Lue keskustelun säännöt.
Äidin liiallinen suuttuminen lapsille
03.01.2024 |
Bullshit!
Voi kuinka raukkamaista laittaa joku uskomaan että äiti ei saa suuttua ikinä lapsilleen, (varsinkaan tyttärelleen) ei saa tiuskia, ei saa korottaa ääntään. Aina lempeän rauhallinen ja mukava tilanne mikä tilanne.
Sori van ei mene niin.
Se menee niin, että ainoat kielletyt asiat on: huutaminen tai raivoaminen kun hullu, käyttää uhkauksia puheessaan jotka viittaavat väkivaltaan ja tietenkin sen itse väkivallan käyttäminen. Koskee myös aikuisten välistä riitelyä.
Mikään ei ole vadtenmielisempää kun yrittää esittää, että äidin pitäisi olla lähes pyhimys ja jos ei ole, on ilkeä, kylmä tms.
Kommentit (49)
Keskity nyt vähän ennen kuin julkaiset aloituksen. Otsikossa puhutaan liiallisesta suuttumuksesta jonka vastakohta ei ole aina rauhallinen äiti.
Niin kumpi on nyt sitä bullshittiä? Liiallinen suuttumus vai tuo mitä itse aloituksessa kuvaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1/1 vastaaja jatkaa:
Lapsenlapselta(tyttö, 12) lähti älypuhelin viikoksi kun käyttäytyi rumasti (valehteli kouluasiassa, lintsasi kotitöistä). Oli se viikko auttanut.
Mielestäni äitien Hitlermäiset raivokohtaukset eivät kuulu asiaan tai lastenkasvatukseen. Äitien aspergerraivot. Kyllä niillä saa haittaa aikaan. Myös inhottava tiuskiminen ja turhiin asioihin takertuminen. Lapsi on viaton ja puhdas sielu vielä, kilttejä jotkut, eivät tahallaan. Toki on sitten vilkkaampia lapsiakin olemassa. Jos äiti sanoo jostain kunnolla, pitää olla järkevä peruste ja ehkä se äänensävy jää muistijälkeen paremmin. Tai EI pikkulapselle ja kyllä, pienenä jo opitaan. Lapsia pitää myös ymmärtää, kuunnella, joskus aikuinen on väärässä. Tyranni ei tarvitse olla vaikka opettaa uusia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni äitien Hitlermäiset raivokohtaukset eivät kuulu asiaan tai lastenkasvatukseen. Äitien aspergerraivot. Kyllä niillä saa haittaa aikaan. Myös inhottava tiuskiminen ja turhiin asioihin takertuminen. Lapsi on viaton ja puhdas sielu vielä, kilttejä jotkut, eivät tahallaan. Toki on sitten vilkkaampia lapsiakin olemassa. Jos äiti sanoo jostain kunnolla, pitää olla järkevä peruste ja ehkä se äänensävy jää muistijälkeen paremmin. Tai EI pikkulapselle ja kyllä, pienenä jo opitaan. Lapsia pitää myös ymmärtää, kuunnella, joskus aikuinen on väärässä. Tyranni ei tarvitse olla vaikka opettaa uusia asioita.
Mutta äiditkin on ihmisiä ja joskus läikkyy yli. Raivokohtauksen ei tietenkään ole asianmukaisia missään ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Käyttäytyminen johtuu jokaisesta osapuolesta. Oma tyttäreni on aggressiivinen enkä osaa rähistä, huutaa tai muuta mutta hän sanoittaa asiat niin että olisin joku raivopäinen äiti. Tämä on luonnollista. Sammakoita tupsahtelee kaikilta ja anteeksi voi pyytää mutta oma tyttäreni haukkuu yhdessä isänsä kanssa minua ja tyttö lähettää minulle kamalia viestejä isän vain nauraessa asialle. Lastensuojelua ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tekin ääntänne korotatte kun tilanne tulee kohdalle tai joku alkaa käymään päällenne. Ei kannata esittää pyhimystä ollenkaan kenenkään äidin, isän tai lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni äitien Hitlermäiset raivokohtaukset eivät kuulu asiaan tai lastenkasvatukseen. Äitien aspergerraivot. Kyllä niillä saa haittaa aikaan. Myös inhottava tiuskiminen ja turhiin asioihin takertuminen. Lapsi on viaton ja puhdas sielu vielä, kilttejä jotkut, eivät tahallaan. Toki on sitten vilkkaampia lapsiakin olemassa. Jos äiti sanoo jostain kunnolla, pitää olla järkevä peruste ja ehkä se äänensävy jää muistijälkeen paremmin. Tai EI pikkulapselle ja kyllä, pienenä jo opitaan. Lapsia pitää myös ymmärtää, kuunnella, joskus aikuinen on väärässä. Tyranni ei tarvitse olla vaikka opettaa uusia asioita.
Mutta äiditkin on ihmisiä ja joskus läikkyy yli. Raivokohtauksen ei tietenkään ole asianmukaisia missään ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Niin voi olla. Joillekin kilteille pienille tytöille vain äidin tai mummon raivo voi olla alistavaa, nöyryyttävää ja ikuisten traumojen lähde. Tilanne voi olla jatkuvasti lasta alistava ja tukahduttava, lapselle ei anneta mahdollisuutta tunteisiin. Äidin pitää purkaa aikuisten kanssa tunteensa. Toki voi olla sitten erikseen riiviölapsia, mene ja tiedä. Kasvatus aloitetaan pikkulapsena, ei vasta isona lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunne ok, käytöstä pitää säädellä, ei tartte olla täydellinen.
Oman 12v tyttären kanssa olen huomannut että kun häneltä menee kuppi nurin, ei mun suuttuminen silloin auta yhtään mitään. Pienemmissä tilanteissa voin ärsyyntyä, suuttua, sanoa tiukasti, korottaa ääntä, esim. jos lapsi on tottelematon tai härkkii sisarustaan. Mutta sit jos hän on aivan tunnekuohun vallassa, mun suuttuminen ei vakauta tai hillitse sitä yhtään, vaan silloin menen korostetun Super rauhalliseen (mutta jämäkkään) moodiin säilyttääkseni oman malttini.
Se menee niin, että ainoat kielletyt asiat on: huutaminen tai raivoaminen kun hullu, käyttää uhkauksia puheessaan jotka viittaavat väkivaltaan ja tietenkin sen itse väkivallan käyttäminen. Koskee myös aikuisten välistä riitelyä.
Tähän sanoisin että normaali ihminen ei edes pysty käyttäytymään noin, ne jotka raivostuvat koko ajan ovat vihaisia ihmisiä muutenkin, ilkeitä sekä aggressiivisia henkilöitä.
Totta on se että sekään ei ole normaalia jos ei koskaan pysty sanomaan mitään vaan alistuu aina ja itkee sekä pakenee. Silloin ei osaa hoitaa tilanteita missään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tekin ääntänne korotatte kun tilanne tulee kohdalle tai joku alkaa käymään päällenne. Ei kannata esittää pyhimystä ollenkaan kenenkään äidin, isän tai lapsen.
Ei nyt pyhimyksiä aina etsitä. Mutta lapsi ei ole pikkuaikuinen, että aikuinen voi heittäytyä ikiteiniksi ja alkaa rähistä. Aspergerrähisijä äiti, isä tai täti ei ole tasapainossa välttämättä, vaan työstressissä. Ellei ole pahempi luonnevika tai alkoholi. Myös sisarusten kiusaamiseen pitää nätisti puuttua ettei pieni kärsi.
Jos lapsi on kroonisen tottelematon, niin tuo raju suuttuminen on ainoa tehokeino siihen tilanteeseen minkä käyttö vielä on sallittua.
Ennen sen tilalla olisi voinut käyttää myös kuritusta "isän kädestä" mutta siitä tulee nykyään lasu. Kurituksella lapsi saatiin aisoihin ja siksi ei ollut tarvetta suuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni äitien Hitlermäiset raivokohtaukset eivät kuulu asiaan tai lastenkasvatukseen. Äitien aspergerraivot. Kyllä niillä saa haittaa aikaan. Myös inhottava tiuskiminen ja turhiin asioihin takertuminen. Lapsi on viaton ja puhdas sielu vielä, kilttejä jotkut, eivät tahallaan. Toki on sitten vilkkaampia lapsiakin olemassa. Jos äiti sanoo jostain kunnolla, pitää olla järkevä peruste ja ehkä se äänensävy jää muistijälkeen paremmin. Tai EI pikkulapselle ja kyllä, pienenä jo opitaan. Lapsia pitää myös ymmärtää, kuunnella, joskus aikuinen on väärässä. Tyranni ei tarvitse olla vaikka opettaa uusia asioita.
Mutta äiditkin on ihmisiä ja joskus läikkyy yli. Raivokohtauksen ei tietenkään ole asianmukaisia missään ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Niin voi olla. Joillekin kilteille pien
Kannattaa muistaa että joskus ne lapset eivät kasvatuksesta huolimatta kasva hyviksi ihmisiksi kuten on huomattu, aika paljon sairaan ilkeitä aikuisia. Huutaminen ei vahingoita ketään, huutaa ne teinitkin.
Jos tytöistä kasvattaa liian kilttejä joilla ei ole omaa tahtoa enää ollenkaan ovat ne aikuisena helppoja nakkeja miesten ym. huonolle käytökselle ja hyväksi käytölle. Kannattais vanhempien vähän ajatella miten kasvattaa. Ihmisarvoa ei saa alentaa simputuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyminen johtuu jokaisesta osapuolesta. Oma tyttäreni on aggressiivinen enkä osaa rähistä, huutaa tai muuta mutta hän sanoittaa asiat niin että olisin joku raivopäinen äiti. Tämä on luonnollista. Sammakoita tupsahtelee kaikilta ja anteeksi voi pyytää mutta oma tyttäreni haukkuu yhdessä isänsä kanssa minua ja tyttö lähettää minulle kamalia viestejä isän vain nauraessa asialle. Lastensuojelua ei kiinnosta.
Minulla on sellainen korostetun rauhallinen puhenuotti jolla konfliktitilanteissa viestin sekä itselle että lapsille että en aio kilahtaa tai poistua vaan kestän kyllä tämä tilanteen kuin aikuinen vaikka ärsyttääkin. Lapset sanovat tästä puhetavasta että "rageen", että yritä tässä nyt sitten 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tekin ääntänne korotatte kun tilanne tulee kohdalle tai joku alkaa käymään päällenne. Ei kannata esittää pyhimystä ollenkaan kenenkään äidin, isän tai lapsen.
Ei nyt pyhimyksiä aina etsitä. Mutta lapsi ei ole pikkuaikuinen, että aikuinen voi heittäytyä ikiteiniksi ja alkaa rähistä. Aspergerrähisijä äiti, isä tai täti ei ole tasapainossa välttämättä, vaan työstressissä. Ellei ole pahempi luonnevika tai alkoholi. Myös sisarusten kiusaamiseen pitää nätisti puuttua ettei pieni kärsi.
Tiedän, selitäpä tämä lastensuojeluun. He syyttävät aina äitiä joka on syytön teinin aggressioihin ja johtuu siitä että kukaan ei ymmärrä millaisia ihmiset ovat tai millainen on elämä. Itse puutuin pikkusisaruksen kiusaamiseen mutta sain pahan ihmisen leiman koska teini on aika aggressiivinen kuten isänsäkin on. Täytyy vain toivoa että joskus ymmärrettäisiin. Tsemppiä teillekin.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on kroonisen tottelematon, niin tuo raju suuttuminen on ainoa tehokeino siihen tilanteeseen minkä käyttö vielä on sallittua.
Ennen sen tilalla olisi voinut käyttää myös kuritusta "isän kädestä" mutta siitä tulee nykyään lasu. Kurituksella lapsi saatiin aisoihin ja siksi ei ollut tarvetta suuttua.
En lähde tuohon kuritukseen mukaan, se ei auta. Tästä kertoi eksäni omasta kokemuksestansa kotoa lapsena. Omien lasten kohdalla olen havainnut että muuten on mennyt hyvin mutta tyttö on kuten isänsä, hyvin ilkeä sekä aggressiivinen joten häneen ei auta mikään välillä. Hän on sellainen. Molemmat syyttävät koko elämänsä aina muita omista tunteistansa. Lastensuojelu uskoo vain heitä. Kamalaa tämä tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyminen johtuu jokaisesta osapuolesta. Oma tyttäreni on aggressiivinen enkä osaa rähistä, huutaa tai muuta mutta hän sanoittaa asiat niin että olisin joku raivopäinen äiti. Tämä on luonnollista. Sammakoita tupsahtelee kaikilta ja anteeksi voi pyytää mutta oma tyttäreni haukkuu yhdessä isänsä kanssa minua ja tyttö lähettää minulle kamalia viestejä isän vain nauraessa asialle. Lastensuojelua ei kiinnosta.
Isän ja sinun suhde on tässä se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Jos tytöistä kasvattaa liian kilttejä joilla ei ole omaa tahtoa enää ollenkaan ovat ne aikuisena helppoja nakkeja miesten ym. huonolle käytökselle ja hyväksi käytölle. Kannattais vanhempien vähän ajatella miten kasvattaa. Ihmisarvoa ei saa alentaa simputuksella.
Tai sitten kuule päinvastoin, alkavat ilkeiksi muille. On sitten mahdollista että ottavat vastuuta ja ymmärtävät vahvistua. Ei ole yhtä suuntaa, kasvatus on tärkeä mutta teineistä alkaa kasvaa todellakin yksilöitä. Ottaka aikuiset vastuuta omasta käytöksestä mutta pahoille lasten tavoille täytyy tehdä jotakin ja heitä on ohjattava. Lapset saattavat oireilla sekä reagoida vahvasti mutta se kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on kroonisen tottelematon, niin tuo raju suuttuminen on ainoa tehokeino siihen tilanteeseen minkä käyttö vielä on sallittua.
Ennen sen tilalla olisi voinut käyttää myös kuritusta "isän kädestä" mutta siitä tulee nykyään lasu. Kurituksella lapsi saatiin aisoihin ja siksi ei ollut tarvetta suuttua.
En lähde tuohon kuritukseen mukaan, se ei auta. Tästä kertoi eksäni omasta kokemuksestansa kotoa lapsena. Omien lasten kohdalla olen havainnut että muuten on mennyt hyvin mutta tyttö on kuten isänsä, hyvin ilkeä sekä aggressiivinen joten häneen ei auta mikään välillä. Hän on sellainen. Molemmat syyttävät koko elämänsä aina muita omista tunteistansa. Lastensuojelu uskoo vain heitä. Kamalaa tämä tilanne.
Jos lastensuojelun tädit istuvat sohvalla, niin silloin ei tietenkään voi tehdä muuta kuin sanoittaa jos ei halua joutua vaikeuksiin.
Jos niin läheinen ja turvallinen ihminen kuin oma äiti ei lapselle näytä suuttumustaan tai pettymystään, jotain jää puuttumaan sosiaalisen kanssakäymisen oppimisesta. Kehuuhan / kiittäähän se sama äiti lasta myös tarpeen tullen hyvästä käytöksestä, ahkeruudesta, toisten auttamisesta j.n.e.
Olen aina ollut (ja tulen olemaan) eri mieltä kuin ne, jotka käskevät vanhempia kestämään esim. murrosikäisen kiukuttelun, ruuan haukkumisen, ovien paiskomisen, ruman kielen, laiskuuden koska missä se nuori pahaa mieltään purkaa, jos ei turvallisessa kodissa, jossa kokeilee enemmän rajojaan, haluten tietää, että silti rakastetaan.
Hölynpölyä! Meillä lähti taskuraha joksikin aikaa pois, ja jopa tytön huoneen ovi joksikin aikaa kellariin. Me emme uhkailleet turhaa, ja kaikki lapset tiesivät sen. Hyviä heistä tuli.