En kyllä haluaisi elää kuin 60vuotiaaksi. Sitten voisi kuolla.

Aika typeriä puheita tavallaan. Sukulainenkin sanoi varmana ettei halua elää vanhaksi, mutta kun on vanhempi, yrittää elää hyväkuntoisena kauemmin. Niin ne puheet vaan pyörretään. Ja hyvä että elää koska se voi olla läheiselle välttämätön tuki. Ilman sitä voisi olla huonosti asiat.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 60 ja eläkkeellä. Voisin huidella tuonne 70 asti ja sitten saa ilomielin viedä saunan taa.

Sama juttu, olen 61 ja vielä työelämässä. Terveys on hyvä. Myönnän, että ikävuodet 70-80 v hirvittää. Äitini kuoli Alzheimeriin.  Hirvittää laitoshoito, toivon lähteväni ennen laitoshoitoa manan majoille.

Vierailija kirjoitti: Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen. Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena. M60

Kato, heräsit taas. Yök!

Vierailija kirjoitti:

62 ja elämäni paras aika. Velat maksettu, lapset aikuisia, työ mukavaa eikä tarvitse ahdistua muiden mielipiteistä vaikkapa ulkonäköasioissa. 

Ylpeä harmaista raidoista pitkissä, tuuheissa hiuksissani.

Ei passattavaa miestä vaatimassa liharuokaa!

ELÄ YLI 60 JA NAUTI!!!

66 ja tuohon vielä lisäksi että maailmaa kiertää kanssani 15 vuotta nuorempi latina.

Olisi aika moni asia jäänyt kokematta jos olisi jo 60-vuotiaana lähteä.

Ei mitään aikomuksia poistua kuin seuraavaan kohteeseen...

Kuin mun kynästä vaikka hyväkuntoinen oonkin mutta noin muuten. En osannut myöskään odottaa tämmöistä täyskyllästymistä elämään. Pitääkö tässä nyt sitkutella eteenpäin ilman elinhaluja vai päättääkö elämänsä?

 

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen ja aloittajan kanssa suunnilleen samaa mieltä. En osannut odottaa, että näin nuorena on jo kaiken tehnyt ja nähnyt mitä haluaa ja loput ei kiinnosta. Enkä odottanut, että jo tässä iässä on niin kyyninen, väsynyt, huonokuntoinen ja saanut tarpeekseen toisista ihmisistä. Vanhemmat läheiset sairastuvat ja kuolevat, nuoremmat läheiset sähläävät elämänsä ja ovat onnettomia. Molempia on paha katsoa vierestä. Olen elänyt vaiherikkaan elämän ja minulla on joka päivä onnen ja ilon hetkiä. Mutta vihaan nyky-yhteiskuntaa ja vanhenemista, en jaksa tätä maailmaa katsella kymmeniä vuosia enää. Jos vaikka voittaisin lotossa, en tiedä mitä rahoilla tekisin, kun en halua mitään. 

Ei kukaan estä päättämästä päiviään jos siltä tuntuu.

Muistelen itseäni nelikymppisenä. Aika monta hienoa kokemusta on tullut sen jälkeen, monista ei ollut aavistustakaan tuossa vaiheessa.

Köyttä ja puun oksia tms. on aina tarjolla.

Ei sitä lähtöä ( kuolemaa) kannata etukäteen tilata. Meillä on moni läheinen joutunut henkirikoksen takia ennenaikaisesti täältä vasten omaa tahtoaan poistumaan. Elämää täytyy kunnioittaa ja arvostaa itseään. Nyt ikää 62 v. Eläkkeellä ja aika hyvin kaikki. Mies sairastui hetki sitteen, kyllä taas nousee terveys arvoonsa. Jokainen ikä on hyvä. Alakerran rouva on jotain 96 ja itse hoitaa kaikki asiat ja ryhti on suora. 

Ap, kun täytät 60 - vuotta, niin et varmasti halua kuolla vielä silloin. Niin siinä tulee käymään. 

Luultavasti 55-vuotiaana ajattelet toisin, varsinkin, jos sinulla on lapsia ja kenties jopa lapsenlapsia luvassa. Työurakin voi olla parhaassa mahdollisessa vaiheessa. Esimerkiksi presidenttimme on tällä hetkellä 57-vuotias.

Jos elämäsi on surkeaa jo kolmikymppisenä eikä mitään toivoa paremmasta ole, voi tietysti toivoa, että homma päättyisi (viimeistään) kuusikymppisenä.

Ymmärrän hyvin. Etenkin 70 jälkeen alkaa niin vakaa biologinen alamäki, että täytyy olla jonkin sortin masokisti että väkisin sitä haluaa kokemaan. 60 on hyvä ikä kuolla. Täällä moni vaahtoaa hienoista kokemuksista, mutta niillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä; kuolemassa kaikki muistot ja tietoisuus katoaa, aivan samaa mitä olet kokenut, kaikki menetetään. Elämä on vain illusorinen uni.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä lähtöä ( kuolemaa) kannata etukäteen tilata. Meillä on moni läheinen joutunut henkirikoksen takia ennenaikaisesti täältä vasten omaa tahtoaan poistumaan. Elämää täytyy kunnioittaa ja arvostaa itseään. Nyt ikää 62 v. Eläkkeellä ja aika hyvin kaikki. Mies sairastui hetki sitteen, kyllä taas nousee terveys arvoonsa. Jokainen ikä on hyvä. Alakerran rouva on jotain 96 ja itse hoitaa kaikki asiat ja ryhti on suora. 

Minkälaisen roistojoukon keskellä olet elänyt, kun moni on henkirikoksen kautta lähtenyt?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. Etenkin 70 jälkeen alkaa niin vakaa biologinen alamäki, että täytyy olla jonkin sortin masokisti että väkisin sitä haluaa kokemaan. 60 on hyvä ikä kuolla. Täällä moni vaahtoaa hienoista kokemuksista, mutta niillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä; kuolemassa kaikki muistot ja tietoisuus katoaa, aivan samaa mitä olet kokenut, kaikki menetetään. Elämä on vain illusorinen uni.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. Etenkin 70 jälkeen alkaa niin vakaa biologinen alamäki, että täytyy olla jonkin sortin masokisti että väkisin sitä haluaa kokemaan. 60 on hyvä ikä kuolla. Täällä moni vaahtoaa hienoista kokemuksista, mutta niillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä; kuolemassa kaikki muistot ja tietoisuus katoaa, aivan samaa mitä olet kokenut, kaikki menetetään. Elämä on vain illusorinen uni.

No sittenhän ei kannata edes syntyä kun kaikki on jo unohdettu!?

Tätini kuoli juuri yli 90v:nä ja hän kyllä loppuun asti nautti elämästä ja reissuista joita teki vielä 93v:nä, hyväkuntoinen kun oli. Ystäväpariskunta on +/-80v ja reissaa avoautollaan ympäri Eurooppaa niin kauan kun voivat. Olisiko parempi että 60v:nä olisivat jääneet sängyn pohjalle odottamaan kuolemaa kun jäljelläolevilla vuosilla "ei ole merkitystä"?

Outo ajatus!

Aloituksessa näkyy se oletus, että ikäänkuin ihminen tietäisi valmiiksi, ennalta, että millaista hänen elämänsä tulee olemaan tiettyyn ikään asti ja mitä sen jälkeen seuraa, jos sattuu elämään vielä. Näinhän se nyt ei elämässä mene. Ensinnäkään, et voi tietää, elätkö 60-vuotiaaksi. Saatat kuolla paljon nuorempana. Aloittaja ei kerro ikäänsä, mutta tuskinpa siellä 59-vuotias kirjoittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt 60 ja eläkkeellä. Voisin huidella tuonne 70 asti ja sitten saa ilomielin viedä saunan taa.

 

Sama juttu, olen 61 ja vielä työelämässä. Terveys on hyvä. Myönnän, että ikävuodet 70-80 v hirvittää. Äitini kuoli Alzheimeriin.  Hirvittää laitoshoito, toivon lähteväni ennen laitoshoitoa manan majoille.

Tämä on itselläkin ainoa pelko varsinkin kun vanhustenhoito on niin surkeaa Suomessa.

Jos tuon dg:n saan toivon eutanasiaa tai järjestän asian itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin. Etenkin 70 jälkeen alkaa niin vakaa biologinen alamäki, että täytyy olla jonkin sortin masokisti että väkisin sitä haluaa kokemaan. 60 on hyvä ikä kuolla. Täällä moni vaahtoaa hienoista kokemuksista, mutta niillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä; kuolemassa kaikki muistot ja tietoisuus katoaa, aivan samaa mitä olet kokenut, kaikki menetetään. Elämä on vain illusorinen uni.

 

No sittenhän ei kannata edes syntyä kun kaikki on jo unohdettu!?

Tätini kuoli juuri yli 90v:nä ja hän kyllä loppuun asti nautti elämästä ja reissuista joita teki vielä 93v:nä, hyväkuntoinen kun oli. Ystäväpariskunta on +/-80v ja reissaa avoautollaan ympäri Eurooppaa niin kauan kun voivat. Olisiko parempi että 60v:nä olisivat jääneet sängyn pohjalle odottamaan kuolemaa kun jäljelläolevilla vuosilla "ei ole merkitystä"?

Outo ajatus!

Ethän sinä syntymästäsi(kään) päätä - saatika sen kannattavuudesta. Tuskin kenenkään syntymä on mitenkään kannattavaa. Sukulaisesi voivat toki reissata, eikä kukaan sitä kiellä; kuollessa heiltä kuitenkin katoaa kaikki tuo, myös muistot. Jos on terve niin mikäs siinä. Usealla kuitenkin alamäki on rankka, ja ymmärrän esimerkiksi kuolinapteekin käytön ajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa näkyy se oletus, että ikäänkuin ihminen tietäisi valmiiksi, ennalta, että millaista hänen elämänsä tulee olemaan tiettyyn ikään asti ja mitä sen jälkeen seuraa, jos sattuu elämään vielä. Näinhän se nyt ei elämässä mene. Ensinnäkään, et voi tietää, elätkö 60-vuotiaaksi. Saatat kuolla paljon nuorempana. Aloittaja ei kerro ikäänsä, mutta tuskinpa siellä 59-vuotias kirjoittelee.

Juuri näin. 

Viime vuonnakin meni monta nuorta ihmistä, kun erehtyivät vääränlaisen ihmisen ajamaan autoon. Niiden ei tarvitse pohdiskella ap:n kysymystä, koska eivät kaikki tainneet päästä edes 20-vuotiaiksi. 

Eli tämä aloitus on täysin turha. Ikinä ei tiedä, onko oikeassa paikassa oikeaan aikaan vai väärässä paikassa väärään aikaan ja kauanko sitä oikein elääkään. Minulle tuli marraskuussa 60 täyteen, mutta en voi olla varma, näenkö 61-vuotispäivääni. Se on niin monesta asiasta kiinni, se. 

Vierailija kirjoitti:

Aika typeriä puheita tavallaan. Sukulainenkin sanoi varmana ettei halua elää vanhaksi, mutta kun on vanhempi, yrittää elää hyväkuntoisena kauemmin. Niin ne puheet vaan pyörretään. Ja hyvä että elää koska se voi olla läheiselle välttämätön tuki. Ilman sitä voisi olla huonosti asiat.

Niin että ihmisen elämä ei ole sinällään arvokas, vaan vain silloin, kun pystyy muita "tukemaan"? 

Omat vanhempani ovat eläneet suhteellisen tervettä elämää, mutta olen huomannut heidän vanhenemisen kiihtyvän 75 vuoden jälkeen. Tuota ennen molemmat vielä matkustelivat Suomessa ja ulkomailla, mutta sitten alkoi tulemaan kaikkea terveyteen ja liikkumiseen liittyvää vaivaa. Itselläni ei ole lapsia eikä tule olemaan lapsenlapsia, joten en oikeastaan halua kokea pitkää vanhuutta. 75 vuotta riittää.