Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä nuorten näkemystä että mikä tahansa työ ei käy vaan se pitää olla se oma työ johon he soveltuvat yksilönä ja ihmisenä
13.01.2024 |
Varsinkin nykyään nuoret tuntuvat ajattelevan että he eivät voi tehdä mitä tahansa työtä vaan heidän pitää miettiä tarkoin että mihin työhön he soveltuvat ja mitä heidän on mahdollista tehdä esim osaamisen ja persoonallisuuden puolesta. Nuorten perustelu on se että heidän mielestään se on ajanhukkaa sekä haittaksi työpaikalle ja työnantajalle jos tekeekin työtä johon ei sovellu, johon ei ole kykyjä ja jossa ei pärjää. Mutta miksi ja mistä he ovat oppineet ajattelemaan näin?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Harva on ehkä unelma-ammatissaan, mutta harva jaksaa loppuelämäänsä tehdä työtä johon ei sovellu eikä siinä viihdy.
Eihän sitä edellytetäkkään, työpaikkaa voi vaihtaa kun se unelma tulee vastaan ja sitten uudelleen kun se edellinen unelma on karissutkin karun todellisuuden myötä pois.
Paskakin työkokemus on kokemusta ja eduksi työpaikkojen saantiin, lisäksi tosiaan se muu elämä nun vaatii rahaa, en ainakaan itse pystyisi tuilla samaan tasoon.
En itsekkään ole unelmatyössäni, tosin en ole sitäkään vielä keksinyt että mikä se voisi olla. Lottovoitto toki jeesaisi sitä niin ei tarvitsisi palkan määrään keskittyä. Ja juu jos voittaisi lotossa niin jotain tekemistä sitä silti tarvitsisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Harva on ehkä unelma-ammatissaan, mutta harva jaksaa loppuelämäänsä tehdä työtä johon ei sovellu eikä siinä viihdy.
On tähänkin asti jaksettu ja jos ei ole jaksettu niin on nollattu perjantaina oluella ja jälleen taas jaksettu.
Niin. Jos sitä nollaamista päihteillä tarvitsee, niin tietää että jokin on pielessä.
Sun ymmärtämättömyys ei ole muiden ongelma, eikä muut voi sille mitään. Nuoret ovat oikeassa. He haluavat (kuten aikuisetkin) että heitä kohdellaan inhimillisesti ja ihmisenä. Eivät ole mitään jäte-erää. Ja että tunteita kuunnellaan, ihmisiä kuullaan. Ei kaikki sovellu vaikkapa ruumiiden käsittelijäksi tai lihanleikkaajaksi. Onneksi nykyään varmaan varastot ja tavaran keräys on järjestetty isoissa firmoissa ehkä paremmin kuin ennen, vaikka aina voi korjata olosuhteita - mikäli turvallisuus on todella huomioitu. Ikkunaton, kylmä paikka jossa on liian kirkas valo, ei herkälle toimi ja päälle meluisa matka jäisessä ilmastossa. Osalla on vaivoja, ei ole autoakaan, voi olla pitkät bussimatkat. Elämässä täytyy olla muutakin kuin pelkkä pomon firma ja 10,5 tunnin päivä matkoineen. Ihmiset eivät ole koiria vaikka halutaan että asiat toimivat, asiat voidaan tehdä paremmalla tavalla - suunnittelu. Mitä tarvitaan ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Voisihan työnantajatkin tulla vastaan ja kehittää työoloja. Nyt otetaan ahneuksissaan työntekijästä kaikki irti ja heitetään heti pellolle, jos ei joka hetki täytä näytä hypervaatimuksia. Joustoja työntekijän suuntaan ei tule. Kuka tuollaista jaksaa? Ennen oli työpaikoilla työntekijöitä, autettiin toisia ja jaettiin arkea. Silloin oltiin lojaaleja työnantajalle ja tsempattiin työnantajan suuntaan.
Tienaan vähän yli 7000 e/kk ja teen monen nuoren mielestä paskaduunia. Olen todennut, että elä sinä unelmaasi ja vaikka kerjää, minä nautin siitä, että sama summa tulee tilille, oli tunteet olleet kuukauden aikana mitkä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Harva on ehkä unelma-ammatissaan, mutta harva jaksaa loppuelämäänsä tehdä työtä johon ei sovellu eikä siinä viihdy.
On tähänkin asti jaksettu ja jos ei ole jaksettu niin on nollattu perjantaina oluella ja jälleen taas jaksettu.
Niin. Jos sitä nollaamista päihteillä tarvitsee, niin tietää että jokin on pielessä.
No sitä on joitain tuhansia vuosia harrastettu että ei ne vaihtoehtoiset tavat helposti kehity
Kamalaa, miten moni näyttää kokevan työnsä vain jonkinlaisena pakkotyöleirinä rahan takia. Kyllä innostus, motivaatio ja jonkinlainen nautinto omasta työstä pitäisi olla jokaiselle mahdollista. Eihän sellaista muuten pää tai kehokaan kestä, jos on vain stressiä ja ketutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Kyllä he nimenomaan tajuavat. Kotona ovat saaneet ihan lähietäisyydeltä seurata kuinka ei-unelmatyö on syönyt vanhemmilta sielun ja elämänilon.
Fiksuja nuoria.
Buaahhaa, tuossa on kyllä nykyajan kaikki kliseet. Tiimipelaajat juu - itsekkäin sukupolvi vuosituhansiin?
Olen tehnyt kolme työuraa, joista kaksi pelkästään ja vain rahan takia. Olin aina parhaimpia työntekijöitä ja teimme todella hyvää jälkeä koko porukalla, molemmat yritykset olivat Suomen huippuja. Ihmeellistä, eikö totta? Eikä edes poikkeuksellista - silloin ennen vanhaan. Lähes kaikkihan niin teki, kutsumusammatissa oli todella harva.
Nyt kaikki haluavat olla stevejobseja, intohimojensa ammatissa olevia lumihuitaleita, jotka vain viilailevat ja chillailevat ja tekevät Suurenmoista, Täydellistä, Inthohimoista jälkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on suppeat ja ankeat työmarkkinat.
Kaikki on niin pientä.
Syksyllä lääkealan pro kertoi että suomessa on vain 2 lääketehdasta. Usassa 2000!
Eli muutti sinne ja saa valkata hyvän työn ja palkan.
Suomi on vaan niin pikkuruinen talous, mahdollisuudet ovat siksikin hyvin suppeat.
Nyt itä eurooppa ja aasiakin ajaa ohi suomesta. Useissa asioissa.
Ja työnantajat haluaa vain sen parhaan, motivoituneimman jolle ko paikka on se unelmaduuni. Ihan positiosta riippumatta. työilmotuksissa ja haastatteluissa valehdellaan suut silmät täyteen miten hyvä työyhteisö ja joustavaa ja monipuolista jne, kun todellisuus joko umpirutinoitua tai sekavaa paskaa. Valehdellaan, teeskennellään ja kaunistellaan molemmin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tekisi työtä johon mulla ei ole koulutusta ja jossa en viihdy. N. 55v.
Elisit siis mieluummin yhteiskunnan loisena?
Voihan sitä parempaa työtä hakea samanaikaisesti kun työskentelee ja tienaa omaa leipäänsä.
Ei ole onneksi tarvinnut loisia, olen työskennellyt koko ikäni ammatissa josta pidän vaikka palkka ei hoitoalalla kovin hääppöinen olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän. On vaikea motivoida itseään tehokkaaksi, tarkaksi ja intohimoiseksi työntekijäksi, jos ala ei kiinnosta muuten kuin palkan takia.
Millaista jälkeä työssä syntyy, jos työ ei kiinnosta? Juosten hutaistua jälkeä.
Aiemmin työpaikkoihin etsittiin vain työntekijöitä. Siis joskus 80-luvulla. Osa porukasta oli tarkkaa ja tehokasta, osa ei aina yhtä paljon.
Nykyään työpaikkoihin haetaan motivoituneita, innostuneita, sosiaalisia ja intohimoisia tiimipelaajia, jotka haluavat kehittää työtään. Jos ala on sellaista, josta et innostu, miten voisit täyttää tuollaiset kriteerit?
No aika etuoikeutettu ajattelutapa. Luuletko että maailmalla ihmiset paiskivat hommia siksi, että ne ovat heistä motivoivia ja innostavia? Tai no tavallaan ne ovatkin, sillä ne mahdollistavat sen että saa jotain syödä
Miksi pitäisi paistaa burgereita lopun ikänsä, jos se on ensimmäinen homma mitä sattuu saamaan? Töissä ollessaankin voi hakea muita töitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, miten moni näyttää kokevan työnsä vain jonkinlaisena pakkotyöleirinä rahan takia. Kyllä innostus, motivaatio ja jonkinlainen nautinto omasta työstä pitäisi olla jokaiselle mahdollista. Eihän sellaista muuten pää tai kehokaan kestä, jos on vain stressiä ja ketutusta.
Näinhän se on, mutta työelämä on mennyt jo kauan huonompaan suuntaan. Tästähän se voimakkaasti lisääntynyt pahoinvointi kertoo. Ahneus ja muista piittaamattomuus on lisääntynyt.
Monissa maissa menet töihin tai asu kadulla, etkä syö. Täällä sitä rahaa jaetaan tuosta vain ja asenteen kieroutuvat ja koko ajan menemme tässäKIN asiassa väärään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas vaikuttaa siltä ettei ymmärretä ollenkaan niitä omia realiteetteja vaan opiskellaan alaa joka ajatuksen tasolla kuulostaa kivalta. Esim ensihoitajaksi hakeutuu pieniä heikkoja nuoria jotka eivät jaksa nostaa paareja, ei myöskään jakseta opiskella esim lääkkeitä kunnolla, vaikka se nyt olisi vähintä mitä ensihoitajan pitää tietää.
Kyllä minun nuoruudessani piti saada lääkelaskut 100% oikein, tai joutui uusimaan tentin kunnes sai.
Minä en ymmärrä sitä, että pitäisi hammasta purren painaa inhoamaansa työtä vuodesta toiseen. Fiksumpaa hakea töiden ohella itselleen sopivampaa työtä.
Vain tyhmä kuvittelee kaikkien töiden sopivan kaikille
"Suomessa on suppeat ja ankeat työmarkkinat. Kaikki on niin pientä.
Syksyllä lääkealan pro kertoi että suomessa on vain 2 lääketehdasta. Usassa 2000!
Eli muutti sinne ja saa valkata hyvän työn ja palkan.
Suomi on vaan niin pikkuruinen talous, mahdollisuudet ovat siksikin hyvin suppeat.
Nyt itä eurooppa ja aasiakin ajaa ohi suomesta. Useissa asioissa. "
Sinne voi kokeilla mennä mutta siellä pitää kanssa tehdä töitä. Voi unohtaa ne palkalliset saikut, pitkät vuosilomat ja lyhyet työviikot.
Tuttu on töissä Aasiassa, kello on siellä 5 tuntia enemmän kuin täällä ja me perjantaisin lopetetaan työt yhtä aikaa. Hänellä on kaksi viikkoa lomaa vuodessa.
Tuo tulee siitä tunnepuheesta, jota koko Z-sukupolven aika on harjoitettu. Odottavat koko aikuisuuden sitä että heidän tuntemuksia kysytään ja että ne ovat ykkösprioriteetti kaikkien toimintaan. Kokevat itsensä asiakkaiksi työpaikallaan.
Ja vielä ronkelimpia ja itsetietoisia ovat jo ajat sitten nuoruusiän ylittäneet. Mieluummin ollaan kotona kuin tehdään työtä joka ei ole arvolle sopivaa.