Miten te muutte annatte anteeksi itsellenne menneisyydessä tekemänne virheet?

Hymyilen itselleni ja halaan itseäni mielessäni.

Vierailija kirjoitti:

Me teemme kaikki päätökset niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka meillä juuri silloin on. 

No joo, mutta en mä ainakaan olisi halunnut antaa kaikille sitä kuvaa että olen täysin holtiton ääliö jos vähänkin saan viinaa. Tai että olisin halunnut "tehdä" päätöksiä ja valintoja olemalla tekemättä päätöksiä ja valintoja. Tai ainakin olla tekemättä niitä itse. Niitä tiettyjä juttuja kun ei voi päättää ja valita vaikka vasta 20 vuotta myöhemmin vaan se hetki on silloin kun se on. Elämä ei odota.

Ja en todellakaan voi hyväksyä,. antaa anteeksi saati unohtaa kun kaiken tuon seurauksien kanssa on elettävä joka ikinen päivä.

Koitan pitää mielessäni että ihmiset on ihmisiä, koskien myös itseäni.

Samaistun kyllä. On tullut tehtyä typeriä juttuja ja ne usein kumpusi siitä että tuli hoidettua pahaa oloa suomalaisittain. Toki sen verran on oppinut että enää en samaa harrasta vaan terveempiä käsittelytapoja on löytynyt. Mutta kukaan meistä ei ole täydellinen ja menneisyys meni jo, tulevaisuus on edessä. Yleensä pahimmillaan moralisoijilla on isoimmat luurangot kaapissa. Ja sitten muistaa myös että elämästä ei selviä hengissä, ei sitä kannata käyttää murehtimiseen vaan keskittyy siihen mihin voi vielä vaikuttaa.

Mennyttä ei enää ole. En toista niitä virheitä. Vellominen menneisyydessä vain kroonistaa paskat fiilikset. Tätä olen yrittänyt sanoa teille mt-ongelmaisille, traumoista vinkuville: te ihan itse opetatte ne tunteet itsellenne pysyviksi.

Lopeta vellominen. Korjaa virheesi. Tee kasa uusia. Ihmisyys on virheiden tekoa ja epätäydellisyyden sietämistä.

Joku viisas sanoi joskus että, " Ei ne virheet ja vastoinkäymiset määrittele millainen ihminen on, vaan se miten niistä selviää".

Anteeksi antaminen itselleen ja puhumien on tärkeitä, että pystyy jatkamaan elämässä eteenpäin. Muuten sitä junnaa vaan paikoillaan, uskaltamatta elää.

Vierailija kirjoitti:

Joku viisas sanoi joskus että, " Ei ne virheet ja vastoinkäymiset määrittele millainen ihminen on, vaan se miten niistä selviää".

Anteeksi antaminen itselleen ja puhumien on tärkeitä, että pystyy jatkamaan elämässä eteenpäin. Muuten sitä junnaa vaan paikoillaan, uskaltamatta elää.

sodassa kuollut oli tyhmä kun ei älynnyt väistää?

En tiedä. Märehdin niitä vielä. Taitaa olla monta mahaa kun kestää näin kauan.

”viheistä oppii” - turha sitä loppuelämänsä on rämpiä itsesäälissä, se ketään hyödytä. tulee tehtyä virheitä, tulee varmasti tulevaisuudessakin tehtyä virheitä… täydellistä ihmistä ei olekaan, paitsi tietenki he, jotka korostavat koko ajan omaa täydellisyyttää ymmärtämättä sitä, etteivät ole täydellisiä. 

Kaikesta negatiivisesta on ollut hyötyäkin mielestäni.  Harvoin kenelläkään tilanne, itse olisi ainoa syypää, riitaan tarvitaan kaksi.

Tätähän kaikki narsistit yrittävät, syytä itseäsi väärin.

Otan vastuun omastani, kyllä.

Olen aina toiminut parhaan tietämykseni mukaisesti eli on sinänsä turha olla vihainen itselle siitä, ettei ole tiennyt paremmin jos ei ole tiennyt paremmin. Aina kun olen oppinut uutta, olen sitä mukaa myös pyrkinyt muuttamaan käytöstäni. 

Haluaisin tehdä ne " virheet" uudelleen !  Vain ne hetket olivat onnelliset... Mutta enää ei aika riitä, kuntokaan kestäisi :(

Sanon itselleni, että annan itselleni anteeksi. Se on sillä selvä, eikä vaivaa enää. 

Pidän anteeksiantoa päätöksenä enkä tunteena. Tunteita tulee ja menee, mukaan lukien harmitusta, surua ja häpeää omista menneisyyden teoistani, jotka jo olen antanut itselleni anteeksi täydellisesti. Se kuuluu elämään. 

Ja tuohon ketjun ensimmäiseen kommenttiin... Seurauksethan on kestettävä antoi anteeksi tai ei. Minä annan anteeksi väärät tekoni ja kestän valintojeni seuraukset.