Muita joilla oli liian ruusuiset kuvitelmat lapsien hankkimisesta?
En tiedä mitä odotin, mutta arki on varsin tuskallista, vaikka lapsi ihana ja rakas onkin.
Kommentit (86)
*lasten?
Mikä tää "lapsien"-juttu oikeasti on? Soljuvampi "lasten" on aina ollut käytössä.
Lap-si-en
Kolme tavua, raskasta.
Las-ten
Kaksi tavua, soljuvaa ja kaunista.
Kukaan ei hankkisi lapsia, jos ei olisi ruusuisia kuvitelmia vauvoista, lapsista, perhe-elämästä.
Se, että huomaa, että perhe-elämä ei olekaan aina ah niin ihanaa ja auvoista, kuuluu vanhemmuteen kasvamiseen. Siihen kasvuun kuuluu myös se, että osaa käsitellä omat hankalat tunteensa ja osaa ottaa vastuun kaikesta mitä perhe-elämä eteen heittää.
Tämän tiedostaminen, ei tarkoita sitä, että kaiken pitäisi tuntua työltä ja tuskalta, vaan mielestäni se tarkoittaa tasapainon löytymistä. Lapset ovat omia ja ihania, omia persooniaan kuitenkin ja tasaisen arjen väliin mahtuu ihania hetkiä ja kamaliakin hetkiä.
Muihin ei kannata verrata ja somen käyttämistä kannattaa rajata; kukaan ei siellä kerro niistä vähemmän ihanista hetkistä. Nauti perhe-elämäsi ihan livenä ja saat siitä eniten irti!
En ymmärrä miten tällaiset voi tulla joillekin yllätyksenä, oli sitten koira tai lapsi kyseessä. Yllättää että lapsiarki on raskasta ja koiran päivittäinen ulkoiluttaminen samoin. Niinku näähän on hyvin etukäteen tiedossa.
LOL
Kärsi nyt omista virheistäsi, tai no sen voi aina antaa poiskin :D
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei hankkisi lapsia, jos ei olisi ruusuisia kuvitelmia vauvoista, lapsista, perhe-elämästä.
Se, että huomaa, että perhe-elämä ei olekaan aina ah niin ihanaa ja auvoista, kuuluu vanhemmuteen kasvamiseen. Siihen kasvuun kuuluu myös se, että osaa käsitellä omat hankalat tunteensa ja osaa ottaa vastuun kaikesta mitä perhe-elämä eteen heittää.
Tämän tiedostaminen, ei tarkoita sitä, että kaiken pitäisi tuntua työltä ja tuskalta, vaan mielestäni se tarkoittaa tasapainon löytymistä. Lapset ovat omia ja ihania, omia persooniaan kuitenkin ja tasaisen arjen väliin mahtuu ihania hetkiä ja kamaliakin hetkiä.
Muihin ei kannata verrata ja somen käyttämistä kannattaa rajata; kukaan ei siellä kerro niistä vähemmän ihanista hetkistä. Nauti perhe-elämäsi ihan livenä ja saat siitä eniten irti!
Musta tuntuu, että varsinkin somessa tulee jatkuvasti vastaan näitä, joiden mielestä lapsiarjessa ei ole mitään vaikeaa. Kaikki on ollut heille aina ihanan helppoa ja jos joku kertoo omista vaikeuksistaan, nää on heti huutelemassa, että mikset pidä lapsistasi ja miksi hankit lapsia.
Minun mielestä vanhempien puhe on lähinnä vain niitä negatiivisia puolia. Kukaan ei koskaan ainakaan minulle sano mitään positiivista lapsiarjesta. Siksi olen itse lykännyt omien lasten hankintaa, kun olen saanut käsityksen, että lapsiarki on hirveää s*ntaa.
Eli elämme ilmeisesti eri kuplissa.
Jos joku olisi kertonut minulle kaikista niistä huumoripitoisista hetkistä, mitä esim. lasten kommelluksiin liittyy, olisin jo hankkinut lapsia. Mutta ei - ainainen valitus flunssakierteestä ja huonosti nukutuista öistä.
Eli ei ole kyllä mistään ruusuista mitään tietoakaan.
Mulla on varmaankin kuvitelmat paljon pahempia mitä todellusuus olisi. Kuvittelen että raskausaika olisi ihan hirveää kipua ja oksentelua koko ajan, synnytystä en pysty edes kuvittelemaan, vauva-aika olisi aivan kamalaa: vauva itkisi 24/7 enkä saisi koskaan nukuttua. Taaperoaika olisi aivan kauheaa: lapsi kiukuttelisi ja vaatisi jotain koko ajan. Koululaiselta saisi kuulla vain haistattelua ja rahan vaatimista.
Kaikkien näitten kuvitelmieb vuoksi olenkin lapseton.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tällaiset voi tulla joillekin yllätyksenä, oli sitten koira tai lapsi kyseessä. Yllättää että lapsiarki on raskasta ja koiran päivittäinen ulkoiluttaminen samoin. Niinku näähän on hyvin etukäteen tiedossa.
Ihmiset ovan ihan pirun typeriä, varsinkin tällä palstalla saa hyvän läpileikkauksen näistä "en tullut ajatelleksi" "en viitsinyt selvittää etukäteen" valkoroskasakista.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten tällaiset voi tulla joillekin yllätyksenä, oli sitten koira tai lapsi kyseessä. Yllättää että lapsiarki on raskasta ja koiran päivittäinen ulkoiluttaminen samoin. Niinku näähän on hyvin etukäteen tiedossa.
Kyse lienee enemmän omien voimavarojen yliarvioinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei hankkisi lapsia, jos ei olisi ruusuisia kuvitelmia vauvoista, lapsista, perhe-elämästä.
Se, että huomaa, että perhe-elämä ei olekaan aina ah niin ihanaa ja auvoista, kuuluu vanhemmuteen kasvamiseen. Siihen kasvuun kuuluu myös se, että osaa käsitellä omat hankalat tunteensa ja osaa ottaa vastuun kaikesta mitä perhe-elämä eteen heittää.
Tämän tiedostaminen, ei tarkoita sitä, että kaiken pitäisi tuntua työltä ja tuskalta, vaan mielestäni se tarkoittaa tasapainon löytymistä. Lapset ovat omia ja ihania, omia persooniaan kuitenkin ja tasaisen arjen väliin mahtuu ihania hetkiä ja kamaliakin hetkiä.
Muihin ei kannata verrata ja somen käyttämistä kannattaa rajata; kukaan ei siellä kerro niistä vähemmän ihanista hetkistä. Nauti perhe-elämäsi ihan livenä ja saat siitä eniten irti!
Musta tuntuu, että varsinkin somessa tulee jatkuvas
Jatkan tähän vielä, että tää on kiinnostavaa. Koskaan kukaan ei ole kehunut, miten ihanaa lapsiarki on. Itselleni tekisi ehkä hyvää nähdä näitä positiivisia sometilejä. Paitsi että en ymmärrä, miten kenelläkään on aikaa tai halua tehdä jotain lapsi-somea. Perhe-elämä on kuitenkin minusta yksityisasia.
En teidä miksi haaaveistani ja unelmistani ja niistä kaikista yrityksestä tuesta ja avusta huolimatta on minun kohtaloni ilm. jäädä lopulta lapsettomaksi.
Joku nainen valitti, että mies ei pysty purkaantumaan hänen sisäänsä. Miehen penis ei reagoi tarpeeksi ärsykkeisiin yhdynnässä. Miehen penis on tottunut itsetyydytyksissä kovempiin otteisiin. Oli käytettävä koti-inseminaatiota miehen spermalla.
Onhan se pysyvä päänvaiva niin kauan kun itse elää
tai ainakin siinä tapauksessa kun välittää ja huolehtii jälkikasvustaan
Vierailija kirjoitti:
Mulla on varmaankin kuvitelmat paljon pahempia mitä todellusuus olisi. Kuvittelen että raskausaika olisi ihan hirveää kipua ja oksentelua koko ajan, synnytystä en pysty edes kuvittelemaan, vauva-aika olisi aivan kamalaa: vauva itkisi 24/7 enkä saisi koskaan nukuttua. Taaperoaika olisi aivan kauheaa: lapsi kiukuttelisi ja vaatisi jotain koko ajan. Koululaiselta saisi kuulla vain haistattelua ja rahan vaatimista.
Kaikkien näitten kuvitelmieb vuoksi olenkin lapseton.
Se vaihtelee niin paljon kullakin. Itselleni tuli yllätyksenä, että raskaana ollessa voi todella olla paha olo 24/7 eikä vain aamulla. Mulla nimittäin oli tuota ensimmäiset 3kk. Synnytyksestä ei ollut oikeata käsitystä kun ei ollut sitä ennen kokenut. Kuvittelin selviäväni ilman lääkkeitä, mutta lopulta pyysin kaikkea mahdollista kun en enää kestänyt. Vauva-aika oli jälkikäteen ajateltuna leppoisaa univajetta lukuunottamatta. Ei sitä univajettakaan osannut oikein kuvitella etukäteen kun ei vastaavaa ollut kokenut aiemmin.
Meillä saa nyt lapsia vanhemmat, jotka aikoinaan pääsivät subjektiivisen päivähoito-oikeuden pohjalta hoitoon, oli vanhempi kotona tai ei. Heillä ei välttämättä ole mitään kokemusta vauvoista ja pikkulapsista, koska ei isosiskot tai -veljet mitään hoitoautomaatteja ole ja meillä pidetään eri-ikäiset tiukasti erossa toisistaan. Siksi kuvitelmat perheestä tulevat lastenkirjoista, joissa kaikki menee lopulta hyvin, vaikka ensin on joku kommellus. Arki ei välttämättä ole sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on varmaankin kuvitelmat paljon pahempia mitä todellusuus olisi. Kuvittelen että raskausaika olisi ihan hirveää kipua ja oksentelua koko ajan, synnytystä en pysty edes kuvittelemaan, vauva-aika olisi aivan kamalaa: vauva itkisi 24/7 enkä saisi koskaan nukuttua. Taaperoaika olisi aivan kauheaa: lapsi kiukuttelisi ja vaatisi jotain koko ajan. Koululaiselta saisi kuulla vain haistattelua ja rahan vaatimista.
Kaikkien näitten kuvitelmieb vuoksi olenkin lapseton.
Nimenomaan näistä negatiivisista puolista on puhuttu niin paljon, ettei kukaan enää uskalla hankkia lapsia. Niistä positiivisista puolista ei taas puhuta, ettei sitä koettaisi oman elämäntavan tuputtamiseksi tms. En tiedä, missä mielenhäiriössä itse olen päätynyt äidiksi, mutta kivaahan tämä on ollut ja kaukana kamalasta.
Ei ollut ruusuisia kuvitelmia ja sen takia en lapsia tehnytkään.
Vierailija kirjoitti:
*lasten?
Mikä tää "lapsien"-juttu oikeasti on? Soljuvampi "lasten" on aina ollut käytössä.
Lap-si-en
Kolme tavua, raskasta.
Las-ten
Kaksi tavua, soljuvaa ja kaunista.
"Ystävä sä lapsien
Katso minuun pienehen"
Kaiken lisäksi houkuttaa hankkia toinenkin, koska olisihan lapsella kiva olla sisarus ja olisi isompi perhe, jonka kanssa jakaa iloisia hetkiä. Mutta kun pitäisi käydä uudelleen läpi kaikki ne hankalatkin vaiheet.