Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä nuorten näkemystä että mikä tahansa työ ei käy vaan se pitää olla se oma työ johon he soveltuvat yksilönä ja ihmisenä
13.01.2024 |
Varsinkin nykyään nuoret tuntuvat ajattelevan että he eivät voi tehdä mitä tahansa työtä vaan heidän pitää miettiä tarkoin että mihin työhön he soveltuvat ja mitä heidän on mahdollista tehdä esim osaamisen ja persoonallisuuden puolesta. Nuorten perustelu on se että heidän mielestään se on ajanhukkaa sekä haittaksi työpaikalle ja työnantajalle jos tekeekin työtä johon ei sovellu, johon ei ole kykyjä ja jossa ei pärjää. Mutta miksi ja mistä he ovat oppineet ajattelemaan näin?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Tienaan vähän yli 7000 e/kk ja teen monen nuoren mielestä paskaduunia. Olen todennut, että elä sinä unelmaasi ja vaikka kerjää, minä nautin siitä, että sama summa tulee tilille, oli tunteet olleet kuukauden aikana mitkä tahansa.
Itse tienaan 6000e, mutta voin pahoin. Ainoastaan palkka saa jatkamaan tätä, mutta elämäni valuu tässä puoliksi hukkaan, koska tämä on vastenmielistä. Ei ole voimia hakeutua muuallekaan, eikä toisaalta huvita hakeutua paljon heikommin palkattuunkaan hommaan, koska sekin voi olla vastenmielistä lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret ovat oikeassa. Olisi mahtavaa, jos löytyisi täydellinen työpaikka omien kiinnostusten ja luonteen sopivuuden mukaan.
Tässä unohtuu vain se ikävä fakta, että maailma ei ole täydellinen. Ei sinne päinkään. Työelämä suosii pääasiassa tietynlaisia luonteita, eikä se mikä itseä kiinnostaa välttämättä koskaan onnistu bisneksenä, jolla voisi itsensä elättää. Eli lopputulema on, että valtaosa joutuu vain sietämään vähemmän sopivaa työtä ja tekemään sitä rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä sitä, että pitäisi hammasta purren painaa inhoamaansa työtä vuodesta toiseen. Fiksumpaa hakea töiden ohella itselleen sopivampaa työtä.
Vain tyhmä kuvittelee kaikkien töiden sopivan kaikille
Älykkäällä tuo onkin mahdollista. Vähemmän älykäs yksilö joutuu tekemään sitä työtä mitä saa. Ei ole oma onnellisuuden kannalta järkevää kuvitella itsestään liikoja.
"Miksi pitäisi paistaa burgereita lopun ikänsä, jos se on ensimmäinen homma mitä sattuu saamaan? Töissä ollessaankin voi hakea muita töitä"
Ja sit alkaa vinkuna kun ei sitouduta 🤦
Mä työttömänä valehtelin itteni yhteen ei-niin-kiinnostavaan työhön ja 2,5 kk myöhemmin sain paremman ja vaihdoin niin ai että sitä itkua.
Kova vaatimus se kaikenlaisiin kikkarehommiinkin on et pitäs olla Just Se Paras, sitoutunut ja motivoitunut just siihen Unelmaduuniin.
Haastattelussa kysytään miks pitäs palkata just sut. Ei siihen voi rehellisesti sanoa, et haluun vaan rahaa ja etin samalla parempaa vaan pitää valehdella ja todella räikeästi.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ovat oikeassa. Olisi mahtavaa, jos löytyisi täydellinen työpaikka omien kiinnostusten ja luonteen sopivuuden mukaan.
Tässä unohtuu vain se ikävä fakta, että maailma ei ole täydellinen. Ei sinne päinkään. Työelämä suosii pääasiassa tietynlaisia luonteita, eikä se mikä itseä kiinnostaa välttämättä koskaan onnistu bisneksenä, jolla voisi itsensä elättää. Eli lopputulema on, että valtaosa joutuu vain sietämään vähemmän sopivaa työtä ja tekemään sitä rahasta.
No, minkälaisen luonteen omaavan haluaisit palkata sinne valtion virastoon tuottamattomasn höpöhöpötyöhön siirtelemään paperia pinkasta A pinkkaan B?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella monessa viestissä kirjoitellaan että ollaan vain itsekkäitä ja oma etu edellä eikä puhalleta yhteen hiileen ja auteta ym.
Mistähän se voisi johtua, pitäiskö katsoa peiliin.
Samaan nippuun kuin että on vain oikeuksia, velvollisuudet on unohdettu.
Vierailija kirjoitti:
Todella monessa viestissä kirjoitellaan että ollaan vain itsekkäitä ja oma etu edellä eikä puhalleta yhteen hiileen ja auteta ym.
Mistähän se voisi johtua, pitäiskö katsoa peiliin.
Samaan nippuun kuin että on vain oikeuksia, velvollisuudet on unohdettu.
Eikös kirjoittelijat ole itse nimenomaan itsekkäitä kun yrittävät estää muita henkilöitä tekemästä haluamaansa työtä vain sen takia, että itse saavat lahjuksia ja bonuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisen luonteen omaavan henkilön kuvittelisit sopivan valtion virastoon sihteeriksi vai eikö sillä ole mitään väliä? Siis sillä ei ole mitään väliä, niinkö?
Eihän presidentiksikään sovi ihan minkälainen luonne tahansa vai sopiiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ovat oikeassa. Olisi mahtavaa, jos löytyisi täydellinen työpaikka omien kiinnostusten ja luonteen sopivuuden mukaan.
Tässä unohtuu vain se ikävä fakta, että maailma ei ole täydellinen. Ei sinne päinkään. Työelämä suosii pääasiassa tietynlaisia luonteita, eikä se mikä itseä kiinnostaa välttämättä koskaan onnistu bisneksenä, jolla voisi itsensä elättää. Eli lopputulema on, että valtaosa joutuu vain sietämään vähemmän sopivaa työtä ja tekemään sitä rahasta.
No, minkälaisen luonteen omaavan haluaisit palkata sinne valtion virastoon tuottamattomasn höpöhöpötyöhön siirtelemään paperia pinkasta A pinkkaan B?
Mä oon hakenu näitä valtion paperinpyörittelyitä ja siitä tulee aina se nimityspäätös, jossa kehutaan miten valitut on Parhaita ja 100% täydellisiä ko. työhön. Joskus oon stalkannut nämä täydellisyydet niin ovat jotain meneviä 22 -vuotiaita maistereita joilla 15 vuoden työkokemus ties missä hienoissa positioissa. Tarjolla ollut työ sitten on vaikuttanut joltain rutiini näpyttelyltä ja puhelinasiakaspalvelulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan entisen nuoren näkökulmasta. Elin itse näin.
Se taisi alkaa lukiossa opon tunneilla, kun piti miettiä vahvuuksia ja kiinnostuksia.
Otin kyllä lukion jälkeen mitä tahansa työtä ja opiskelin "väärää" alaa ja AMK, vaikka opettajat odottivat yliopistoa.
Tein perustason töitä. Kuitenkin muilta tuli aina palautetta, että "et kuulu tänne, pyri korkeammalle". Elin ristiriidassa, kun sisäiset kiinnostukseni vetivät muualle ja sukuni taas oli perusduunareita eläkevirassaan.
Menin yliopistoon. Pärjäsin hyvin, mutta ristiriidat sisällä jatkuivat. Tein keikkatyötä vanhalla alalla. Valmistumisen jälkeen tein vähän aikaa akateemista työtä, mikä ei kyllä vastannut sitä ihannetta, joka yliopistolla oli iskostettu mieleen. Palkkakin huononi, koska aiemmin oli vuorotyö.
Vaihdoin mieheni työn takia paikkakuntaa, missä en saanut ylempää koulutustani vastaavaa työtä. Taas duunarityössä sama homma: käskettiin pyrkiä korkeammalle.
Miksi pyrin? Samaan aikaan luin ja kuulin ympärilläni paljon amerikkalaistyylistä voimaantumispuhetta. Jokaisella on muka tarkoitus, jokaisella on sisäinen potentiaali joka on saatava esiin! Potentiaali on käytettävä eikä sitä saa tuhlata elämällä väärää elämää!
Hain opiskelemaan alaa, joka tuntui intohimolta, mutta eipä ollut töitä tai joutui tekemään paljon ilmaista (!) työtä. Alan ihanteita ja vaatimuksia oli mahdoton toteuttaa käytännössä. Piti tehdä paljon ylimääräistä työtä edes perustellakseen ammattikunnan olemassaolo ja tarpeellisuus.
Nyt yli nelikymppisenä haen taas perustason työtä. Kaikki käy, jos itse enää kelpaan mihinkään! Ihanteet ovat karisseet. Kelpaa kyllä mikä tahansa. Olen aina nauttinut käytännön työstä, mutta kuvittelin että se ei riitä.
Alojen vaihtelu oli paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. En ainakaan enää haikaile mitään parempaa, koska sitä parempaa ei ole olemassa.
Mä tein vajaa 30v. työtä mistä en tykännyt. Oli se yhtä helevettiä. Nyt on terveys mennyttä. Harva siltä alalta lähtee terveenä eläkkeelle. Mulla eläkeikä on vielä edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ihmiset vaativat ihan älyttömiä. Esmes kaikkea työtä pitäisi tehdä vaikkei haluaisi ja että esim. myyjän täytyy olla nöyrä! Miksi pitäisi olla nöyrä, eiköhän se riitä kun tekee työnsä ammattitaitoisesti ja rehellisesti?
Oikeassahan nuo ovat. Itsensä kannalta totta kai, mutta myös työnantajien kannalta. Harva näyttää ymmärtävän että myös työnantajalle on erittäin tervetullut muutos, että ihmiset hakevat töitä jotka heitä oikeasti kiinnostavat ja joihin he kokevat sopivansa. Omassa nuoruudessani tapa oli se, että piti hakea jokaista työpaikkaa oli siihen sitten sopiva tai ei. Katsottiin mitä työnantaja hakee ilmoituksessaan ja sitten valehdeltiin haastattelussa olevamme sellaisia vaikka olisimme olleet päinvastaisia. Jos päästiin töihin, tehtiin ilman taitoa ja motivaatiota, ja irtisanouduttiin heti kun mahdollista. Tällainen työntekijä voi aiheuttaa työnantajalle huomattavasti enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kyllä nuoret ovat fiksuja ovathan he meidän lapsiamme ja lapsenlapsiamne, mutta fiksuus loppuu kun tuet loppuvat.
Mistä sitten saadaan ruoka , vaatteet ja asunto ,kun rahaa ei tule mistäön.
Koska jos työ on ihan vääränlaista, se vie kaikki voimat ja hieman kärjistettynä pilaa koko elämän. Vapaa-aika menee stressatessa töistä, ja palautuminen ei enää fyysisestikään onnistu (ihminen on psykofyysinen kokonaisuus).
Sori vaan, mutta en ole valmis uhraamaan terveyttäni siksi, että saan tienattua sellaisen määrän, joka on nippa nappa yli perustoimeentulotuen - eli ei todellisuudessa mahdollista millään tapaa "mielekästä vapaa-aikaa". Puhun kokemuksesta nyt siis eräästä matalapalkka-alasta.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tekisi työtä johon mulla ei ole koulutusta ja jossa en viihdy. N. 55v.
Aloituksessa puhutaan nuorista. En minäkään nyt 5-kymppisenä halua tehdä työtä, missä en viihdy. Mutta tähän päästäkseni olen nuorena tehnyt niitä töitä mitä kulloinkin olen sattunut saamaan. Toki silloinkin hain itseä kiinnostavia töitä, mutta niistä mihin tulin valituksi menin töihin parhaaksi katsomaani, vaikka se ei unelmien paikka olisi ollutkaan.
Ei nuorena ole varaa kranttuilla. Ensin pitäö saada työkokemusta, ihan mitä tahansa työkokemusta. Ja siitä sitten vähitellen edetään mieleisempiin ja vastivampiin tehtäviin. Ja kun siihen omannäköiseen työhön pääsee, niin silloin ei enää ollakaan ihan nuori.
Itepähän olette ne nykynuoret kasvattaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tienaan vähän yli 7000 e/kk ja teen monen nuoren mielestä paskaduunia. Olen todennut, että elä sinä unelmaasi ja vaikka kerjää, minä nautin siitä, että sama summa tulee tilille, oli tunteet olleet kuukauden aikana mitkä tahansa.
Joku moderni käärmeöljykauppias? Vanhuksille huijaat viemäri- yms remontteja?
Toit loistavasti esille nuorten ajatusmaailman: jos joku on kouluttautunut ja tekee työtä, jota hän itse ei suostu tekemään, niin silloinhan se on juuri tuollaista, muiden huijaamista. Käykö edes mielessä, että monessa työssä tekee aidosti oikeita asioita ja saa aikaan hyvinvointia, vaikka se ei olekaan nykynuorten arvomaailman mukaisesti somessa säihkytettävää ja itselle kivaa, koska työssä on aikatauluja, työaikoja, ajoittain jopa joustettava siinä, saako lomansa juuri haluamaansa aikaan. Silti sillä elättää itsensä ja perheensä ja pari sellaista nuorta, jotka etsivät persoonalleen sopivaa työpaikkaa vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ovat oikeassa. Olisi mahtavaa, jos löytyisi täydellinen työpaikka omien kiinnostusten ja luonteen sopivuuden mukaan.
Tässä unohtuu vain se ikävä fakta, että maailma ei ole täydellinen. Ei sinne päinkään. Työelämä suosii pääasiassa tietynlaisia luonteita, eikä se mikä itseä kiinnostaa välttämättä koskaan onnistu bisneksenä, jolla voisi itsensä elättää. Eli lopputulema on, että valtaosa joutuu vain sietämään vähemmän sopivaa työtä ja tekemään sitä rahasta.
No, minkälaisen luonteen omaavan haluaisit palkata sinne valtion virastoon tuottamattomasn höpöhöpötyöhön siirtelemään paperia pinkasta A pinkkaan B?
En tiedä valtion hallinnosta mutta omassa duunissani kunnalla ei enää papereita paljon siirrellä. Kun tehdään etätöitä kukin kotonamme niin kyllä lähes kaikki on sähköisenä kaikkien saatavilla.
Nykyään lähes kaikki päätökset saa muilta viranomaisilta sähköisenä.
Joku moderni käärmeöljykauppias? Vanhuksille huijaat viemäri- yms remontteja?