Yhdelle työntekijälle erilaiset työvuorot sairauden, lastenhoidon tai muun syyn takia, onnistuuko?

Olen vakituisessa työssä ja sairastuin yllättäen pysyvästi. Minulle on työterveysneuvottelun myötä tehty joitakin muutoksia työnkuvaan ja työskentelyaikoihin. En kykene enää tekemään todella aikaista aamua/todella myöhäistä iltaa/yötä. Joitakin yksittäisiä työtehtäviä on rajattu pois, mutta teen niiden tilalta terveydentilalleni sopivia työtehtäviä. Näiden työnkuvaan ja työskentelyaikoihin tehtyjen muutosten vuoksi kykenen työskentelemään 100 % työajalla. Olen tästä todella iloinen. Minulla siis pitäisi olla työelämää edessä vielä vuosikymmeniä, kun olen niin nuori.

Näennäisesti siis asia on sujunut töissä. Todellisuus on kuitenkin se, että sairauteni aiheuttamat muutokset ovat herättäneet töissä närää. Osa ymmärtää tilannettani, osa ei. Olen siis avoimesti kertonut sairaudestani, mutta se ei ole lisännyt ymmärrystä. Osa kokee, että saan erityiskohtelua sairauteni vuoksi ja tämä on väärin. Nämä ihmiset toivovat, että irtisanoisin itseni. Nämä ihmiset eivät ymmärrä, että jos saisin valita, niin haluaisin olla terve ja vailla mitään rajoituksia. Eivätkä rajoitukset koske pelkästään työtä, vaan koko elämääni: en minä vapaallakaan voi lähteä vaikka yömyöhään olevalle keikalle, kun en pysty valvomaan noin myöhään.

Eli sen haluan oman kokemuksen perusteella sanoa, että vaikka töitä saataisiin järjesteltyä, niin suhtautuminen sinuun voi olla hyvinkin ikävää näiden järjestelyjen vuoksi.

Riippuu paikasta, joissain onnistuu helposti, joissain hyvillä perusteilla ja joissain ei mitenkään. Työyhteisöstä riippuu tuleeko tämmöisestä napinaa ja kyräilyä vai ei. Jos on paikka, jossa työntekijöiden on hyvä olla ja puhalletaan yhteen hiileen, löytyy yleensä myös ymmärrystä sille että joillain voi olla tarve saada joustoja vaikka perhetilanteen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vakituisessa työssä ja sairastuin yllättäen pysyvästi. Minulle on työterveysneuvottelun myötä tehty joitakin muutoksia työnkuvaan ja työskentelyaikoihin. En kykene enää tekemään todella aikaista aamua/todella myöhäistä iltaa/yötä. Joitakin yksittäisiä työtehtäviä on rajattu pois, mutta teen niiden tilalta terveydentilalleni sopivia työtehtäviä. Näiden työnkuvaan ja työskentelyaikoihin tehtyjen muutosten vuoksi kykenen työskentelemään 100 % työajalla. Olen tästä todella iloinen. Minulla siis pitäisi olla työelämää edessä vielä vuosikymmeniä, kun olen niin nuori.

Näennäisesti siis asia on sujunut töissä. Todellisuus on kuitenkin se, että sairauteni aiheuttamat muutokset ovat herättäneet töissä närää. Osa ymmärtää tilannettani, osa ei. Olen siis avoimesti kertonut sairaudestani, mutta se ei ole lisännyt ymmärrystä. Osa kokee, että saan erityiskohtelua sairauteni vuoksi ja tämä on väärin. Nämä ihmiset 

toivovat, että irtisanoisin itseni. Nämä ihmiset eivät ymmärrä, että jos saisin valita, niin haluaisin olla terve ja vailla mitään rajoituksia. Eivätkä rajoitukset koske pelkästään työtä, vaan koko elämääni: en minä vapaallakaan voi lähteä vaikka yömyöhään olevalle keikalle, kun en pysty valvomaan noin myöhään.

Eli sen haluan oman kokemuksen perusteella sanoa, että vaikka töitä saataisiin järjesteltyä, niin suhtautuminen sinuun voi olla hyvinkin ikävää näiden järjestelyjen vuoksi.

Näin se valitettavasti usein menee, ellei kyse ole tyyliin jostain halvaantumisesta. Myös niissä paikoissa, joissa 'kaikille tämä järjestely on ollut ihan ok' suurinta osaa ärsyttää, mutta eivät sitä sano ääneen.

Meillä oli (it-ala) vuoteen 2013 asti mahdollista tehdä satunnaisesti etätöitä. Esimerkiksi tilanteessa, jossa oli kotoa lyhyempi matka työterveyshuoltoon kuin toimistolta. Joulukuussa 2012 sairastuin vakavasti ja olin ensin kolme viikkoa sairaalassa ja sitten pitkä sairasloma. Koska sijaista ei ollut mahdollista saada, mun työni kaatuivat työkavereiden niskaan. Puolitoista kuukautta saikulla oltuani kysyin pomolta, voisinko alkaa tehdä jonkin verran töitä etänä. Kotona oli tylsää, kun joutui vielä rollaattorin kanssa liikkumaankin. Onnistui ihan hyvin. Myös työkaverit olivat ihan tyytyväisiä, kun aloin sentään tehdä osan hommistani itse eikä heidän tarvinnut enää tehdä omien töidensä lisäksi vielä kaikkia mun töitänikin. Puoli vuotta myöhemmin tein taas kokopäivätyötä, mutta edelleen etänä. Jos etätyö ja osa-aikatyö ei olisi onnistunut, olisin ollut saikulla tuon puoli vuotta ja työkaverit joutuneet tekemään kaikki mun hommani sen ajan. Tästä kuitenkin seurasi, että kaikille muillekin tuli oikeus tehdä etätöitä niin paljon kuin halusi. Osa tykkää edelleen käydä toimistolla ja osa taas asuu talvet Espanjassa ja tekevät kokonaan etätöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu, mutta ei tietenkään hoitoalalla eikä muutenkaan naisvaltaisella alalla. Ei onnistu esimerkiksi pelkät yö- tai päivävuorot, vaikka asianomaiset voisivat sopia asian keskenään. Jos ei terveyden vuoksi voi yövuoroja tehdä, on vaihdettava työpaikkaa, vaikka samalla osastolla olisi useampia, jotka haluaisivat tehdä pelkkää yövuoroa.

Onnistuu se hoitoalalla ja naisvaltaisilla aloillakin jossain, toisessa paikassa taas ei. Ja yksikin jäärä-ankeuttaja työpaikalla voi kyllä pilata työpaikan ilmapiirin niin, ettei mikään enää suju, mutta sittenpä työntekijät kyllä äänestää jaloillaan. Siinähän ihmettelevät kun on vaikea saada työntekijöitä, jos ei joustoja työntekijälle päin ole tarjolla. Eihän vaikka se yksinhuoltajaäiti vaan voi tehdä yövuoroa, jos lapsi on ekaluokkalainen, hänen on vietävä työpanoksensa sitten muualle. Tai jos on terveydellisiä syitä tai jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vakituisessa työssä ja sairastuin yllättäen pysyvästi. Minulle on työterveysneuvottelun myötä tehty joitakin muutoksia työnkuvaan ja työskentelyaikoihin. En kykene enää tekemään todella aikaista aamua/todella myöhäistä iltaa/yötä. Joitakin yksittäisiä työtehtäviä on rajattu pois, mutta teen niiden tilalta terveydentilalleni sopivia työtehtäviä. Näiden työnkuvaan ja työskentelyaikoihin tehtyjen muutosten vuoksi kykenen työskentelemään 100 % työajalla. Olen tästä todella iloinen. Minulla siis pitäisi olla työelämää edessä vielä vuosikymmeniä, kun olen niin nuori.

Näennäisesti siis asia on sujunut töissä. Todellisuus on kuitenkin se, että sairauteni aiheuttamat muutokset ovat herättäneet töissä närää. Osa ymmärtää tilannettani, osa ei. Olen siis avoimesti kertonut sairaudestani, mutta se ei ole lisännyt ymmärrystä. Osa kokee, että saan erityiskohtelua sairau

Näin se on, ihmisten on hyvin vaikea ymmärtää oman napansa ulkopuolelle asioita, ja sitten kadehditaan ja napistaan toisen sairauksista tai vaikeasta perhetilanteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Eräässä päiväkodissa eräs työntekijä saa pitää puhelinta äänellisellä, vastata puheluihin/viesteihin ja lähteä kotiin ja jäädä jopa kuukaudeksi pois töistä jis tarvitsee. Tietysti hän ei tee tunteja sisään ja saa saman palkan kuin me muut...

Tuskin saa samaa palkkaa. Kyllä ne tekemättömät tunnit vähennetään palkasta. Ilmeisesti hänellä on tosi vaikea tilanne kotona, pahasti sairas lapsi tai puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla lyhennetyn työajan saa kuka tahansa halutessaan määräajaksi, mutta muuten vuoroissa ei jousteta. Tietenkin voi vaihtaa ja saa toivoa, mutta kaikki tekee kaikkia vuoroja. Tämä on mielestäni hyvä periaate. Olin työpaikalla, jossa joustettiin joka asiassa ja se olikin sitten melkoinen sotku. Lain mukaan lapselle on järjestettävä vuorohoitoa, jos vanhempien työ sen vaatii, joten senkään puolesta ei ole mitään syytä kieltäytyä tietyistä vuoroista.

Oikeus vuorohoitoon loppuu siihen päivään kun lapsi menee kouluun. Suomessa taitaa olla muutama kunta, jotka järjestää vuorohoitoa vielä eka- ja tokaluokkalaisille.

Aika haastavaa on käydä yövuoroissa tai myöhään jatkuvissa illoissa, jos on vaikka 7-vuitias lapsi. 

 

Hankala tilanne, mutta esim meidän työpaikal

No ei niitä erityisjärjestelyjä tarvitse tehdä kuin niille muutamalle ekalle kouluvuodelle, ja vain niille joilla ei ole puolisoa ja tukiverkostoa apuna. Normaaliin inhimillisyyteen kuuluisi ymmärtää tämä. Jos joku päiväkoti-ikäisten vanhempi kitisee että pitää saada koulujen loma-ajoille kaikki lomat tai teinien vanhempi vaatii lasten takia saada tehdä vain aamua, niin silloin ymmärrän tuon ärtymyksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sairaus asia ei ole mikään suostumus asia jos suositus tulee työterveydestä, niin työnantajan on oikeastaan sitä noudatettava. Toki se silti tod.näk. aiheuttaa narinoita. 

Työterveyden antama suositus on suositus, ei mitään muuta. Ainoastaan yötyöstä voi aiheutua selkeitä terveysongelmia eli unettomuutta, joten jos työterveys suosittaa säännöllistä rytmiä, voi työnantaja laittaa pelkkää iltavuoroa, ei sen tarvitse aamu olla.

Kyllä aamutyöstäkin voi aiheutua selkeää terveysongelmaa, eli unettomuutta.

Meillä onnistuu joustot aika hyvin jos on tarvetta. Vasta oli kaksi virkaa auki ja siinä työajaksi oli mahdollista saada myös 50-80 % työajasta. Kumma kyllä ei tullut yhtään kunnon hakemusta vaikka rahakkaasta sote alan työstä on kyse. Itse ajattelin siirtyä ensi vuoden vuorottelu/opintovapaan jälkeen lyhennetylle työajalle kun vanha ei jaksa enää yötyötä.

Pienessä työyksikössä voi olla hankala joustaa, jos työkaveri haluaa tehdä lyhennettyä työaikaa. Tämä tietenkin järjestetään, jos on perhesyistä johtuvaa, mutta hankalaa se on, jos yksi tekee 6 h ja muut 8 h, niin siitä yhdestä vuorosta katoaa työntekijä 2 h aiemmin, joten siihen jää aukko. Isommissa työyhteisöissä voi olla resursseja paikkaamaan näitä hetkiä, pienemmissä ei.

Joustaminen on hyvä asia niin kauan kun se tapahtuu hyvin tasapuolisesti ja sitä joustoa eivät ole haluamassa kaikki. Helposti käy niin, että kun yhdelle mahdollistetaan tietyt vuorot, tietty työaika, tietyt loma-ajat tms., muut harmistuvat ja alkavat hekin haluamaan kaikenlaista. Esimies ei pysty järjestämään kaikille kaikkia, joten loppujen lopuksi kaikkien toiveisiin vastaamista vähennetään.