Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä nuorten näkemystä että mikä tahansa työ ei käy vaan se pitää olla se oma työ johon he soveltuvat yksilönä ja ihmisenä
13.01.2024 |
Varsinkin nykyään nuoret tuntuvat ajattelevan että he eivät voi tehdä mitä tahansa työtä vaan heidän pitää miettiä tarkoin että mihin työhön he soveltuvat ja mitä heidän on mahdollista tehdä esim osaamisen ja persoonallisuuden puolesta. Nuorten perustelu on se että heidän mielestään se on ajanhukkaa sekä haittaksi työpaikalle ja työnantajalle jos tekeekin työtä johon ei sovellu, johon ei ole kykyjä ja jossa ei pärjää. Mutta miksi ja mistä he ovat oppineet ajattelemaan näin?
Kommentit (137)
Kouluttauduin uuteen ammattiin 35-vuotiaana. Pystyni hyödyntämään aiemmat opinnot, mutta sinänsä vähän turhan myöhäistä oli havaita se, ettei ollut lainkaan soveltuva niihin töihin, joihin opintojen päätyttyä ajautui. Jos parissa vuodessa alkaa lähinnä vihaamaan suurinta osaa asiakkaistaan, niin väärässä paikassa sitä väistämättä silloin on.
Nyt olen tehnyt työtä josta pidän parikymmentä vuotta. Ei se ole mikään unelmatyö, josta olisin haaveillut lukioikäisenä. Ne haaveet on toteutettu harrastuksissa. Kuitenkin kyseessä on työ, joka on mielekästä ja palkitsevaa. Parempi se on nuorten hoksata ajoissa, että mitä opiskelee ja minne hakeutuu.
Olen opintojeni aikana esimerkiksi jynssänyt lattioita siivoojana ja tehnyt työtä muun muassa varastossa. Saahan niistä palkan eikä tarvitse turhaan murehtia työajan päätyttyä sitä, että tuliko nyt tehtyä jotain väärin vaiko ei. Harvinaisen selvää oli kuitenkin, että ei niistä elämäntyöksi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on aivan sama mitä paskaa työ on kunhan asiallinen palkka juoksee. Minä teen työtä pelkästään rahan takia, kun olen köyhään perheeseen syntynyt. Mieluummin olisin pääomasijoittaja.
Elämä on sitten vapaa-ajalla, jota on liian vähän. Työttömänä on ollut kyllä aikaa mutta ei ilman rahaa eli jollain kelan tuella voi mitään harrastaa. m38
Minusta on ok tehdä työtä joka on vain siedettävää, ei kivaa, ja jota tehdään lähinnä palkan vuoksi. Koska aika harvalla on mahdollisuus tehdä työtä josta oikeasti tykkää. Mutta mielestäni kenenkään ei pitäisi tehdä työtä johon oma luonne ja persoona ei kertakaikkiaan sovi, ja jossa työssäkäynti aiheuttaa päivittäistä pahoinvointia. Se on eri asia, ja sellaisessa tilanteessa menee vain oma mielenterveys ja joutuu pahimmillaan pitkälle sairauslomalle tai menettää työkykynsä.
Eniten kadun nuoruudestani sitä, että tein niitä kaikenlaisia töitä. Uuvuin fyysisesti raskaissa tehtävissä, jotka ei ollenkaan sopineet minulle. Lisäksi olin niissä huono, mikä laski itseluottamusta.
Omille lapsille opetan päinvastaista. Kannattaa hakeutua töihin, joissa pääsee hyödyntämään vahvuuksiaan ja kehittymään niissä.
Vierailija kirjoitti:
Koska nuoret eivät ole vielä oppineet nöyryyttä vaan ajattelevat ainoastaan vain itseään.
Miksi pitäisi oppia nöyryyttä ja antamaan itsensä likoon 100% vaikka työpaikka menee alta koska tahansa, ei saa vakituista sopparia, työtä pitäisi tehdä niska limassa palkalla joka on jäänyt huomattavasti jälkeen elinkustannuksista? Eiköhän se ole vain fiksua ymmärtää että ainutkertaista elämää ei kannata tuhlata. On myös fiksua ymmärtää omat vahvuudet ja soveltuuko tietylle alalle. Ei kannata lähihoitajaksi tai opettajaksi lähteä ellei ole oikeasti soveltuva ihmislähtöiseen työhön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorten kannattaa huomata se, ettei mikään työ, mieluisakaan, ole pelkkää juhlaa. Vaikka ihminen olisi aivan mikä tahansa juhlittu musiikki- tai urheilustara, niin hyvin suuri osa elämästä on tylsää ja rasittavaa rutiinia eli harjoittelua, matkustelua, hotelliasumista, pitkät erot läheisistä jne. Vain pieni osa on julkista esiintymistä, ja silloinkin jäytää vatsanpohjassa tunne "entä jos epäonnistun".
Sama on aivan tavallisessakin työssä, vaikka työ olisi mieluisaa. Vain osa työstä on sitä mukavaa osuutta, muu on joko puuduttavaa rutiinia tai yksitoikkoista raportointia, jonka tekee vieläkin ikävämmäksi se, kun tietää, ettei kukaan koskaan lue raportteja.
Lisäksi jos ihmisen lahjakkuusprofiili on lähes ympyrä - kuten se valtaosalla ihmisiä on - on melkein sama minkä ammatin valitsee. Todelliset lahjakkuudet yleensä tunnistavat erityistaitonsa jo nuorina. Taina ja Taavi Tavallisten kannattaa tämän takia valita ala, jossa työ on siedettävää sekä työolojen että palkkauksen osalta sekä työvoimasta on kysyntää nyt ja näkyvässä tulevaisuudessa.
Joten tervetuloa reaalimaailmaan.
Itse päädyin tuurilla kesätöihin teollisuuteen 2016.
"Kunhan nyt on jotain työtä" ajattelin. Mutta olihan se mielenkiintoista ja käytännönläheistä hommaa jossa pitää fyysisesti tehdä monia pikku juttuja.
Sitten tarjottiin määräaikaista sopimusta kesätöiden perään, miksipä ei, ei ollut kummempia suunnitelmia. Muutama määräaikainen sopimus oli ja sitten tarjottiin vakituisen papereita.
Tälle tielle jäin ja pidän työstäni. Opinko pitämään työstäni ajan myötä vai satuinko vain tuurilla saamaan työn johon sovellun parhaiten? En tiedä. Mutta ensimmäinen "oikea" työpaikkani ja eipä se minua haittaa jos tälle tielle jään seuraavaksi 40 vuodeksi. Tai voihan se pää hajota vaikka 10 vuoden päästä, mistäs sen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta soveltua pitää sillä tavoin, että esim hyvin ujolle ihmiselle ei välttämättä sovi asiakaspalvelutyö, tai hitaalle ja tarkkaavaisuushäiriöiselle kiireinen kokin keittiötyö jossa pitää tehdä miljoona asiaa samaan aikaan hermoilevalle tyypille ei varmaan esim. ensihoitajan työ olisi ensimmäinen vaihtoehto. Toki kaikessa on mahdollista kehittyä, ja jos itse on motivoitunut, niin aina kannattaa yrittää.
-Itse oo noista sun persoona-analyyseistä eri mieltä.
Ujolle ihmiselle nimenomaan voi sopia aspatyö. Ainakin itse arvostan ujoja, jotka ovat monesti ystävällisiä, empaattisia ja tarkkaavaisia ja huomaavat hyvin muiden tarpeet. Kunhan vain tottuu työhönsä niin ujous voi olla myös vahvuus jos vaan on käytöstavat hallussa mitä mielestäni ujoilla on useammin kun extroilla. Extrovertti sen sijaan voi tuijottaa helpommin omaan napaan, ja hymyilykin on usein vain esiintymistä, ei aitoa kiinnostusta asiakkaseen.
Hidas ja tarkkaavaisuushäiriöinen?? Esim adhd ihmiset ovat yleensä juurikin nopeita ihmisiä, jotka loistavat hektisessä ympäristössä. Esim moni adhd ihminen on juurikin kokin työssä jossa työtä tehdään luovassa ja hektisessä ympäristössä.
Hermoilevalle tyypille?? Mistä hermoilevalle?? Ihmisiä hermostuttaa täysin eri asiat. Toinen hermoilee veren näkemisestä, toinen hektisessä ympäristössä jne. Kyllä "persoonaa" täytyy olla ensihoitajan työssä jossa kohtaa kaikenlaista.
(Itse olen tehnyt kokin työtä sekä hoitajan ja myyjän työtä, isäni on ollut ravintolapäällikkönä ja hänellä adhd, äitini taas enempi pedantti ja hän hallinnollisissa johtotehtävissä, ns toimistotyö ei sovi adhd ihmisille niin hyvim).
Työn pitää olla itselleen miellyttävä tai ainakin siedettävä. Elämä menee hukkaan jos työnteko vain vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ymmärrän. Aikoinaan oli tosi vaikeaa tietää mihin ammattiin ryhdyn, koska olin niin pirun ujo. En olisi pärjännyt missä vaan ammatissa. Ryhdyin siivoojaksi, kouluja kävin kyllä muillekin aloille. Olen jo 45- vuotias ja ujous on helpottanut ja suunnittelen opiskelemaan lähtöä...
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä pitää olla joustava. Jos se itseä miellyttävä ammatti on horoskooppien ja feng-shui -maagikkojen mukaan ornitologi, täytyy myös ymmärtää, että sellaisia tarvitaan maassamme vain muutama.
Ornitologeja sentään on yhä olemassa ja joku niihinkin hommiin aina pääsee. Taitaa vaatia myös yliopistotutkinnon, joten siitä haaveileva tuskin on täysin kunnianhimoton. Ennemmin olisin huolissani nuoresta, joka haluaa kouluttautua johonkin mennen ajan ammattiin, kuten kuninkaan kruunun kiillottajaksi.
Mitä tulee siihen, että nuorten pitää mennä mäkkäritöihin, niin moniko on nähnyt ko.paikoissa mitään muita kuin nuoria työntekijöitä? Harvassa ovat yli nelikymppiset purilaisenpaistajat. Pitäisikö pikaruokaloiden määrää sitten lisätä, jotta kaikki niihin saataisiin työllistettyä? Tällä palstallahan haukutaan pikaruoka ja yleensäkin kaikki valmisruuat epäterveellisinä. Kaikkihan täällä tekee itsekasvatetuista puhtaista raaka-aineista omat sapuskansa ja ostavat korkeintaan pakastesipulia.
Miksi nuorten pitäisi työskennellä paikoissa, joita vanhempi sukupolvi ei edes arvosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki, jotka vaativat, että vuorten pitää tehdä mitä tahansa työtä, esim. puhelinmyyntiä, ovat mielestäni velvoitettuja ostamaan jatkuvasti lehtitilauksia, vitamiineja sun muuta, mitä puhelimen kautta kaupitellaan.
Lisäksi heidän tulee käydä vähintään kolme kertaa viikossa Mäkkärissä. Kasvavan kysynnän myötä niitäkin työpaikkoja tulee lisää.
Nro 129:lle, juuri sen takia sanoin että aina kannattaa yrittää, jos itsellä on motivaatiota asiaan. Itsekin olen ollut ujo, ja olen jossain määrin introvertti, ja silti minusta tuli hyvä asiakaspalvelija. Mutta hirvittävän raskasta se oli ensimmäiset vuodet, vei minusta kaikki mehut. Uskon, että jollekulle toiselle se voi olla niin raskasta, ettei sopeudu lainkaan.
En sanonut, että kaikki tarkkaavaisuushäiriöiset ovat hitaita, sanoin että hitaalle ja tarkkaavaisuushäiriöiselle ihmiselle, tarkoittaen että koskien sellaista yksilöä, jolla on nämä molemmat ominaisuudet. Tällaisia yksilöitä on olemassa, ja hitaus onkin eräs tarkkaavaisuushäiriön oireista, koska jokaisella oirekirjo on yksilöllinen. Itse veikkaan, että hitaus johtuu oman toiminnan ohjauksen haasteista, hyvä esimerkki on vaikka se, että tarkkaavaisuushäiriöisellä lapsella voi hampaiden pesu kestää 20 min. Samalla tavalla vielä aikuisellakin voi olla vaikeuksia kohdentaa toimintaa oikeaan asiaan oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä, ja varsinkin jos vielä tapahtuu useita asioita samaan aikaan. Varmaan moni ADHD-ihminen on nopea ja hyvä multitaskaamaan, mutta se ei tarkoita, että tarkkaavaisuushäiriöinen ihminen ei voisi olla hidas toiminnoissaan. Ei pidä niputtaa tietyn häiriön ihmisiä tietynlaisiksi, koska jokainen heistä on yksilöllinen, ja lisäksi usein yksilöillä on useita oireyhtymiä päällekkäin.
Hermoileva tyyppi ja ensihoito: no täsmennetään, että tarkoitan sitä, että ensihoitoon ei mielestäni sovi sellainen henkilö parhaalla mahdollisella tavalla, jonka mielestä asiat pitää mennä ennalta suunnitellusti, ja jolle yllättävät tilanteet aiheuttavat kohtuutonta stressiä. Paineensietokyky pitää tuossa työssä olla hyvä, ja samoin kyky sietää yllättäviä tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin. En ole 18 ikävuoden jälkeen tehnyt päivääkään työtä, josta en tykkää. Opin jo vastenmielisistä kesätöistä aiemmin. Onneksi on ollut kunnia ja tuuri tehdä mieleistä ammattia jo 30 vuotta.
M50
Teologi meni oikeisiin töihin:
Vierailija kirjoitti:
Teologi meni oikeisiin töihin:
Hienoa!
Miten sen nyt ottaa. Joku voi tykätä siitä onlyfans-keikistelystäkin ja samalla tienaa kivasti. Helppoa ja hauskaa elämää. Ne joilla ei ole avuja tietenkin joutuu puurtaa ja kärsiä.