Onko tämä elämisen arvoista elämää?

Minä menen kohta ulos kävelylle. Mulle ihanaa on vaikka se että katson ja kohtaan matkallani lapsia ja koiria. Se antaa iloa aina.

Jokainen itse määrittelee millaista on elämisen arvoinen elämä. Se pelataan niillä korteilla, mitkä on jaettu. Kannattaa etsiä iloja pienistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen itse määrittelee millaista on elämisen arvoinen elämä. Se pelataan niillä korteilla, mitkä on jaettu. Kannattaa etsiä iloja pienistä asioista.

Kun ei ne riitä.

Onni tulee sisältä, ei ulkoa. Väännä ajatusvipu toiseen suuntaan ja ole kiitollinen kaikesta siitä mitä sinulla on. Minulle onnea tuottaa vaikka kaunis auringonlasku tai lumiset puun oksat lähimetsässä. Kun osaa olla läsnä tässä hetkessä murehtimatta mennyttä tai tulevaa, sitä on onni.

Kun ajattelee että on huonosti, se on kuin manaisi lisää onnettomuutta. Jos satutat itsesi, silloin ajattelee että olipa hyvin ennen tätäkään kipua. Katso itseäsi aikajanalla: vielä on aikaa jäljellä ja voit saada hyvän olon, kun keskityt omiin vahvuuksiisi.

Mieti mitä on hyvin. Sinulla on ruokaa ja katto pään päällä. Laita mielimusiikkiasi ja tanssi. Heiluta itseäsi ellet ole neliraajahalvaantunut. Mieti että heilutat vaikka olisit. Musiikki aktivoi aivoja, liikunta lisää endorfiineja, joka tuntuu mielessäkin.

    Itken mielummin Bentleyssä kuin sporassa. Raha on paras lääke.

Hommaa elämänkumppani.

Lopettaisitte tuon saatanan jeesustelun, tehkää niistä vaikka niitä 🤮 huonetauluja!

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja plapplapplaa.

Juu onhan se, mutta kyllä sekin ihanuus alkaa tuntumaan paskalta, jos se on 24/7/365 kiedottu lonkeronharmaaseen limaiseen kaurapuuroon. Kummasti ne marjasattumat antaisi siihen huttuun väriä ja makua, mutta tyhjästä on paha nyhjästä niitäkään.

Se lienee ap:n pointti.

Minulla on onnekseni kymmenen muuttolaatikollista kirjoja. Niitä voin lukea loppuikäni, koska alkupää unohtuu, kun loppupää lähenee.

Harmi vain, että ennen lukeminen oli ylellisyyttä, jota nykyisin katsoo lähinnä säälittävänä yrityksenä pitää ajatukset poissa raihnaisuudesta ja köyhyydestä. 

.

Jos ei ole edes ystäviä niin aika karseetahan tommonen elämä on, jos näin raadollisen rehellisesti asian ilmaisee.

Mitä aloittaja voisi tehdä muuttaakseen tilannettaan parempaan suuntaan ...?

Aapeen elämä on samanlaista kuin useimpien muidenkin. Vai pikkuruisella prosentinsadasosalla on paremmin. Miksi ap kuvittelee, että pitäisi olla paremmin?

Kiersin maailmaa löytääkseni ja lopulta löysinkin kaiken itsestäni. Tämä sanonta pätee myös onnellisuuteen ja tyytymiseen siihen mitä on.

Ulkopuolisen silmin toisen onnellisuutta on vaikea arvioida, koska varakas ei ole aina onnellinen eikä varaton onneton. Tästä syystä sitä on myös turha kysyä muilta. Jokaisen tyytyväisyys muodostuu eri asioista.

Itsellä fyysiset ja psyykkiset sairaudet, ei saa apua. Ei tässä oo järkeä. Jollain konstilla vien itseni hautaan, mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Minä menen kohta ulos kävelylle. Mulle ihanaa on vaikka se että katson ja kohtaan matkallani lapsia ja koiria. Se antaa iloa aina.<<Sama asia.Lisäksi Helsinki senjorikeskukset paljon ilmaista ohjelmaa,muita ihmisiä.Saa käytää senjorikeskuta Työtömät ja eläkeläiset.Infosta saa ilmasen Helsinki palvelukeskus asiointi kortti. Rikkauksia ei tarvii kun menen asukastaloon tai kirjastoon.Tai diakonisalaitoksen eri toimipisteet.Enempi löytyy netistä.Unohtamatta punanen risti,Oma asenne se ratkaisee.Köyhdessä jokainen voi märehtiä ja hukata oikean elämän ja elämän ilon.

Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka haaveilevat pienestä turvallisesta elämästä, jossa ei tarvitsisi pelätä sotaa/väkivaltaa/nälkää/kodittomuutta. Olisi riittävästi ruokaa ja juomaa ja lämmin paikka jossa nukkua turvassa. Voisi kulkea luonnossa vapaasti ja nauttia raikkaasta ilmasta ja auringonvalosta. 

Tämän yritän muistaa, kun tulee fiilis, että kaikilla muilla on enemmän ja paremmin kuin itsellä. 

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka haaveilevat pienestä turvallisesta elämästä, jossa ei tarvitsisi pelätä sotaa/väkivaltaa/nälkää/kodittomuutta. Olisi riittävästi ruokaa ja juomaa ja lämmin paikka jossa nukkua turvassa. Voisi kulkea luonnossa vapaasti ja nauttia raikkaasta ilmasta ja auringonvalosta. 

Tämän yritän muistaa, kun tulee fiilis, että kaikilla muilla on enemmän ja paremmin kuin itsellä. 

Tarkoitat siis sitä, että pitäisi olla onnellinen sen vuoksi, että jossain on jollakulla huonommin.

Ne pienet ihanat asiat pitää vaan sallia itselleen aika ajoin. Ja hankkia niitä. Ja todellakin ne ihan pienetkin ihanat pitää huomata, jos ei kerran ole varaa isompaan ihanaan.

Itse muutin 5 huoneen ja 90 neliön asunnosta 37 neliön yksiöön. Omistan silti monta pientä ja ihanaa asiaa edelleenkin. Usko tai älä, mutta jopa kateuteen asti joittenkin kohdalla.

Säästämällä vaikka euronkin päivässä tai viikossa on jo kohta isompi euromäärä. Jokaisella on laittaa jotain sivuun elämisestään, ja jos jotain oikeasti haluaa uutta, niin kannattaa ruveta keräämään sitä varten rahaa tai muuten hankkia mahdollisuuksia siihen parempaan. Vaikka tutustua johonkuhun, jolla on asiat paremmin. Niin saa sen toisen kautta elämäänsä ihania asioita sen ystävyyden kylkiäisenä.

Rahallahan sitä saa elämänsä elämisen arvoiseksi.