Okei iänikuinen kysymys: MITEN IHASTUKSESTA PÄÄSEE YLI?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä tarvitse päästä yli. Mutta elämässä voi mennä eteenpäin.

Ainut tapa päästä tosissaan ihastuksesta yli on päätyä yhteen ja pettyä, kun se ei vastannutkaan kuvitelmia

No sepä onkin kun en pysty siihen. Ja tuo mies todellakin vastaa kuvitelmia, koska tunnen sen jokseenkin hyvin, kun meillä on yhteisiä kavereita yms.

ap

No sitten sinä et mene. Kärsit, ja tiedostat, ettei tilanne muutu miksikään kärsimyksestäsi huolimatta. Sinun suuret tunteesi ja rakkautesi/surusi ovat sille toiselle yhdentekeviä. Itse asiassa hän ei edes muista tai tiedosta niitä, luultavasti ei myöskään sinua.  Olet siis ainoa joka tekee kuolemaa, ketään muuta ei kiinnosta, eikä kukaan muu asiaa edes ajattele. Usko mua; tota jaksaa aikansa, jonka jälkeen palaa järkiinsä, tai hankkii lääkityksen.

Älä nyt viitsi tylyttää. Tottakai ihastus tietää ap:n, jos heillä on yhteisiä kavereita, joiden kautta ovat tutustuneet.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut lehdistä, että vapaitakin ihmisiä on runsaasti, sekä miehiä että naisia.

Miksi he eivät kiinnosta? Vai onko kysymyksessä joku sitoutumisen pelko? Kun jahtaa varattua, ei ole vaarassa joutua suhteeseen ja välttää siten parisuhteen vaatimukset (eli sitoutumisen ja toisen ihmisen huomioon ottamisen ja yhteiselämän iloineen, suruineen, kompromisseineen).

Olen kauan sitten kuullut lauseen erään ihmisen suusta: "Miksi kaikissa ihanissa miehissä on se vika, että ne on varattuja?"

Ei ihminen voi valita kehen ihastuu. Ihminen ei voi päättää ihastua tai päättää olla ihastumatta. Se ei ole tahdonalaista toimintaa. Joskus se ihana ihminen vaan sattuu olemaan varattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua varattua, on pari tyyppiä yrittänyt "iskeä" siitä huolimatta, että vakava suhteeni on ollut hyvin tiedossa.

Minusta se on ollut todella törkeätä ja osoittanut, etteivät he sen lisäksi, etteivät kunnioita suhdettani, eivät kunnioita myöskään minua ihmisenä. Nainen on heille joku kertakäyttöinen lihapala. Nuo reiluiksi työkavereiksi luulemani (myöskin varatut) ihmiset ansaitsivat käytöksellään ikuisen inhoni.

Ap:n treffiehdotus varatulle asettaa hänet mielessäni samanlaiseen ällötyskategoriaan.

Jos ei tullut selväksi, niin en tiennyt, että hän on varattu... En minä varattuja vokottele.

ap

Sorry, menet sitten elämässäsi eteenpäin.

Ajattele, jos se ihminen tietäis sun itkevän peräänsä, sitä inhottaisi.

Miksi häntä inhottaisi?

Aktiivisesti unohtamalla sen. Ei se sen vaikeampaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua varattua, on pari tyyppiä yrittänyt "iskeä" siitä huolimatta, että vakava suhteeni on ollut hyvin tiedossa.

Minusta se on ollut todella törkeätä ja osoittanut, etteivät he sen lisäksi, etteivät kunnioita suhdettani, eivät kunnioita myöskään minua ihmisenä. Nainen on heille joku kertakäyttöinen lihapala. Nuo reiluiksi työkavereiksi luulemani (myöskin varatut) ihmiset ansaitsivat käytöksellään ikuisen inhoni.

Ap:n treffiehdotus varatulle asettaa hänet mielessäni samanlaiseen ällötyskategoriaan.

Jos ei tullut selväksi, niin en tiennyt, että hän on varattu... En minä varattuja vokottele.

ap

Sorry, menet sitten elämässäsi eteenpäin.

Ajattele, jos se ihminen tietäis sun itkevän peräänsä, sitä inhotta

 

Aika monia ahdistaa ja inhottaa roikkuvat, ripustautuvat ja ihastuneet, pakko-oireisen tyyppiset ihmiset. Niistä tulee weird-vibat, ja haluaa pysyä mahdollisimman kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika auttaa, sitä nopeammin mitä vähemmän näet ihastustasi. Parasta on, jos onnistut ihastumaan johonkin toiseen. Koeta aktiivisesti deittailla muita, niin ehkä kohdalle osuu joku, johon ihastut. 

Paras vinkki on oikeasti se, että karttaa ihastustaan. Sen saa lopulta mielestään niin. Älä seuraa sen someja ja karta kuin ruttoa. Toki työ/opiskelupaikassa tämä on hankalaa, mutta jos se on vaan joku puolituttu, jota ei tapaa "pakosta", niin se on helppo vaan antaa olla. Jossain vaiheessa sitten ihastuu toiseen tai löytää jonkun toisen.

Se on varmasti paras tapa, mutta ei sekään välttämättä helppo ole. Muistan että lukioihastukseni jatkui kolme vuotta lukion jälkeenkin. Tuon kolmen vuoden aikana en nähnyt ihastustani kertaakaan. Tapailin myös muita siinä välissä, mutta jutuista ei tullut mitään, kun tuntui ettei kukaan muu tunnu miltään lukioihastukseeni verrattuna. Kolmen vuoden jälkeen sitten tapasin sattumalta yhden, johon ihastuin ja lukioihastus päättyi kuin seinään.

Vierailija kirjoitti:

Kolme vuotta kesti mahdottomasta ihastuksesta irtaantuminen itsellä. Ja nyt ihana vapaus, välinpitämättömyys ja melkeinpä vastenmielisyys elämäni entistä päähenkilöä kohtaan. Ole kärsivällinen

Miksi tunnet vastenmielisyyttä häntä kohtaan? Onko hän kohdellut sinua huonosti? En minä ainakaan muistele menneitä ihastuksiani pahalla, vaan heistä on hyvät muistot ja pidän heitä edelleen ihanina ihmisinä, vaikken olekaan enää ihastunut.

Vaikeaahan se on, mutta aika auttaa. Alussa tyyppii pyörii mielessä koko ajan, vähän ajan kuluttua vähän vähemmän.

Minulla ainakin auttoi kun näin miehen toisen kanssa. Todella lapsellisesti ajatteli että tuollaisenko se tosissaan valitsi kun olisi minunlaiseni ollut tarjolla. Ja sitten rupesi miettimään ettei mies siinä toisen kanssa kiehnätessä suo minulle varmaan ajatustakaan, miksi minun pitäisi häntä jatkuvasti ajatella. 

 

Parhain tunne oli kyllä kun ehkä vuoden kuluttua näin miehen jossain ja ihmettellin että mitä kummaa olen hänessä joskus nähnyt. Silloin tiesin olevani päässyt hänestä yli ja se tuntui tosi hyvältä. Ajan kanssa onnistui.

Vierailija kirjoitti:

Mindfulnessilla. Eli koe se tunne ikään kuin tieteilijänä, ulkopuolelta katsovana. Mutta älä yritä tehdä tuota. Anna tunteen vain tulla ja mennä. Nyt kiinnität siihen liikaa merkityksiä.

Jep. Ja myös tunteiden hyväksymisellä. 

Joskus, tai ehkä aika usein, ihastumme mielikuvaan jostain ihmisestä. Ja kun tutustumme paremmin, saatamme kokea pettymystä kun tulikin muita ominaisuuksia esiin joista emme pidä. Mielikuvamme tyypistä muuttuu, petymme. Petymme rakkauteen, toiseen ihmiseen. Elämäänkin.  Kun tajuamme monen asian olevan oman päämme sisällä, voi ehkä helpottaakin.

Mutta tunteet on hyvöksyttävä, myös ne primääritunteet mitä taustalla on. Saattaa olla vapauttavaa jos pystyy tähän. Ja tulee tilaa uusille suhteille.

Autolla tai hyppykepillä

45: nähdäkseni ap ei vastaa kuvaustasi riipustautuvasta ihastuneesta. Hän lähestyi ihastustaan ja pakit saatuaan on antanut hänen olla. Tuossa ei ole mitään ripustautuvaa tai pakko-oireista. Ap on käyttäytynyt ihan normaalisti ja sosiaalisten normien mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi sairaalloisesti ihastua, kun ei tiedä mitään luonteestakaan. Hyvännäköisiä on muitakin. Mietin ääneen itsekseni, mikä pidättää mua tässä ihastumisen tunteessa, kun ei edes tunne. Sama kuin julkkiksia ihailee. Se perustuu luuloon.

Joillakin ehkä perustuu, ei kaikilla.

Itse en aluksi useaan vuoteen ollut kiinnostunut eräästä miehestä, mutta mitä paremmin tunsin, sitä enemmän tykkäsin. Kunnes tajusin että siinä on enemmänkin. 10 vuotta takana eikä ole tunne kadonnut mihinkään, päinvastoin. Tunnetaan hyvin, on vuosien aikana monenlaiset asiat käyty läpi koska ollaan niin paljon tekemisissä. Tiedetään myös asioita toisistamme, negatiivisiakin, mitä esim. läheskään kukaan muu ei tiedä, vain muutamat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä voi sairaalloisesti ihastua, kun ei tiedä mitään luonteestakaan. Hyvännäköisiä on muitakin. Mietin ääneen itsekseni, mikä pidättää mua tässä ihastumisen tunteessa, kun ei edes tunne. Sama kuin julkkiksia ihailee. Se perustuu luuloon.

Joillakin ehkä perustuu, ei kaikilla.

Itse en aluksi useaan vuoteen ollut kiinnostunut eräästä miehestä, mutta mitä paremmin tunsin, sitä enemmän tykkäsin. Kunnes tajusin että siinä on enemmänkin. 10 vuotta takana eikä ole tunne kadonnut mihinkään, päinvastoin. Tunnetaan hyvin, on vuosien aikana monenlaiset asiat käyty läpi koska ollaan niin paljon tekemisissä. Tiedetään myös asioita toisistamme, negatiivisiakin, mitä esim. läheskään kukaan muu ei tiedä, vain muutamat ihmiset.

Tarkoitin että lähes kukaan muu ei tiedä.

Ja ei, ei ole työkaveri, vaan lähisukua.

Ihminen on luotu ihastumaan siten, että ihastus kestää 2-3 vuotta. Aika auttaa.

Nopeimmin pääsee kun kertoo tunteistaan. Tämä johtaa pakkeihin tai ei. Pelkästään päänsä sisällä asioiden vatvominen ei jätä rauhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on luotu ihastumaan siten, että ihastus kestää 2-3 vuotta. Aika auttaa.

Onko minut siis luotu väärin, kun ihastus on kestänyt 12 vuotta? 

Ja jos on, niin miten? Voiko "luonnin" korjata? 🤔

Nykyaika on perseestä kun ei voi vältellä ihmisiä. Vaikka välttelen sitä fyysistä paikkaa missä ihastukseni usein näen, niin netistä olen löytänyt hänestä pari kuvaa.

Mitään sometilejä hänellä ei ilmeisesti ja onneksi ole, mutta nämä kuvat ovatkin hänen työpaikaltaan. Perhana kun hoksasin mennä sen firman sivuille penkomaan kuvia. Toivoin niin ettei hänestä löytyisi yhtään kuvaa.

3 vuotta olen ollut ihastunut tähän mieheen. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyaika on perseestä kun ei voi vältellä ihmisiä. Vaikka välttelen sitä fyysistä paikkaa missä ihastukseni usein näen, niin netistä olen löytänyt hänestä pari kuvaa.

Mitään sometilejä hänellä ei ilmeisesti ja onneksi ole, mutta nämä kuvat ovatkin hänen työpaikaltaan. Perhana kun hoksasin mennä sen firman sivuille penkomaan kuvia. Toivoin niin ettei hänestä löytyisi yhtään kuvaa.

3 vuotta olen ollut ihastunut tähän mieheen. 

 

Jos olet etsinyt miehen kuvia netistä, niin et todellakaan ole edes koettanut vältellä.

Kyllä se siitä.

Et ole valmis oikeaan suhteeseen, kun ihastelet kuin pikkutyttö idoleitaan.

Taidat pitää pakkomielteisesti kiinni omasta "tunteesta" ja "haluat" olla kärsivä uhri, kun et uskalla ihastua oikeasti eli sellaiseen, joka pitäisi sinusta ja olisi vapaa.  Kaukorakkaudet kuuluvat teini-ikään.

Ilmeisesti olet nuori ja lapsellinen, teet "rakkausromaanityylistä" draamaa ja elät kuvtelmissasi.

Jospa keskittyisit opiskeluihisi ja työhösi, etkä leikkisi näitä Barbi ja Ken-leikkejä. Ajan myötä tulet paljon onnellisemmaksi panostamalla opintoihin ja työuraan kuin roikkumalla haavemaailmassa.