Äidin liiallinen suuttuminen lapsille

Niin siis tuossahan on aika monella se väärinkäsitys, että lapsille suuttuminen tai muutenkin ylipäätään negatiiviset tunteet lapsia kohtaan ovat väärin. Mutta kun oikeasti se on väärin, että suuttuu jostain turhasta asiasta lapselle. On ihan oikein, jos suutut lapselle siitä, että hän lyö hiekkalaatikolla naapurin Jamia lapiolla. Se osoittaa, että niin ei saa tehdä. Se on väärin, jos suutut lapselle siitä, että hän piirtää talon eikä autoa. Kärjistettyjä esimerkkejä, mutta näin se mielestäni on. Toki arkielämässä on monesti tilanteita, joissa suuttuu vähästä tai turhasta, mutta silloin aikuisen pitäisi hillitä tunteensa. Ei parivuotiaalle lapselle kannata huutaa siitä, jos maitolasi sattuu kaatumaan puhtaasti vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauhallisen jämäkkä aikuinen on eri asia kuin tunteitaan hallitsematon suuttuja ja kiihdyttelijä.

Jälkimmäinen on minusta vielä teiniäkin lapsellisempi, koska on aikuinen mutta ei ole kasvanut ollenkaan omasta teini-iästään.

Nyt täytyisi muistaa että me kaikki emme ole täydellisiä emmekä siis samanlaisia. Persoonallisuuspiirteemme määrittelevät meitä ja kaikki tunnetason ongelmamme vaikuttavat meihin ja sitä myötä käyttäytymiseemme. Jokaisen tulisi arvostaa toistansa ja tulla vastaan asioiden selvittämisessä. Mielipiteet ovat sallittuja mutta ei ole oikein vaatia toista muuttumaan omien mielipiteiden tai mielihalujen vuoksi. Sen sijaan voisimme auttaa toinen toistamme vapautumaan haitallisista käyttäytymismalleista tuntemalla tunteita sekä keskustelemalla asioista. Opitaan tuntemaan toisiamme ja silläkin tavalla opi

Kyllä ymmärsin mutta ihmisen on itse tehtävä ongelmillensa jotakin. Jos pystyt ymmärtämään? Jos olet sellainen tai kumppanisi on niin hoitakaa omat ongelmanne kuntoon etteivät lapsenne kärsi suotta ja kohtuuttomasti. Valitettavasti en pysty auttamaan tässä nyt enempää teitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauhallisen jämäkkä aikuinen on eri asia kuin tunteitaan hallitsematon suuttuja ja kiihdyttelijä.

Jälkimmäinen on minusta vielä teiniäkin lapsellisempi, koska on aikuinen mutta ei ole kasvanut ollenkaan omasta teini-iästään.

Nyt täytyisi muistaa että me kaikki emme ole täydellisiä emmekä siis samanlaisia. Persoonallisuuspiirteemme määrittelevät meitä ja kaikki tunnetason ongelmamme vaikuttavat meihin ja sitä myötä käyttäytymiseemme. Jokaisen tulisi arvostaa toistansa ja tulla vastaan asioiden selvittämisessä. Mielipiteet ovat sallittuja mutta ei ole oikein vaatia toista muuttumaan omien mielipiteiden tai mielihalujen vuoksi. Sen sijaan voisimme auttaa toinen toistamme vapautumaan haitallisista käyttäytymismalleista tuntemalla tunteita sekä keskustelemalla asioista. Opitaan tuntemaan toisiamme ja silläkin tavalla opi

Joo kyllä, niinhän tuossa myös sanottiin. Ihminen nyt ei vain muutu jos ei halua joten marisemisen sijasta kannattaa erota. Jos lupailee vain muuttua eikä oikeesti muuta tapojansa niin menee pahemmaksi kaikilla tilanteet sekä elämä. Turhasta vaatimisesta oli kyse, on sellaisiakin jotka vaativat kohtuuttomia tai eivät vain pidä jostakin piirteestä ja ne ovat eri asioita, eivät ongelmia. Lukekaahan tarkemmin jatkossa ja yrittäkää ymmärtää sanoittamistakin.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis tuossahan on aika monella se väärinkäsitys, että lapsille suuttuminen tai muutenkin ylipäätään negatiiviset tunteet lapsia kohtaan ovat väärin. Mutta kun oikeasti se on väärin, että suuttuu jostain turhasta asiasta lapselle. On ihan oikein, jos suutut lapselle siitä, että hän lyö hiekkalaatikolla naapurin Jamia lapiolla. Se osoittaa, että niin ei saa tehdä. Se on väärin, jos suutut lapselle siitä, että hän piirtää talon eikä autoa. Kärjistettyjä esimerkkejä, mutta näin se mielestäni on. Toki arkielämässä on monesti tilanteita, joissa suuttuu vähästä tai turhasta, mutta silloin aikuisen pitäisi hillitä tunteensa. Ei parivuotiaalle lapselle kannata huutaa siitä, jos maitolasi sattuu kaatumaan puhtaasti vahingossa.

Kyllä, juurikin näin. On myös muistettava että 2-vuotias on eri asia kuin esimerkiksi 15-vuotias. Teinit osaavat itse tahallansa käyttäytyä hyvin huonosti, siinä ei kuulkaa auta aina vain sanoa huonosta käytöksestä tai yrittää keskustella sillä toisinaan he hyökkäävät päälle tai heittelevät tavaroita. On vain selvittävä tilanteista ja yritettävä muistuttaa käytöstavoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tekin ääntänne korotatte kun tilanne tulee kohdalle tai joku alkaa käymään päällenne. Ei kannata esittää pyhimystä ollenkaan kenenkään äidin, isän tai lapsen.

Ei nyt pyhimyksiä aina etsitä. Mutta lapsi ei ole pikkuaikuinen, että aikuinen voi heittäytyä ikiteiniksi ja alkaa rähistä. Aspergerrähisijä äiti, isä tai täti ei ole tasapainossa välttämättä, vaan työstressissä. Ellei ole pahempi luonnevika tai alkoholi. Myös sisarusten kiusaamiseen pitää nätisti puuttua ettei pieni kärsi.

Mikä hel katin aspergerrähisijä, lopeta toi leimaaminen, haloo! 

Meidän terapeutti sanoi, että teinitytär haastaa mua ihan tarkoituksella raivon partaalle, saadakseen reaktion, koska olen varsin rauhallinen. En sitten tiedä, että mitä pitäisi tehdä, huutaa vai ei. Ehkä mun pitäisi huutaa jo heti aluksi, eikä vasta sitten, kun tytär on ehtinyt sanomaan jotain, mihin vastaan harkitsemattomasti, koska olen jo niin raivoissani. En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän terapeutti sanoi, että teinitytär haastaa mua ihan tarkoituksella raivon partaalle, saadakseen reaktion, koska olen varsin rauhallinen. En sitten tiedä, että mitä pitäisi tehdä, huutaa vai ei. Ehkä mun pitäisi huutaa jo heti aluksi, eikä vasta sitten, kun tytär on ehtinyt sanomaan jotain, mihin vastaan harkitsemattomasti, koska olen jo niin raivoissani. En tiedä.

Mun tytär sekä hänen rakas isänsä mm. ovat harrastaneet tätä. Toimi tilanteen mukaan mutta joa vaikenet tai hiljenet liiaksi niin sinä räjähdät eikä siinäkään vielä mitään mutta jos erehdyt sanomaan yhdenkin loukkaavab sanan niin se saatetaan muistaa kuulepas loppuelämä. Varaudu siihen että toisilla tuntuu olevan oikeus loukata ja satuttaa jatkuvasti mutta heille ei saa edes sanoa huonosta käytöksestä. Ei ole tervettä sellainen, muista arvostaa itseäsi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän terapeutti sanoi, että teinitytär haastaa mua ihan tarkoituksella raivon partaalle, saadakseen reaktion, koska olen varsin rauhallinen. En sitten tiedä, että mitä pitäisi tehdä, huutaa vai ei. Ehkä mun pitäisi huutaa jo heti aluksi, eikä vasta sitten, kun tytär on ehtinyt sanomaan jotain, mihin vastaan harkitsemattomasti, koska olen jo niin raivoissani. En tiedä.

Jokin vaivaa teillä kaikilla kotona. Miksi tytär käyttäytyy näin? Miksi kuvittelet että sinun pitäisi olla vain rauhallinen? Kannattaa keskustella asioista eikä esittää tärkeää liian rauhallista ihmistä. Ei ole hyvä asia jos ei pysty tuntemaan tai esittää kovista. Se on aika ilkeää sekin puoli.

Tämä on kuvaus, jonka taakse voi laittaa hyvin erilaisia tilanteita. Tuo kommentti aiheesta suuttumisesta menee asian ytimeen. Täysin sama reaktio voi olla tilanteesta riippuen asiaankuuluva tai aivan asiaton, oikeastaan traumatisoiva.

Omassa lapsuudessani äitini mm. rääkyi, miten olen "pelkkä pieni kakara", kun pudotin pienen muovisen esineen lattialle. Liian hitaasta joulukoristelusta suututtiin, tai puhtaan, tarvitun keittiöpyyhkeen ottamisesta. Toisin sanoen äitini toimi täysin mielivaltaisesti mitä häntä huvitti, riippumatta siitä, mitä siitä lapselle seuraa. Omia mielipiteitä tai tunteita ei tosiaankaan saanut olla mistään, ja opinkin lähinnä olemaan "harmaa kivi", jotten tule taas esim. uhkailluksi talosta ulos heittämisellä ei-yhtään-mistään-syystä. Muistan vielä, miten paljon ihmetystä äidissäni herätti idea siitä, että aikuinen voisi pyytää lapselta anteeksi. Nämäkin voisi tietysti maalata vain normaaliksi perhe-elämäksi ja tavalliseksi "suuttumiseksi", jota kyllä saa tehdä, itse en kyllä ole kokenut asiaa niin.