Lue keskustelun säännöt.
Mitkä metatyöt on teidän taloudessa miehen vastuulla?
Olen eronnut, joten miestä ei ole, mutta meillä se meni niin, että minä mietin kaikki viikon ruokalistat ja tein kauppalaput, pidin huolen että kaapissa oli aina lapsille vuodenaikaan sopivat vaatteet, luistimet teroitettuna ennenkuin niitä tarvittiin, jne
Hoidin myös oman autoni renkaat, huollot ja katsastukset.
Mies huolehti omatoimisesti ilmanvaihtokoneen suodattimen vaihdosta. Muut asiat hoiti, kunhan muistutin. Minusta se muistuttelu oli aika raskasta. Kun jäin lasten kanssa taloon, oli jotenkin helpompaa.
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ala luettelemaan, mutta meillä niistä vastaa minä, mies ja lapset. Esim tämän viikon ruokalistan on suunnitellut Ella 11v.
Siis teillä ja aloittajalla oikeasti tehdään viikon ruokalistat kerralla? Miksi?
Eri, mutta kyllä minäkin teen. Tai oikeastaan mulla on nykyisin kasa valmiita viikon ruokalistoja ja vastaavat ostoskorit tallennettuna verkkokauppaan. Parempaakin tekemistä kun miettiä mitäs tänään/huomenna syötäisiin. Riittää kun valitsee listan, täydentää ostoskoriin muut mahdollset puutteet ja klikkaa tilauksen menemään niin on ruokapuoli hoidossa. Lisäksi kun nuo listat on aikanaan ajatuksella tehty niin tulee varmati syötyä riittävän monipuoisesti ilman että sitä täytyy erikseen enää miettiä.
Kuulostaa kamalalta. Joku Sci-Fi dystopia varmaan sai alkunsa tuollaisesta elämäntavasta. Klikkaa vaan menemään, kaikki on valmiiksi suunniteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ruokalistan tekeminen vaatii erillistä ponnistelua ja työtä , niin voisiko sen tehdä vaikka kolmeksi viikoksi joka olisi kiertävä ? K-sovelluksissa on kauppalista , joita voi tehdä sen kolme ja numeroida vk 1 , vk2 vk 3 ja tilata vaikka kotiin toimituksena niin on aina sopivat tarvikkeet kaapissa . Lisäksi keittiössä voi olla kauppalista , johon kirjaa heti jos näkee että WC paperi tai tiskiaine uhkaa loppua. Minä en tee itse niitä kuuluisia metatöitä koskaan , vaan arki rullaa rutiinilla . Laskut on e-laskuina ja tapahtumat laitan heti ylös kalenteriin .
Meillä miehen vastuula on viedä mut makkariin, riisuu housut ja antaa pari läpsyä pepulle jos alan puhumaan metatöistä.
"Meinasin tulla kirjoittamaan samaa. Itse suodattimen vaihto ei ole metatyötä mutta, kun siihen lisää sen, että huolehtii, että niitä vaihtosuodattimia on ja että ne vaihdetaan säännöllisesti oikeaan aikaan, niin eipä se enää eroa siitä, että mietitään onko lapselle oikean kokoiset luistimet talveksi ja mistä ne saisi tilattua. Sama juttu auton kanssa. Huolehditaan, että renkaat tulee vaihdettua oikeaan aikaan, tankki on täynnä ja huollot tehty, jotta auto ei ole huollossa juuri silloin, kun on reissu sovittu tai talvirenkaat laittamatta, kun tulee liukkaat. "
En tiedä. Suurin osa metatöistä kuulostaa minusta lähinnä huonoon organisointikykyyn liittyviltä lieveilmiöiltä.
Tuo suodattimen vaihto vaikka on niin rutiinijuttu että mitä siinä oikeasti hirveästi tarvitsee huolehtia. Vaihdat suodattimen ja tilaat uuden (varsinainen työ. Jokunen sekunti menee kun lykkää kalenteriin puolen vuoden päähän seuraavan vaihdon (tämä oli nyt kai se metätyö-osuus?).
Sama noiden lasten vaatteiden kanssa. Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia (työ) ja uusia tarvittavat (työ). Kalenteriin taas merkintä seuraavaan tarkastukseen (muutaman sekunnin metatyö).
Mistä ihmeestä se metatyö oikein tulee, pohtiiko ihmiset oikeasti illat läpeensä että totakin pitäisi tehdä ja totakin pitäisi tehdä ja pitikiöhän vielä jotain tehdä? Ja jos pohtii ja se on sitä metatyötä niin eikö tuo ole ihan yksinomaan huonoa organisointia jos tuollaiseen turhuuteen pitää käyttää aikaa?
Meillä on perinteiset miesten ja naisten työt.
Hän ei jaksaisi luottaa taitoihini auton huoltojen kanssa tosin omaani vaihdoin renkaat.
Suoritan tarpeen vaatiessa pienet hitsaus ja juotoshommat ja olen myös tapetoinut ja maalannut sisäseiniä.
Mies ulkoseinät, salaojajutut, kaakeloinnit jne. Yhdessä ollaan pystytetty aitaa ja pihapatioita sen semmoista vuosien mittaan. Ruohonleikkuu ja lumenpoisto on yhteinen harrastus, viime vuosina isäntä ominut senkin itselleen, koska olen sairas.
. Marjat ja omenat kerään itse ja teen niistä mitä teen. Samoin kasvimaan kanssa.
Ruuanlaitto on minun ja tiskikoneen täyttö, tyhjennys on miehen, koska on pitempi.
Yhteiset tilit ja rahan käytöstä sovitaan isompien hankintojen osalta. Suunnitellaan yhdessä kaikenlaista edelleen tosin muistaen, että aikamme on jo rajallinen.
Aikoinaan kun lapset vielä asuivat kotona ja itse oltiin työelämässä niin tietysti sitä hommaakin oli enemmänja erilailla jaettuna, mutta nuorena jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on vähän sama kuin tekisi hiihtämisestä tiedettä. Hirveä metatyö miettiä, missä ne sukset on ja sauvat myös, missä on latu ja miten sinne pääsee. Tällä tavalla saa hiihtämisestä yhden tärkeän kotityön!
Sanoo ihminen, jolla ei ole ne lapset siellä hiihtämässä myös. Ja kun sadatta kertaa olet se, joka sen suunnittelee, tarkastaa lasten varusteiden sopivuuden, hankkii sopivia, ostaa eväät, pakkaa kaiken, niin jossain vaiheessa vaan on mitta täynnä, kun se toinen vanhempi vain heittää omat kamppeensa mukaan ja on lähtövalmis. Ja sitten vielä päälle ihmettelee, miksi tää nyt on niin hankalaa aina lähteä.
Olen varmaan jotenkin outo, mutta ei meillä hiihtoa suunnitella. Sukset ja sauvat on paikallaan, monot myös ja tähän asti on riittänyt, että asia kerran vuodessa tarkistetaan ja väliteet uusitaan, jos on tarvetta. Minusta olisi todella outoa joka kerta tarkistaa lasten varusteiden sopivuus ihan kuin en kerralla osaisi laittaa asioita kuntoon. Eväitä ei oteta mukaan, ei sinne mennä syömään vaan hiihtämään. Mitään ei tarvitse pakata, koska ei ole eväitä repputolkulla.
Sinä olet lähdössä elämysretkelle, meillä mennään ihan arkisesti hiihtämään. Ei vaadi erityistä metatyötä.
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä osa metatyöstä voi olla myös huonoa organisointia. Oli syy sitten siinä, että ihminen on lähtökohtaisesti huono organisoija tai sitten vaikka siitä, että on niin stressaantunut, että ei pysy enää langat käsissä.
Mutta kyllä tämä metatyö on ihan oikea asia joka tapauksessa. Silloin kun se jakautuu tasaisesti, niin eipä sitä huomaa. Mutta jos yhden ihmisen pitää muistaa koko perheen asiat, niin kyllähän se kuormittaa ihan eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole metatöitä.
Kuka teillä miettii mitä syödään ja ostetaan kaupasta?
Sen näkee sitten siellä kaupassa.
Jep. Ties vaikka olisi kalaa tarjouksessa, mutta se pitäisi käyttää viimeistään huomenna, mutta ruokalistalla kalaa on vasta sunnuntaina, joten jääköön kauppaan.
Pakastin on keksitty.
Mutta jos ei ole etukäteen tehnyt metatyötä ja tarkistanut, että pakastimessa on sopiva kolonen kalalle, niin kaupassa ei voi kalaa ostaa. Koska vaikka siellä tilaa olisi, se voi olla väärällä hyllyllä tai muuten metatyön kannalta väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ikinä pahemmin mietitty mitään ruoka- tai kauppalistoja etukäteen. Jos on jotain erityisempää, kuten tulossa vieraita tmv., niin sitten tehdään vähän listaa, mutta muuten mennään kauppaan ja ostetaan ruokaa. Yleensä tämän tekee meillä mies, itse käyn todella harvoin kaupassa.
Minäkään en oikein tunnista näitä metatöitä. Asia hoidetaan, kun se eteen tulee ja se hoitaa, joka sattuu sillä hetkellä ehtimään tai muistamaan.
Toimiiko tuo sama sinun palkkatöiden suhteen? Mitään ei tarvitse suunnitella vaan sitten tehdään, kun asia tulee vastaan?
Yhdessä entisessä työpaikassa tuli puheeksi, että jos pidettäisiin avoimien ovien päivä. Joku kysyi, ketkä rupeavat suunnittelemaan päivää. Yksi mies ihmetteli, että mitä sitä suunnittelemaan, sen kun laitetaan ilmoitus lehteen. Kivahan siinä olisi kävijöiden tulla ihmettelemään, että m
Tuollainen avoimien ovien päivä lienee epätavallinen asia siinä missä rippijuhlatkin eli jotain, mitä ei toistuvasti tehdä ja jossa ensimmäinen kerta vaatii suunnittelua. Sen sijaan tuntuu oudolta ajatella, että kaupassakäynti edellyttäisi joka kerta erityistä suunnitelmaa. Normaalilla aivotoiminnalla varustettu selviää siitä muutenkin.
Minäkin erosin 20 vuoden liitosta, mutta minä huolehdin avioliitossa kotitöistä ja metatöistä 99,9%. Ex miehellä ei ollut aloitteellisuutta eikä viitseliäisyyttä. Hän oli oppinut mallin kotoaan ja tietysti hänen perusluonteensa oli laiska. Ehdotin kyllä hänelle selkeää ja tasapuolista tehtäväjakoa, mutta hän joko aloitti mykkäkoulun tai huutoraivon minkä jälkeen luovutin ja tein itse koska jonkun on pakko. Hulluinta tässä on se, että ex on akateeminen ja johtavassa asemassa työssään. Eli jotenkin saa työpaikalla hommat hoitumaan mutta kotona oli aikaansaamaton vaimolle rähisevä laiskamato.
Ainoat kotityöt ja metatyöt mitkä sain ujutettua exälle oli auton katsastus, tankkaus ja huolttoon vienti, koska hän ei suostunut menemään julkisilla töihin. Eli hänen oli pakko huolehtia autosta että pääsee töihin. Renkaitakaan se ei viitsinyt vaihtaa vaan vei rengashotelliin.
Minä huolehdin liittomme aikana talon ilmansuodattimista, ilmalämpöpumpusta, nurmikon ajosta, polttopuiden kantamisesta ja takan lämmityksestä, siivoamisesta, kauppakäynneistä ja ruokien suunnittelusta, lasten tarpeista, lasten harrastuksiin kuljettamisesta jne
Pari kertaa sain miehen viemään lapsen lääkäriin. Siitä seurasi järjetön raivokohtaus ja mielenosoituksellisesti hän oli yksityisellä lääkäriasemalla pyytänyt korvatulehduksessa olleella lapselle keuhkoröntgenin, verenkuvat, virsatestit, kahden erikoislääkärin peräkkäisen vastaanoton ja kassillisen reseptilääkkeitä. Lasku oli 500 euroa mutta meni onneksi vakuutukseen. Kun kysyin syytä tähän yliampumiseen niin sain huutoa että sinäkin voisit joskus viedä lapsen lääkäriin. No minähän sitä lasta lääkärissä aina käytinkin...
Kitkuttelin liitossa hampaat irvessä siihen asti että lapset olivat lukiossa. Nyt elämä on käsittämättömän helppoa. Asun uudessa kerrostalossa ja ihmettelen kun mulla käy aika pitkäksi sen vuoksi että ei ole lähes mitään tekemistä töiden jälkeen. Ei yhdenkään miehen sotkuja, ruokia ja pyykkejä hoidettavana. Ei tarvitse kuulla lähes päivittäistä haukkumista huonoudesta ja laiskuudesta, koti on niin siisti ja tip top koko ajan. Ei pihatöitä tai asunnon huoltotehtäviä kun isännöitsijä tekee kaiken.
Tuntuu että elän unessa. Miten arki voi olla näin helppoa? Ajattelevatko muut eronneet näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
Tai sitten vaan ostetaan Villelle ne housut. Ta-daa!
Vierailija kirjoitti:
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
Vaikeaa on. Jos ei mennä laskemaan niin sitten housut mene kategoriaan "pitää uusia", tietenkään. Eli tuokin tapaus oli käsitelty.
Toisakseen, jos lasketaan niin usein että pitää olla erilliset lasketteluhousut niin silloin ei varmaan tarvitse edes miettiä että mennäänkö ensi talvena laskemaan. Jos taas ehkä käydään kerran laskemassa, niin on ihan turhaa erillisiä lasketteluhousuja hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatii kyllä ihan erityisen ihmisen valittamaan vaikka siitä miten paljon vaivaa ja suunnittelua ruokakaupassa käyntiin tarvitaan.
Meillä kokkaan minä eli mies. Perheessä on yhteensä 4 henkeä, joista 2 on eskari-iässä.Töistä tullessa poikean kaupassa jos tarvitsee, mutta yleensä sitten kun on syöty ja määrällisesti pari kolme kertaa viikossa. Joskus tulee koko perhe mukaan ja joskus menen yksin.
Sitä kuuluisaa metatyötä tässä on käsittääkseni se kun ostoksia tehdessä pohdiskelen tekisikö huomiseksi makaronilaatikkoa kun siitä riittää pariksi päiväksi vai olisiko sittenkin kanafileitä...
Ihan nyt jmlauta ihmiset oikeesti.
T: Iskä vaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia"
Vain insinööri joka ei ikinä huolehdi lasten vaatteista voi kuvitella näin.
Oikeasti se menee niin että mietietään että jos Villen lasketteluhousut ovat käyneet pieneksi niin mahdammeko ensi talvena mennä ollenkaan laskemaan joten kannatatako niitä uusia lainkaan ja jos uusitaan niin ostetaanko vasta alennusmyynnistä vai jo aikaisemmin. Tai olisiko kenties serkulla pieneksi jääneet jotka voisivat sopia.
Ja tässä siis vain yksi vaatekappale ja vasta mietitty vaihtoehdot eikä edes vielä sitä mikä on kannattavinta.
Tai sitten vaan ostetaan Villelle ne housut. Ta-daa!
No sehän on hienoa, että on varaa noin vain ostaa kalliit lasketteluhousut miettimättä yhtään onko niille käyttöä. Ostetaan samalla uudet sukset ja luistimet, kun koulussa varmaan saattaa olla parina päivänä hiihtoa tai luistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ikinä pahemmin mietitty mitään ruoka- tai kauppalistoja etukäteen. Jos on jotain erityisempää, kuten tulossa vieraita tmv., niin sitten tehdään vähän listaa, mutta muuten mennään kauppaan ja ostetaan ruokaa. Yleensä tämän tekee meillä mies, itse käyn todella harvoin kaupassa.
Minäkään en oikein tunnista näitä metatöitä. Asia hoidetaan, kun se eteen tulee ja se hoitaa, joka sattuu sillä hetkellä ehtimään tai muistamaan.
Teillä ei selkeästi ole lapsia. Niiden kanssa ei vain voi jättää arvan varaan, että toinen muistaa sen hammaslääkärin tai eväät kouluretkelle. Epätasa-arvoisessa suhteessa valikoituu se toinen, joka on aina se "muistaja" ja selvittäjä. Tekeminen on eri asia.
Meillä on kaksi lasta. Totta kai hammaslääkärit ja muut muistetaan ja hoidetaan, ne on kalenteriin merkitty ja etukäteen sovitaan, että kumpi vanhemmista osallistuu ja kuskaa (riippuu aina vähän töistä ym.). En vaan osaa mieltää tätä miksikään metatyöksi, ihan normaalia elämää.
En ole ikinä käynyt mitenkään lasten vaatteita etukäteen kausittain läpi. Kun huomataan, että joku on pieni tai rikki, ostetaan uusi. Sama urheiluvälineiden kanssa.
"Sama noiden lasten vaatteiden kanssa. Joka syksy ja kevät pitää käydä läpi mitä on, mikä vielä on ehjä ja sopii ja mikä pitää uusia (työ) ja uusia tarvittavat (työ). Kalenteriin taas merkintä seuraavaan tarkastukseen (muutaman sekunnin metatyö)."
Tästä jäi yksi välivaihe pois: kumpi ne vaatteet käy ostamassa ja milloin? Ai ensi viikonloppuna olisi hyvin aikaa?
No mutta lapsihan tarvitsee kurahaalarin päivähoitoon jo aiemmin, kun on luvattu sadetta tulevalle viikolle. Ainiin ja päiväkodista tuli myös viestiä, että askartelevat keskiviikkona, joten lapselle pitää laittaa mukaan asiat X ja Y sitä varten. Muistathan sitten ottaa ne aamulla mukaan kun viet lapsen hoitoon.
Niin ja tosiaan viikonloppuna on kaverisynttärit, pitää muistaa ostaa lahja sinne. Käytkö sinä töiden jälkeen kun olet autolla liikkeellä? Voitko myös hakea postipaketin samalla, kun siellä on lapselle uudet kengät, joille olis jo tarve käyttöön. Jne.
---
Lapsiperheessä sitä asian määrää tuppaa olemaan siis aika paljon. Ei pelkästään tuollaisia kerran pari vuoteen tapahtuvia asioita. Olen itse siis lapseton, mutta vierestä lapsiperheitä seuranneena hatunnosto heille, jotka pitää tällaisen paketin kasassa. Ja toivon mukaan tasapuolisesti hoitavat asioita.
Toki metatyötä on lapsettomillakin ihmisillä, mutta määrällisesti vain vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ala luettelemaan, mutta meillä niistä vastaa minä, mies ja lapset. Esim tämän viikon ruokalistan on suunnitellut Ella 11v.
Siis teillä ja aloittajalla oikeasti tehdään viikon ruokalistat kerralla? Miksi?
Eri, mutta kyllä minäkin teen. Tai oikeastaan mulla on nykyisin kasa valmiita viikon ruokalistoja ja vastaavat ostoskorit tallennettuna verkkokauppaan. Parempaakin tekemistä kun miettiä mitäs tänään/huomenna syötäisiin. Riittää kun valitsee listan, täydentää ostoskoriin muut mahdollset puutteet ja klikkaa tilauksen menemään niin on ruokapuoli hoidossa. Lisäksi kun nuo listat on aikanaan ajatuksella tehty niin tulee varmati syötyä riittävän monipuoisesti ilman että sitä täytyy erikseen enää miettiä.
Kuulostaa kam
Ja silti ne jotka ei viitsi suunnitella kitisee jatkuvasti, siinä missä klikkailijat senkun hymyilee. Kuka elää dystopiassa ja kuka ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ala luettelemaan, mutta meillä niistä vastaa minä, mies ja lapset. Esim tämän viikon ruokalistan on suunnitellut Ella 11v.
Siis teillä ja aloittajalla oikeasti tehdään viikon ruokalistat kerralla? Miksi?
Eri, mutta kyllä minäkin teen. Tai oikeastaan mulla on nykyisin kasa valmiita viikon ruokalistoja ja vastaavat ostoskorit tallennettuna verkkokauppaan. Parempaakin tekemistä kun miettiä mitäs tänään/huomenna syötäisiin. Riittää kun valitsee listan, täydentää ostoskoriin muut mahdollset puutteet ja klikkaa tilauksen menemään niin on ruokapuoli hoidossa. Lisäksi kun nuo listat on aikanaan ajatuksella tehty niin tulee varmati syötyä riittävän monipuoisesti ilman että sitä täytyy erikseen enää miettiä.
Kuulostaa kam
Onhan tuossa suunniteltu, todennäköisesti vieläpä huomattavasti paremmin kuin nämä joka päivä seuraavan aterian sisältöä ihmettelevät. Kun kerran kunnolla tekee niin ei tarvitse joka päivä sitten hutiloida.
Kommentti lapsettomalta sinkkumieheltä, jonka ei tarvitse tehdä muuta kuin huolehtia omasta prseestään.