Voiko epävarmasta tulla koskaan itsevarmaa?
Ihailen niitä ihmisiä, jotka ovat varmoja asiastaan ja itsestään jo nuorena (esim. Sointu Borg). Voiko sellaiseksi muuttua mitenkään, jos on luonteeltaan epävarma, helposti jyrättävä ja pälyilevän oloinen?
Kommentit (11)
Ensinnäkin kannattaa ymmärtää että itsevarmuus on noista useimmille vain kuori. Siellä kuoren alla he ovat ihan yhtä epävarmoja kuin sinäkin. He ovat vain oppineet peittämään sen paremmin.
Toisekseen kannattaa kysyä itseltään että miksi haluaa olla juuri sellainen? Olisiko silloin onnellisempi, saisiko asioita joita ihan oikeasti arvostaa vai onko kyse vain jostain muusta?
Hohhoijaa, incel. Itsevarmuus on vain heikkouden piilottelua.
Kasvata mieluummin terve itsetunto ja hyväksy itsesi. Vahvuus löytyy silloin siitä. Eikä tarvitse öyhötellä ja rakennella suojamuureja.
En tiedä kehen viittasit enkä ota kantaa häneen vaan sinuun itseesi, koska sinustahan on kysymys.
Totta kai ainakin jonkin verran . Iän myötä monen persoonallisuus kehittyy itsestään itsevarmemmaksi, kun ei enää niin välitä siitä mitä muut ajattelevat (teini-ikäisenähän se on ehkä pahimmillaan).
Harjoitus auttaa, mene vaikka johonkin ilmaisutaidon kurssille.
Se oikea varmuus ja sen myötä itsevarmuuden kasvu tulee juuri epävarmuudesta.
Harva on aikuisena enää kaikkitietävä taapero "koska mä haluun "-tyyliin.
Ajattele tätä idän viisautta:
"Moni olisi pelkuri, jos vain uskaltaisi"
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kannattaa ymmärtää että itsevarmuus on noista useimmille vain kuori. Siellä kuoren alla he ovat ihan yhtä epävarmoja kuin sinäkin. He ovat vain oppineet peittämään sen paremmin.
Toisekseen kannattaa kysyä itseltään että miksi haluaa olla juuri sellainen? Olisiko silloin onnellisempi, saisiko asioita joita ihan oikeasti arvostaa vai onko kyse vain jostain muusta?
Haluan olla sellainen, että saisin uskottavuutta työelämässä ja koulutusta vastaavan työpaikan. Teen korkeakoulutettuna työtä, jossa valtaosa kollegoista on saanut nipinnapin peruskoulun läpi. Haastattelussa pitäisi pystyä vakuuttamaan, että on hyvä ja osaava, mutta se on älyttömän vaikeaa, jos ei edes itse usko osaamiseensa.
Ap
Kun aikuistuu. Joillakin tapahtuu todella myöhään.
Ei kai se tarvitse heti olla unelmien työpaikka, vaan ottaa paikkoja harjoittelun kannalta, niin tulee sitä kokemusta ja on helpompaa tulevassa työhaastattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se tarvitse heti olla unelmien työpaikka, vaan ottaa paikkoja harjoittelun kannalta, niin tulee sitä kokemusta ja on helpompaa tulevassa työhaastattelussa.
Olen ollut elämäni aikana yli kymmenessä työpaikassa..
Ap
- estiintymistottumus ei ole sama kuin itsevarmuus
- halu olla esillä ei ole sama kuin itesevarmuus.
- ammatillinen itsevarmuus ja henkilökohtainen itsevarmuus eivät ole ihan sama asia.
MInun itsevarmuuteni on keski-iän myötä ja jäälkeen lisääntynyt oikein hyvälle tasolle, mutta samalla yritän ehkä entistä vähemmän tehdä itseäni tykö ja olla esillä.
Samalla olen opppinut yhden erikoisalan niin hyvin että voin puhua siitä ilman papereita, vastata kysymysiin, jopa haastaa yleisöä keskustelemaan asiasta. Ammatillinen itsetuntoni on hyvällä tasolla toisin kuin ennen - sain joskus potkut ja pidin itseäni susipaskana.
Vierailija kirjoitti:
- estiintymistottumus ei ole sama kuin itsevarmuus
- halu olla esillä ei ole sama kuin itesevarmuus.
- ammatillinen itsevarmuus ja henkilökohtainen itsevarmuus eivät ole ihan sama asia.
MInun itsevarmuuteni on keski-iän myötä ja jäälkeen lisääntynyt oikein hyvälle tasolle, mutta samalla yritän ehkä entistä vähemmän tehdä itseäni tykö ja olla esillä.
Samalla olen opppinut yhden erikoisalan niin hyvin että voin puhua siitä ilman papereita, vastata kysymysiin, jopa haastaa yleisöä keskustelemaan asiasta. Ammatillinen itsetuntoni on hyvällä tasolla toisin kuin ennen - sain joskus potkut ja pidin itseäni susipaskana.
Kyllä itsevarmat ihmiset ovat itsevarmoja ihan kaikkialla.
Sanoisin, että tärkeintä on, että on asiaa takana. Oli sitten imago vaikka epävarmempikin. Hevosen kuuluu vetää kärryjä.