Mitkä metatyöt on teidän taloudessa miehen vastuulla?

Kuinkahan kauan metatyö-sanalle jaksetaan naureskella. Itselleni se on ihan normaali, neutraali sana muiden joukossa.

Miksi jotkut pitävät sitä hienostelevana tai työläyttä korostavana. Sehän on ihan normaali osa sujuvaa arkea. Raskaus tulee vain siitä, jos joku aikuinen perheenjäsen ei sitä suostu tekemään, vaan jättää kaiken muistettavan ja suunniteltavan toiselle.

e on just metatyötä, että mietit milloin edellinen ruoka loppuu ja tarvitsee käydä hakemassa kaupasta lisää aineksia, ja mitä ruokaa aiot tehdä ja mitä aineksia siihen tarvitaan. Eli suunnittelu ja listan laatiminen.

 

Useimpien arjessa olisi näkökulmastani paljon karsittavaa. Yksinkertainen elämä on lopulta tyydyttävämpää ja luonnollisempaa. Jää spontaaniudellekin tilaa. Meillä on niin, että jos jompi kumpi haluaa tavallisen päälle jotain ekstraa niin saa järjestää vaikkei se toinen innostuisikaan. Mutta tekee sitten ne metatyötkin. Ja jos jotain huonekaluja tai kodinkoneita hankitaan, niin niistä konsensuspäätös. Kodissa pitää molempien pystyä elämään. En voisi elää sisustuskotilehti-ihmisen kanssa. 

Sillä tavalla asiat eivät mene, että toinen päättää että tarvitaan tommoiset kodinkoneet, juhlat, huonekalut ja ruoat, ja sitten yrittää vierittää niiden suunnittelun ja toteutuksen toiselle. Ei. Yhdessä päätetyt hoidetaan yhdessä, mutta jos toisen mielestä esimerkisi jouluun nyt vaan kuuluu jotain ja siitä ei ole sovittu yhdessä, niin saa kyllä hoitaa ihan itse. 

Parinvalinnassa kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että ennalta tietämisen ja suunnitelmallisuuden tarpeet ovat linjassa. Eivät ne ole mitään universaaleja totuuksia. Kukin saa järjestää elämästään ihan niin mutkikasta tai simppeliä kuin haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole metatöitä. 

Ei meilläkään. Kumpikaan ei tykkää metallitöistä, emme ole käytännön ihmisiä.

 

meilläkään ei oo metsätöitä

Vierailija kirjoitti:

e on just metatyötä, että mietit milloin edellinen ruoka loppuu ja tarvitsee käydä hakemassa kaupasta lisää aineksia, ja mitä ruokaa aiot tehdä ja mitä aineksia siihen tarvitaan. Eli suunnittelu ja listan laatiminen.

 

Useimpien arjessa olisi näkökulmastani paljon karsittavaa. Yksinkertainen elämä on lopulta tyydyttävämpää ja luonnollisempaa. Jää spontaaniudellekin tilaa. Meillä on niin, että jos jompi kumpi haluaa tavallisen päälle jotain ekstraa niin saa järjestää vaikkei se toinen innostuisikaan. Mutta tekee sitten ne metatyötkin. Ja jos jotain huonekaluja tai kodinkoneita hankitaan, niin niistä konsensuspäätös. Kodissa pitää molempien pystyä elämään. En voisi elää sisustuskotilehti-ihmisen kanssa. 

Sillä tavalla asiat eivät mene, että toinen päättää että tarvitaan tommoiset kodinkoneet, juhlat, huonekalut ja ruoat, ja sitten yrittää vierittää niiden suunnittel

 Entä, jos on lapsia ja lapset toivovat vaikkapa synttärijuhlia? Jos kumpaakaan vanhempaa ei kiinnosta järjestää, niin lapsi ei saa juhlia, vai miten tämä järjestetään?

Jätekaivon tyhjennys, lumityöt ja nurmen leikkaus. Nämä samat työt hän hoitaa fyysisestikin. Mä suunnittelen ja teen kailen muun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ala luettelemaan, mutta meillä niistä vastaa minä, mies ja lapset. Esim tämän viikon ruokalistan on suunnitellut Ella 11v. 

Siis teillä ja aloittajalla oikeasti tehdään viikon ruokalistat kerralla? Miksi?

Koska niin tehokkaat ja omaa aikaansa arvostavat ihmiset toimivat. Kuka oikeasti haluaisi käydä joka päivä kaupassa? Tai jos haluaa, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ala luettelemaan, mutta meillä niistä vastaa minä, mies ja lapset. Esim tämän viikon ruokalistan on suunnitellut Ella 11v. 

Siis teillä ja aloittajalla oikeasti tehdään viikon ruokalistat kerralla? Miksi?

Koska niin tehokkaat ja omaa aikaansa arvostavat ihmiset toimivat. Kuka oikeasti haluaisi käydä joka päivä kaupassa? Tai jos haluaa, miksi?

Jotkut ilmeisesti tykkää kaupassa hengailusta, kun mieluummin menevät kauppaan ja miettivät vasta sitten mitä ruuaksi, ja sama uudelleen seuraavana päivänä. Tapa se on sekin, eipä siinä, varmasti sopii joillekin hyvin, mutta menee siihen kyllä paljon enemmän aikaa kuin siinä, että hommaa isomman satsin ruokaa kerralla. 

" Entä, jos on lapsia ja lapset toivovat vaikkapa synttärijuhlia? Jos kumpaakaan vanhempaa ei kiinnosta järjestää, niin lapsi ei saa juhlia, vai miten tämä järjestetään?"

Yksi palstamies kertoi useaan otteeseen, että lapsen synttärijuhliin riittää se, että ostaa kaupasta tölkin Mehukattia ja keksipaketin ja laittaa kutsuille tekstiviestin. On ihan selvä, että hänellä ei ollut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

e on just metatyötä, että mietit milloin edellinen ruoka loppuu ja tarvitsee käydä hakemassa kaupasta lisää aineksia, ja mitä ruokaa aiot tehdä ja mitä aineksia siihen tarvitaan. Eli suunnittelu ja listan laatiminen.

 

Useimpien arjessa olisi näkökulmastani paljon karsittavaa. Yksinkertainen elämä on lopulta tyydyttävämpää ja luonnollisempaa. Jää spontaaniudellekin tilaa. Meillä on niin, että jos jompi kumpi haluaa tavallisen päälle jotain ekstraa niin saa järjestää vaikkei se toinen innostuisikaan. Mutta tekee sitten ne metatyötkin. Ja jos jotain huonekaluja tai kodinkoneita hankitaan, niin niistä konsensuspäätös. Kodissa pitää molempien pystyä elämään. En voisi elää sisustuskotilehti-ihmisen kanssa. 

Sillä tavalla asiat eivät mene, että toinen päättää että tarvitaan tommoiset kodinkoneet, juhlat, huonekalut ja ruoat, ja sitten yrittää vierittää niiden suunnittel

Minä huomasin, että kummasti helpottaa jo se, että en mieti enkä kysele mitä mies haluaa syödä vaan teen omia lempiruokiani. Mies saa syödä, jos haluaa. Puurot, sosekeitot, munakkaat ja wokkiruuat on hyviä, helppoja, edullisia ja valmistuvat hetkessä. Mies haikailee nakkikastikkeen ja karjalanpaistin perään, mutta niitä löytyy lounasravintoloista.

Minä hoidan normaalin arjen käytännön asiat eli laskut, ruuat, tiskit, pyykit, sopimukset, remontit, auton, jne. Puoliso hoitaa kodin sisustuksen, juhlat ja lemmikkien asiat. Otan häneltä X summan rahaa joka kuukausi, joka on hänen osuutensa yhteisistä menoista ja käytän sen niihin ja pahanpäivän varaan.

Siivous puuttuu listasta, koska meillä siivotaan vain kun on "pakko". Eli noin kerran kuukaudessa huiskastaan tunti-pari että saadaan pölykoirat nurkista kulkemasta ja kamakasat pöydiltä pois.

Meillä ei ole lapsia. Puolisolla on ADHD, minulla ei. Siksi arjen rutiinit menee minulta helpommin kuin häneltä.

t. mies 51 v.

Kyllä kaikki kotityöt on miehen vastuulla. Mutta koska olen kunnollinen vaimo, niin autan kotitöissä niin paljon kuin jaksan ja ehdin harrastuksiltani. Mies on usein fyysisesti vahvempi tekemään raskaat kotityöt ja lasten hoidot. 

Nainen luo kotiin tunnelman. 

Vierailija kirjoitti:

" Entä, jos on lapsia ja lapset toivovat vaikkapa synttärijuhlia? Jos kumpaakaan vanhempaa ei kiinnosta järjestää, niin lapsi ei saa juhlia, vai miten tämä järjestetään?"

Yksi palstamies kertoi useaan otteeseen, että lapsen synttärijuhliin riittää se, että ostaa kaupasta tölkin Mehukattia ja keksipaketin ja laittaa kutsuille tekstiviestin. On ihan selvä, että hänellä ei ollut lapsia.

Tollaset Mehukattisynttärit on sama jättää pitämättä. Lapsi kokee, ettei ole arvokas vanhemmilleen ja kaveritkin ihmettelis.

"Tää on just se ihmistyyppi, mihin menee kaupassa hermot. Mä olen täsmäkävijä. Mulla on vähän aikaa ja lista, jonka mukaan todellakin paikan päällä tiedän, mitä tarvin. Mutta joka hyllyn edessä on kärryineen tien tukkiva pohtija, joka vasta siinä arpoo, että mitähän sitä keksisi, tuijottaa apaattisena hyllyjä eikä huomioi muita. Joka hyllly on sitten mulle "anteeksi, anteeksi, nappaan siitä vain tuon", kun nämä haaveilijat tukkivat hyllykön parin metrin matkalta."

Apua, tunnistin itseni. Olen juuri tuo kaupassa hyllyjen edessä haaveilija. Mutta olenkin ikisinkku nainen, joten mun elämä on tällaista go with the flow meininkiä. Miehet on kyllä tosi epäreiluja, kun ovat sellaisia parisuhteissakin. Juuri siksi olen ikisinkku, kun en halua huomioida muita jatkuvasti ja olla mikään helkkarin organisaattori. 

Elämä on helppoa yksin. Tänäänkin olen vain maannut sängyssä koko päivän. Eikä mitään ole pakko tehdä, eilen tekemästäni ruoastakin syön monta päivää. Ehkä huvikseni käyn kaupassa taas vähän haaveilemassa 😆

Kaikki, asun yksin. M49. (hitsi mä oon näppärä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ala luettelemaan, mutta meillä niistä vastaa minä, mies ja lapset. Esim tämän viikon ruokalistan on suunnitellut Ella 11v. 

Siis teillä ja aloittajalla oikeasti tehdään viikon ruokalistat kerralla? Miksi?

Koska niin tehokkaat ja omaa aikaansa arvostavat ihmiset toimivat. Kuka oikeasti haluaisi käydä joka päivä kaupassa? Tai jos haluaa, miksi?

N. 25v sitten lapsiperheiden lauantaiharrastus  oli kauppakeskukset. Menivät siis vasiten aina viettämään aikaa niihin. Ja sanoivat tämän ääneen. Meillä ei ollut autoa, joten me emme käyneet, mutta mietin usein, kuin kamalaa se olis. Monta tuntia...

Hyvistelyt sikseen, nautin jopa ruokakauppa käynnistä, koska teen sitä niin harvoin. Muutaman kerran vuodessa. En ees joka kuukausi. Mies käy ruokakaupat tai tilataan kotiin. 

Hyvä puoli on se, että rahaakin oikeasti säästyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton sinkkunainen taas ihmettelee, miten tuon perhekuvion voi ikinä saada toimimaan kaikkia tyydyttävällä tavalla? 

Ei mitenkään. Nainen kun ei koskaan voi olla tyytyväinen.

Noin sanoo mies, jolla ei ole aikomustakaan tehdä naisesta tyytyväistä. Samaa sarjaa kuin miehet, joiden mielestä naisen kuuluukin nalkuttaa. 

Kyllä nainen on tyytyväinen kun mies on hyvä. Tässäkin keskustelussa useampikin nainen kertonut, että heillä homma toimii.

Kai se sentään itsestäkin on kiinni, paljonko sitä ottaa vastuulleen, kun toisen kanssa asuu. Jos on siis kaiken suunnittelun ja etukäteisvalmistelut suostunut yksin hoitamaan, saa varmaan syyttää vain itseään. Kyllä mies passattavaksi suostuu, jos kerran passataan.

Kyllä sen ihmisestä näkee hyvin nopeasti, kun johonkuhun tutustuu, että kuinka toinen osallistuu metatyöhön ja muuhunkin. Rakastuneena pitäisi muistaa tehdä myös arkisia havaintoja siitä toisesta, myös toisen aloitteellisuutta, suunnitelmallisuutta yms. Jos mies vaikuttaa epäaktiiviselta alussa, tuskin hän on sen aktiivisempi myöhemminkään. Ne, jotka esim. perheen asioitten suunnittelussa ja lasten kanssa ovat aktiivisia, ovat aktiivisia muissakin asioissa, ei tarvi odottaa avioliittoon ja lastensaamiseen asti, saadakseen tämmöiset asiat toisesta selville.

Jos sinä keksit ja ehdotat tekemiset, treffipaikat, puhumisen aiheet ym. seurusteluaikana, voit olla varma, että teet metatyöt myös sitten, kun asut tyypin kanssa samassa taloudessa.

Mulla ei ole miestä eikä lapsia. Mutta eräs työkaverini kertoi hyvän esimerkin metatyöstä omalla kohdallaan. Heillä on 2 aikuista lasta, josta toinen perheineen asuu ulkomailla. Joka vuosi hän jo syksyllä alkaa suunnitella ja kysellä mitä joululahjoja lastenlapset tarvitsee tai toivoo, mikä on heidän vaatekoko jne. Ja samassa sinne ulkomaille lähetetään esimerkiksi salmiakkia tai jotain muuta mitä he pyytävät. 

Työpaikalla hän kyttää viikkotolkulla sinne tulevia pahvilaatikoita, jotta löytyy juuri oikean kokoinen. Sinne pitää mahtua kaikki lahjat sun muut, mutta painoraja ei saa kuitenkaan ylittyä. Ja hän lähettää sen laatikon ajoissa, että on perillä jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Kuulemma joka ikinen vuosi, pari päivää ennen joulua miehensä kysyy häneltä tämän saman kysymyksen: "mites lasten lahjat?" 

Tää on mun mielestä hyvä esimerkki, että toinen on jo monta kuukautta nähnyt vaivaa ja toinen vain varmistaa, että asia on hoidettu. Eikä tämä asia häntä vaivaa ollenkaan, mies on muuten todella hyvä ja kova tekemään, mutta jos näitä asioita olisi kymmeniä muitakin,  kuten monella naisella tilanne on, mies olisi naiselle valtava taakka.

Vierailija kirjoitti:

En edelleenkään käsitä, miksi suunnittelusta ja organisoinnista puhutaan metatyönä. Suunnittelu on ihan kelpo sana, vaikka toki sen tuosta meta-sanasta ymmärtää, että kyse on suunnittelusta. Mutta suunnittelu on kuulkaa ihan työtä, ei mitään metatyötä.

 

Nimim. LVI-metatyöntekijä

Koska Metatyö ei ole pelkkää suunnittelua eikä edes organisointia, vaan se on myös jatkuvaa havainnointia, ja nimenomaan kaikkien lankojen käsissä pitämistä. Jos ensimmäisen asteen metatyö on havainnointia : huomaat että lapsi tarvitsee uimakoulua, tai kavereita, tai uusia vaatteita, tai sen harrastusaika on siirtynyt tunnilla tai huomenna on luistelua tai onkohan se kipeä tai IHAN MITÄ TAHANSA muuta.



Seuraavan asteen metatyö on sitten sitä suunnittelua ja organisointia: Missä on uimakouluja? Mitä kamppeita tarvitaan? Koska sinne pitää ilmoittautua? Tai milloin ja mistä ne vaatteet kannattaahankkia, tai kysynpä naapurin Raimolta voisiko se viedä lapsen viulutunnille, kun itse olen vielä töissä. 



Ymmärrätkö? Tuskin, kun jaksat tätä samaa jankata.