Lapset muuttaneet pois kotoa, oliko helpotus?

Lasten poismuutto on sellainen kohta, jolloin kannattaa tehdä muutoksia omankin elämän suhteen. Jos lasten lisäksi on tullut passanneeksi miestä, sen voi nyt lopettaa. Mies kyllä sopeutuu.

Kun esikoinen muutti kauaksi opiskelemaan, itkin varmaan kaksi viikkoa ja aina kun kävi lomilla kotona, oli tosi haikeata, kun taas lähti pois. Muiden lasten kohdalla ei ollut niin dramaattista ja nyt kun viimeinenkin on lähtenyt 4 vuotta sitten, on arki ajautunut omiin rauhallisiin uomiinsa.  Aika aikansa kutakin ja lasten kuuluu lähteä kokeilemaan omia siipiään. Helpottaa ehkä sekin, että jokainen on opiskellut ja löytänyt paikkansa maailmassa.

Itkin aivan valtavasti, kun esikoinen jätettiin uudelle asuinpaikkakunnalleen, katselin auton ikkunasta ja vilkuttelin ja piste vain pieneni ja pieneni. Oli ihan hirveät, korona kiertelin kuin eksynyt polo ja kurkun tyhjää huonettansa. Meni aika pitkään etten itkenyt joka päivä. Ja edelleen tulee itku, kun hän täällä käytyään viedään junalle. Emme näe kovin usein, n.3-4kk välein. Kuopus asuu vielä kotona eikä tietoa milloin muuttaisi pois, ei ole pysyvää työpaikkaa vaan töitä tarjotaan 0-5pvänä/vkossa, yleensä 2-4pv. Ei siis kannusta muuttamaan omilleen, koska hintatasot ja vaikka haluaisi muuttaa muualle täältä kalliista kaupunki oloista niin hieman se on vaikeata, kun ei ole työpaikkaa tiedossa "siellä jossain". Että enpä tiedä miten käy.

Vierailija kirjoitti:

Lasten poismuutto on sellainen kohta, jolloin kannattaa tehdä muutoksia omankin elämän suhteen. Jos lasten lisäksi on tullut passanneeksi miestä, sen voi nyt lopettaa. Mies kyllä sopeutuu.

Meillä ukko vaan taantuu. Ei tunnu tekevän enää yhtään mitään. Täytyy oikein miettiä tekikö silloinkaan, kun lapset vielä oli kotona, kun silloin joutui kuitenkin itse tekemään niin paljon, niin ei ehkä tullut huomioitua, tekikö mies ja mitä teki. 

Mutta luulen, että kyllä hän silloin ymmärsi vaikka laittaa tiskikoneen pyörimään, mutta ei näköjään enää. Ajattelin jo tilata ajan muistihoitajalle.

Johan taas tuli kirjoitusvirheitä, kun ei naputtelunsa jälkeen tarkista tekstiä. Kotona ei korona, kurkin ei kurkun, hirveätä ei hirveät.

-23-

Kuuluu normaaliin elämään, ei ollut vaikeaa, kun kotona asuivat, mutta ei myöskään omiin koteihinsa muutto. hyvin on pärjätty. 

Mites teidän miesten syöminen, jos siis tottuneet siihen, että teit ruoan perheelle jne?

Meillähän mies nimittäin ei koskaan ole ruokaa laittanut, toki aina tarjonnut apuaan tekemiseen ym, mutta itse hän ei mitään ikinä kokkaile, siis alusta loppuun. Että varmaan sitten menee ei eineksillä ja hampparipizza-linjalla, jos en enää kokkailekaan lasten lähdettyä..en kehtaisi vain itselleni tehdä ruokaa, mutta en kyllä ole kiinnostunut hautaan astikaan olemaan "se ruoanlaittaja".

Oli ilo ja suru.

Vierailija kirjoitti:

Mites teidän miesten syöminen, jos siis tottuneet siihen, että teit ruoan perheelle jne?

Meillähän mies nimittäin ei koskaan ole ruokaa laittanut, toki aina tarjonnut apuaan tekemiseen ym, mutta itse hän ei mitään ikinä kokkaile, siis alusta loppuun. Että varmaan sitten menee ei eineksillä ja hampparipizza-linjalla, jos en enää kokkailekaan lasten lähdettyä..en kehtaisi vain itselleni tehdä ruokaa, mutta en kyllä ole kiinnostunut hautaan astikaan olemaan "se ruoanlaittaja".

Mä olen se ruoanlaittaja, teen kaikki lämpimät ruoat, nautin siitä. Ainokainen on nirso, ja nyt voi luoda mitä haluaa, ja aina tekee kauppansa. Mies hoitaa kokkauksen kesäaikaan (autossa) ja lopun vuotta kotona hoitaa kaikki siivoukset. -1

Vierailija kirjoitti:

Mites teidän miesten syöminen, jos siis tottuneet siihen, että teit ruoan perheelle jne?

Meillähän mies nimittäin ei koskaan ole ruokaa laittanut, toki aina tarjonnut apuaan tekemiseen ym, mutta itse hän ei mitään ikinä kokkaile, siis alusta loppuun. Että varmaan sitten menee ei eineksillä ja hampparipizza-linjalla, jos en enää kokkailekaan lasten lähdettyä..en kehtaisi vain itselleni tehdä ruokaa, mutta en kyllä ole kiinnostunut hautaan astikaan olemaan "se ruoanlaittaja".

Hyväksi havaittu keino on käydä itse päivällä kunnon lounaalla, niin työpäivän jälkeen ei tarvitse enää lämmintä ateriaa. Jos tuo ei käy, niin sitten voi tehdä jotain nopeaa kuten munakasta tai sosekeittoa. Miehen toiveita ei kannata kysellä vaan tekee sellaista, mistä itse tykkää. Itse en tee enää ikinä nakkikastiketta tai makaronilaatikkoa.

Oli ilo. Pärjäävät ilman äitiä. 

Toki samaan syssyyn sitten jätin mieheni ja lasteni isän, tuon pettäjäpaskan, joka luuli, että rakastan niin myötä- kuin vastamäessä... Mutta jos hän pitää yllä mustasukkaisuuksissaan pelkkää vastamäkeä ja hakee myötämäkensä muualta, niin erehtyi.

Voin sanoa, että voi ettien että kun on nykyään helppo hengittää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Asetuin astutettavaksi heti uudestaan.

Matti. Nyt pois netistä.

Oli helpotus että pääsin niistä eroon. En ole ikinä pitänyt lapsista ja mies pakotti hankkimaan niitä.

.

Vierailija kirjoitti:

Oli helpotus että pääsin niistä eroon. En ole ikinä pitänyt lapsista ja mies pakotti hankkimaan niitä.

Miten voi pakottaa? 

Vierailija kirjoitti:

Oli ilo ja suru.

Täällä myös. Helpotusta en tuntenut, mutta ylpeyttä siitä että lähtevät luottaen elämän kantavan. Huolta, että pärjääväthän varmasti. Surua siitä, että se perheenäidin rooli on iäksi ohi. 

Lapset toivat mukanaan ison tunnekirjon, ei siitä voi yhteen ajatukseen supistaa, huolta ja iloa ja myötäelämistä, kanssaelämistä.

Ei nuo kauas päässeet 5-150km säteellä kaikki ja käyvät meillä usein. Tänäänkin oli yhden lapsen perhe syömässä.

Tokihan se helpotti arkea ja tuli rahansäästöä kun jäätiin kaksin

Olemme silti läheisiä, viestitellään päivittäin ja lomaillaankin yhdessä