Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä nuorten näkemystä että mikä tahansa työ ei käy vaan se pitää olla se oma työ johon he soveltuvat yksilönä ja ihmisenä
13.01.2024 |
Varsinkin nykyään nuoret tuntuvat ajattelevan että he eivät voi tehdä mitä tahansa työtä vaan heidän pitää miettiä tarkoin että mihin työhön he soveltuvat ja mitä heidän on mahdollista tehdä esim osaamisen ja persoonallisuuden puolesta. Nuorten perustelu on se että heidän mielestään se on ajanhukkaa sekä haittaksi työpaikalle ja työnantajalle jos tekeekin työtä johon ei sovellu, johon ei ole kykyjä ja jossa ei pärjää. Mutta miksi ja mistä he ovat oppineet ajattelemaan näin?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Miksi nuorten pitäisi tämä tajuta sen takia, että aiemmat sukupolvet eivät tajunneet edes miettiä miksi työelämän täytyy olla ankeaa raatamista?
Työelämä on aina enemmän tai vähemmän raatamista, harrastustoiminta on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisin minulle sopimaton työ maksoi veronmaksajille viisinumeroisen summan terveydenhuollon kustannuksina, kun jo ennestään olemassa olevat terveysongelmat pahenivat.
Tuon jälkeen en ole nähnyt kauheasti järkeä lähteä enää testaamaan samaa, koska ymmärtääkseni terveydenhuolto on riittävän kuormittunut jo ennestään ja kustannuksia on myös aivan riittävästi maksettavana.
Vierailija kirjoitti:
On hienoa että on tullut sukupolvinen muutos työorientaatiossa eikä enää kukaan odota työntekijän tekevän 50-vuotista uraa samalla työnantajalla.
Ei sitä odota työnantaja ja vielä vähemmän työntekijä. Ihmiset ja työt kehittyvät vuosien varrella. Tuollainen vuosikymmenten työsuhde on jarru sen työpaikan toimintatapojen kehittymisen esteenäkin.
Joo ja sitten ne nuoret tulokkaat keksii pyörän uudelleen ja oikein innoissaan, että tämän homman voisi tehdän näin.... en viitsi sanoa mitään kun eläkepäivät häämöttää ja koitan luistaa kaikista hommista mutta myhäilen mielessäni, että tehkää vaan niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Vastaus on silloin Kela Gold, tai vaihtoehtoisesti/siinä ohessa myydä huumausaineita hyvällä voitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loputon tunteiden sanoittaminen, jokainen pienikin epämukavuuden hetki opitaan tulkitsemaan ahdistuksena. Seuraus on, että nuoret eivät halua, viitsi ja kestä pienintäkään epämukavuusalueelle menoa. Lisäksi tämä ylenpalttinen lapsilähtöisyys ja lapsentahtisuus opettaa jo pienestä asti minä, minä, minä meininkiin. Ei tarvitse sietää mitään, joustaa, kestää auktoriteettia tai sitä, että nyt vain tehdään näin. Seuraus: ovat pulassa jo päiväkodissa näiden pikkutyrannien kanssa, joka asiasta pitäisi neuvotella. Kolmas syys on tuet. Ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua.
Ajatus toimii toimistohommissa, muissa töissä ei mitään väliä motivaatiolla, se kun on vain mekaanista toistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Ei nykyään kukaan enää jää ammattiin joka ei ole se kunkinhetkinen unelma-ammatti! Miksi nuorten pitäisi siis olla tietoinen jostain seniori-ikäluokan itseaiheutetusta ongelmasta?
No ohhoh. Jos mun unelma-ammatti on lentäjä mutta pituutta ei ole tarpeeksi tai on liian vähän tai muuten ei rahkeet riitä niin sitten en tee mitään, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
He ovat ymmärtäneet että elämä kuluu nopeasti.
Mutta he eivät ole ymmärtäneet, että ovat itse vastuussa itsestään. Kun yhteiskunta lopettaa tukien maksamisen (kun ei ole maksajia), niin persoonalleen sopivaa sometehtävää etsinyt on aika lailla heikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Harva on ehkä unelma-ammatissaan, mutta harva jaksaa loppuelämäänsä tehdä työtä johon ei sovellu eikä siinä viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hienoa että on tullut sukupolvinen muutos työorientaatiossa eikä enää kukaan odota työntekijän tekevän 50-vuotista uraa samalla työnantajalla.
Ei sitä odota työnantaja ja vielä vähemmän työntekijä. Ihmiset ja työt kehittyvät vuosien varrella. Tuollainen vuosikymmenten työsuhde on jarru sen työpaikan toimintatapojen kehittymisen esteenäkin.
Joo ja sitten ne nuoret tulokkaat keksii pyörän uudelleen ja oikein innoissaan, että tämän homman voisi tehdän näin.... en viitsi sanoa mitään kun eläkepäivät häämöttää ja koitan luistaa kaikista hommista mutta myhäilen mielessäni, että tehkää vaan niin.
Sama havauttu monessa asiakastietojärjestelmässä: eläkeikää lähentelevä tietää, mikä vaatimus järjestlmälle tulee asettaa, nuori haluaa keksiä pyörän uudestaan ja tahtoo mukaan asioita, joilla ei ole yhtään mitään merkitystä ko. tilanteessa. Sitten ulkopuolinen yritys koodaa sen turhan sivuhuomion ja alkuperäinen järjestelmävaatimus unohdetaan, koska se on "vanhanaikainen ja turha". Sitten ihmetellään, kun järjestelmä ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koske pelkästään nuoria. Ihmeen suurella osalla ei ole olemassa pitkäjänteisyyttä näissä asioissa. Eli että ensin mennään töihin johon päästään. Sitten työkokemuksen ja lisäkoulutuksen myötä vaihdetään parempiin hommiin ja kenties lähemmäs omaa alaa. Tämä ottaa aikaa, mutta niin se on aina ollut. Ei oikopolkujen varaan kannata laskea.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän. On vaikea motivoida itseään tehokkaaksi, tarkaksi ja intohimoiseksi työntekijäksi, jos ala ei kiinnosta muuten kuin palkan takia.
Millaista jälkeä työssä syntyy, jos työ ei kiinnosta? Juosten hutaistua jälkeä.
Aiemmin työpaikkoihin etsittiin vain työntekijöitä. Siis joskus 80-luvulla. Osa porukasta oli tarkkaa ja tehokasta, osa ei aina yhtä paljon.
Nykyään työpaikkoihin haetaan motivoituneita, innostuneita, sosiaalisia ja intohimoisia tiimipelaajia, jotka haluavat kehittää työtään. Jos ala on sellaista, josta et innostu, miten voisit täyttää tuollaiset kriteerit?
No aika etuoikeutettu ajattelutapa. Luuletko että maailmalla ihmiset paiskivat hommia siksi, että ne ovat heistä motivoivia ja innostavia? Tai no tavallaan ne ovatkin, sillä ne mahdollistavat sen että saa jotain syödäkseen. Siinä se motivaatio kummasti rakentuu. Mutta rehellisyyden nimissä varmaan todella todella harva ihminen kokee sisäist motivaatiota ja suurta innostusta haravoidessaan lehtiä kaupungin puistossa tai paistaessaan burgereita humalaisille keskellä yötä. Kyllä noita töitä silti tehdään ja se motivaatio löydetään siitä, että niistä saa rahaa ja sillä rahalla sitten maksetaan vuokraa, ruokaa ja vaikka sähkölasku. On jotain perustavalla tavalla pielessä, jos järjestelmä mahdollistaa sen, että noiden ei tarvitse toimia motivaattoreina, koska muut veronmaksajat maksavat ne sellaisen puolesta, jota ei burgereiden teko keskiyöllä inspiroi sisäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nautin siitä, että saan liksaa, kyllä se tilipäivä motivoi. Mulla on ihan hyvä päivätyö, saan tehdä kotona, on työaikajoustot ja kiva pomo, työkaverit ja liksaakin tulee riittävästi. Äina ei ole ollut niin mutta kyllä se vaatii myös peiliin katsomista. Sitä saa mitä tilaa.
Mutta on ollut aikoja kun olen jakanut sen lisäksi öisin Hesaria, että lapset saa voita leivän päälle kun vaan on ollut PAKKO, sossuun ei ole selkä taipunut koskaan.
Se on vaan jotenkin kotoa tullut se oman arvon tunto tai miksi sitä sanotaan. Olen sen jakanut myös lapsilleni. Mitään ei saa ellei tee töitä sen eteen. Joskus v tuttaa mutta niin se on elämää, kyllä se sitten taas hymyileekin.
No ei nuo kivikautiset management by perkele työnantajat sitä ymmärräkään. Joudatte eläkkeelle, uusi sukupolvi ottaa teiltä vallan ja ymmärtää.
Siinä on pelolla johtavat huuli pyöreänä työvoimapulaa ihmetellessä.
Sitä tehdään, mistä maksetaan.
Nuoria ei selvästi ole kasvatettu todellisuuteen, ja se on karhunpalvelus kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Loputon tunteiden sanoittaminen, jokainen pienikin epämukavuuden hetki opitaan tulkitsemaan ahdistuksena. Seuraus on, että nuoret eivät halua, viitsi ja kestä pienintäkään epämukavuusalueelle menoa. Lisäksi tämä ylenpalttinen lapsilähtöisyys ja lapsentahtisuus opettaa jo pienestä asti minä, minä, minä meininkiin. Ei tarvitse sietää mitään, joustaa, kestää auktoriteettia tai sitä, että nyt vain tehdään näin. Seuraus: ovat pulassa jo päiväkodissa näiden pikkutyrannien kanssa, joka asiasta pitäisi neuvotella. Kolmas syys on tuet. Ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua.
Juurikin näin. Sanoitit mun ajatukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret tajuaa, että jos viettää kolmaosan elämästään töissä niin sen pitää olla edes siedettävää, jotta vapaa-aika ei mene masentuneena.
Mutta miksi nuoret eivät tajua, että harva on unelma-ammatissaan, ja toisaalta mielekäs vapaa-aika ei onnistu ilman säännöllisiä tuloja?
Harva on ehkä unelma-ammatissaan, mutta harva jaksaa loppuelämäänsä tehdä työtä johon ei sovellu eikä siinä viihdy.
On tähänkin asti jaksettu ja jos ei ole jaksettu niin on nollattu perjantaina oluella ja jälleen taas jaksettu.
Onneksi ulkomailta voidaan tuoda kuhunkin paikkaan täydellisesti sopivia yksilöitä, jos suomalaiset eivät äkkiä geneettisesti sovellukaan suomalaisiin työpaikkoihin. Mistähän päin maailmaa meille sopivia paikkoja löytyisi?
Työnantajalle niin hyvä kuin huonokin työntekijä on vain resurssi.
Parhaimmillaan just se sun työnon just sulle se sopiv ja kiva. Pääset hyvällä palkalla toteuttamaan itseäsi ja kiinnostuksesi kohteita. Kuinka monella on näin?
Kuinka monen kutsumusammatti on mäkkärissä, siivota vessoja tai jakaa mainoslehtiä? Tuskin monen. Työ on työtä, siitä saa rahaaelämiseen, yhteiskunta pyörii niinkuin sen on tarkoitettu pyörivän.
Ei Suomella ole varaa elättää tuilla eläviä ideologisia vapaamatkustajia. Jos soveltuvaa unelmaduunia ei löydy, voi itseään toteuttaa vapaa-ajalla.