on ollut välillä kaihoisaakin.

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin itsenäistyvä omatoiminen nuori kuin perse homeessa kotona makaava elättiluuseri. Odotan innolla hänen lähtemistään niin voi olla ylpeä miten hyvin(toivottavasti) hän pärjää. Siihen on hyvät mahdollisuudet koska on tyttölapsi. Pojista kasvaa enemmän niitä elättiluusereita.

Tytöillä alkaa villikausi. Tuliko uutena!

Odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa, mutta saattaa hyvin olla, että itsestä aika jättää ensin.