Miten toimii parisuhde, jos molemmilla on adhd, erityisherkkyys, autismi tms?
Kommentit (64)
Hyvin, huonosti tai hyvin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan siksi niin paljon lapsilla jotain häiriöitä, kun usein kaksi nepsyä on yhdessä. Silloinhan se perityy lapsille ja jos taas nämä perheytyvät toisen nepsyn kanssa jne.
Kyllähän tolla logiikalla tulee vähemmän niitä nepsyjä, jos kaks nepsyä saa keskenään lapsia kuin jos kaks nepsyä saa kahden neurotyypillisen kanssa lapsia.
Olen erityisherkkä ja kuormitun helposti jos olen pitkään sellaisen persoonan kanssa jolla on adhd. En tarkoita sitä pahalla, mutta erityisherkät kuormittuu sosiaalisista tilanteista muutenkin helposti.
Riippuu myös tilanteesta ja onko toisella ylikierrosta, tulen erittäin hyvin toimeen myös ,huippuja tyyppejä!
Just kun herkät on yleensä vähän semmosia,että viihtyvät vahvempien ja rohkeempien persoonien kanssa, joilla on vaikkapa just roisimpaa läppää..Mitä ei itse vaan ole tapana heittää.
Mutta netissä löytyy tietoa siitä että erityisherkkyys ei ole adhd ja toisinpäin adhd voi vain omata näitä piirteitä voimakkaammin kuten tunneherkkyys.
Täysin erilainen persoonapiirre ja brainwork, elämäntyyli..mutta samaa on se että ollaan tosi ystävällisiä ja ottaa tunteisiin herkästi toisen sanat.
Esim aistiherkkyys on hieman erilainen jos on adhd, erityisherkkyys tai autismin kirjo ja onkohan muissakin. Mutta saman aistiherkän piirteen omaavat tulevat toimeen olkoon mikäs vain nuista!
Parisuhteessa olen herkän miehen kanssa mutta ei ole erityisherkkä. En luultavasti kykenisi olemaan toisen erityisherkän kanssa, vähän hassua sanoa kun olen elämäni miehen löytänyt mutta ajatuksen tasolla. Lapsiarkikin olisi raskasta kun kummallakin yhtä suuri tarve latautua ja oma aika. Mutta eihän ne niin aattele jotka toisiaan rakastaa on ihania erityisherkät parit. Mää vaan tykkään kun mun mies on semmonen vähän äijä :D Erityisherkät miehet on myös miehekkäitä mutta jokaisella on se oma mieltymys. Että minä puolustan ärsyttää se miten jotku suhtautuu jos erityisherkkä mies. Enemmän miehiä ku monet muut.
Vähä sama kun homoihin suhtaudutaan jyrkästi kukaan ei voi itseään muuttaa eikä seksuaalista suuntautumistaan.
Vierailija kirjoitti:
En osaa tuosta sanoa, mutta omasta kokemuksesta sanoisin, että nepsyn ja neurotyypillisen suhde ei todellakaan toimi etenkään jos/kun perheessä nepsyn nepsylapset ja neurotyypillisen neurotyypilliset. Ja kun vielä lisätään kuvioon yhteinen lapsi, joka myös neurotyypillinen, niin siinä oon nepsy-isä sitten burnoutin partaalla..
Miksi johtaisi burnoutiin? Meillä taas juuri toisin päin. Koska minä olen neurotyypillinen ja puoliso ei, niin lapsen kanssa jaksaa hyvin kun voin ottaa enemmän sitä kuormaa vastaan ja puoliso taas tukee toisella tapaa. En tiedä kuka sitä lasta jaksaisi hoitaa jos molemmat olisivat puolison kanssa samanlaisia jotka tarvitsevat paljon omaa aikaa, hiljaisuutta ja aistirauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan molemmat erityisherkkiä ja hyvin samanlaisia, ymmärretään toisiamme, otetaan toinen huomioon, ei tarvitse huutaa ja tapella, molemmat tarvitaan yhtä paljon omaa rauhaa jne. Itse en jaksaisi semmoista draamaa ja tappelua, mitä näen joidenkin parisuhteissa lähipiirissäni.
Ei kai tappelu ja draama liity mitenkään neurotyypillisyyteen?
Ei toimi mitenkään! Huolehtikaa kuitenkin ehkäisystä.
Puolikuollut autisti vetää ADHD:ta puoleensa kuin häkä. Mutta ikävä kyllä nämä vastakohdat eivät täydennä toisiaan, vaan päin vastoin. Toinen ei pysty koskaan ymmärtämään toista.
Hormonitoiminta herättää rakastuneen autistin hetkeksi, mutta se on ohimenevää. ADHD:n virta taas ei lopu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin epäilisin sellaisen suhteen toimivuutta, jossa vain toinen on nepsy (toki myös sellaiset voi toimia). En ymmärrä, mitä positiivista se toisen "normaalius" sellaiseen suhteeseen toisi.
Esim sellaisten asioiden hoitamista jotka aiheuttavat nepsylle haasteita? Helpottaa kun molemmat voivat tuoda parisuhteeseen omat vahvuutensa, oli sitten nepsy tai ei.
Meillä esim. minä hoidan koko perheen vakuutus, vero, ja raha-asiat koska nepsynä koen sen helpoksi ja kiinnostavaksi suunnitella ja pysyä kartalla ja raportoida. Mies taas neurotyypillisenä sitten hoitaa enemmän sosiaalisia tilanteita esim. soittelee ja varaa aikoja, hoitaa taloyhtiön asioita ja lapsen harrastuksista. Nämä olisi itselleni tosi rankkoja hoitaa.
Mutta toki pitää löytää sellainen kumppani jonka kanssa vahvuudet ja "heikkoudet" sopii yhteen. Ja ymmärrystä nepsyistä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin epäilisin sellaisen suhteen toimivuutta, jossa vain toinen on nepsy (toki myös sellaiset voi toimia). En ymmärrä, mitä positiivista se toisen "normaalius" sellaiseen suhteeseen toisi.
Mitäkö toisi? Normaaliutta.
Ei se neurotyypillisten normaali yleensä oo nepsyille positiivinen asia. En mä kaipaa "normaaliutta" mun elämään tai parisuhteeseen.
Neurotyypillinen ei ole nepsylle normaali. Normaali on toinen riittävän samalla tavalla nepsy, joka on riittävän samalla aaltopituudella, jotta ymmärtää mitä se arki on ja miten sitä on paras elää.
Jos ne on toisilleen sopiva pari, niin varmaan hyvin toimii?
Kannattaa muistaa, että erityisherkkyys, ADHD, autismi (tai kaikki nämä samassa henkilössä) ei tarkoita automaattisesti epätasapainoista persoonaa ja vastuutonta luonnetta. Se vaikuttaa paljon, kuinka fiksu tyyppi on kyseessä ja onko tasapainossa itsensä kanssa, terve mieli jne.
Itselläni todennäköisesti asperger +ad(h)d ja ei toimi minkäänlaiset parisuhteet. Pahimpia on ne, joissa toisella osapuolella on adhd. Vedän myös puoleeni narsisteja. Neurotyypillisistä en kiinnostu.
Kukaan ei ole normaali (kaikille löytyy diagnoosi, kun aletaan tutkimaan), joten parisuhde toimii samalla lailla kaikilla: molempien pitää joustaa ja pitää myös osata sopia parisuhteen ja kodin yhteiset säännöt, joita noudatetaan. Säännöt tehdään sellaisiksi, että kumpkin voi niitä noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin epäilisin sellaisen suhteen toimivuutta, jossa vain toinen on nepsy (toki myös sellaiset voi toimia). En ymmärrä, mitä positiivista se toisen "normaalius" sellaiseen suhteeseen toisi.
Mitäkö toisi? Normaaliutta.
Se neurotyypillisen *normaali* on minun todellisuudessani järkyttävää esiintymistä, teeskentelyä ja loputonta teatteria. Ei koskaan enää. Yhtään hyvää puolta tuo toisen ns normaalius ei tuonut elämääni. Sen sijaan kun ymmärsin lopettaa suhteen, ja todellakin erakoitua ja ottaa omaa loputonta tilaa ja rauhaa vapaa-aikanani, jaksoin taas loistavasti työssäni, joka on intohimoni. Käytännössä sain neurotyypillisestä kumppanistani hermoromahduksen.
Eihän siitä mitään tule kun kumpikin vähän väliä ottamassa herkästi itseensä asioista ja kävelemässä ovesta ulos. Pikaisesti loppui ainakin omalla kohdalla. Kyllä ne pitkät suhteet näkyy olevan muilla että toinen on jokseenkin normaali ja korkean sietokyvyn omaava.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni todennäköisesti asperger +ad(h)d ja ei toimi minkäänlaiset parisuhteet. Pahimpia on ne, joissa toisella osapuolella on adhd. Vedän myös puoleeni narsisteja. Neurotyypillisistä en kiinnostu.
Minulla on ihan diagnosoituna as ja add - kombo, ja en tule yhtään juttuun adhd-ihmisten kanssa. Vaikka sitten neurotyypillinen, mutta _ei_ adhd!
Vierailija kirjoitti:
Ja samaa mieltä edellisten kanssa, nepsy-ihmisen kanssa en lähtisi enää koskaan parisuhteeseen, tuntuu, että olemme aivan eri planeetalta ja joka päivä miljoona ongelmaa/haastetta arjessa.
Haaste. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni todennäköisesti asperger +ad(h)d ja ei toimi minkäänlaiset parisuhteet. Pahimpia on ne, joissa toisella osapuolella on adhd. Vedän myös puoleeni narsisteja. Neurotyypillisistä en kiinnostu.
Minulla on ihan diagnosoituna as ja add - kombo, ja en tule yhtään juttuun adhd-ihmisten kanssa. Vaikka sitten neurotyypillinen, mutta _ei_ adhd!
Kirjoita siihen Tinderiin tai Grinderiin ihan suoraan. Laita kuvia paljon.
Vaatimuslista ranskalaisin viivoin
tai numeroin tärkeysjärjestyksessä.
1
2
3
4
5
6
JNE
Tapailin assia vähän aikaa. Hermothan siinä meni mutta tuli kyllä harrastettua seksiä monen vuoden edestä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä mitään tule kun kumpikin vähän väliä ottamassa herkästi itseensä asioista ja kävelemässä ovesta ulos. Pikaisesti loppui ainakin omalla kohdalla. Kyllä ne pitkät suhteet näkyy olevan muilla että toinen on jokseenkin normaali ja korkean sietokyvyn omaava.
Ei mun parisuhteet toisten autistien kanssa kyllä oo olleet ollenkaan tuollaisia. Ja neurotyypillisten kanssa en oo ikinä päätynyt parisuhdeasteelle.
ja nepsyyden pitääkin periytyä. he ovat niitä ihmisiä, jotka älyllään ja luovuudellaan kehittävät tätä maailmaa eteenpäin. siksi se periytyy, koska evoluution näkökulmasta heidän geeniensä on hyvä jatkua.