Onko olemassa täysin itsenäisiä ihmisiä jotka eivät ollenkaan tarvitse toisia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on vapauttavaa. Ei tarvitse olla riippuvainen kenenkään mielipiteistä. 

Toisaalta yksinäisyys luo ulkopuolisuuden olon. Hyvät ihmiset tuovat energiaa ja tukea - se jää puuttumaan. 

Yksinäisyys ja yksinolo ovat eri asioita. Yksinäisyys tarkoittaa sitä, että on yksin vasten omaa tahtoaan.

Jos en olisi yksin, joutuisin elämään muiden ihmisten mielipiteiden alla. Eihän tästä kaikesta tulisi sitten yhtään mitään! Joten yksinäisyydellä on tarkoitus, se tuo vapauden kehittää itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen.

Mitä vähemmän ihmisiä ympärillä,sitä parempi minun on olla. Olen ehdottomasti introvertti ,enkä kaipaa toisia ihmisiä sotkemaan elämääni. 

Onko sulla puolisoa?

Minulla on fwb suhde erään yksinhuoltaja naisen kanssa. Oikein toimiva suhde onkin. 

"enkä kaipaa toisia ihmisiä sotkemaan elämääni"

Juujuu.

Ihan vaan tiedoksesi, en ole näiden 2 vuoden aikana edes nähnyt hänen lapsiaan. Mikä on vain hyvä asia. 

Olen lapsesta asti viihtynyt yksin, ja vaikka minulla on hyviä ystäviä ja rakkaita läheisiä, en varsinaisesti tarvitse yhteydenpitoa, tapaamisia tai keskusteluseuraa siinä mielessä, että havahtuisin niiden puuttumiseen tai alkaisin kaivata niitä. Muistan lapsuudesta myös esimerkiksi sen, että en ymmärtänyt, mitä kauheaa on porukasta ulkopuoliseksi jäämisessä, koska se ei itselleni merkinnyt mitään. Kyse ei ole omalla kohdallani traumaattisista kokemuksista tai henkisestä vahvuudesta, vaan persoonallisuuden piirteestä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sellaista, joka ei tarvitsisi millään tavalla muita ihmisiä. Ellei asu jossain viidakossa.

Ei sielläkään yksin eletä vaan perhekuntina ja heimoina. 

Yksin autiolle saarelle joutunut 2. Maailmansodan japanilaisvereraani oli löydettäessä aika sekaisin päästään, vaikkakin juuri ja juuri hengissä  

Infrastruktuurin ulkopuolella on yksittäisiä laavuja...

Tarvitset paremmat lääkkeet, ap. 

Vierailija kirjoitti:

Jos en olisi yksin, joutuisin elämään muiden ihmisten mielipiteiden alla. Eihän tästä kaikesta tulisi sitten yhtään mitään! Joten yksinäisyydellä on tarkoitus, se tuo vapauden kehittää itseään. 

Ja mitä järkeä on kehittää itseään tyhjiössä?

Tässähän sä ap nytkin tarvitset toisia, kyselet neuvoa. Jokainen tarvitsee muita ihmisiä johonkin, vaikka ei olisikaan esim kavereita.

Minulla on niin, että pystyn olemaan reagoimatta mihin tahansa tilanteeseen. Ilmeeni pysyy koko ajan samana ja koen tietyllä tavalla ulkopuolisuutta. Ainoa, mikä yleensä ärsyttää, on ihmisten aiheuttama melu (esim. huuto, itku, vahingoniloinen nauru tms.), jolla yrittävät saada minut reagoimaan.

No minulla ei ole ollut ystäviä koko aikuisikänä. Nuorenakin oli vain "kavereita" jotka puukottivat selkään ja puhuivat pskaa selän takana. En myöskään ole seurustellut ikinä. Elämässäni on vanhempani ja veljeni. Mummokin valitettavasti roikkuu tuossa vielä (en pidä hänestä). Vapaa-aika menee aina yksin.

Kun ympäriltä kuolee tarpeeksi monta ihmistä, jotka ovat olleet läheisiä ja tärkeitä, sitä elää väkisinkin muista riippumatonta elämää. Se on itse asiassa ihan hyvä, että pärjää nimenomaan yksin ja omillaan. Niin kauan kuin ei sairaus vaadi pyytämään apua esim. kotiavustajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en olisi yksin, joutuisin elämään muiden ihmisten mielipiteiden alla. Eihän tästä kaikesta tulisi sitten yhtään mitään! Joten yksinäisyydellä on tarkoitus, se tuo vapauden kehittää itseään. 

Ja mitä järkeä on kehittää itseään tyhjiössä?

Joskus jokin prosessi vaatii yksinäisyyden. Jos ei ole mahdollista päästä oikeaan seuraan. Toinen vaihtoehto on olla kehittymättä. Ei tyhjiössä, mutta vähäisin kontaktein. 

Olen herkkä, joten ulkopuolisten mielipiteet vaikuttavat minuun. Ja useinkaan eivät ole olleet kannustavia. Erilaisuutta ei suvaita. 

Haluaisin kyllä ihmisiä ympärilleni, mutta oikeanlaisia ihmisiä. Valitettavasti ei ole helppoa löytää sellaisia ihmisiä. 

Kavereistani vain harva osoittaa aitoa empatiaa. Miten voisin luottaa ihmisiin, jotka ovat vahingoniloisia? En luota. Ovat lounas- ja baariseuraa, mutta eivät luottoystäviä. Heillä on paljon omia ongelmia. 

Olen onnistunut haalimaan ympärilleni pahoinvoivia ihmisiä, ehkä se kertoo jotain

Parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. 

Katsoin joskus dokkarin siperian turkismetsästäjistä ja vaikka ne oli monta kuukautta yksin erämökillä niin nekin palasi kesäksi kalastelemaan perheen kanssa. Että aika harvassa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen.

Mitä vähemmän ihmisiä ympärillä,sitä parempi minun on olla. Olen ehdottomasti introvertti ,enkä kaipaa toisia ihmisiä sotkemaan elämääni. 

Onko sulla puolisoa?

Minulla on fwb suhde erään yksinhuoltaja naisen kanssa. Oikein toimiva suhde onkin. 

"enkä kaipaa toisia ihmisiä sotkemaan elämääni"

Juujuu.

Ihan vaan tiedoksesi, en ole näiden 2 vuoden aikana edes nähnyt hänen lapsiaan. Mikä on vain hyvä asia. 

Miten ne lapset tähän liittyy? Selkeästi kaipaat tuota naista sotkemaan elämääsi.

Puolison kuoleman jälkeen olen aika erakoitunut. Viimeksi olen esim. puhunut puhelimessa viime vuoden helmikuussa, ja silloinkin vain siksi, että vuokranantaja soitti. Olen ihan tyytyväinen yksinoloon ja aivan liian pettynyt muihin ihmisiin. Ainoat ihmiskontaktit ovat ne "pakolliset", kuten kaupan kassa, apteekki tms. Naapureita tervehdin jos on ihan pakko,  mutta koskaan en jää juttelemaan. 

Olen huomattavan itsenäinen ja itseriittoinen, mutta en voisi sanoa etten tarvitse toista ihmistä ikinä. On esimerkiksi ihan kiva toisinaan viettää yöllisiä huveja miespuolisen henkilön kanssa, koska seksi on mielestäni parempaa miehen kanssa kuin yksin, ja toisinaan on kiva saada tavata lääkäriä, joka tutkii vaivan ja antaa hoitoa, mutta en sillä lailla tavitse ketään rupatellakseni jonkun kanssa, en tarvitse ketään kuuntelemaan huoliani: osaan ratkaista ne itse. Voisin ihan hyvin elää pitkäkin erakkoaikoja (ja elänkin). Minulla siis tuo fwb-kaveri on vähän samanlainen, että mieluummin elää yksin  eikä tarvitse ketään jakamaan omia huoliaan: hän käsittelee ja hoitaa ne itse pois alta. On hyvin tasapainoinen luonne psyykkisesti eikä antaudu sosiaalisen paineen alla.  Tekee just sitä mitä haluaa ja toki yhteiskunnan lakein puitteisss, ja elää omanlaistaan elämää ja minusta se on hyvä noin ja itsekin teen samoin.   

Sen olen huomannut, että naiset usein karsastavat minua ja olen ymmärtänyt, että se johtuu siitä etten toimi naisten kirjoittamatomien sosiaalisten normistojen mukaisesti. Näin minua on aika mahdoton tulkita, siis lukea rivien välistä, koska minulla ei ole niitä ja se taas herättää sellaisessa keskivertonaisessa aina jotain epäilyksiä johonkin suuntaan. Ja se ei minua haittaa yhtään. He voivat ja saavat olla ihan vapaasti omassa kohortissaan, minä olen mielelläni sen ulkopuolella.

no tuota, suurin osa ihmisistä on ärsyttäviä pellejä joten mitä vähemmän heidän kanssaa tekemisissä 

sitä parempi