Lue keskustelun säännöt.
Dilemma kun en halua olla miehen uran edessä, mutta en halua muuttaakaan
09.01.2024 |
Taustaa sen verran että asutaan mun talossani ja ollaan oltu kauan yhdessä, kasvatettu lapset aikuiseksi. En ole yhtään uraorientoitunut ihminen mutta mies on ja mä olen siihen hyvin sopeutunut.
Mies ei ole päässyt täällä asuessa etenemään uralla niin kuin olisi halunnut. Täällä tosi vähän paikkoja mutta sitten taas muualle häntä on pyydettykin. Mua surettaa seurata miten paljon miestä harmittaa kun ei tee haluamaansa työtä ja siksi sen hälle soisin.
Mies haluaisi muuttaa jos siten saisi haluamansa työpaikan. Mä taas en halua muuttaa tästä talosta mutta mulle sopis jos mies muuttaisi työn perässä. Nähtäisiin sitten vapailla ja lomilla. Haluaisin siis tottakai pysyä yhdessä mutta kyllä mä ymmärtäisin senkin että etäisyys voi tehdä tehtävänsä negatiivisesti.
Mies taas ei halua muuttaa yksin, se on hälle ehdoton ei. Haluaa asua mun kanssa, ei yksin missään.
Onko tämä niin yksinkertaista että jos mies kerran ei muuta vaikka "saa luvan" niin mä saan päättää olla tuntematta morkkista siitä että en halua itse muuttaa? Koska sitä mä nyt tunnen, aina kun mies heittää innoissaan ilmaan ajatuksen että aattele jos muutettaiskin Tampereelle, tms.
Niin ja mainittakoon että ollaan jo muuteltu sen verran paljon yhteiselon aikana että mulla on nyt vahva tunne että haluan pysyä näillä juurilla.
Kommentit (198)
Miehesi on asunut kanssasi siellä missä sinä haluat kunnes lapset muuttivat kotoa pois ja nyt haluaisi että muutat sinne minne hän haluaa (lähelle uutta työpaikkaa). Sika, ei ajattele yhtään sinua tai perhettä!
Tai sitten voisi olla sinun vuorosi joustaa, joka tapauksessa toivon että löydätte kumpikin itsellenne paremmin sopivat puolisot.
M50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se sun syysi on, ettet halua muuttaa? "Vahva tunne" on toki jonkinlainen peruste, mutta sillä asian perustelu on ylimielistä, etkä sillä oikeaa ymmärrystä saa.
Mikä on miehen perustelu siihen että haluaa vaihtaa työpaikkaa?
Eikös se tuossa avauksessa ollut aivan selvästi kirjoitettu: eteneminen uralla. Se tarkoittaa myös enemmän rahaa ja mahdollisesti helpompaa työtä.
Ja sitten joku muija sitä vastustaa, että "mulla on vahva tunne". :D
Eihännainen tuossa vastusta, kun hän on ehdottanut, että mies muuttaisi yksin työn perässä.
Käytännössä siis ehdottaa eroa, mutta taloudel
Eihän tuo vaihtoehto ole eroa nähnytkään. Etäsuhteita on vaikka kuinka paljon, olen itsekin sellaisessa elänyt, kun muutin töiden perässä. Parisuhde säilyi siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se sun syysi on, ettet halua muuttaa? "Vahva tunne" on toki jonkinlainen peruste, mutta sillä asian perustelu on ylimielistä, etkä sillä oikeaa ymmärrystä saa.
Mikä on miehen perustelu siihen että haluaa vaihtaa työpaikkaa?
Eikös se tuossa avauksessa ollut aivan selvästi kirjoitettu: eteneminen uralla. Se tarkoittaa myös enemmän rahaa ja mahdollisesti helpompaa työtä.
Ja sitten joku muija sitä vastustaa, että "mulla on vahva tunne". :D
Eihännainen tuossa vastusta, kun hän on ehdottanut, että mies muuttaisi yksin työn perässä.
Käytännössä siis ehdottaa eroa, mutta taloudellisesti järjettömällä tavalla.
Mikä siinä on taloudellisesti järjetöntä, että asuu omistamassaan talossa ja mies saa omalla kustannuksellaan mennä asumaan vaikka Tampereelle tai Timbuktuun. Ei sen toisen tarvitse lähteä toisen mielihaluja maksamaan.
Et sinä ole miehesi uran tiellä, vaan nimenomaan valmis kompromissiin - joka on tässä tapauksessa etäsuhde. Jos se ei riitä miehellesi, niin asialle ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti uhriuduttu AP:n puolesta. Kun ainoa merkityksellinen seikka tässä on, onko tälle "vahvalle tunteelle" perusteluita. Jos niitä ei oikein ole, niin aika vaikea ymmärtää. Teeskennellä ymmärrystä toki jonkin aikaa voi.
Minun ei ole vaikeaa ymmärtää. Miehen tahto perustuu tunteisiin yhtä lailla, miksi se olisi tärkeämpi?
Se, että kaikilla on varmempi ja leveämpi toimeentulo ja mielekkäämpi työ ei ole pelkkä tunneasia.
Mites muuten AP:n työt menee? Riittää duunia hyvin, vaikka urakeskeinen ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti uhriuduttu AP:n puolesta. Kun ainoa merkityksellinen seikka tässä on, onko tälle "vahvalle tunteelle" perusteluita. Jos niitä ei oikein ole, niin aika vaikea ymmärtää. Teeskennellä ymmärrystä toki jonkin aikaa voi.
Minun ei ole vaikeaa ymmärtää. Miehen tahto perustuu tunteisiin yhtä lailla, miksi se olisi tärkeämpi?
Se, että kaikilla on varmempi ja leveämpi toimeentulo ja mielekkäämpi työ ei ole pelkkä tunneasia.
Mites muuten AP:n työt menee? Riittää duunia hyvin, vaikka urakeskeinen ei ole?
Kaikilla? Siis miehellä. Eli miehen tahto on tärkeämpi.
On ok ajatella noin, mutta turhaa kuvitella että kaikki ajattelisivat noin vielä 2000-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette siis muuttaneet usein ja mies on ura ihminen ja yhteiset lapsetkin on maailmalla. Nyt sinä joka et ole mikään ura ihminen, omistat talon missä asutte etkä halua muuttaa, jännä juttu että on vain sinun. Ja sinulla on tunne ettet halua muuttaa, no ei muuta kuin lusikat jakoon, anna miehen mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti uhriuduttu AP:n puolesta. Kun ainoa merkityksellinen seikka tässä on, onko tälle "vahvalle tunteelle" perusteluita. Jos niitä ei oikein ole, niin aika vaikea ymmärtää. Teeskennellä ymmärrystä toki jonkin aikaa voi.
Minun ei ole vaikeaa ymmärtää. Miehen tahto perustuu tunteisiin yhtä lailla, miksi se olisi tärkeämpi?
Se, että kaikilla on varmempi ja leveämpi toimeentulo ja mielekkäämpi työ ei ole pelkkä tunneasia.
Mites muuten AP:n työt menee? Riittää duunia hyvin, vaikka urakeskeinen ei ole?
Kaikilla? Siis miehellä. Eli miehen tahto on tärkeämpi.
On ok ajatella noin, mutta turhaa kuvitella että kaikki ajattelisivat
Perinteisesti parit jakavat omaisuutensa, varsinkin, jos ovat olleet pitkään yhdessä.
Mutta olet ehkä oikeassa. Tässä AP:n jutussa korostettiin, että talo on AP:n oma. Peritty tunnesiteinen pirtti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti uhriuduttu AP:n puolesta. Kun ainoa merkityksellinen seikka tässä on, onko tälle "vahvalle tunteelle" perusteluita. Jos niitä ei oikein ole, niin aika vaikea ymmärtää. Teeskennellä ymmärrystä toki jonkin aikaa voi.
Minun ei ole vaikeaa ymmärtää. Miehen tahto perustuu tunteisiin yhtä lailla, miksi se olisi tärkeämpi?
Se, että kaikilla on varmempi ja leveämpi toimeentulo ja mielekkäämpi työ ei ole pelkkä tunneasia.
Mites muuten AP:n työt menee? Riittää duunia hyvin, vaikka urakeskeinen ei ole?
Ap:lla varmaan on työt siellä kotipaikkakunnalla kun on kerran oma talokin. Jossain muualla hänellä ei ole taloa eikä työtä. Kyllä talon myynti ja muutto jonnekin muualle on hyvin pitkälti taloudellinen ja toimeentuloon liittyvä asia sekin.
Vierailija kirjoitti:
Hienosti uhriuduttu AP:n puolesta. Kun ainoa merkityksellinen seikka tässä on, onko tälle "vahvalle tunteelle" perusteluita. Jos niitä ei oikein ole, niin aika vaikea ymmärtää. Teeskennellä ymmärrystä toki jonkin aikaa voi.
Kyllähän tässä tapauksessa apllä on vahva peruste- hän omistaa talon ,jossa he asuvat ja viihtyy kyseisellä paikkakunnalla. Aiemmin on muutettu useaan kertaan miehen työn mukaan, joten joustoa on ollut ihan riittävästi. Nytkin mies saa ihan itse päättää muuttaako vai ei. Jos erillään asuminen johtaa eroon, niin mitä sitten? Lapsetkin jo aikuisia. Kyseessä on jo kumminkin vähintään keski-ikäiset ihmiset ja läheskään kaikki ei enää halua siinä vaiheessa tehdä suuria mullistuksia elämäänsä kun kerran omasta mielestä on asiat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti uhriuduttu AP:n puolesta. Kun ainoa merkityksellinen seikka tässä on, onko tälle "vahvalle tunteelle" perusteluita. Jos niitä ei oikein ole, niin aika vaikea ymmärtää. Teeskennellä ymmärrystä toki jonkin aikaa voi.
Kyllähän tässä tapauksessa apllä on vahva peruste- hän omistaa talon ,jossa he asuvat ja viihtyy kyseisellä paikkakunnalla. Aiemmin on muutettu useaan kertaan miehen työn mukaan, joten joustoa on ollut ihan riittävästi. Nytkin mies saa ihan itse päättää muuttaako vai ei. Jos erillään asuminen johtaa eroon, niin mitä sitten? Lapsetkin jo aikuisia. Kyseessä on jo kumminkin vähintään keski-ikäiset ihmiset ja läheskään kaikki ei enää halua siinä vaiheessa tehdä suuria mullistuksia elämäänsä kun kerran omasta mielestä on asiat kunnossa.
Mistä keksit tuon, että on muuteltu vain miehen työn perässä aiemmin? Entä, jos onkin muuteltu AP:n halujen mukaan? Muuttaisiko asiaa?
Ymmärrän sinua, ap.
Minulla samantapainen tilanne. Miehen lisäksi minullekin olisi säännöllisesti uramahdollisuuksia muualla, mutta omalla kohdalla tunnen vahvasti, että haluan elää juurtuneena yhteen paikkaan ja kasvattaa lapset ympäristössä, joka ei vaihdu. Lapsilla myös perusluonne enemmän samanlainen kuin minulla, eli pitävät rutiineista ja kuormittuvat muutoksista. Nuorempana olen asunut ulkomailla, mutta enää en jaksa vaihtaa maisemaa ja järjestää kaikkea uusiksi. Näistä puhuttiin toki ennen kuin muutettiin yhteen ja alettiin perustaa perhettä. Sovittiin, että jäädään tänne.
Mies kumminkin säännöllisesti tulee silmät loistaen kertomaan, että on pyydetty New Yorkiin, Tokioon tai Hongkongiin. Toki hänellä on siihen oikeus. Surettaa vain olla se, joka kertoo että en lähde mihinkään, edelleenkään. Minä oikeasti arvostan rauhallisia takapihan metsäpolkuja ja lasten hyvää koulua enemmän kuin tuplapalkkaa ja uusia haasteita, puhumattakaan suurkaupungin sykkeestä. Pakko vain tehdä rauha sen kanssa, että en voi tehdä tässä kompromissia ja myöntyä toisen mieliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti uhriuduttu AP:n puolesta. Kun ainoa merkityksellinen seikka tässä on, onko tälle "vahvalle tunteelle" perusteluita. Jos niitä ei oikein ole, niin aika vaikea ymmärtää. Teeskennellä ymmärrystä toki jonkin aikaa voi.
Kyllähän tässä tapauksessa apllä on vahva peruste- hän omistaa talon ,jossa he asuvat ja viihtyy kyseisellä paikkakunnalla. Aiemmin on muutettu useaan kertaan miehen työn mukaan, joten joustoa on ollut ihan riittävästi. Nytkin mies saa ihan itse päättää muuttaako vai ei. Jos erillään asuminen johtaa eroon, niin mitä sitten? Lapsetkin jo aikuisia. Kyseessä on jo kumminkin vähintään keski-ikäiset ihmiset ja läheskään kaikki ei enää halua siinä vaiheessa tehdä suuria mullistuksia elämäänsä kun kerran omasta mielestä on asiat kunnossa.
Aika paljon pelkkää olettamaa. AP itse voi tuohon vastata, onko nuo ne perusteet, vai onko tuossa miten paljon keksittyä.
Mutta pelkkä "vahva tunne" on toisen lyttäämistä.
Minulle aviomiehen päivittäinen näkeminen on niin tärkeää, että en ikinä suostuisi sellaiseen liittoon ja järjestelyyn, jossa mies asuu ja työskentelee vakituisesti jollain toisella paikkakunnalla ja jota tavataan vain lomilla kuin jotain poikakaveria. Joku väliaikainen työ voisi hetken aikaan niin mennä, mutta ei jatkuva.
Muuttaisin sinne, missä mies saa tehdä sitä parempaa työtä. En tajua, miksi asuinpaikkakunta ei voisi muuttua elämän varrella. Onhan niitä viihtyisiä koteja ja paikkoja muuallakin. Se on vain sopeutumiskysymys. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka muuttavat paikkakuntaa elämänsä aikana. Käyn ihan uteliasuudesta joskus aina eri paikkakuntien sivuilla ja olen huomannut, että Suomessa on paljon mukavia kuntia ja kaupunkeja, joissa varmasti ihan samoin viihtyisi kuin nykyisessäkin, tai jopa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti uhriuduttu AP:n puolesta. Kun ainoa merkityksellinen seikka tässä on, onko tälle "vahvalle tunteelle" perusteluita. Jos niitä ei oikein ole, niin aika vaikea ymmärtää. Teeskennellä ymmärrystä toki jonkin aikaa voi.
Minun ei ole vaikeaa ymmärtää. Miehen tahto perustuu tunteisiin yhtä lailla, miksi se olisi tärkeämpi?
Se, että kaikilla on varmempi ja leveämpi toimeentulo ja mielekkäämpi työ ei ole pelkkä tunneasia.
Mites muuten AP:n työt menee? Riittää duunia hyvin, vaikka urakeskeinen ei ole?
Suomessa suuremmat tulot eivät johda leveämpään toimeentuloon. Siitä pitää progressiivinen verotus huolen. Vaikka palkka nousisi tonnilla niin kohonnut veroprosentti vie tietyn tason jälkeen lähes koko lisäpalkan. Kasvukeskuksissa kuten Tampereella myös asuminen ja elinkustannukset ovat korkeammat kuin pienemmillä tai muuttotappiokunnissa.
Eksä halusi muuttaa ja sanoinn hänelle, että muuta vaan, mutta minä en muuta mihinkään. Ei sitten hänkään muttanut ja vieläkin on täällä vaikka erottiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle aviomiehen päivittäinen näkeminen on niin tärkeää, että en ikinä suostuisi sellaiseen liittoon ja järjestelyyn, jossa mies asuu ja työskentelee vakituisesti jollain toisella paikkakunnalla ja jota tavataan vain lomilla kuin jotain poikakaveria. Joku väliaikainen työ voisi hetken aikaan niin mennä, mutta ei jatkuva.
Muuttaisin sinne, missä mies saa tehdä sitä parempaa työtä. En tajua, miksi asuinpaikkakunta ei voisi muuttua elämän varrella. Onhan niitä viihtyisiä koteja ja paikkoja muuallakin. Se on vain sopeutumiskysymys. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka muuttavat paikkakuntaa elämänsä aikana. Käyn ihan uteliasuudesta joskus aina eri paikkakuntien sivuilla ja olen huomannut, että Suomessa on paljon mukavia kuntia ja kaupunkeja, joissa varmasti ihan samoin viihtyisi kuin nykyisessäkin, tai jopa paremmin.
Et puhu mitään omasta työstäsi. Oletko alalla, jolla ihan mihän tahansa paikkaan voi mennä töihin? Jos aloittajan tilanne ei ole tuo, niin miksi hän haluaisi muuttaa muualle työttömäksi? Mieskö hänet elättää? Nyt pitää ihan muistella, mitä palstan miehet ovat tuollaisesta naisesta sanoneet... ei tule mitään positiivista ilmaisua mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua, ap.
Minulla samantapainen tilanne. Miehen lisäksi minullekin olisi säännöllisesti uramahdollisuuksia muualla, mutta omalla kohdalla tunnen vahvasti, että haluan elää juurtuneena yhteen paikkaan ja kasvattaa lapset ympäristössä, joka ei vaihdu. Lapsilla myös perusluonne enemmän samanlainen kuin minulla, eli pitävät rutiineista ja kuormittuvat muutoksista. Nuorempana olen asunut ulkomailla, mutta enää en jaksa vaihtaa maisemaa ja järjestää kaikkea uusiksi. Näistä puhuttiin toki ennen kuin muutettiin yhteen ja alettiin perustaa perhettä. Sovittiin, että jäädään tänne.
Mies kumminkin säännöllisesti tulee silmät loistaen kertomaan, että on pyydetty New Yorkiin, Tokioon tai Hongkongiin. Toki hänellä on siihen oikeus. Surettaa vain olla se, joka kertoo että en lähde mihinkään, edelleenkään. Minä oikeasti arvostan rauhallisia takapihan metsäpolkuja ja lasten hyvää koulua enemmän kuin tuplapalkkaa ja uusia ha
No huh. Tuossa ollaan jo yhtä kaukana sen kumppanin elämäntyylistä kuin itä on lännestä. Miten edes pystytte yhdessä jatkamaan?
Minun ei ole vaikeaa ymmärtää. Miehen tahto perustuu tunteisiin yhtä lailla, miksi se olisi tärkeämpi?