Lue keskustelun säännöt.
Kummilapsen juhlat ahdistaa
06.01.2024 |
Ei olla läheisiä. Olen yrittänyt parhaani, mutta tosi hankala perhe. Tänään pitäisi mennä synttäreille ja ei vain jaksaisi. Ahdistaa jo kun en tunne juuri ketään sieltä.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Osallistumisen voi peruuttaa, jos ei muuta kuin hätävalheella, mutta peruuttaa kuitenkin. Luota tunteeseesi ja jää pois. Lahjan voi vielä jälkikäteen ja se voi olla ihan mukavaakin silloin,
Oikeasti nämä "tulen sitten toisena päivänä erikseen kyläilemään" -tyypit on tosi rasittavia. Perhe on järjestänyt juhlat tietylle päivälle, eivätkä välttämättä halua ottaa vieraita vastaan heti seuraavina päivinä. Minkä takia suomalaisessa kulttuurissa ei osata olla sosiaalisissa tilanteissa ja esim. ottaa keskusteluun mukaan vähemmän tuttuja ihmisiä? Kohtelias emäntä/isäntä myös esittelisi vieraita toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin työttömäksi hetken ajaksi ja siinä oli sopiva rako ilmoittaa etten enää pysty rahallisesti tukea lahjoilla ja hakekaa uudet kummit jos haluatte.
Minusta kummius on kunnia-asia josta ei voi kieltäytyä tai ainakin siihen pitää olla pätevä syy. Minulla on yksi kummilapsi, nyt jo 28 v. Kun pyydettiin kummiksi, se oli itsestään selvää. Kun hän oli lapsi, kävin syntymäpäivillä ja muistin esim. jouluna ja nimipäivinä. Nyt hän asuu ulkomailla, ja näemme harvoin mutta lähetän edelleen merkkipäiväkortin ja muistan. Voihan niille synttäreille mennä jälkikäteen, vai onko se kiinni kummilapsen perheestä? Lahjanhan voi toimittaa perille jotenkin muulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kummius on kunnia-asia josta ei voi kieltäytyä tai ainakin siihen pitää olla pätevä syy. Minulla on yksi kummilapsi, nyt jo 28 v. Kun pyydettiin kummiksi, se oli itsestään selvää. Kun hän oli lapsi, kävin syntymäpäivillä ja muistin esim. jouluna ja nimipäivinä. Nyt hän asuu ulkomailla, ja näemme harvoin mutta lähetän edelleen merkkipäiväkortin ja muistan. Voihan niille synttäreille mennä jälkikäteen, vai onko se kiinni kummilapsen perheestä? Lahjanhan voi toimittaa perille jotenkin muulla tavalla.
Miksi lahja pitäisi toimittaa, jos ei edes itse osallistu juhliin? Ei silloin kuulu antaa lahjaakaan.
Täällä samassa tilanteessa oleva. Ahdistun todella paljon syntymäpäivistä. En ole sosiaalinen ihminen ja vieraiden kanssa ahdistaa olla. Mitä puhua vieraille ihmisille, ei kiinnosta sellainen feikkaaminen! Haluaisin koko kummiudesta eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä samassa tilanteessa oleva. Ahdistun todella paljon syntymäpäivistä. En ole sosiaalinen ihminen ja vieraiden kanssa ahdistaa olla. Mitä puhua vieraille ihmisille, ei kiinnosta sellainen feikkaaminen! Haluaisin koko kummiudesta eroon!
Älä sitten mene paikalle. Lakkaa pitämästä yhteyttä. Äläkä ainakaan mitään lahjoja osta - kummiudella ei ole mitään tekemistä lahja-automaattina olon kanssa.
Älä mene. Pelkkää lahjojen kalastelua.
Mun miehellä on kummilapsi. Sen perheellä ei ole koskaan aikaa normaaliin yhteydenpitoon ei edes juttelu kiinnosta.
Mut kas joulun alla tulee äkillinen tarve tavata pikaisesti (lahja😛), synttäreille tulee käsky tekstarilla (lahja😛). Siellä on väkee ku pipoo (LAHJOJA PALJON!!!😛😛😛)
Ja taas menee vuosi seuraavaan lahjontakertaan. 15 vuotta on kulunut, eikä olla edes tultu tutuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse olla erityisen läsnä kummin elämässä. Itselläni on kaksi kummitätiä ja yksi kummisetä (toinen täti ja setä ovat pariskunta). Kummitätiä ja -setää en nähnyt sen jälkeen kun olin ehkä 2v, eivät tulleet edes rippijuhliin. Heidän poikansa on äitini kummilapsi, tämän pennun rippijuhlissa käytiin muutama vuosi sitten.
Lahja tuli joskus ja jouluna, ei edes joka syntymäpäivänä tai jouluna, nimipäivästä puhumattakaan. 18v onnittelut sain tekstarilla. En ole katkera, ei sillä niin väliä.
Kamalaa lukea tätä ketjua koska lapsellani oli juuri syntymäpäivät! Hän sai päättää mitä tarjotaan vieraille, kaupassa mietti mistä kukakin tykkää ja odotti kummia kuin kuuta nousevaa! Lahjoja ei toivonut mitään erityistä, jokainen toi mitä toi, kaikki oli hyviä. Jopa lahjakassi jossa karkkia ja tikkareita sekä itsetehty kortti.
Yksi perhe ei tullut ja vetosivat sairastumiseen. Muuten ihan hyvä syy mutta se sama syy on ollut jo vuosia. Tämä perhe meneekin ensi vuonna siihen listaan mitä emme enää jatkossa kutsu, parempi molemmille. Heillä on vain tarve saada meidät heidän lapsien juhliin ja lahjatoivelista on pitkä.
Miettikää kummit niitä lapsia joiden sydän särkyy kun ette tule. Olkaa läsnä ja jutelkaa. Suomalainen kulttuuri on muutenkin itsekeskeinen niin murtakaa se vuori ja puhukaa ihmisille, saatte yllättyä uusista ystävistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin vihaan kummilapsen synttäreitä. Hän asuu ensinnäkin nykyään kaukana ja mulla menee saman päivän aikana 7-8 h julkisissa istumiseen kun kummassakin päässä vielä vaihtokin. Bussissa selkäni kipeytyy ja tulen lievästi huonovointiseksi. Satanen reissuun menee ainakin vaikka ostaisin kohtuullisen lahjan.
Itse juhlat ovat tylsääkin tylsemmät, pieni kerrostaloasunto täynnä väkeä joista itse en tunne kuin isännät. Kummilapsen isä ei puhu koskaan mitään. Kiusaantunutta jutustelua, kummilapsi riehuu jossain, äitinsä sinkoilee tarjoilujen parissa.Lahja lentää nurkkaan. Pian on aika taas mennä bussiin istumaan.
Pari kertaa olen päässyt pälkähästä tekosyillä, mutta siitä on otettu nokkiin. Toinen kummilapsi asuu kaukana myös mutta hänen äitinsä sanoo että tietenkään sun ei tarvitse tuollaista matkaa kulkea yksien synttäreiden takia, nähdään kun muutenkin ollaan liikkeellä.
Joo kauniita puheita miten kummilapsi ilahtuu, hän on kuitenkin vieras lapsi ja niitä leffa ja teatterireissuja on etäisyyden takia mahdoton järjestää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osallistumisen voi peruuttaa, jos ei muuta kuin hätävalheella, mutta peruuttaa kuitenkin. Luota tunteeseesi ja jää pois. Lahjan voi vielä jälkikäteen ja se voi olla ihan mukavaakin silloin,
Oikeasti nämä "tulen sitten toisena päivänä erikseen kyläilemään" -tyypit on tosi rasittavia. Perhe on järjestänyt juhlat tietylle päivälle, eivätkä välttämättä halua ottaa vieraita vastaan heti seuraavina päivinä. Minkä takia suomalaisessa kulttuurissa ei osata olla sosiaalisissa tilanteissa ja esim. ottaa keskusteluun mukaan vähemmän tuttuja ihmisiä? Kohtelias emäntä/isäntä myös esittelisi vieraita toisilleen.
Mä meen kummilapsen synttäreille aina joku toinen päivä. En tykkää istua yksin hiljaa tuntia ja sitten vähin äänin livetä paikalta nolona, kun vaikka miten itse juttelen niin kummilapsen sukulaiset eivät ole minua näkevinäänkään vaan olen heidän sukujuhlissaan muukalaisena vain tiellä.
Ei ole pakko keksiä syitä. Lahja vain menemään eri kautta tai jättää ovelle. Älä välitä noista jotka vihjaavat sairaudesta. Ei ole pakko olla kummina.