Lue keskustelun säännöt.
Äidin liiallinen suuttuminen lapsille
03.01.2024 |
Bullshit!
Voi kuinka raukkamaista laittaa joku uskomaan että äiti ei saa suuttua ikinä lapsilleen, (varsinkaan tyttärelleen) ei saa tiuskia, ei saa korottaa ääntään. Aina lempeän rauhallinen ja mukava tilanne mikä tilanne.
Sori van ei mene niin.
Se menee niin, että ainoat kielletyt asiat on: huutaminen tai raivoaminen kun hullu, käyttää uhkauksia puheessaan jotka viittaavat väkivaltaan ja tietenkin sen itse väkivallan käyttäminen. Koskee myös aikuisten välistä riitelyä.
Mikään ei ole vadtenmielisempää kun yrittää esittää, että äidin pitäisi olla lähes pyhimys ja jos ei ole, on ilkeä, kylmä tms.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyminen johtuu jokaisesta osapuolesta. Oma tyttäreni on aggressiivinen enkä osaa rähistä, huutaa tai muuta mutta hän sanoittaa asiat niin että olisin joku raivopäinen äiti. Tämä on luonnollista. Sammakoita tupsahtelee kaikilta ja anteeksi voi pyytää mutta oma tyttäreni haukkuu yhdessä isänsä kanssa minua ja tyttö lähettää minulle kamalia viestejä isän vain nauraessa asialle. Lastensuojelua ei kiinnosta.
Isän ja sinun suhde on tässä se ongelma.
Anteeksi kuinka? Olemme eronneet vuosia sitten. Isä on tässä on se syyllinen. En voi mitään sille että hän on henkisesti sairas ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyminen johtuu jokaisesta osapuolesta. Oma tyttäreni on aggressiivinen enkä osaa rähistä, huutaa tai muuta mutta hän sanoittaa asiat niin että olisin joku raivopäinen äiti. Tämä on luonnollista. Sammakoita tupsahtelee kaikilta ja anteeksi voi pyytää mutta oma tyttäreni haukkuu yhdessä isänsä kanssa minua ja tyttö lähettää minulle kamalia viestejä isän vain nauraessa asialle. Lastensuojelua ei kiinnosta.
Isän ja sinun suhde on tässä se ongelma.
Just näin! Tämän kirjoittajan kannattaisi marssia miehensä kanssa pariterapiaan ASAP.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on kroonisen tottelematon, niin tuo raju suuttuminen on ainoa tehokeino siihen tilanteeseen minkä käyttö vielä on sallittua.
Ennen sen tilalla olisi voinut käyttää myös kuritusta "isän kädestä" mutta siitä tulee nykyään lasu. Kurituksella lapsi saatiin aisoihin ja siksi ei ollut tarvetta suuttua.
En lähde tuohon kuritukseen mukaan, se ei auta. Tästä kertoi eksäni omasta kokemuksestansa kotoa lapsena. Omien lasten kohdalla olen havainnut että muuten on mennyt hyvin mutta tyttö on kuten isänsä, hyvin ilkeä sekä aggressiivinen joten häneen ei auta mikään välillä. Hän on sellainen. Molemmat syyttävät koko elämänsä aina muita omista tunteistansa. Lastensuojelu uskoo vain heitä. Kamalaa tämä tilanne.
Jos lastensuojelun tädit istuvat sohvalla, niin silloin ei tietenkään voi tehd
Valitettavasti en ymmärrä mistä tälläisessä on kysymys, ei kuulu elämääni. Olen osannut itse hoitaa tilanteet, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyminen johtuu jokaisesta osapuolesta. Oma tyttäreni on aggressiivinen enkä osaa rähistä, huutaa tai muuta mutta hän sanoittaa asiat niin että olisin joku raivopäinen äiti. Tämä on luonnollista. Sammakoita tupsahtelee kaikilta ja anteeksi voi pyytää mutta oma tyttäreni haukkuu yhdessä isänsä kanssa minua ja tyttö lähettää minulle kamalia viestejä isän vain nauraessa asialle. Lastensuojelua ei kiinnosta.
Minulla on sellainen korostetun rauhallinen puhenuotti jolla konfliktitilanteissa viestin sekä itselle että lapsille että en aio kilahtaa tai poistua vaan kestän kyllä tämä tilanteen kuin aikuinen vaikka ärsyttääkin. Lapset sanovat tästä puhetavasta että "rageen", että yritä tässä nyt sitten 😅
Kyllä meitä muitakin on, valitettavasti joillakin on hyvin ilkeitä sekä aggressiivisia
Jos lapsi on ilkeä tai aggressiivinen, olisi pitänyt jo kasvattaa aiemmin empatiaa ja olla hyvä esimerkki. Tuskin kukaan järkevä antaa lapsen tehdä mitä vaan ja missä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni äitien Hitlermäiset raivokohtaukset eivät kuulu asiaan tai lastenkasvatukseen. Äitien aspergerraivot. Kyllä niillä saa haittaa aikaan. Myös inhottava tiuskiminen ja turhiin asioihin takertuminen. Lapsi on viaton ja puhdas sielu vielä, kilttejä jotkut, eivät tahallaan. Toki on sitten vilkkaampia lapsiakin olemassa. Jos äiti sanoo jostain kunnolla, pitää olla järkevä peruste ja ehkä se äänensävy jää muistijälkeen paremmin. Tai EI pikkulapselle ja kyllä, pienenä jo opitaan. Lapsia pitää myös ymmärtää, kuunnella, joskus aikuinen on väärässä. Tyranni ei tarvitse olla vaikka opettaa uusia asioita.
Mutta äiditkin on ihmisiä ja joskus läikkyy yli. Raivokohtauksen ei tietenkään ole asianmukaisia missään ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Niin voi olla. Joillekin kilteille pien
Sehän on erikoista, jos lapsella ei ole koskaan ollut oikeutta kielteisiin tunteisiin. Mutta "äiti" on aina ollut se perheen kiukutteleva "lapsi", jonka tunnekuohut ovat päivä perheen keskiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyminen johtuu jokaisesta osapuolesta. Oma tyttäreni on aggressiivinen enkä osaa rähistä, huutaa tai muuta mutta hän sanoittaa asiat niin että olisin joku raivopäinen äiti. Tämä on luonnollista. Sammakoita tupsahtelee kaikilta ja anteeksi voi pyytää mutta oma tyttäreni haukkuu yhdessä isänsä kanssa minua ja tyttö lähettää minulle kamalia viestejä isän vain nauraessa asialle. Lastensuojelua ei kiinnosta.
Isän ja sinun suhde on tässä se ongelma.
Just näin! Tämän kirjoittajan kannattaisi marssia miehensä kanssa pariterapiaan ASAP.
Olemme eronneet, kiitos vain ja syystä siitä että arvostan elämääni sekä omaakin henkeäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni äitien Hitlermäiset raivokohtaukset eivät kuulu asiaan tai lastenkasvatukseen. Äitien aspergerraivot. Kyllä niillä saa haittaa aikaan. Myös inhottava tiuskiminen ja turhiin asioihin takertuminen. Lapsi on viaton ja puhdas sielu vielä, kilttejä jotkut, eivät tahallaan. Toki on sitten vilkkaampia lapsiakin olemassa. Jos äiti sanoo jostain kunnolla, pitää olla järkevä peruste ja ehkä se äänensävy jää muistijälkeen paremmin. Tai EI pikkulapselle ja kyllä, pienenä jo opitaan. Lapsia pitää myös ymmärtää, kuunnella, joskus aikuinen on väärässä. Tyranni ei tarvitse olla vaikka opettaa uusia asioita.
Mutta äiditkin on ihmisiä ja joskus läikkyy yli. Raivokohtauksen ei tietenkään ole asianmukaisia missään ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Mikä on "joskus"? Kerran vuodessa? Kerran viikossa? Kerran päivässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyminen johtuu jokaisesta osapuolesta. Oma tyttäreni on aggressiivinen enkä osaa rähistä, huutaa tai muuta mutta hän sanoittaa asiat niin että olisin joku raivopäinen äiti. Tämä on luonnollista. Sammakoita tupsahtelee kaikilta ja anteeksi voi pyytää mutta oma tyttäreni haukkuu yhdessä isänsä kanssa minua ja tyttö lähettää minulle kamalia viestejä isän vain nauraessa asialle. Lastensuojelua ei kiinnosta.
Minulla on sellainen korostetun rauhallinen puhenuotti jolla konfliktitilanteissa viestin sekä itselle että lapsille että en aio kilahtaa tai poistua vaan kestän kyllä tämä tilanteen kuin aikuinen vaikka ärsyttääkin. Lapset sanovat tästä puhetavasta että "rageen", että yritä tässä nyt sitten 😅
Kyllä meitä muitakin on, valitettava
Valitettavasti kasvatuksessa ei ole vikaa. Sitä paitsi teinin tunnetilat menevät ohi. Teillä ei ehkä ole kokemusta lapsista. Olen hyvin empaattinen sekä herkkä ihminen mutta onneksi riittävän vahva. Kasvatustyö on ollut kärkisijalla lasteni kohdalla. Se on luonnollista minulle. Voisitte olla hieman kohteliaampia. Heittelette mitä sattuu tänne ja se on aika röyhkeää.
Minulla on äiti, jolla oli tapa suuttua ihan mistä tahansa ja raivota asioista mielipuolisesti. Olen ainoa lapsi, joka kasvatettiin, ettei saanut näkyä, kuulua tai sanoa vastaan, omaa tahtoa tai mielipiteitä ei saanut olla, eikä niillä ollut väliä. Isäni teki paljon töitä ja oli paljon työmatkoilla, mutta sen ajan, joka oli kotona, antoi äidin tehdä, mitä huvitti ja ohjeisti tekemään samoin, jotta "elämä on helpompaa". Isäni kuoli, kun olin nuori, joten oli todella turvatonta kasvaa sellaisessa kodissa.
Olen oman perheeni kanssa tehnyt paljon töitä sen eteen, etten ole äitini raivoava tytär. Kyllä minäkin menetän malttini, mutta en samalla tavalla kuin äitini, joka raivosi ihan mistä vain. Ja teen aivan eri tavoin sen jälkeen, kun olen korottanut ääneni: juttelen lasten kanssa tilanteet auki, kerron, miksi korotin ääntäni, käymme läpi asiat. En pakota lastani keskustelemaan, kun haluavat olla rauhassa ja osaan myös pyytää anteeksi, kun olen mokannut tai ollut väärässä. Äitini ei ole koskaan niin tehnyt, vaikka useasti on erehtynyt ja tietää sen.
Uskon siihen, että tunteita saa olla, myös lapset saavat suuttua ja osoittaa pettymyksensä. Mutta väkivaltaa ei saa tehdä, eikä heitellä tavaroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on äiti, jolla oli tapa suuttua ihan mistä tahansa ja raivota asioista mielipuolisesti. Olen ainoa lapsi, joka kasvatettiin, ettei saanut näkyä, kuulua tai sanoa vastaan, omaa tahtoa tai mielipiteitä ei saanut olla, eikä niillä ollut väliä. Isäni teki paljon töitä ja oli paljon työmatkoilla, mutta sen ajan, joka oli kotona, antoi äidin tehdä, mitä huvitti ja ohjeisti tekemään samoin, jotta "elämä on helpompaa". Isäni kuoli, kun olin nuori, joten oli todella turvatonta kasvaa sellaisessa kodissa.
Olen oman perheeni kanssa tehnyt paljon töitä sen eteen, etten ole äitini raivoava tytär. Kyllä minäkin menetän malttini, mutta en samalla tavalla kuin äitini, joka raivosi ihan mistä vain. Ja teen aivan eri tavoin sen jälkeen, kun olen korottanut ääneni: juttelen lasten kanssa tilanteet auki, kerron, miksi korotin ääntäni, käymme läpi asiat. En pakota lastani keskustelemaan, kun haluavat olla rauhassa ja osaan myös pyytää ante
Eikä rumaa nimittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on äiti, jolla oli tapa suuttua ihan mistä tahansa ja raivota asioista mielipuolisesti. Olen ainoa lapsi, joka kasvatettiin, ettei saanut näkyä, kuulua tai sanoa vastaan, omaa tahtoa tai mielipiteitä ei saanut olla, eikä niillä ollut väliä. Isäni teki paljon töitä ja oli paljon työmatkoilla, mutta sen ajan, joka oli kotona, antoi äidin tehdä, mitä huvitti ja ohjeisti tekemään samoin, jotta "elämä on helpompaa". Isäni kuoli, kun olin nuori, joten oli todella turvatonta kasvaa sellaisessa kodissa.
Olen oman perheeni kanssa tehnyt paljon töitä sen eteen, etten ole äitini raivoava tytär. Kyllä minäkin menetän malttini, mutta en samalla tavalla kuin äitini, joka raivosi ihan mistä vain. Ja teen aivan eri tavoin sen jälkeen, kun olen korottanut ääneni: juttelen lasten kanssa tilanteet auki, kerron, miksi korotin ääntäni, käymme läpi asiat. En pakota lastani keskustelemaan, kun haluavat olla rauhassa ja osaan myös pyytää ante
Erittäin hyvä kirjoitus! Osaan samaistua muuten mutta minulla ei ole koskaan ollut itselläni tunteidenhallintaongelmia, olem sen sijaan auttanut muita paljon. Kuulostaa ihanalta se että olet tehnyt tietoista hyvää työtä, arvostan suuresti. Minulla on taas ollut aika temperamenttinen tytät, hänen isänsä samaten hyvin aggressiivinen huonosti suhtautuva kasvatustaidoton ihminen ja työtä saa todellakin tehdä. Ole armollinen itsellesi ja jatka samaa tapaa. Hienoa kuulla että joku muukin keskittyy vahvasti arkeensa ja tekee tietoista työtä. Kaikkea hyvää sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän voi sössiä niin monella tapaa. Minä suutun lapsilleni. Olen huutanutkin. Sitten rauhoitun, sanoitan asiani järkevämmin ja pyydän anteeksi jos reaktioni oli epäreilu. Olen tuntenut kyllä suurta syyllisyyttä siitä että en ole aina rauhallinen ja lempeä, ja silloin mieleeni on palannut mm. se että äitini ei koskaan huutanut meille. Miksi minusta tuli tällainen?
Juu ei äiti huutanut. Hän vitt*ili tai kohteli kuin ilmaa jos oli tyytymätön, tai laittoi vastuun omista tunteistaan lapsen harteille (äitiä hävettää, äiti tulisi iloiseksi, äiti itkee jos et...). Ylpeilee sillä ettei koskaan "menetä malttiaan", mutta huomaan kyllä nyt kun katson hänen toimintaansa omien lasteni kanssa, että avoin rehellinen suuttuminen ei ole pahinta mitä lapselle voi tehdä. Sellainen sarkastinen mukahauska vitt*ilu tai torjunnalla manipulointi ja omilla tunteillaan kiristäminen jättää lapseni todella hämilleen, ja on ollut outoa nähdä tuota nyt aikuisena kun enhän minä sitä lapsena tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Tän voi sössiä niin monella tapaa. Minä suutun lapsilleni. Olen huutanutkin. Sitten rauhoitun, sanoitan asiani järkevämmin ja pyydän anteeksi jos reaktioni oli epäreilu. Olen tuntenut kyllä suurta syyllisyyttä siitä että en ole aina rauhallinen ja lempeä, ja silloin mieleeni on palannut mm. se että äitini ei koskaan huutanut meille. Miksi minusta tuli tällainen?
Juu ei äiti huutanut. Hän vitt*ili tai kohteli kuin ilmaa jos oli tyytymätön, tai laittoi vastuun omista tunteistaan lapsen harteille (äitiä hävettää, äiti tulisi iloiseksi, äiti itkee jos et...). Ylpeilee sillä ettei koskaan "menetä malttiaan", mutta huomaan kyllä nyt kun katson hänen toimintaansa omien lasteni kanssa, että avoin rehellinen suuttuminen ei ole pahinta mitä lapselle voi tehdä. Sellainen sarkastinen mukahauska vitt*ilu tai torjunnalla manipulointi ja omilla tunteillaan kiristäminen jättää lapseni todella hämilleen, ja on ollut outoa nähdä tuota nyt aikuisena k
Hyvä esimerkkiä tämäkin puoli, ymmärrän täysin. Se on tämä nykynuoriso joka ottaa kaiken itseensä sekä ilkeys jolla halutaan syyllistää. Monessakin kohdassa kyse on kemioista ja ihmisten erilaisuudesta. Muistan kyllä itsekin millaista kaltoinkohtelua olen kokenut omassa perheessäni sekä elämässäni muutoinkin. Ihminen toimii siitä ymmärryksestä käsin joka hänellä on, persoonallisuus vaikuttaa asiaan vahvasti. Koittakaamme kestää vain toinen toisiamme syyttelemättä turhaan toisiamme. Rehellinen asioiden kohtaaminen on hyväksi aina. Tsemppiä sinullekin elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku vielä tarvitsee kasvatusneuvoja niin kysykää ihmeessä. Minulla on tässä vielä lomaa jäljellä loppuviikko. Rehellisyydellä eteenpäin, kyllä ne asiat selviävät kun niitä selvitetään yhdessä ja asiallisesti. 😊
Rauhallisen jämäkkä aikuinen on eri asia kuin tunteitaan hallitsematon suuttuja ja kiihdyttelijä.
Jälkimmäinen on minusta vielä teiniäkin lapsellisempi, koska on aikuinen mutta ei ole kasvanut ollenkaan omasta teini-iästään.
Vierailija kirjoitti:
Rauhallisen jämäkkä aikuinen on eri asia kuin tunteitaan hallitsematon suuttuja ja kiihdyttelijä.
Jälkimmäinen on minusta vielä teiniäkin lapsellisempi, koska on aikuinen mutta ei ole kasvanut ollenkaan omasta teini-iästään.
Nyt täytyisi muistaa että me kaikki emme ole täydellisiä emmekä siis samanlaisia. Persoonallisuuspiirteemme määrittelevät meitä ja kaikki tunnetason ongelmamme vaikuttavat meihin ja sitä myötä käyttäytymiseemme. Jokaisen tulisi arvostaa toistansa ja tulla vastaan asioiden selvittämisessä. Mielipiteet ovat sallittuja mutta ei ole oikein vaatia toista muuttumaan omien mielipiteiden tai mielihalujen vuoksi. Sen sijaan voisimme auttaa toinen toistamme vapautumaan haitallisista käyttäytymismalleista tuntemalla tunteita sekä keskustelemalla asioista. Opitaan tuntemaan toisiamme ja silläkin tavalla opimme ymmärtämään toisiamme. Jos kemiat eivät kohtaa yrityksistä huolimatta, on parempi erota kuin kärsiä molemmat osapuolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhallisen jämäkkä aikuinen on eri asia kuin tunteitaan hallitsematon suuttuja ja kiihdyttelijä.
Jälkimmäinen on minusta vielä teiniäkin lapsellisempi, koska on aikuinen mutta ei ole kasvanut ollenkaan omasta teini-iästään.
Nyt täytyisi muistaa että me kaikki emme ole täydellisiä emmekä siis samanlaisia. Persoonallisuuspiirteemme määrittelevät meitä ja kaikki tunnetason ongelmamme vaikuttavat meihin ja sitä myötä käyttäytymiseemme. Jokaisen tulisi arvostaa toistansa ja tulla vastaan asioiden selvittämisessä. Mielipiteet ovat sallittuja mutta ei ole oikein vaatia toista muuttumaan omien mielipiteiden tai mielihalujen vuoksi. Sen sijaan voisimme auttaa toinen toistamme vapautumaan haitallisista käyttäytymismalleista tuntemalla tunteita sekä keskustelemalla asioista. Opitaan tuntemaan toisiamme ja silläkin tavalla opimme ymmärtämään toisiamme. Jos kemiat eivät koh
Tarkoitin nyt kiihdyttelijää tässä juuri puheena olleessa vanhemman kontekstissa. Puolisonakin toki tuollainen pidemmän päälle tuhoaa omat parisuhteensa, mutta aikuisten keskinäinen vuorovaikutus saa paljon vähemmän tuhoa aikaan kuin aikuisen ja lapsensa.
Kyllä lapsen pitää saada olla omassa kodissaan turvassa, ilman että satunnaisista pikkuasioista otetaan kohtuuttomien mittasuhteiden kierroksia ja pienen ihmisen on pakko koko ajan kävellä munankuorilla ja pelätä ennakoimattomia tunneoksennuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhallisen jämäkkä aikuinen on eri asia kuin tunteitaan hallitsematon suuttuja ja kiihdyttelijä.
Jälkimmäinen on minusta vielä teiniäkin lapsellisempi, koska on aikuinen mutta ei ole kasvanut ollenkaan omasta teini-iästään.
Nyt täytyisi muistaa että me kaikki emme ole täydellisiä emmekä siis samanlaisia. Persoonallisuuspiirteemme määrittelevät meitä ja kaikki tunnetason ongelmamme vaikuttavat meihin ja sitä myötä käyttäytymiseemme. Jokaisen tulisi arvostaa toistansa ja tulla vastaan asioiden selvittämisessä. Mielipiteet ovat sallittuja mutta ei ole oikein vaatia toista muuttumaan omien mielipiteiden tai mielihalujen vuoksi. Sen sijaan voisimme auttaa toinen toistamme vapautumaan haitallisista käyttäytymismalleista tuntemalla tunteita sekä keskustelemalla asioista. Opitaan tuntemaan toisiamme ja silläkin tavalla opimme ymmärtämään toisiamme. Jos kemiat eivät koh
Kyllä minusta on erittäin OK vaatia kilahteluun taipuvaista ihmistä muuttumaan, jos on pienintäkään aikomusta hänen kanssaan lisääntyä tai hänen kanssaan on jo yhteisiä lapsia.
Ei yksi aikuinen voi myrkyttää koko perhettä millään "mä nyt vaan olen tällainen"-tekosyyllä!
Kyllä meitä muitakin on, valitettavasti joillakin on hyvin ilkeitä sekä aggressiivisia lapsia ja kaikkiin tilanteisiin ei auta muu kuin antaa sen lapsen riehua. Täytyy vain pitää huolta ettei kukaan loukkaannu.