Onko älykkyydellä tekemistä masennuksen synnyssä?

Mitä mieltä olette? 

Moni masentunut on älykäs.

Masennuksen yleisyys tuskin on ainakaan kovin vahvasti riippuvainen ihmisen älykkyydestä. Kuvittelisin, että älykkyyden ylittäessä sen rajan, että pystyy käsittämään itsensä erillisenä ihmisenä, on kyky masentua. Älykkyyden kasvaessa lienee yleisempää kokea maailmantuskaa ja eksistentiaalista tuskaa. 

Lapsuuden traumojen tai jatkuvan mitätöinnin seurauksena kuka tahansa on vaarassa masentua, älykkyydestä riippumatta. 

Millä tavalla olet joutunut pienentämään itseäsi sopiaksesi joukkoon? Voimia sinulle paranemiseesi! 

Jos ei ajatteie kauhean syvällisesti on helpompaa. Ja kaikkihan siihen ei edes kykene. Olen itse joskus ihan aiheuttanut ongelmia miettimällä liian monimutkaisia strategiota elämään, ja ne kun jostain kohtaa vuotaa ja rakennelma romahtaa niin sitten taas kadun ja mietin, miten olisi voinut tämän välttää.

Olen sen verran älykäs, että siitä on haittaa, mutta en niin älykäs että siitä olisi kauheasti ollut hyötyä.

Up

Älykkyys vaikuttaa vain masennuksesta paranemiseen. Tunne-elämän ongelmat puolestaan aiheuttaa masennuksen.

Yritätkö siis sanoa, että olet todella älykäs ja siksi masentunut? Ennemmin sanoisin,että olet kokemustesi traumatisoima ja hiukan harhainen. Suojakeinona olet kehitellyt itsellesi mielikuvitussinut, fiksun ja väärinkohdellun sankarin, ihmisen joka toivoisit olevasi. Tällainen on tavallista lapsille ja olet ehkä osittain jäänyt lapsen tasolle. Voimia toipumiseen!

Jos on tosi fiksu, tajuaa elää niin, ettei masennu.

Jos ei ihan niin fiksu ole, miettii ja murehtii paljon, varmaan masentuukin sitten.

Fiksu laittaa hyvinvoinnin etusijalle.

Vierailija kirjoitti:

Yritätkö siis sanoa, että olet todella älykäs ja siksi masentunut? Ennemmin sanoisin,että olet kokemustesi traumatisoima ja hiukan harhainen. Suojakeinona olet kehitellyt itsellesi mielikuvitussinut, fiksun ja väärinkohdellun sankarin, ihmisen joka toivoisit olevasi. Tällainen on tavallista lapsille ja olet ehkä osittain jäänyt lapsen tasolle. Voimia toipumiseen!

En missään nimessä. Koen olevani päinvastoin erittäin tyhmä monella saralla mutta raastavinta on ymmärtää se. Etenkin kun kärsii jonkinasteista perfektionismista mutta koen, että olen myös sellaiseksi huono enkä voi käyttää termiä aivan tosissani kohdallani. 

Minua vain kiinnostaa tuo aihe. Sitten lisäsin aloitukseen vielä omakohtaisia tuntemuksia masennuksen syistäni mutta älykäs en ole, liian ajattelevainen usein kylläkin. 

Kiinnostaa ylipäätään piirteet, jotka voivat olla osana masennuksen syntyä. Älykkyys kiehtoo varmaan siksi juuri kun sitä ei itsellä niin ilmene mutta moni älykäs ilmeisesti kuitenkin on myös taipuvainen masennukseen. Siitä olisi mielenkiintoista lukea. 

Ap

Tuntemani masentuneet eivät ole fiksuimmasta päästä.

Emmä tiedä. Asiat ovat harvoin niin yksiselitteisiä. Kuvittelisin kyllä, että fiksu masentuu helpommin kun ymmärtää enemmän. Mutta toisaalta fiksu myös kykenee elämään masennuksen tunteiden kanssa kun osaa käsitellä niitä paremmin.

Olettaisi, että todella älykäs löytää ratkaisut miten päästä masennuksesta eroon.

Tyhmään päähän ei mahdu edes masennusta.Painetaan vaan eteenpäin kun siat vatukossa, tik tok. 

Itse väittäisin, että älykkyys ja luovuus oikein hyödynnettynä ehkäisevät masennukseen vaipumista.  Tämä sen vuoksi, että aina löytyy ratkaisuja, joilloin on epätodennäköisempää tuntea olevansa nurkassa, mistä ei ole ulospääsyä.

Vierailija kirjoitti:

Olettaisi, että todella älykäs löytää ratkaisut miten päästä masennuksesta eroon.

Kyllä se niin on. 

Ne, jotka pitävät itseään älykkäänä tai saavat helposti kouluissa hyviä arvosanoja, ja luulevat sen olevan älykkyyttä, mikä on vain ulkoa oppimista helposti, tekevät hyvin usein itselleen suuren karhunpalveluksen halveksimalla ja välttelemällä käytännöllisiä toitä ja käytännöllisen alan koulutusta edes vuoden ajaksi.

Teorian ja käytännön on aina käytävä yhtä matkaa, muuten harhaudutaan hörhöilyyn, ja se on todella paha juttu. Tyhjän puhujat ja pahimmat suunsoittajat, joita myös väittelijöiksi kutsutaan, ovat tätä sorttia. Ei ole hajuakaan asian oikeasta tolasta, mutta suu käy lakkaamatta. Teorioita pohdiskellessa on hyvin helppo liukua vaikka mille poluille osaamatta yhdistää mitään käytännön elämään ja näitä sitten vielä kehutaan ja pidetään jotenkin hyvinä tyyppeinä.

Mitä vahvempi käytännön osaaminen, sitä pidemmälle on mahdollista päästä myös teorian tasolla. Samalla tavalla mitä tiukemmin on kiinni käytännön ja teorian yhdistämisessä, sitä vähemmän sekoilee ajatuksissaan ja ajatuksistaan. Masennuskin lienee omanlaistaan sekoilemista, pienet ja isot asiat menevät sekaisin, kärpäsestä tulee härkänen, ajatukset jumittuvat noidankehämäiseen kierteeseen eikä ulospääsyä näy, kun koko ajatusrakennelma on itse "älykkäästi" ja omaan älykkyyteen vahvasti uskoen rakenneltu ja aina löytyy joku vinkki, mihin nojata. Siis loputon suo ja loputon noidankehä.

Juuri tämän takia nuorena koulutuksen kautta hankitut ja kotona harjoitetut käytännön taidot ja jopa raskas ruumiillinen työ, olisivat jokaiselle niin äärettömän tärkeät, ettei ainakaan osaamisen puutteesta johtuvaa häpeää, itsetunnon puutetta, toivottomuutta ja sitä kautta masennusta, jopa "ammatikseen" sairastamiskierrettä pääse eikä päästetä syntymään. Aina on vaihtoehtoja, aina voi opetella lisää ja suuntautua uudelle polulle. Yksipuolinen äly on hyvin ankeaa, äärimmäisen itsekeskeistä ja saattaa sairastuttaa oikeasti.

Tuskin älykkyys selittää masennuksen syntymekanismeja, mutta kognitiivisia taitoja tarvitaan toki masennuksesta parantumiseen. Ilman riittäviä kognitiivisia taitoja on vaikeaa toipua mistään mielenterveyden häiriötilasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tosi fiksu, tajuaa elää niin, ettei masennu.

Jos ei ihan niin fiksu ole, miettii ja murehtii paljon, varmaan masentuukin sitten.

Fiksu laittaa hyvinvoinnin etusijalle.

Sä et ole kovin fiksu. Sen huomaa:)

Masennus on aivokemiaa. Siihen ei suoranaisesti älykkyys vaikuta.