Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä nuorten näkemystä että mikä tahansa työ ei käy vaan se pitää olla se oma työ johon he soveltuvat yksilönä ja ihmisenä
13.01.2024 |
Varsinkin nykyään nuoret tuntuvat ajattelevan että he eivät voi tehdä mitä tahansa työtä vaan heidän pitää miettiä tarkoin että mihin työhön he soveltuvat ja mitä heidän on mahdollista tehdä esim osaamisen ja persoonallisuuden puolesta. Nuorten perustelu on se että heidän mielestään se on ajanhukkaa sekä haittaksi työpaikalle ja työnantajalle jos tekeekin työtä johon ei sovellu, johon ei ole kykyjä ja jossa ei pärjää. Mutta miksi ja mistä he ovat oppineet ajattelemaan näin?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
"Miksi pitäisi paistaa burgereita lopun ikänsä, jos se on ensimmäinen homma mitä sattuu saamaan? Töissä ollessaankin voi hakea muita töitä"
Ja sit alkaa vinkuna kun ei sitouduta 🤦
Mä työttömänä valehtelin itteni yhteen ei-niin-kiinnostavaan työhön ja 2,5 kk myöhemmin sain paremman ja vaihdoin niin ai että sitä itkua.
Kova vaatimus se kaikenlaisiin kikkarehommiinkin on et pitäs olla Just Se Paras, sitoutunut ja motivoitunut just siihen Unelmaduuniin.
Haastattelussa kysytään miks pitäs palkata just sut. Ei siihen voi rehellisesti sanoa, et haluun vaan rahaa ja etin samalla parempaa vaan pitää valehdella ja todella räikeästi.
Ja höpöhöpö taas. Kukaan ei oleta tai odota, että yöllä burgereiden paistaminen humalaisille on monenkaan unelmatyö. Kyllä sä voit rehellisesti kertoa haastattelussa asioita, mutta sun kannattaa miettiä oikeat ja realistiset vertailukohdat. Sä voit hyvin sanoa haastattelussa, että unelmani on olla villieläinlääkäri Afrikan savannilla. Mutta että nyt siihen ei ole mahdollisuuksia, kun ei ole tutkintoa ja puoliso ei olisi muutenkaan halukas muuttamaan Afrikkaan. Mutta että tämä hakemani työ burgerinpistajana olisi mielekkäämpi kuin fyysisesti rankka varastotyö Keskon kylmävarastolla. Et sä ainakaan sen toteamalla karsituksi tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on aivan sama kuin sanosit, että minkä tahansa kumppanin on käytävä ihmiselle, ei saa olla oman maun ja persoonan mukainen. xD Ei saa syödä mitä haluaa, ei saa asua missä haluaa, ei saa harrastaa mitä haluaa, ei saa opiskella mitä haluaa..
Niin siis minkä ihmeen takia pitäisi tehdä jotain työtä, joka on itselle pakkopullaa, jos voi tehdä jotain mistä itsekin pitää? Mikä järki? Eiköhän se työpanoskin ole parempi, jos ihminen on työssä, josta pitää.
Nuoret olettavat, että työ vie terveyden ja siellä on oltava vähintään 70-vuotiaaksi. Työllä ei tule saavuttamaan vanhempien elintasoa, vaan tulee niukasti toimeen. Omistusasuntoon pääsee kiinni harva työssäkäyvä. Nämä ajatukset voivat herättää valikoivuutta.
Ne työt, jotka eivät meidän nuorille kelpaa, tulevat tekemään tänne tulijat, joilla ei ole varaa valikoida virikkeellisimipiä töitä. Näin on käynyt muissakin maissa, kuten Saksassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatus toimii toimistohommissa, muissa töissä ei mitään väliä motivaatiolla, se kun on vain mekaanista toistoa.
Se mitä nuorena olin toimistohommissa, niin ne vast olivat mekaanist toistoa, yhtä ja sama päivästä toiseen, no nykyään on varmaan vähän toisin.
Kuka tekee sitten ne työt joita kukaan ei tekisi intohimosta ja kiinnostuksesta alaan? Eli suurin osa normaalia arkielämää pyörittävä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tottakai pitää ihmisenä soveltua itse taas en ymmärrä (tai ymmärrän mutta en hyväksy) sitä, että itseään olisi aina pakko jotenkin päästä toteuttamaan.
Mutta soveltua pitää sillä tavoin, että esim hyvin ujolle ihmiselle ei välttämättä sovi asiakaspalvelutyö, tai hitaalle ja tarkkaavaisuushäiriöiselle kiireinen kokin keittiötyö jossa pitää tehdä miljoona asiaa samaan aikaan hermoilevalle tyypille ei varmaan esim. ensihoitajan työ olisi ensimmäinen vaihtoehto. Toki kaikessa on mahdollista kehittyä, ja jos itse on motivoitunut, niin aina kannattaa yrittää.
Itselleni ei selvästikään sovi etätyö, eikä projektiluontoinen työ sovi minulle kaikista parhaiten. Olen ihmisläheinen ja tykkään asiakaspalvelusta sekä työkavereista. Paras työ minulle on sellainen mitä tehdään päiväpohjalta, en ole oikein sellainen pitkäjänteinen tulevaisuuteen katsoja. Miksi sillä on merkitystä, no siksi että kyllä minä työntekijänä pääsen loistooni ja annan 200 % panoksen silloin, kun tunnen että olen työssäni hyvä. Minua ei motivoi raha, vaan se hyvä fiilis minkä työstä saan.
Kun tuet loppuu, niin ymmärrys palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua kiinnosta olenko elossa vai kuollut, joten jos en saa tehdä mitä haluan voin tappaa itseni. Joko kelpaan nuorena työvoimaksi niillä aloilla, joita haluan tehdä, tai poistan itseni käytettävistä.
Vain pyytämällä voi saada. Jos vaatii mielekästä työtä, on todennäköisempää saada sellainen.
Nöyrät kaikkeen sopeutuvat jäävät usein huonompiin töihin, elleivät sitten ole erityisen kiinnostavia ulkonäöltään tms, jolloin joku voi poimia heidät muuhun.
Saako kiinnostavia ystäviä ja parisuhteen helpommin ihminen, joka vaatii jotain vai ihminen, joka tyytyy jämätyöhön itseä kiinnostamattomien ihmisten parissa?
Realismina monet työt tuskin ovat kovin mielekkäitä, mutta harva hahmottaa, mihin voi päästä kilpaillessaan muiden kanssa. Jos toinen saa hienon työn eikä itse ota vähemmän kivaa vastaan, jää helposti ilman työtä. Oma käsitys luonteesta tai soveltuvuudesta ei merkitse, jos rekrytoija ei satu haluamaan työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tottahan se on että ihminen joka viihtyy työssään on tehokkaampi ja kohottaa ilmapiiriä, kun taas sellainen joka ei viihdy aiheuttaa päinvastaista. Olisi optimaalisinta jos kaikille löytyisi se itselle sopiva työ.
Vierailija kirjoitti:
No tottakai pitää ihmisenä soveltua itse taas en ymmärrä (tai ymmärrän mutta en hyväksy) sitä, että itseään olisi aina pakko jotenkin päästä toteuttamaan.
Mutta soveltua pitää sillä tavoin, että esim hyvin ujolle ihmiselle ei välttämättä sovi asiakaspalvelutyö, tai hitaalle ja tarkkaavaisuushäiriöiselle kiireinen kokin keittiötyö jossa pitää tehdä miljoona asiaa samaan aikaan hermoilevalle tyypille ei varmaan esim. ensihoitajan työ olisi ensimmäinen vaihtoehto. Toki kaikessa on mahdollista kehittyä, ja jos itse on motivoitunut, niin aina kannattaa yrittää.
Itselleni ei selvästikään sovi etätyö, eikä projektiluontoinen työ sovi minulle kaikista parhaiten. Olen ihmisläheinen ja tykkään asiakaspalvelusta sekä työkavereista. Paras työ minulle on sellainen mitä tehdään päiväpohjalta, en ole oikein sellainen pitkäjänteinen tulevaisuuteen katsoja. Miksi sillä on merkitystä, no siksi että kyllä minä työn
Tai taiteelliselle, ulospäinsuuntautuneelle ja räväkälle ihmiselle ei sovi mikään valtion toimistotyö. Se on hiljaisille hiirulaisille. Eikä aspatyö sovi kuin heteroille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taiteellinen ulospäinsuuntautunut ihminen jaksa kököttää tylsääkin tylsemmässä arkistotoimistotyössä ja aspassa heteroasiakkaat haluavat, että heitä palvelee hetero ja heterotyökaverit haluavat työkaverikseen toisen heteron. Eikä konservatiivinen pankkityö sovi ei-konservatiiviselle ihmiselle. Eikä siivoustyö sovi allergiselle astmaatikolle tai myyjän työ luottotiedottomalle.
Pikakahvimemegirl eli Alma Tuuva on ollut lähiaikoina julkisuudessa tuilla elämisestä. Tekee monenlaista mutta ei halua olla työsuhteessa, koska sellainen olisi valtasuhde.
Instagram: https://www.instagram.com/pikakahvimemegirl/?hl=en
Instagram-tiliä seuraa suuri joukko ihmisiä. Mitä mieltä olette, kenen tekijälle pitäisi maksaa vai pitäisikö? Saako julkkisnaisten kuvilla toteamuksiin yhdistettynä toivoa elättävänsä itsensä?
Ilmeisesti on myös toimittaja ja kirjan kirjoittaja.
Instan mukaan on äskettäin perustanut podcastin 5 e/kk, jota voi tilata. Saa nähdä moniko tilaa.
No eihän se ole mikään epänormaali tai edes suuri vaatimus, että saa tehdä työtä johon on soveltuva ja jota on persoonallisuuden puolesta mahdollista tehdä. Sehän jättää kuitenkin rajaa vain ne täysin epäsopivat työt pois ja on vain fiksua miettiä, millaiseen työhön soveltuisi. Sadetta ja kylmää vihaavan ei kannata hakeutua ulkotöihin eikä melusta kuormittuvan introvertin sinne mäkkärin tiskiin tai päiväkotiin tai vegaanin teurastamoon.
Miksi tämä on huolenaihe? Kun X-sukupolvi eläköityy, niin koko työelämä on Yyn, Zetan jne. käsissä ja he tekevät siitä omanlaisensa.
Ennen oli tapana ajatella, että tehdään edes jotakin kunnes tavoitetaan se oma unelma-ammatti. Se tie saattoi olla pitkä ja kivinen, mutta se myös kasvatti ihmisenä.
Nykyään ei kovin moni halua enää oikeasti tehdä töitä unelmiensa eteen. Ei opiskella kunnolla, ei tienata rahaa pikkuhiljaa säästämällä jne...
Syytän somea missä kerrotaan vain elämän hyvät puolet ja kuinka kaikki saadaan helposti.
En ymmärrä minäkään. Sitä on siivottu kello 6 aikaan kapakoita ja muuta mukavaa. Samoin valmistumisen jälkeen ei ennenkään vakituisia työpaikkoja niin vaan tullut. Itse tein 90- luvun laman jälkeen valmistuttuani 6 vuotta pätkätöitä. Viimeisen erän opintolainaani maksoin 40-vuotiaana. Silloin ei edes saanut mitään opintolainahyvitystä niin kuin nykyään saa.
Sitkeys ja sisu puuttuu nykyajan nuorilta aikuisilta ja kaikki pitää saada heti. Tervetuloa aikuisten maailmaan. Mitään ei ole saanut ilman pitkää puurtamista ennen eikä saa nytkään. Elämä on sellaista.
T: 50- vuotias jatko-opiskelija, joka tekee opintojen ohella pätkätöitä ja, joka maksaa palkastaan uuden opintolainansa eriä 300 euroa/kk.
vahvat syrjäyttää heikot tuossa vaiheessa