Parisuhde solmussa
Taustaa: Olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja meillä on kaksi alakouluikäistä lasta. Elämä ei ole aina ollut helppoa, mutta kaikkine ongelmineen olen rakastanut jokaista yhdessä elettyä vuotta. Vaimoni on ollut kallioni koko parisuhteemma ajan, enkä voisi kuvitellakaan elämääni enää ilman häntä. Hän on hyväsydämisin ja välittävin ihminen mitä maa päällään kantaa.
Suurimmat ongelmat ovat olleet yhteisen ajan puute(ei tukiverkostoa lähellä), taloudelliset ongelmat(korona+sota+muuttuneet työkuviot ja yleinen hintojen nousu) ja seksi.
Mitään kolmansia osapuolia, väkivaltaa, päihteiden käyttöä tai vastaavaa suurta riitelyä parisuhteeseemme ei kuulu. Ja lapsetkin rakastavat, kun teemme asioita yhdessä. Myös läheisyyttä eli halailua, pusuttelua ja höpsöttelyä oli vielä muutama kuukausi todella paljon.
Vaikka näitä ongelmia onkin ollut, olen aina ajatellut että ne menevät ohi ajan kanssa. Lapset kasvaa, niin saadaan enemmän yhteistä aikaa ja seksiä siinä samassa. Taloudellinen tilanne on valtaosalla tällä hetkellä tiukka, joten sitäkään en ole pitänyt milään muotoa hälyyttävänä. Emme ole siis köyhiä, mutta tällä hetkellä vaimoni tienaa paljon minua enemmän, joten taloudellinen vetovastuu on ensimmäistä kertaa hänen harteillaan.
Ja kun mikään asia ei ollut niin pahasti pielessä, en koskaan kuvitellut olevani tilanteessa missä nyt olen tai miten nopeasti tilanne on muuttunut.
Eli syksy oli raskas koko perheelle ja tilanne kärjistyi joulun jälkeen kunnon riitelyksi. Vaimo tuntui todella etäiseltä, enkä muista milloin olisin edellisen kerran tuntenut oloani niin yksinäiseksi.
Keskustelimme asiasta kunnolla vasta uuden vuoden jälkeen, jolloin vaimo totesi että hänestä on alkanut tuntua, että olemme enemmän kavereita. Aloitimme pariterapian ja mietimme nyt jatkoa. Vaimon sanojen mukaan hän haluaa yrittää korjata asiat, mutta ei lupaa mitään. Muutenkin hän käyttäytyy jopa hämmentävän rauhallisesti, vaikka kyseessä on koko perheemme tulevaisuus.
Olen itse herännyt ja olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta saan pidettyä perheemme kasassa ja ihanan rakastavan vaimoni takaisin. Tämä vain on äärimmäisen kuluttavaa, sillä en tunnista vaimoani samaksi henkilöksi kenen kanssa menin naimisiin ja olen kaikki nämä vuodet elänyt.
Onko muilla neuvoja ja kokemuksia miten tässä tulisi toimia? Tilaa luonnollisesti täytyy antaa, mutta en halua mennä enempää kaverilinjalle, vaan elein ja pienin kosketuksin pitää yllä parisuhdetta. Voiko tunteet muuttua näin nopeasti? Onko kokemuksia intohimon palautumisesta? Todella surullinen ja hämmentävä tilanne elää ihmisen kanssa tällä hetkellä, joka vaikuttaa olevan vain kuori. Työt ja lapset hän hoitaa esimerkillisesti, mutta minun kanssa kommunikointi on todella kliinistä.
Kommentit (116)
Hormonaalinen ehkäisy kannattaa lopettaa. Kondomi käyttöön. Sopii myös parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Hormonaalinen ehkäisy kannattaa lopettaa. Kondomi käyttöön. Sopii myös parisuhteeseen.
Hormonaalinen ehkäisy saattaa muuttaa vaimon miesmakua
Yhden naisen kanssa teet lapset ja toisen naisen kanssa elät loppuelämän. Näin se vaan menee.
Onko vaimolla ollut pikkujouluja tai muita illanistujaisia siinä loppuvuonna? Onko n 40v? Uskallanpa väittää, että on tavannut jonkun, joka on laittanut sukat pyörimään jaloissa mutta välttämättä ei ole mitään kummempaa tapahtunut. Vaimosi on kuitenkin saanut maistaa pitkästä aikaa hullaantumisen tunnetta ja sitä, että hänestä hullaannutaan. Se saa mielen sekaisin. Yhtäkkiä oma liitto tuntuu ihan vaisulta kämppissuhteelta. Nelikymppisenä moni nainen kokee suuria hormonaalisia mullistuksia ja tällöin saattaa alapää ohjata häntä samalla tavalla kuin se ohjaa miehiä miltei aina.
Kyllä minä muistan tuon ajan ja nuo tilanteet. Sitä tukea lastenhoidon saralta on nyt heti löydyttävä jostain. Menette nyt yhdessä tekemään jotain, hiihtämään, uimaan, tanssimaan, makkaranpaistoon, syömään. ihan sama mitä, kunhan teette yhdessä. Sen jälkeen teette vähän pidemmän reissun hotelliyön kera. Totutatte lapset siihen, että isä ja äiti eivät ole aina saatavilla, ei edes puhelimella. Tällaisen henkireiän raivaatte itsellenne, että kotoa lähteminen on mahdollista kun siltä tuntuu. Sieltä on toinen helvetti tulossa, murrosikäiset lapset, joten panostakaa nyt yhteiseen aikaan ja tekemiseen. Etsitte nyt sen lasten hoitajan.
Kyllä minuakin naisena alkaisi tympiä parisuhteessa, vaikka miten kiva, hellä ja osallistuva mies olisikin, jos seksin saralla seksi on sitä, että mies saa orgasmin joka kerta, mutta minä en. Tuostahan tulee olo lähinnä miehen runggupatjana olemisesta.
Kauanko mies jaksaisi kivaa, hellää ja osallistuvaa naista, joka saa seksissä orgasmin, jonka jälkeen seksi lopetetaan siihen? Vuositolkulla vieläpä.
Minulle naisena miehestä parisuhteessa iloa on nimenomaan se seksi. Seuraa saa muista läheisistä, apua voi ostaa, ja tiedän pärjääväni yksin, oli sitten sairautta tai työttömyyttä, kun olen tähänkin asti pärjännyt, sekä työttämänä ja nyt kroonisesti fyysisesti sairaana. Mutta seksi? Se on minulle vain parisuhteen ilo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vaimo osannut yhtään avata miksi hänen asenteensa sinua kohtaan on muuttunut sielä pariterapiassa tai muuten?
Todella surullista tuo teidän tilanteenne. Mutta ota nyt vaimon sanat tosissaan, mitä hän sitten sanookaan. Älä esitä heti vastaväitteitä yms, kuuntele. Ehkä hänellä on joku ihan henkilökohtainen kriisi meneillään, ehkä on ollut vuosien saatossa pieniä ärsytyksiä teidän suhteessa, jotka nyt jostain syystä ovat saavuttaneet jonkinlaisen kulminaatiopisteenä tai jotain muuta.
Voimia ja viisautta ja rakkautta teille tässä kriisissä.Tilanne on todella tuore ja vasta yksi sessio takana, joten emme ole päässeet kauhean syvälle tässä asiassa. Ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen, että selkeästi molempien toimintamalleissa on petrattavaa, eikä syy yksinomaan toisessa. Todella monimutkaisia tilanteita nämä. Pieniä lapsia, hormonaalisia muuto
Pariterapia ei välttämättä auta teidän tapauksessanne vaan ehkä ennemmin seksuaaliterapeutti
Ap selvästi on nainen, satutäti iskee taas
Vierailija kirjoitti:
Tämä on todella outo keskustelu. Jankkaamista vaan seksistä. Joko ap vastailee itselleen tai joku on eilen pienessä sievässä pitänyt hauskaa.
Tuskinpa kriisinne vaimollesi on tullut yllättäen, hän on varmaan pohtinut asioita pitkään. Ihan kamalaa, kun toisen tunteet viilenee! Tsemppiä!
Kuule sinä tässä olet se poikkeava, jos et pysty hyväksymään sitä, että enemmistölle ihmisiä (myös naisia!) tyydyttävä seksi on erittäin tärkeä osa parisuhdetta.
Jos sinulle ei ole ja koko asian toteaminenkin tuntuu "oudolta jankkaukselta", niin toivottavasti olet löytänyt itsellesi yhtä aseksuaalin puolison.
En hiostaisi seksiin, ehdottaisi mitään seksiin liittyvää ettei mene halut lopullisesti. Odottaisin, että vaimo itse lähestyy.
Kyllä nyt on viisainta hyväksyä että liitto on lopussa ja yleensäkin jos tarvii mennä pariterapiaan niin se on loppu käytännössä, oikeassa liitossa sellaiseen tilanteeseen ei vain jouduta. Ja naisesi on tosiaan vähintään ihastunut toiseen mieheen ja se on ihan normaalia niin tapahtuu kaikissa suhteissa mutta hyvässä suhteessa sekin on molemilla tiedossa ja osataan antaa sen mennä rauhassa ohi ilman pettämistä. Seksistä luulen ettei vaimosi ole koskaan saanut kanssasi kunnolla vai oletko huomannut esim. hänen ejakuloineen? Sitä ei voi olla huomaamatta.
Kyllä täällä mustakin hiukan liikaa nyt keskitytään seksiin. Kyllä mulle parisuhteen erottaa muista suhteista seksin lisäksi myös yhteys kumppaniin, se että koen tulevani kuulluksi, arvostetuksi ja toki myös halutuksi. Että mun asiat, ajatukset kiinnostaa ja toinen myös jakaa omaa elämäänsä ja ajatuksiaan mun kanssa. Jos tämä toimii, niin seksi seuraa automaattisesti, oli pikkulapsiarki tai ei.
Ja siihenhän se pikkulapsiarki usein johtaa, että on vaan ne arkiset asiat, kaupassakäynnit, lasten harrastukset, ruoanlaitto ja siivoaminen ja unohdetaan olla läsnä sille toiselle ja hukutaan siihen arkeen ja yhtäkkiä tuntuu, että ei ole muuta yhteistä kun ne lapset ja puuduttava arki. Ja se on ihan luonnollista, että näin käy, mutta tämä onkin nyt ap:lla se kohta, kun se täytyy viimeistään tajuta ja siltikin voi olla liian myöhäistä, vaikea sanoa.
Ja niin klisee kun se onkin, niin puhuminen on oikeastaan ainoa lääke, olettaminen on tuhoisa tie parisuhteessa.
"Laitoin aikaisemmin vastauksen. Haluan lisätä vielä. Voin sanoa jälkikäteen, että mikään määrä kotitöitä ei saa vaimoasi haluamaan sinua enempää. "
Ei saakaan. Mutta vähemmän kotitöitä saa vaimon taatusti haluamaan vähemmän. Joten kyllä niitä kannattaa tehdä jotta ei sitten ole ainakaan siitä kiinni. Voi sitten toki mättää joku muu asia.
"Ja siihenhän se pikkulapsiarki usein johtaa, että on vaan ne arkiset asiat, kaupassakäynnit, lasten harrastukset, ruoanlaitto ja siivoaminen ja unohdetaan olla läsnä sille toiselle ja hukutaan siihen arkeen ja yhtäkkiä tuntuu, että ei ole muuta yhteistä kun ne lapset ja puuduttava arki. "
Juuri näin. Mitä itse teimme oli se että pidimme kiinni siitä että meillä oli aina vähintään pari tuntia kahdenkeskistä aikaa viikossa nimenomaan sen henkisen suhteen hoitamiseen. Se nipistettiin sitten vaikka yöunista. Perjantaina illalla lapset nukkumaan ja sitten sohvalle viinilasin kanssa ja juteltiin silloin kaikesta muusta kuin lapsista ja perheestä. Siinä aina muisti miksi siihen toiseen rakastui ja miten hauskaa yhdessä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat eivät ole muuttuneet yhtäkkiä lyhyessä ajassa. Vaimosi on miettinyt eroa jo pitkään ja luultavasti asettanut dead linen vuodenvaihteeseen, että jos parannusta ei tule, on aika erota. Se on ollut hänellä pitkä prosessi. Sinänsä väärin toki, että hän ei ole puhunut sinulle tarpeeksi ajoissa ja vääntänyt rautalangasta, kun olet noin ymmärtämätön ja tietämätön siitä, miten tyytymätön hän on ollit seksiin kanssasi.
Vaimoni kertoi, että hän on miettinyt asiaa parin kuukauden ajan ja pahoitteli ettei ole aiemmin keskustellut kanssani.
Molemmat ovat tyytymättömiä seksiin. En ymmärrä miten tässä nyt käännetään jotenkin, että minä olisin elänyt keskellä lapsiperhearkea elämäni suurinta seksihurmosta ja vaimoni vain katsellut vierestä.
En tiedä, ehkä naisille seksi on sitten tärkeämpää kuin meille miehille. Minulle yhteinen historia, lä
Väärä palsta ap... Teit tai sanoit mitä tahansa, niin syyllinen teidän ongelmiin tulet olemaan sinä.
tilaa vaimolle perseensuristin salaa ja kato miten reagoi. Jos suuttuu niin terve menoa. Jos leikkii sillä itekseen niin sama homma. Mut jos haluu sut suristajaksi niin sit homma toimii.