Onko tämä elämisen arvoista elämää?

Vierailija kirjoitti:

Sairauksiasi en kadehdi, mutta olen muuten miettinyt, miten vähällä sitä tulisi toimeen, jos ei tarvitsisi käydä töissä. Ymmärrän, että kaikessa kitsastelu käy raskaaksi, mutta en minäkään hulppeasti asu, vaikka töissä käyn ja raha menee ihan perustarpeisiin. Ilman työntekoa olisi aikaa juosta tarjousten perässä, nyt kyllä jo itse kokkaan kaiken ja leivon usein leivätkin. Ulkoilisin paljon, kävisin päivittäin kirjastossa lukemassa lehtiä ja lainaisin kotiin kirjoja. Työssä ei kiinnosta mikään muu kuin toimeentulo, lopettaisin heti, jos voisin.

Voin kertoa, että vaihtaisin koska tahansa oman elämäni sinun elämääsi, joka saat olla terve ja tehdä töitä. Niihin kirjastossa käymisiin ja ulkoilemisiinkin ehtii pahasti kyllästyä kun sitä tekee vuosia putkeen kun mihinkään muuhun ei ole varaa ja mahdollisuuksia.

Köyhän ja sairaan elämä on perseestä, etenkin kun on jatkuvasti yksinäinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on onnekseni kymmenen muuttolaatikollista kirjoja. Niitä voin lukea loppuikäni, koska alkupää unohtuu, kun loppupää lähenee.

Harmi vain, että ennen lukeminen oli ylellisyyttä, jota nykyisin katsoo lähinnä säälittävänä yrityksenä pitää ajatukset poissa raihnaisuudesta ja köyhyydestä. 

Sinulla on netti, puhelimessa vai jossain muussakin laitteessa? Olen aina rakastanut musiikkia ja siihen on netin kautta mainio mahdollisuus. Nyt kun olen työstä eläkkeellä palkittu, on aikaa kuunnella. Klassinen musiikki on lähellä sydäntäni, ei Vain elämää - etc meininki. 

Helsingissä saa kirjastopalvelut kotiin tietyin edellytyksin. Kirjastosta voi myös jonottaa viimeisimpiä uutuuksia. Palapelitkin löytyvät netistä. 

En pysty kävelemään, joten hyvin moni palvelu on ulottumattomissani. Toisaalta en ole niin huonokuntoinen, että saisin mitään erikoisempia palveluja mistään. 

Inhoan netissä roikkumista, mutta en pysty tekemään paljonkaan mitään muuta. Luen uutisia aamukuudesta alkuiltapäivään, ja sen jälkeen luen hajamielisesti sitä ja tätä, kunnes illalla katson muutaman tunnin dokumentteja. Viihdettä en jaksa.

Minulla oli oma koti, työtä, rahaa, auto, joitakin kavereita, hyvä maine ja terveyttä. Konkurssi vei minulta tämän kaiken ja kaikki mahdollisuudet parantaa elämänlaatuani. Tästä on hyvin vaikea etsiä yhtään mitään valopilkkuja, koska tietää, että niitä ei ole.

Minulla on vinyylikokoelma ja paljon muuta musiikkia, mutta se kaikki muistuttaa minua ystävästäni, jonka kanssa jaoin makuni. Hän sairastui ja kuoli viime kesänä, ja kaikki musiikki muistuttaa minua hänestä. Ei millään lempeällä tavalla, vaan kuin puukoniskuna.

Jotkut ihmiset ovat hyväsydämisiä ja varmasti haluaisivat olla avuksi, mutta eivät tässä ristipistomietelauseet auta.