Lue keskustelun säännöt.
Voitaisiinko lopettaa puhuminen tasoista? Niitä tasoja ei ole kuin fantasioissa. Normaali elämässä...
05.01.2024 |
...ihmiset pariutuu tasoista välittämättä. Kyllähän jokainen fiksu sen tietää, että ihmiset ovat tasa-arvoisia.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Lihoin viimeisen kahden vuoden aikana yli 20 kiloa. Ennen lihomistani sain toisinaan lähestymisiä kivan näköisiltä miehiltä. Nykyään minua ei lähesty enää kukaan.
Minulle itselleni on ihan päivänselvää että syy miksi minua ei enää lähestytä, on se että en enää näytä hyvältä. Ulkonäkötasoni on siis tippunut.
Miksi halusit lihottaa itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa, mikä on näiden kahden esimerkkitapauksen tasot?
Jakke on erittäin komea, työssään menestynyt ja tienaa hyvin. Hän on ikävä kyllä myös täysin sosiaalisesti kyvytön autisti. Jakke ei pääse koskaan edes treffeille saati suhteeseen koska hänen juttunsa ovat niin vastenmielisiä ja huumorintaju loukkaavaa, että kukaan nainen ei siedä häntä enää parin vaihdetun sanan jälkeen. Jakke saa Tinderissä mätsejä kuvillaan mutta yleensä jo hänen keskustelunavauksensa ovat niin mauttomia että naiset eivät vastaa ja poistavat mätsin välittömästi. Seksiä jakke saa ainoastaan maksamalla siitä. Mikä on Jaken taso?
Simppa on hyvin arkisen näköinen, ei mikään adonis vartaloltaankaan. Mutta hänellä on miellyttävä ääni ja kyky kertoa kiehtovia tarinoita elävällä tavalla. Hän työskentelee baarimikkona ja jokaisessa työvuorossa naisasiakkaita kerääntyy tiskin ääreen kikattelemaan hänen lohkaisu
Tasoteoriaa ei kumoa se, että köyhä symppis on halutumpi kumppani kuin rikas mulkero. Rikas symppis on halutumpi kuin köyhä symppis. Köyhä symppis on halutumpi kuin köyhä mulkero. Rikas komea symppis on kaikkein halutuin, jos rikkaita symppiksiä osuu isompi lauma kohdalle. Se, että yksittäistapauksena joku (ilmeisesti heikkoitsetuntoinen, joka ei usko kelpaavansa tms.) kaunis symppis nainen ei halua symppismiehistä rikkainta ja komeinta, ei myöskään todista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, millaisissa harhakuvissa täytyisi elää, että ajattelisi, ettei tasoja ole. Kyllä minä ainakin tiedän suurinpiirtein lyhykäisyydessään, millä tasolla olen. Tiedän, jos joku nainen on minulle liian kaunis / liian koulutettu / liian jotain. Ei se ole kovin vaikeaa.
Sama minullakin kun en ole hyvä kroppainen niin otin miehen joka ei pituutensa takia kelvannut muille naisille ja olemme olleet onnellisesti naimisissa ja menestyneet rakentaen eikä ole taloudellisia huolia. Kun vakka ja kansi löytää toisensa niin silloin menestytään.
Vaatimattoman ulkonäkömme takia meillä ei ole ulkopuolisia paineita sillain kuin sellaisilla joilla on vetävä ja houkutteleva ulkonäkö. 😆 Ei ole kilpailijoita kimpussa.
Tästä on paljon hyötyä kun pariutuu samantasoisen kanssa niin ei ole sillain pelkoja että joku toinen voi viedä puolison jos ei sitten ihan itse mokaa se
Miten olette onnellisia kun ette rakasta toisianne? Teistä toinen voi rakastua koska vaan, ja se on suuri uhka teidän avioliitolle.
Tasot eivät vaikuta rakkauteen, ja puolison valinta on yleensä sitä että etsitään rakkautta, ja se tulee sitten mistä tasosta tulee.
On ihan eri asia etsiä irtosuhdetta, silloin voi leikkiä niillä tasoilla, kun katsotaan vain ulkonäköä tai sitä onko rahaa tehdä jotain erikoista treffeillä.
Ylipäätään, kuka on rakastunut treffeillä vieraan ihmisen kanssa? Ei kovinkaan moni, ensin tutustutaan johonkin ihmiseen, ihastutaankin, sitten toinen pyytää vasta treffeille, voi olla että on vuosiakin tunnettu ennenkuin toinen uskaltaa tehdä aloitteen suhdetta kohti.
Jotenkin tuntuu, että jotkut alkaa jopa seurustella jonkun tason mukaisen ihmisen kanssa, siis se on vain käytännössä tapailua, ei oikea parisuhde, jossa muutetaan yhteen ja eletään arkea kaikkine paskoine juttuineen. Se tapailu voi olla sitten sitä, että toisen rahat vaikuttaa, käydään lomilla jossain kalliissa paikassa, ja nainen nousee ennen miehen heräämistä aamulla meikkaamaan itsensä, eikä illalla miehen nähden pese meikkejä pois. Sehän on ihan teatteria, varmasti toisaalta ihan kivaa ajanvietettä, mutta ei sillä todellisen rakkauden ja parisuhteen kanssa ole mitään tekemistä. Siinä naisen ulkonäkö ja miehen rahat on ne jotka seurustelee keskenään, ei oikeat ihmiset. Jotkut menee niin pitkälle tässä ihme feikkimaailmassa, että menevät jopa naimisiin, ja yhteisessä sopimuksessa on se, että mies ei köyhdy ja nainen ei rumennu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs brittimies sanoi että Suomessa oikeasti ole tasa-arvoa naisten ja miesten välillä. Todellisuudessa miehet johtavat täälläkin.
Miesten kuuluukin johtaa. Miehet ovat parempia kaikessa.
Kuten vaatimattomuudessa ja trollaamisessa. Ei sillä, nostan harvinaisen hyvän keskustelun aiheesta, koska se on jäänyt kesken.
Vierailija kirjoitti:
Lihoin viimeisen kahden vuoden aikana yli 20 kiloa. Ennen lihomistani sain toisinaan lähestymisiä kivan näköisiltä miehiltä. Nykyään minua ei lähesty enää kukaan.
Minulle itselleni on ihan päivänselvää että syy miksi minua ei enää lähestytä, on se että en enää näytä hyvältä. Ulkonäkötasoni on siis tippunut.
Tässä tulee esiin minusta keskeinen ongelma. Voidaan ehkä nimetä kuvaamasi ilmiö tasoksi jos sivuutetaan se, että hoikkuuden ihailu vaihtelee ympäristötekijöiden mukaan. Esimerkiksi nyt köyhät ovat lihavia ja rikkaat hoikkia, ja päinvastaisessa tilanteessa lihavuuteen suhtaudutaan eri tavalla. Sitä en tiedä, miten paljon se suoraan vaikuttaa seksuaaliseen vetovoimaan silloinkaan, koska ilmeisesti kuitenkin meillä on myös jonkinlainen mieltymys terveydestä kertoviin merkkeihin. Mutta kyllä se vaikuttaa. Taloudellisesta hyvinvoinnista puutteen maailmassa kertova pyöreys on kehuttu ominaisuus. Pohjanlahden rrannikolla on puolukatkin puita, siellon tyttöjä sorioita joissei tunnu luita...
Mutta vaikka sidottaisiin asia tähän aikaan ja paikkaan, ei silloinkaan voida kiistää muita seikkoja. Lihavillekin on omat ottajansa, vaikka valtaosa reagoisi kuten sanot. Teoria ei ole kovin vahva, jos kaikki sitä vastaan toimivat katsotaan poikkeustapauksiksi. Osa näistä poikkeuksista toki on heikkoitsetuntoisia narsisteja ja muita hädänalaisia ja osalla on fetissi. Mutta osalle muhkumpi ihminen vain tuo myönteisiä mielikuvia ja he oikeasti näkevät tämän kauniina. Ja tämän takia kaikkeuden teoriaksi pyrkivä tasoteoria kompastuu jalkoihinsa ja hirttäytyy hihnaansa, koska kun yksikin ominaisuus on mahdoton ihan oikeasti järjestää tasoiksi, niin kun eri asioissa nämä tasot pitäisi yhdistää, niin selitysvoima alkaa olla kurja.
Puhumattakaan vahingosta, jonka tasoteoria uskovaisilleen tekee. Jos tasoihin vakaasti uskova nuorukainen uhrautuu mennäkseen punttia repimään ja tuhlaa rahansa vaatteisiin ja parturiin, hänen ärtymyksensä vain kasvaa, johti se sitten suurempaan menestykseen tai ei. Ja kun ärtyisyys näkyy päälle yhdistyneenä huonoihin sosiaalisiin taitoihin jotka ylipäätään tasoteorian uhriksi jääviä yhdistävät, teoriasta tulee kannattajansa statusta laskeva asia. Tasoteoriasta on tullut itsensätuhoava ennuste. Minusta se on aika vakava vika teoriassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
... tämän takia kaikkeuden teoriaksi pyrkivä tasoteoria kompastuu jalkoihinsa ja hirttäytyy hihnaansa, koska kun yksikin ominaisuus on mahdoton ihan oikeasti järjestää tasoiksi, niin kun eri asioissa nämä tasot pitäisi yhdistää, niin selitysvoima alkaa olla kurja.
Erinomaisen hyvin sanottu. Täydet pisteet!
Kun miettii, mitä kaikki asiat voisi olla näitä tasoilla mitattavia kategorioita, niin tulee äkkiä runsaudenpula.
- yksi ilmeisin on tietysti ulkonäkö
- ikä (vaikka joskus sanotaan että on vain numeroita)
- tulotaso & varallisuus
- haluaako lapsia vai ei, tai saako niitä olla toisella ennestään
- luonne ja sosiaaliset ominaisuudet
- koulutus, älykkyys
- elämäntilanne
- "tanssitaito" eli sellaiset kiinnostuksen kohteet, jotka omasta mielestä on jotenkin välttämättömiä
- työtön / osa-aikatyössä / vakityössä / yrittäjä ...
- tupakointi, allkoholi & muut päihteet
- jne.
Noista erityisesti ulkonäkö on mahdollista paloitella vielä pienempiin osiin: pituus, ruumiinrakenne, hiukset, silmien väri, painoindeksi, parta / ei partaa, lävistykset, tatuoinnit, meikki, pukeutumistyyli ...
Ja tietty myös se, mikä ruumiinosa kumppanissa on itselle erityisen tärkeä, oli se sitten povi, pakarat, "sen" koko, sääret, leuka, "hyvät hampaat", kädet, leveä selkä, hartiat, tiimalasivyötärö tai ihan mikä tahansa.
Jonkun mielestä parta on hottia ja se pitää olla toisella ehdottomasti. Toinen taas ei tykkää partaisista. Sama pätee tatuointeihin, lävistyksiin jne.
Muuttujia on tosi paljon ja käytännössä mennään siihen, että en voi tietää, minkälaisesta se minun jossain oleva unelmakumppanini pitää. Jos se tykkää tatuoinneista, niin pitäiskö mun ottaa jo varmuudeksi, että saisin tasoni nousemaan? Tai sitten se toteaa, että ei voi sietää tatuointeja, ja menen äkkiä poistattamaan tatuoinnin...
Ei oo helppoa.
Monesti olen kuullut puhuttavan, että itsevarmuus on tärkeää, jopa seksikästä. Että on ylpeästi juuri sellainen kuin on. Ehkä siinä on koko jutun avain.
- Akateeminen duunari
Erinomaisen hyvin sanottu. Aika usein ihmiset kuvittelee, että korkeampi koulutus on merkki korkeammasta älykkyydestä. Tietyssä tapauksissa voi ehkä ollakin, mutta väitän vahvasti, että se on enemmänkin merkki siitä, että:
a) on kiinnostunut/motivoitunut jostain, jotta hakeutuu opiskelemaan
b) on sen verran pitkäjänteinen & ahkera, että saa opinnot tehtyä loppuun asti
Harvoin se kouluttautuminen oikeasti on kenelläkään älykkyysosamäärästä kiinni, vaan ennemminkin noista edellä mainituista.
Sinänsä ei ole väärin, että koulutettuja ihmisiä arvostetaan, mutta sitä ei ehkä kannattaisi tehdä niinkään älykkyyden takia. Ennemminkin sen takia että todistetusti (loppututkinto) nämä kykenevät mm.:
- löytämään motivaatiota alkaa tehdä jotain
- ponnistelemaan määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti
- kohtaamaan vastoinkäymisiä luovuttamatta
- saavuttamaan asettamiaan tavoitteita
Nuo kaikki on ihan hyviä juttuja niin työn, parisuhteen kuin perhe-elämänkin osalta. Läheisiään sikamaisesti kohteleva narsisti pystyy vallan hyvin opiskelemaan vaikka lisensiaatiksi tai tohtoriksi asti, mutta hienosta tutkinnosta huolimatta ei ole ihan ehdotonta kärkikastia parisuhteessa.
Duunarin ja akateemisen välillä ei välttämättä todellakaan ole mitään sen kummempaa eroa, varsinkaan parisuhteen ja perhe-elämän yms. perspektiivistä katsottuna. Eroa ei ole välttämättä edes ansiotasossa, kun se duunari on ehtinyt tienata jo pitkään ennenkuin akateeminen on saanut gradunsa valmiiksi, päässyt töihin ja saanut opintovelkansa maksettua. Itselläni on pitkällistä kokemusta molemmista maailmoista.
M58 - akateeminen duunari