Parisuhde solmussa
Taustaa: Olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja meillä on kaksi alakouluikäistä lasta. Elämä ei ole aina ollut helppoa, mutta kaikkine ongelmineen olen rakastanut jokaista yhdessä elettyä vuotta. Vaimoni on ollut kallioni koko parisuhteemma ajan, enkä voisi kuvitellakaan elämääni enää ilman häntä. Hän on hyväsydämisin ja välittävin ihminen mitä maa päällään kantaa.
Suurimmat ongelmat ovat olleet yhteisen ajan puute(ei tukiverkostoa lähellä), taloudelliset ongelmat(korona+sota+muuttuneet työkuviot ja yleinen hintojen nousu) ja seksi.
Mitään kolmansia osapuolia, väkivaltaa, päihteiden käyttöä tai vastaavaa suurta riitelyä parisuhteeseemme ei kuulu. Ja lapsetkin rakastavat, kun teemme asioita yhdessä. Myös läheisyyttä eli halailua, pusuttelua ja höpsöttelyä oli vielä muutama kuukausi todella paljon.
Vaikka näitä ongelmia onkin ollut, olen aina ajatellut että ne menevät ohi ajan kanssa. Lapset kasvaa, niin saadaan enemmän yhteistä aikaa ja seksiä siinä samassa. Taloudellinen tilanne on valtaosalla tällä hetkellä tiukka, joten sitäkään en ole pitänyt milään muotoa hälyyttävänä. Emme ole siis köyhiä, mutta tällä hetkellä vaimoni tienaa paljon minua enemmän, joten taloudellinen vetovastuu on ensimmäistä kertaa hänen harteillaan.
Ja kun mikään asia ei ollut niin pahasti pielessä, en koskaan kuvitellut olevani tilanteessa missä nyt olen tai miten nopeasti tilanne on muuttunut.
Eli syksy oli raskas koko perheelle ja tilanne kärjistyi joulun jälkeen kunnon riitelyksi. Vaimo tuntui todella etäiseltä, enkä muista milloin olisin edellisen kerran tuntenut oloani niin yksinäiseksi.
Keskustelimme asiasta kunnolla vasta uuden vuoden jälkeen, jolloin vaimo totesi että hänestä on alkanut tuntua, että olemme enemmän kavereita. Aloitimme pariterapian ja mietimme nyt jatkoa. Vaimon sanojen mukaan hän haluaa yrittää korjata asiat, mutta ei lupaa mitään. Muutenkin hän käyttäytyy jopa hämmentävän rauhallisesti, vaikka kyseessä on koko perheemme tulevaisuus.
Olen itse herännyt ja olen valmis tekemään mitä tahansa, jotta saan pidettyä perheemme kasassa ja ihanan rakastavan vaimoni takaisin. Tämä vain on äärimmäisen kuluttavaa, sillä en tunnista vaimoani samaksi henkilöksi kenen kanssa menin naimisiin ja olen kaikki nämä vuodet elänyt.
Onko muilla neuvoja ja kokemuksia miten tässä tulisi toimia? Tilaa luonnollisesti täytyy antaa, mutta en halua mennä enempää kaverilinjalle, vaan elein ja pienin kosketuksin pitää yllä parisuhdetta. Voiko tunteet muuttua näin nopeasti? Onko kokemuksia intohimon palautumisesta? Todella surullinen ja hämmentävä tilanne elää ihmisen kanssa tällä hetkellä, joka vaikuttaa olevan vain kuori. Työt ja lapset hän hoitaa esimerkillisesti, mutta minun kanssa kommunikointi on todella kliinistä.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko molemmat kokoaika- tai osa-aikatyössä? Miten arkinne sujuu, kotityöt, ruoan laitto? Mistä asioista olette riidelleet viime aikoina?
Vaimo on kokoaikatöissä ja minä jönglöörään, kodin pyörittämisen, opiskelujen ja osa-aikatöiden kanssa tällä hetkellä. Tämä siis mahdollistaa sen, että vaimoni voi panostaa 100% työhönsä. Arki rullaa suht hyvin. Minä hoidan suurimman osan kotitöistä. Riidat yleensä pienistä asioista, ei mitään vakavaa. Vaimoa harmittaa, kun emme tällä hetkellä pysty tekemään kaikkea mitä haluaisimme ja minä koen riittämättömyyden tunnetta, kun en sitä tällä hetkellä pysty tarjoamaan.
ap
Kuinka pitkään opiskelusi vielä kestävät, milloin arjen järjestys voisi muuttua ?Voisitteko hankkia lapsenvahdin ja lähteä joskus ulos kahdestaan vaikkapa yöksi hotelliin ?
Vierailija kirjoitti:
Annatko vaimollesi arjessa, pitkin päivää kosketusta, pusuja (nopeitakin) tai kehuja (pieniäkin)? Noilla on suuri merkitys, kannattaa kokeilla jos on unohtunut.
Kyllä. Meillä on aina ollut todella läheinen suhde. Olen seurustellut useampaaan otteeseen elämäni varrella, eikä pelkkä toimiva seksi takaa yhtikäs mitään. Se on tärkeää, mutta ei läheskään niin tärkeää kaikille, mitä monista kommenteista voisi päätellä. Ongelmamme ovat varmasti klassinen yhdistelmä kaikkea mihin valtaosa lapsiperheistä törmää, enkä halua ajatella mustavalkoisesti, että vika olisi yhdessä tietyssä asiassa. Myöskään jälkiviisastelu ei auta, vaan pyrin miettimään miten toimia tästä edespäin. Fakta on, että minä mieluummin poistatan omat sukukalleuteni, kuin luovun kaikesta ihanasta mitä meillä perheenä on. Tuntuu oudolta, että vaimoni vähemmän seksiä kaipaavana olisi valmis heittämään kaiken pois pelkästään tämän samaisen asian takia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko molemmat kokoaika- tai osa-aikatyössä? Miten arkinne sujuu, kotityöt, ruoan laitto? Mistä asioista olette riidelleet viime aikoina?
Vaimo on kokoaikatöissä ja minä jönglöörään, kodin pyörittämisen, opiskelujen ja osa-aikatöiden kanssa tällä hetkellä. Tämä siis mahdollistaa sen, että vaimoni voi panostaa 100% työhönsä. Arki rullaa suht hyvin. Minä hoidan suurimman osan kotitöistä. Riidat yleensä pienistä asioista, ei mitään vakavaa. Vaimoa harmittaa, kun emme tällä hetkellä pysty tekemään kaikkea mitä haluaisimme ja minä koen riittämättömyyden tunnetta, kun en sitä tällä hetkellä pysty tarjoamaan.
ap
Kuinka pitkään opiskelusi vielä kestävät, milloin arjen järjestys voisi muuttua ?Voisitteko hankkia lapsenvahdin ja lähteä joskus ulos kahdestaan vaikkapa yö
Tavallaan tilanne on nyt korjaantunut, kun aloitin työt eli taloudellinen tilanne paranee nyt reippaasti.
ap
Ap, miksi välttelet tuota faktaa, että vaimollesi seksi on epätyydyttävää? Vatvot kaikkia arjen järjestelyitä, mutta vaimosi ei ole ilmeisesti pitkään aikaan sanuut seksuaalista tyydytystä toisen ihmisen kanssa. Miten olet yrittänyt ratkaista tätä asiaa? Vaimosi haluttomuus voi johuta siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei saa tarpeitaan tyydytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Ap vatvoo nyt liikaa kaikkia asioita kun syy selvisi jo: vaimolle seksi ei ole tyydyttävää, hän ei saa orgasmia. Nyt ihan oikeasti ap tämä ongelma kannattaa korjata. Miten ihmeessä olette edes päätyneet tilanteeseen, jossa seksi on noin yksipuolista?
Miten olemme päätyneet? Kaksi pientä lasta, ei tukiverkostoa, paljon töitä, kavereita, harrastuksia ja muuta pientä. Enpä ole tavannut pariskuntaa kenellä seksielämä olisi pienlapsiarjessa parantunut. Elämä on yksinkertaisesti niin erilaista mitä silloin, kun olimme kahden. Ehkä olin naiivi ja ajattelin, että pystyisimme olemaan tarvittavan ajan selviytymismoodissa vanhempia ja sitten jatkamaan parisuhdetta, kun lapset ovat vanhempia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vatvoo nyt liikaa kaikkia asioita kun syy selvisi jo: vaimolle seksi ei ole tyydyttävää, hän ei saa orgasmia. Nyt ihan oikeasti ap tämä ongelma kannattaa korjata. Miten ihmeessä olette edes päätyneet tilanteeseen, jossa seksi on noin yksipuolista?
Miten olemme päätyneet? Kaksi pientä lasta, ei tukiverkostoa, paljon töitä, kavereita, harrastuksia ja muuta pientä. Enpä ole tavannut pariskuntaa kenellä seksielämä olisi pienlapsiarjessa parantunut. Elämä on yksinkertaisesti niin erilaista mitä silloin, kun olimme kahden. Ehkä olin naiivi ja ajattelin, että pystyisimme olemaan tarvittavan ajan selviytymismoodissa vanhempia ja sitten jatkamaan parisuhdetta, kun lapset ovat vanhempia.
ap
Sinä teit ne lapset vääränlaisen naisen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi välttelet tuota faktaa, että vaimollesi seksi on epätyydyttävää? Vatvot kaikkia arjen järjestelyitä, mutta vaimosi ei ole ilmeisesti pitkään aikaan sanuut seksuaalista tyydytystä toisen ihmisen kanssa. Miten olet yrittänyt ratkaista tätä asiaa? Vaimosi haluttomuus voi johuta siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei saa tarpeitaan tyydytettyä.
Seksi ei ole kummallekkaan meistä tyydyttävää tällä hetkellä. Se varmasti vaikuttaa, mutta elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin seksi. Itselleni läheisyys ja yhdessä tekeminen on paljon tärkeämpää mitä seksi, vaikka seksistä nautinkin suuresti. Kuulisin mielelläni myös muita huomioita, enkä pelkkää seksistä jankkaamista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annatko vaimollesi arjessa, pitkin päivää kosketusta, pusuja (nopeitakin) tai kehuja (pieniäkin)? Noilla on suuri merkitys, kannattaa kokeilla jos on unohtunut.
Kyllä. Meillä on aina ollut todella läheinen suhde. Olen seurustellut useampaaan otteeseen elämäni varrella, eikä pelkkä toimiva seksi takaa yhtikäs mitään. Se on tärkeää, mutta ei läheskään niin tärkeää kaikille, mitä monista kommenteista voisi päätellä. Ongelmamme ovat varmasti klassinen yhdistelmä kaikkea mihin valtaosa lapsiperheistä törmää, enkä halua ajatella mustavalkoisesti, että vika olisi yhdessä tietyssä asiassa. Myöskään jälkiviisastelu ei auta, vaan pyrin miettimään miten toimia tästä edespäin. Fakta on, että minä mieluummin poistatan omat sukukalleuteni, kuin luovun kaikesta ihanasta mitä meillä perheenä on. Tuntuu oudolta, että vaimoni vähemmän seksiä kaipaavana olisi valmis
SINÄ ajattelet näin. Oletko varma, että vaimosi ajattelee myös? Itse naisena nimittäin pidän seksiä yhtenä tärkeimpänä asiana suhteessa. Jos se toimii, monet muut asiat ovat soviteltavissa. Vähättelet vaimosi seksuaalisuutta aika lailla, kun oletat asioita hänen puolestaan. Ei seksin määrä välttämättä korreloi ollenkaan sen kanssa, kuinka tärkeää asia on. Vaikka haluaisi vain kerran viikossa, voi silti olla tärkeää, että saa juuri siinä aktissa orgasmin. Ja kuten kerroit, vaimosi on joutunut kärsimään suhteessanne seksuaalista puutetta, kun ei ole saanut orgasmeja kanssasi. En itse voisi jäädä suhteeseen, jossa en laukea säännöllisesti. Miksi ajattelet, että sinun laukeamisesi pitäisi riittää vaimollesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vatvoo nyt liikaa kaikkia asioita kun syy selvisi jo: vaimolle seksi ei ole tyydyttävää, hän ei saa orgasmia. Nyt ihan oikeasti ap tämä ongelma kannattaa korjata. Miten ihmeessä olette edes päätyneet tilanteeseen, jossa seksi on noin yksipuolista?
Miten olemme päätyneet? Kaksi pientä lasta, ei tukiverkostoa, paljon töitä, kavereita, harrastuksia ja muuta pientä. Enpä ole tavannut pariskuntaa kenellä seksielämä olisi pienlapsiarjessa parantunut. Elämä on yksinkertaisesti niin erilaista mitä silloin, kun olimme kahden. Ehkä olin naiivi ja ajattelin, että pystyisimme olemaan tarvittavan ajan selviytymismoodissa vanhempia ja sitten jatkamaan parisuhdetta, kun lapset ovat vanhempia.
ap
Sinä teit ne lapset vääränlaisen naisen kanssa
Monta lasta sinulla on?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vatvoo nyt liikaa kaikkia asioita kun syy selvisi jo: vaimolle seksi ei ole tyydyttävää, hän ei saa orgasmia. Nyt ihan oikeasti ap tämä ongelma kannattaa korjata. Miten ihmeessä olette edes päätyneet tilanteeseen, jossa seksi on noin yksipuolista?
Miten olemme päätyneet? Kaksi pientä lasta, ei tukiverkostoa, paljon töitä, kavereita, harrastuksia ja muuta pientä. Enpä ole tavannut pariskuntaa kenellä seksielämä olisi pienlapsiarjessa parantunut. Elämä on yksinkertaisesti niin erilaista mitä silloin, kun olimme kahden. Ehkä olin naiivi ja ajattelin, että pystyisimme olemaan tarvittavan ajan selviytymismoodissa vanhempia ja sitten jatkamaan parisuhdetta, kun lapset ovat vanhempia.
ap
Höpöhöpöhöpö. Ei perhearki todellakaan normaalisti aja ihmisiä siihen pisteeseen, että vain mies saa orgasmin. Miksi et tee vaimollesi orgasmia kuten ennen? Vai onko niin, että hän ei ole koskaan saanut orgasmiasi kanssasi? Jos vaimosi orgasmi tarvitsee aikaa, niin sitten aikaa järkätään, eikä jätetä toista ilman tyydytystä. Todellako ajattelet, että vaimollesi pitäisi riittää sinun orgasmisi ja sitten voisitte joskus ns. paremmalla ajalla palata suhteeseen, jossa myös vaimosi saa? HEI HALOO! Molempien orgasmit ovat yhtä tärkeitä. Jos sinä saat yhtenä iltana ja vaimosi ei, niin miksi et yksipuolisesti tyydytä häntä seuraavalla kerralla? Ei kiire vie kenenkään orgasmia vaan laiskuus, itsekkyys, mieskeskeisyys. Et arvosta vaimosi orgasmia, mutta maailmassa on muita miehiä, jotka arvostavat. Siksi suosittelen laittamaan asian kuntoon tai joku muu mies tulee laukaisemaan vaimosi ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi välttelet tuota faktaa, että vaimollesi seksi on epätyydyttävää? Vatvot kaikkia arjen järjestelyitä, mutta vaimosi ei ole ilmeisesti pitkään aikaan sanuut seksuaalista tyydytystä toisen ihmisen kanssa. Miten olet yrittänyt ratkaista tätä asiaa? Vaimosi haluttomuus voi johuta siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei saa tarpeitaan tyydytettyä.
"Vaimo" on alistajustiina, joka käyttää seksiä vallankäytön völineenä, varmaan jokin narsisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi välttelet tuota faktaa, että vaimollesi seksi on epätyydyttävää? Vatvot kaikkia arjen järjestelyitä, mutta vaimosi ei ole ilmeisesti pitkään aikaan sanuut seksuaalista tyydytystä toisen ihmisen kanssa. Miten olet yrittänyt ratkaista tätä asiaa? Vaimosi haluttomuus voi johuta siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei saa tarpeitaan tyydytettyä.
Seksi ei ole kummallekkaan meistä tyydyttävää tällä hetkellä. Se varmasti vaikuttaa, mutta elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin seksi. Itselleni läheisyys ja yhdessä tekeminen on paljon tärkeämpää mitä seksi, vaikka seksistä nautinkin suuresti. Kuulisin mielelläni myös muita huomioita, enkä pelkkää seksistä jankkaamista.
ap
voit toki työntää pääsi pensaaseen, mutta älä sitten ylläty tulevasta erosta, kun olet jo etukäteen päättänyt, että vaimolle ei orgasmi ole tärkeä. Hän nimittäin saattaa ajatella toisin....
Kyllä vaimollasi on tunteet muualla kuin kotonanne. Toinen mies siellä päässä häiritsee kun noin on muuttunut suht lyhyessä ajassa. Kiellä vain mutta löydät asian vielä edestäsi.
Olen itse ollut tuossa sinun tilanteessasi ap. Se pakokauhu mitä tunsin kun tajusin että puolisoni ei enää rakasta minua, oli aivan käsinkosketeltavaa.
Meille kävi niin että erosimme, mieheni ei enää halunnut korjata mitään välillämme. Jälkeenpäin tunsin kyllä kiitollisuutta siitä että hän jopa kieltäytyi terapiasta - säästimme siinä pitkän pennin.
Olemme hyvissä väleissä ja kasvatamme yhdessä lapsiamme.
Aikansa meni siinä kun tajusin että yksin ei voi suhdetta korjata. Ensin ajatusta ei hyväksynyt ollenkaan, sitten tuli viha, suru ja lopulta asian hyväksyminen.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ap.
En vähättele tarkoituksella mitään. Koen että meillä oli ennen lapsia hyvä side ja hyvää seksiä molemmin puolin. Molemmat tekivät aloitteita ja kaikesta huokui, että vaimoni oli onnellinen.
Arjen dynamiikka on yksinkertaisesti täysin eri, mitä se oli ennen lapsia. Tähän kun yhdistetään kaikki onnettomat sattumat, vuosien saatossa kumuloituneet pienet asiat ja mahdolliset hormonaaliset muutokset, en rehellisesti sanottuna tiedä missä mennään.
Minäkin mielelläni laukeaisin joka kerta ja seksiä olisi paljon. Samoin kaipaan toisinaan monia muitakin asioita, mutta kaikkea ei voi pienlapsiarjessa saada, joten asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Seksi vaikka tärkeää onkin, ei se ainakaan minulle oli tärkein asia maailmassa, eikä kyllä ole vaimollekaan.
ap
Voisiko vaimollasi olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Vajaatoiminnan oirelista on pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Ole jo hiljaa, seksijankutin.
Tykkäätkö anaaliseksistä?
Ap ei tunnu ymmärtävän, että vaimo on erillinen olento hänestä ja vaimolla on omat tarpeet ja halut, joita hän ei saa suhteessa täytettyä. Itseäkin kiinnostaisi ap:n vaimon tilanteessa vieraat miehet.
Ap vatvoo nyt liikaa kaikkia asioita kun syy selvisi jo: vaimolle seksi ei ole tyydyttävää, hän ei saa orgasmia. Nyt ihan oikeasti ap tämä ongelma kannattaa korjata. Miten ihmeessä olette edes päätyneet tilanteeseen, jossa seksi on noin yksipuolista?