Lue keskustelun säännöt.
Ei se terapia autakkaan, koska te missaatte aina sen oleellisimman pointin
13.01.2024 |
Se terapeutti ei pysty tekemään sitä sisäistä työtänne teidän puolesta. Se voi ohjata teidän ajattelun oikeaan malliin, mutta ei se voi tehdä enempää.
Te oletatte, että ainakun teillä on joku ongelma, niin joku muu hoitaa sen teidän puolesta, teidän ei tarvitse kuin itkeä ja soittaa johonkin luuriin ja maksaa vähän jollekkin toiselle. Ei se ihan näin mene.
Se parantuminen lähtee omasta HALUSTA katsoa omaan itseensä.
Sen jälkeen TYÖSTÄÄ ne omat vaikeat asiat. Sen jälkeen PÄÄSTÄÄ IRTI niistä asioista.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeitä on muitakin kuin SSRI.
Kuten? Ne psykoosilääkkeet?
Esim. Voxra
Kannattaa ajatuksella lukea asia alla olevasta linkistä. Joka ainoan masennuslääkkeen kohdalla mömmön OLETETAAN vaikuttavan johonkin aivojen välittäjäaineisiin. Oikeiden lääkkeiden kohdalla, esim antibiootit, tiedetään mihin lääke vaikuttaa. Sivuvaikutukset ja oireiden paheneminen tunnetaan kyllä. Joidenkin lääkkeiden kohdalla turruttava ja tilapäisesti rauhoittava vaikutus. Mutta ei nuo lääkkeet kenenkään masennusta taida parantaa. Luultavasti vain pahentaa, kun tästäkään lääkkeestä ei tule muuta kuin paha olo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketkä te? Kenelle sä luulet puhuvasi?
Vierailija kirjoitti:
No ihan kiva mutta masentunut ei jaksa työskennellä itsensä kanssa. Voi olla niin väsynyt henkisesti että kaikki voimat menee itsensä elossa pitämiseen.
Tuo itsensä kanssa työskentely on terveiden etuoikeus.
Jos asenne on tuo, niin mikä järki käydä edes terapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan kiva mutta masentunut ei jaksa työskennellä itsensä kanssa. Voi olla niin väsynyt henkisesti että kaikki voimat menee itsensä elossa pitämiseen.
Tuo itsensä kanssa työskentely on terveiden etuoikeus.
Terapia aloitetaan kun masentunut on lääkkeiden avulla siinä kunnossa että pystyy terapiasta hyötymään.
Ja liian masentunut jätetään pelkkien lääkkeiden varaan? Mistä tietää, milloin masentunut on tarpeeksi hyvässä kunnossa? Entä jos sellaista päivää ei tule, tai kestää tosi pitkään ennen kuin se tulee?
No mitäpä jos luonto vain korjaisi, eikä koko ajan odotettaisi että kaikki pyörii masentuneen ympärillä ilman, että masentunut panee tikkuakaan ristiin itsensä hyväksi? Mitä enemmän nämä saavat huomiota, sitä todennäköisempää on ettei mitään tapahdu. Jos lääkitys ei riitä nostamaan yhtään jaloilleen, niin loppu on saattohoitoa. Kaikki sairaudet eivät ole parannettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan kiva mutta masentunut ei jaksa työskennellä itsensä kanssa. Voi olla niin väsynyt henkisesti että kaikki voimat menee itsensä elossa pitämiseen.
Tuo itsensä kanssa työskentely on terveiden etuoikeus.
Mä jaksoin. Terapia auttoi mua eteenpäin.
Näinhän se on. Jotkut menee terapiaan niinkuin veisi auton pesuun ja ihmekään kun ei toimi. No voivat jatkaa uhriutumistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olin parikymmentä vuotta vaikeasti masentunut ja voin huonosti. Mitkään lääkkeet eivät auttaneet, vaan pahensivat tilannetta.
Vasta kun viimein pääsin oikeaan terapiaan, niin asiat lähtivät parempaan suuntaan.
Minun terapiani oli sitä, että käytiin läpi minun elämääni ja lapsuttaani. Kaikkea mitä olin kokenut.
Eniten minulle oli apua siitä, että kerrankin oli edes yksi ihminen, joka oli minun puolellani, eikä vähätellyt, mitätöinyt, yrittänyt vaijentaa tai päteä.
Hän kuunteli ja kertoi minulle, että se mitä olin kokenut, oli todella väärin ja surullista, eikä sellaista kukaan jaksa.
Siitä oli mittaamattoman suuri apu minulle.
Ihmiset eivät ymmärrä miten paljon pahaa saavat aikaan sillä, kun hyppivät maassa makaavan päällä, mitätöivät, syyllistävät ja vihaavat uhria.
Monella ihmisellä on todella vaikeaa sen takia, kun itsearvostus ja omanarvontunto on rikottu jo lapsena. Sellainen henkilö ei hyödy yhtään teidän perseelle potkimisesta ja syyllistämisestä.
Ei kukaan reipastumalla ja itseään niskasta kiinni ottamalla, opi sitä että on ihan yhtä hyvä ihminen kuin muutkin, ihan yhtä arvokas ihminen, eikä ansaitse mitään väkivaltaa tai kaltoinkohtelua.
Terapiaa ei kunnon takia saa, sitten kun sen itse maksaa, tulee tuloksia. Lääkkeet voi auttaa nukkumaan ei muuta, ehkä lihottaa jonkin verran.
Mutta tässä en masennukseni ja traumojeni takia ilman läheisiäni olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole kokenut terapiasta hyötyä.
Ihan kiva kun saa valittaa, mutta en ole saanut uusia oivalluksia tai työkaluja muuttaa ajatusmaailmaani.
Miten osaisinkaan jos ei neuvota yhtään että miten???
Yhtä tyhjän kanssa.
Samat löpinät osaa psykiatrinen sairaanhoitaja.
Terapeutit nostaa vaan parempaa palkkaa.
Mitä jos terapeutit koettas sanallistaa tän asian sille asiakkaalleen aivan aluksi. Monet eivät tiedä miten terapia toimii ja mitä siellä kuuluu tehdä jos eivät ole aiemmin käyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just ton takia en mene terapiaan. En jaksa työstää. Se työstäminen tarkoittaa aina sitä että puhuu itsestään, pohtii omia ajatuksiaan ääneen, tuottaa jotakin sisältöä sille kuuntelijalle. En jaksa. Ja on henkisesti myös kuormittavaa aina palata johonkin traumoihin ja niitä muistelemaan kerta toisensa jälkeen.
Kaikkein helpointa on työstää itsekseen vaikka vessassa niitä ajatuksia ja ottaa flashbackit vastaan ja sen jälkeen yrittää unohtaa. Hukuttautua arjessa kaikenlaiseen touhuamiseen. Sillä unohtumaanhan nuo asiat ei pääse ikinä. Ne tulee aina olemaan osa sitä elämää, jonka on saanut.
Sen vuoksi usein kuulee sanottavan, että terapiassa käynti on työtä.
Terapia kannattaa aloittaa vain silloin, jos on valmis työskentelemään itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just ton takia en mene terapiaan. En jaksa työstää. Se työstäminen tarkoittaa aina sitä että puhuu itsestään, pohtii omia ajatuksiaan ääneen, tuottaa jotakin sisältöä sille kuuntelijalle. En jaksa. Ja on henkisesti myös kuormittavaa aina palata johonkin traumoihin ja niitä muistelemaan kerta toisensa jälkeen.
Kaikkein helpointa on työstää itsekseen vaikka vessassa niitä ajatuksia ja ottaa flashbackit vastaan ja sen jälkeen yrittää unohtaa. Hukuttautua arjessa kaikenlaiseen touhuamiseen. Sillä unohtumaanhan nuo asiat ei pääse ikinä. Ne tulee aina olemaan osa sitä elämää, jonka on saanut.
Samoilla linjoilla. Nyt kun omista traumakokemuksista alkaa olla jo aikaa, on sen aika että yritän unohtaa ne. Käytän keskittymiskyvyn puutteeseen tarjottua neuvoa, mutta päinvastoin. Yritän lempeästi kääntää ajatukseni pois niistä ahdistavista ajatuksistani aina kun huomaan taas että niitä pyörii päässä.
Ennen puhuttiin supportiivisesta terapiasta niille, jotka eivät pystyneet hyötymään muutokseen tähtäävästä työskentelystä, syystä tai toisesta. Ja jos kaikki meni hyvin, pystyttiin siirtymään pelkästä tukemisesta eteenpäin ja työstämään asioita. Eikö sellaiseen enää ole varaa ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
No minä olin parikymmentä vuotta vaikeasti masentunut ja voin huonosti. Mitkään lääkkeet eivät auttaneet, vaan pahensivat tilannetta.
Vasta kun viimein pääsin oikeaan terapiaan, niin asiat lähtivät parempaan suuntaan.
Minun terapiani oli sitä, että käytiin läpi minun elämääni ja lapsuttaani. Kaikkea mitä olin kokenut.
Eniten minulle oli apua siitä, että kerrankin oli edes yksi ihminen, joka oli minun puolellani, eikä vähätellyt, mitätöinyt, yrittänyt vaijentaa tai päteä.
Hän kuunteli ja kertoi minulle, että se mitä olin kokenut, oli todella väärin ja surullista, eikä sellaista kukaan jaksa.
Siitä oli mittaamattoman suuri apu minulle.
Ihmiset eivät ymmärrä miten paljon pahaa saavat aikaan sillä, kun hyppivät maassa makaavan päällä, mitätöivät, syyllistävät ja vihaavat uhria.
Monella ihmisellä on todella vaikeaa sen takia, kun itsearvostus ja omanarvontunto on rikott
Malliesimerkki siitä, miten tehoton mielenterveysjärjestelmä on. Keskitytään massiiviseen ihmisten ongelmien medikalisointiin, tunteiden turruttamiseen lääkkeillä ja "psykoedukaatioon" eli siihen, että ihminen oppii jäsentämään tunteitaan ja ongelmiaan sairauden oireena. Menee 20 vuotta ja ihminen kohtaa maksetun hyväpalkkaisen ammattilaisen, joka on ensimmäinen ihminen, joka kuuntelee tämän henkilön elämäntarinan ja osoittaa empatiaa. Tulee korjaava kohdatuksi tulemisen kokemus, joka on miljoonille ihmisille tässä maailmassa täysin ilmaista. Voi kysyä, että onkohan tuo ihmisen kohtaaminen oikeasti niin vaikeaa, että sitä varten pitää rakentaa monimutkaisia hyväpalkkaisten ammattilaisten ylläpitämiä himmeleitä. Suurin osa terapian tehosta tuleekin siitä, että ihminen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Se ei vaadi mitään ankaraa työskentelyä kummaltakaan osapuolelta, vaan ihan normaaleja tunnetaitoja ja asettumista toisen asemaan. Mielenterveysalalla voisivat katsoa peiliin ja miettiä, miten paljon pennosia säästyisi jos alan ihmisillä olisi normaalit ihmissuhdetaidot.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Terapia on teoriaa ja siksi se ei auta. Muutokseen tarvitaan sen lisäksi käytäntöä. Ilman käytäntöä aivoihin ei tule uusia yhteyksiä. Ilman uusia yhteyksiä mikään ei muutu.
No miten se terapeutti toteuttaa sen käytännön sen asiakkaan puolesta? Eikö se mene juuri niin, että se terapeutti tarjoaa sen uuden näkökulman tai mitä nyt sitten tarjoaakin, mutta asiakas itse tekee ne muutokset elämässään. Ei se terapeutti kotiin tule elämään uutta elämää sun kanssa.
Kaverilla ainakin on terapeutti joka kuvittelee tietävänsä ja tuntevansa kaverin elämän terapian ulkopuolella paremmin kuin me sotä elämää elävät. Ihan ihme tyyppi koko terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kokenut terapiasta hyötyä.
Ihan kiva kun saa valittaa, mutta en ole saanut uusia oivalluksia tai työkaluja muuttaa ajatusmaailmaani.
Miten osaisinkaan jos ei neuvota yhtään että miten???
Yhtä tyhjän kanssa.
Samat löpinät osaa psykiatrinen sairaanhoitaja.
Terapeutit nostaa vaan parempaa palkkaa.
Ihan virkistävää, että joku sanoo suoraan, että kaikki terapeutit eivät ole hyviä. Ja perustelit vielä mielipiteesi.
Sillä onhan se selvää, että terapeuteissa aivan kuten kaikkien ammattien harjoittajissa, on hyvä ammattitaidon omaavia kuten myös heikomman ammattitaidon omaavia ammatin edustajia. Terapeutti voi olla myös huono, ja aina jollekin osuu se huonompi terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos terapeutit koettas sanallistaa tän asian sille asiakkaalleen aivan aluksi. Monet eivät tiedä miten terapia toimii ja mitä siellä kuuluu tehdä jos eivät ole aiemmin käyneet.
Todella hyvä pointti. Moni vain käy terapiassa vain, koska sitä on sairaanhoitajan ohjeistamana haettu, ja sitten siellä kuuluu käydä.
Eikä asiakkaalla ole käsitystä terapian tavoitteista, käytetyistä menetelmistä, terapeutin koulutuksesta ja suuntauksesta, mitä terapiassa tapahtuu, jne.
Esim. Voxra