Miten toimii parisuhde, jos molemmilla on adhd, erityisherkkyys, autismi tms?

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin epäilisin sellaisen suhteen toimivuutta, jossa vain toinen on nepsy (toki myös sellaiset voi toimia). En ymmärrä, mitä positiivista se toisen "normaalius" sellaiseen suhteeseen toisi. 

Voisi tuoda sitä normaalia arjen hallintaa mitä etenkin lapsiperheissä tarvitaan. Nepsyvanhemmilla aika paljon haasteita vanhemmuudessa. Eli ihan se arjen suunnittelu, arjen askareet, siivoaminen, läsnäolo lapsille.

En kyllä kokis kovin tasa-arvoiseks parisuhteeks sellaista, jossa sälyttäisin toisen vastuulle noita asioita. 

Mun täytyy sanoa, että lasten tarpeet menee koska tahansa parisuhteen tasa-arvon edelle. 

t. nainen, joka on sälyttänyt yhtä sun toista miehelleen, mutta joka joka päivä tekee parhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin epäilisin sellaisen suhteen toimivuutta, jossa vain toinen on nepsy (toki myös sellaiset voi toimia). En ymmärrä, mitä positiivista se toisen "normaalius" sellaiseen suhteeseen toisi. 

Mitäkö toisi? Normaaliutta.

Ei se neurotyypillisten normaali yleensä oo nepsyille positiivinen asia. En mä kaipaa "normaaliutta" mun elämään tai parisuhteeseen. 

Neurotyypillinen ei ole nepsylle normaali. Normaali on toinen riittävän samalla tavalla nepsy, joka on riittävän samalla aaltopituudella, jotta ymmärtää mitä se arki on ja miten sitä on paras elää. 

Aikuisten kohdalla ja parisuhteissa voi ollakin noin, mutta lapsia ja nyt teini-ikäisiä läheltä seuranneena minusta kyllä näyttää, että sekä normaalit että nepsyt haluavat mieluiten kaverikseen sen, jolla ei ole erityisiä haasteita sosiaalisuudessa tai toiminnanohjauksessa.

No en tiedä juuri noista haasteista, mutta en mä kyllä lapsena pitänyt neurotyypillisiä lapsia kovin haluttavana seurana. Silleen ajatuksena toki joo, että ois tullut hyväksytyksi niiden ihailtujen ja "normaalien" seuraan, mutta sitten oikeasti pidinkin niiden juttuja ihan tylsinä ja käytöstä tosi outona ja usein ilkeänä. Ihan lapsena en tiedä tunteneeni muita autisteja, mutta teini-iästä saakka oon kyllä selvästi tullut paremmin toimeen autistien kanssa. 

Oon siis itse autismin kirjolla, vaikken sitä toki lapsena tai teininä vielä tiennyt, niin kuin en sitä muidenkaan autismia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin epäilisin sellaisen suhteen toimivuutta, jossa vain toinen on nepsy (toki myös sellaiset voi toimia). En ymmärrä, mitä positiivista se toisen "normaalius" sellaiseen suhteeseen toisi. 

Voisi tuoda sitä normaalia arjen hallintaa mitä etenkin lapsiperheissä tarvitaan. Nepsyvanhemmilla aika paljon haasteita vanhemmuudessa. Eli ihan se arjen suunnittelu, arjen askareet, siivoaminen, läsnäolo lapsille.

En kyllä kokis kovin tasa-arvoiseks parisuhteeks sellaista, jossa sälyttäisin toisen vastuulle noita asioita. 

Sehän on ihan parisuhteesta kiinni. Meillä esim. toimii hyvin ja koen parisuhteen erittin tasa-arvoiseksi, vaikka neurotyypillisenä hoidankin enemmän lapsiin liittyviä asioita ja mies sitten adhdna keskittyy enemmän

Joo toki. Tarkoitin siis sitä, että se ei ois kovin tasa-arvoinen lähtökohta parisuhteelle, että etsisin suhteeseen neurotyypillistä, että voisin nakittaa sen niihin hommiin jotka on mulle vaikeita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. Virpi Hämeen-Anttilalla on ADHD ja autismi, mutta ei hän vaikuta miltään sekoilijalta. Oli pitkä nuoruudesta saakka kestänyt liitto kunnes mies kuoli, on useampi lapsi, pitkäjänteinen akateeminen ura jne. 

Joillain taas voi olla monenlaista hankaluutta, vaikka älyäkin sinänsä olisi.

Minulla on myös, tosin add - ei adhd. Olen ollut monta vuosikymmentä naimisissa, ja minulla on parikin korkeakoulututkintoa. Silti ollut vaikeaa. Nykyisin vanhempana haasteet enemmän muualla.

On Virpilläkin ilmeisesti haasteita ollut. Hän on kertonut ainakin opetelleensa itsehillintää ja vahvojen tunnetilojen hallintaa, kirjaimellisesti säheltänyt kolhimalla itseään kulmiin ym., ei ajantajua eli unohtaa syödä ja juoda, kirjoittaa kunnes kaatuu väsyneenä lattialle, välillä ylipuhelias ja välillä mykkänä, mieli levoton ja ylivilkas, hajamielinen, ärsykkeet riivaa, vaikea pitää elämässä järjestystä.

Hänellä ilmeisesti sattunut tulemaan ura omista mielenkiinnonkohteista ja muutenkin hyvää tuuria matkassa, joskus hän kertoi heränneensä eloon sen jälkeen kun tapasi Jaakon. 

Hyviä puoliahan ADHD:ssa on nopeus. Tuossa jutussa minkä hänestä äsken luin, kirjoitettiin toimittajan huomiona, että hän liikkuu nopeasti, puhuu paljon ja myös kirjoittaa tosi nopeasti. Aikoinaan lääkäri oli povannut, että hänestä tulee jo nuorena liikuntakyvytön kun on jotain fyysisiä sairauksia, mutta ei ole tullut vaan on harrastanut monipuolisesti liikuntaa ja ok kunnossa edelleen, mikä ei ole yllättävää ADHD-ihmiselle, sillä monipuolinen liikkuminen tulee aikuisenakin helposti. On sellaista fyysistä vilkkautta ja levottomuutta, joka pistää liikkumaan. 

Nämä kaikki tässä kuvatut yhden tunnetun hahmon piirteet kuvaa mielestäni aika hyvin ADHD-piirteitä.