Mitä hoitoalalle pitäisi tapahtua

Hoitoalan työolosuhteet, kuten vapaat ja lakisääteidet tauot, ovat niin huonolla tolalla useissa paikoissa, ettei sinne kukaan itseään ja perhettään arvostava jää, jos on muita vaihtoehtoja.

Ja kaikille niille omaisille, jotka vierailevat palvelutaloissa tai sairaalan osastoilla, niin siellä voi olla juuri voronvaihto, jolloin henkilökunta kokoontuu antamaan raporttia seuraavalle vuorolle, että se sinun omaista hoitava iltavuoron hoitaja tietää, missä mennään. 

Ja kahvi- ja ruokatauot kuuluvat kaikille, vaikka sinusta se ehkä tuntuu, että hoitajan pitäisi juuri sinun tarpeidesi mukaan, jättää oma ruoka syömättä.

Potilaiden akuutteihin tarpeisiin toki reagoidaan siellä tauoillakin, kun niitä tilanteita tapahtuu ja niitähän tapahtuu ihan päivittäin ja joka vuorossa. 

Mutta, jos sinä omainen tulet osastolle ja odotat, että näillä julkisilla resursseilla hoitaja pystyisi olemaan rehellisesti just sillä minuutilla sinun käytettävissä, kun sitä astut ovesta sisään, niin valitettavasti näin ei ole.

Jotta hoitoalalla jaksaisi tehdä töitä, pitäisi antaa resurssia sille yksittäiselle hoitajalle tehdä päivän työnsä kunnolla. Jos ei ehdi, tulee eettistä kuormitusta ja ihminen joko palaa loppuun tai vaihtaa alaa. 

Eli lisää henkilökuntaa. 

Palkka-asiat kuntoon. Jos samassa ajassa voi kouluttautua insinööriksi kuin hoitajaksi, mutta insinöörinä voi tienata 1500e enemmän kuukaudessa, ei ongelma hoitoalan työntekijöiden riittävyydestä voi ratketa ilman rahaa.

Johtaminen kuntoon. Esihenkilö on suuri osa työpaikan pitovoimaa ja vetovoimaa. Tätä ei ymmärretä tarpeeksi syvällisesti.

Vierailija kirjoitti:

Palkat pohjoismaiselle tasolle, kyseessä on kuitenkin yhteiskunnan kriittinen osa. Ja hoitoalasta pitäisi lakata puhumasta kuin se olisi vain kutsumusammatti, johon naiset hakeutuu toteuttamaan hoivaviettiään. Organisaatiosta voisi myös karsia sitä väliporrasta ja toimenkuvat olisi selkeytettävä. Hoitoalalla tarvitaan myös toimistotyöntekijöitä, ettei hoitajien ja lääkärien tarvitsisi tehdä kirjaamisia, ne vie nimittäin tosi paljon aikaa itse suorittavasta hoitotyöstä, etenkin kun järjestelmät ei toimi ja uusia pitää opetella jatkuvasti. 

Kirjaamiseen menee liikaa aikaa, kun on huonoja järjestelmiä kuten apotti, joka on koodattu vanhalla koodilla ja ostettu jenkeistä. 

Täällä yksi joka 10 v jälkeen lähtee pois alalta. Kun valmistun 3-4 vuoden päästä, aion poistaa lupani hoitoalalta.

Vierailija kirjoitti:

Työnkiertopakko

 

Työ samojen asiakkaiden kanssa saisi olla max 2 v kestävää. 

Hoitoalalla hoidettavien juttuihin/ naamoihin kyllästyminen on iso rasite. Syö miestä ja K..tuttaa jos monta vuotta hoidat samoja asiakkaita.

Yleensä kukaan ei suin surminkaan ole lähdössä työnkiertoon vapaaehtoisesti. Sitten myrkytetään työilmapiiriä ja väsytään.

On ihan tutkittu että auttaa jaksamaan kun vaihtaa välillä maisemaa.

Miksei tutkittuun tietoon uskota?

Itse oisin halunnut muttei onnistunut. Vaikka hyvinvointialueilla olis ollut laajat mahdollisuudet siirtyä jos tilalle ois tullut joku.

Otin siten loparit.

Tutut hoidettavat hoitaa paremmin ja myös nopeammin kuin vieraat kun tuntee hänen tahtonsa ja asiansa. Lisäksi jatkuva kiertäminen olisi niin iso stressi että itse ottaisin loparit jos sellainen pakolliseksi tulisi. Enkä halua olla katsomassa koko ajan että millä bussilla pääsee seuraavaan työpaikkaan tai mihin sen auton nyt voi jättää. 

Olen tehnyt 10 vuotta sairaanhoitajan työtä, kaksi vuotta asiantuntijahoitajan työtä ja yhden vuoden olen ollut esihenkilönä.

Hoitoalalla on moni asia pielessä: etenkin isoissa sairaaloissa, joilla tarkoitan yo-sairaaloita, johto ei enää tiedä mitä ns suorittava porras tekee. Kaikkea työtä ei voi mitata mittareilla (esim saattohoito) ja tällöin voidaan ajatella, että jossain on ns löysää. Yo-sairaaloissa potilaat ovat yhä sairaampia ja toimenpiteet (esim leikkaukset) yhä isompia. Vanhuspuolella läheisistä valittavat eniten ne läheiset, jotka asuvat kauimpana. Todella raskasta kuunnella sitä Vuorotyö, etenkään yövuorot, eivät houkuta nuoria ja vanhemmilla (yli 55-vuotiaat) elimistö ei oikein enää kestä yövalvomista. Lisäosaamisesta ei saa lisää palkkaa, velvollisuudet ja vastuu kasvaa, palkka ei. 

Kaikki nämä yhdessä johtavat siihen, että ihmiset väsyvät ja kyynistyvät. Uusia ei jakseta perehdyttää. Kollegiaalisuutta ei juuri ole. 

Vierailija kirjoitti:

Se on raha millä saa. Oma työnantajani (julkinen sektori), Iso kiitos sille! on nostanut esim. oman työyksikköni sairaanhoitajan peruspalkkaa muutamassa vuodessa useamman satasen: harmonisointi + työtaistelun tuomat korotukset + tva:n korotus + henk. koht. lisät + korotetut kutsurahat + ylityökorvaukset. Mulla meni tuloraja yli 2023 ja nyt nostin sen tälle vuodelle 67ke. En ole harkinnutkaan työpaikan vaihtoa em. syystä. Kun saa korvauksen työstään, niin on kivempi tehdä sitä!

Kiva! Tasan ei käy nallekarkit, meidän hva "harmonisoi" sijaisten palkkoja alaspäin. Lähihoitajan tilistä lähti reilu satanen, sairaanhoitajilta enemmän. Ja kuulemma sijaisista on pulaa...

Vastaan esh-sihteeri-ei-saa-tehdä-kohtaan- naurahtamalla.

Olen itse ja joo, en puhu omaisille potilaan voinnista, enkä ymmärrä/tai "ymmärrä" lääkityksistä mitään jne, mutta tekstit on pakko lukea tarkkaan, kun varsinkin erikoistuvat saattavat tehdä epikriisiin eikä määräysosioon jatkohoitomääräykset, kuvantamispassitukset on korjattava, labroja joutuu tilaamaan ilman määräystä (esim vuotolabrat tai krea jos angio/varjoaine). 

Jatkuvasti saat kytätä mitä ne tekee ja kysellä kun käyt epäilee ja lisäksi perehdyttämään/opettamaan esim mistä löytyy exityslomakkeet tai mikä on oikeasti jonkun jonon pituus. 

Voisin kirjoittaa koko sivun pituisen tekstin siitä mitä joutuu tekemään ihan vaan pelkkänä sihteerinä. Riskitiedot. Tapaturmailmoitukset. 

Ja sitten kun ne ervalit lähtee osaavina, tulee uudet opetettavaksi  

Lisäksi riippuen kuka hoitaja on parina, niin työ on joko sujuvaa tai todella kuormittavaa. 

Meillä aiemmin annettiin sihteereille töitä joita kuka vaan voi tehdä jotta hoitajilla on aikaa omiin töihin, mutta nyt rupeaa kääntymään hommat toisin päin. Tosi surkeeta.

Hoitajien osalta suurimmat ongelmat ovat byrokratiassa, johtamisessa ja palkassa. On hyvin toimivia yksiköitä joissa saa laadukasta hoitoa mutta monessa paikassa perehdytykseen ei ole kunnolla aikaa tai mahdollisuutta joten uudetkin työntekijät lähtevät pian. Kaiken maailman kirjaamista pitäisi vähentää järkevälle tasolle kuten muutakin byrokratiaa. Vapaiden saaminen ja joustot työvuoroissa ajavat osaa henkilökunnasta pois.

Lääkärinä sanon että potilastietojärjestelmät vievät edelleen järjettömästi aikaa ja tietojen löytäminen on mahdotonta kun järjetelmiä on monta, Kanta arkisto on klikkausmagneetti ja potilaat eivät anna lupaa katsoa tietoa vaikka kyse olisi hengenvaarasta. Nykytyössä ei tarvitse onneksi tehdä todistuksia mutta kaiken maailman B-todistuksista ja vapaamuotoisista todistuksista tai lääkitysuusinnoista pitäisi päästä eroon tai ainakin merkittävästi vähentää niitä. En ole kateellinen ainakaan psykiatreille jotka ovat muuttuneet paperilääkäreiksi eli potilaan hoitamista ei juuri enää ole. 

Vierailija kirjoitti:

Jotta hoitoalalla jaksaisi tehdä töitä, pitäisi antaa resurssia sille yksittäiselle hoitajalle tehdä päivän työnsä kunnolla. Jos ei ehdi, tulee eettistä kuormitusta ja ihminen joko palaa loppuun tai vaihtaa alaa. 

Eli lisää henkilökuntaa. 

Palkka-asiat kuntoon. Jos samassa ajassa voi kouluttautua insinööriksi kuin hoitajaksi, mutta insinöörinä voi tienata 1500e enemmän kuukaudessa, ei ongelma hoitoalan työntekijöiden riittävyydestä voi ratketa ilman rahaa.

Johtaminen kuntoon. Esihenkilö on suuri osa työpaikan pitovoimaa ja vetovoimaa. Tätä ei ymmärretä tarpeeksi syvällisesti.

Kerrataanpa nyt taas.



Miksi aina se ammatti johon verrataan, on insinööri? Millä perusteella juuri insinööri?



Miksei poliisi? Restonomi ja ravintola-ala?



Onko insinööri ammattina lähimpänä sairaanhoitajaa? Ajatteleeko joku oikeasti, että lääkelaskut ovat verrannollisia siihen mitä insinööri tekee?



Perustele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta hoitoalalla jaksaisi tehdä töitä, pitäisi antaa resurssia sille yksittäiselle hoitajalle tehdä päivän työnsä kunnolla. Jos ei ehdi, tulee eettistä kuormitusta ja ihminen joko palaa loppuun tai vaihtaa alaa. 

Eli lisää henkilökuntaa. 

Palkka-asiat kuntoon. Jos samassa ajassa voi kouluttautua insinööriksi kuin hoitajaksi, mutta insinöörinä voi tienata 1500e enemmän kuukaudessa, ei ongelma hoitoalan työntekijöiden riittävyydestä voi ratketa ilman rahaa.

Johtaminen kuntoon. Esihenkilö on suuri osa työpaikan pitovoimaa ja vetovoimaa. Tätä ei ymmärretä tarpeeksi syvällisesti.

Kerrataanpa nyt taas.



Miksi aina se ammatti johon verrataan, on insinööri? Millä perusteella juuri insinööri?



Miksei poliisi? Restonomi ja ravintola-ala?



Onko insinööri ammattina lähimpänä sairaanhoitajaa? Ajatt

Tuo insinöörivertaus on tietysti täysin idioottimainen. Ei se perustu muuhun kuin siihen, että sh:t valkkaavat esimerkiksi kovapalkkaisimman AMK-alan.



Sitten kun vielä löydetään esimerkiksi 1-2 hoitajaa jotka ovat vaihtaneet alaa insinööreiksi, niin voila.



Oikeasti on syynsä miksi hoitajat ovat hoitajia, eikä insinöörejä. Suurimmasta osasta ei olisi insinööreiksi, ja vastaavasti monelle insinöörille ihmisläheinen ala olisi ongelma. Ja siinä missä hoitajat revitään töihin, insinööreillä on eri tilanne. Työttömyyden vaara on suurempi, osaaminen vanhenee nopeasti, ja voi aika lailla unohtaa 3v jättäytymisen kotiäidiksi jokaisen lapsen syntymän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Pitäisi ymmärtää, että maailma on muuttunut. Nuoret haaveilevat ihan muista asioista kuin hoitotyöstä. Varsinkaan vanhusten hoidosta. Ensihoito yms vetää edelleenkin nuoria opiskelemaan alaa, mutta osa jaksaa ja osa ei. Tiktokkiin ei saa kiinnostavia videoita perseen pesemistä. Eikä Instagramiinkaan kuvia.

Vanhusten hoito ei ole vain pepun  pesua, pääosin sen pitäisi olla muuta. Ja pitäisi olla aikaa kuntouttavaan työotteeseen ja vanhusten kanssa jutteluun. Joo ja muistisairaaseenkin saa yhteyden. Sulla on väärä kuva vanhustenhoidosta.

Minä olen aivan liian herkkä ja tunteellinen nössö hoitoalalle. Turha sanoa, että kyllä siellä kovettuu, ei, tänne tuskin kaivataan enää yhtään mt-työkyvytöntä lisää. Mulla on useita hoitajatuttuja ja kukaan ei ole koskaan sanonut mitään hyvää työilmapiiristä. En kestäisi minkäänlaista simputtamista, tiuskimista, huutamista, haukkumista, vit*uilua, selän takana pahan puhumista, perättömien juttujen levittelyä. Siihen päälle itse työn henkinen kuormittavuus. Ja noh, vielä se, että ajatus ihmisten eritteistä, hajuista, intiimialueiden näkemisestä, haavoista, ihottumista, ylipäätään vieraisiin ihmisiin koskemisesta on aika kuvottava... Pidän ihmisistä, olen myötätuntoinen, lämmin, sydämellinen, hyvä kuuntelija, mutta tuo kaikki edellä mainittu... Ei. Ja samalla kun olen hyväsydäminen olen myös todella helposti kuormittuva. En kestäisi sitä määrää murheita, mitä tuossa työssä joutuisi kohtaamaan. Palkan pitäisi olla jotain aivan tolkutonta, että lähtisin tekemään tuota hommaa ja vain niin pitkäksi aikaa, kunnes tuntuu, että pää alkaa levitä. 

Uusi hoitaja tässä hei. Koen tämän kutsumustyöksi; todella pidän siitä mitä teen ja koen työni merkitykselliseksi. Olen kuulemma hyväkin siinä sekä potilailta/asiakkailta, omaisilta että kollegoilta saamani palautteen mukaan. Löysin alan myöhään, koska mullakin oli vahvat ennakkoluulot ja myös vähättelin ammattialaa. Ihan kohtalonkaupalla löysin paikkani.

On totta että palkkaus on matala työn vaativuuteen nähden ja hoitajapula on totta. Resurssien puute stressaa, kun ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin tahtoisi ja mitä hoidettava antsaitsee. Tarkoitan lähinnä aikaa ja läsnäoloa. Tottakai teen kaikki perusjutut, mitä hoidettava tarvii, mutta inhoan sitä kiirettä mikä kaikessa on. Olisi niin paljon lisää annettavaa jos vaan olisi aikaa.

Parannusideoita on sen verran, että ala tarvitsee enemmän arvostusta työntekijöiltä itseltään ihan ensiksi. Kukaan ei ole vain yhtään mitään. Hierarkia hemmettiintämä on tiimityötä, jossa jokaisen panos on korvaamaton. Yhteen hiileen puhaltamista ja toisten tukemista kaivataan ainaisen pahan mielen levittämisen ja negatiivisuuden sijaan. Potilaat/asiakkaat kyllä aistii ilmapiirin ja joko hyötyy tai kärsii siitä. Jos työvuorossa on hyvä meininki tiimin kesken niin on myös osastolla muutenkin. 

Ongelma on käytöstapojen puute. Itse opiskelin hoitoalan tutkinnon alanvaihtajana, ja olisin mielelläni tehnyt hoitotyötä, mutta kun harjoittelupaikat olivat toinen toistaan hirveämpiä (ok, rehellisyyden nimessä kahdeksasta harkkapaikasta kaksi oli sellaista, että olisin voinut kuvitella tekeväni siellä töitä itsekin, mutta niissäpä oli jo pitkä jono halukkaita työntekijöitä odottamassa vapautuvaa paikkaa, joten niihin ei päässyt). Eli etsin muulta alalta vähän pienempipalkkaisen työn, jossa työpaikalla täysjärkisiä ihmisiä, tukea ja apua tarjolla ja itsekin sitä saa antaa ilman mulkoiluja. Eli työn iloa ilmassa. Eipä tarvitse ihmetellä, miksi kuka hyvänsä valitsisi mieluummin sen mukavan työpaikan. Palkasta se ei useimmilla ole kiinni.

Hoitoalalla ei olisi niin huutava pula työntekijöistä, jollei kansalaisissamme olisi niin paljon luulosairaita, joiden pitää joka pieraisusta juosta terveyskeskukseen.

Vakavasti sairaat jäävät hoitamatta persoonallisuushäiriöisten, huomiohakuisten, luulosairaiden vuoksi.

Sulle on osunut tosi huonot työyhteisöt kohdalle ja olen tosi pahoillani siitä.

Minä olen opiskellut ensin lähihoitajaksi (4 harjoittelua) ja sitten sairaanhoitajaksi (6 harjoittelua) ja vain yksi oli epäasiallinen harjoittelun ohjaajanja se oli erään keskussairaalan päivystyksessä. Ja sekin oli vain se yksi kyrsiintynyt hoitaja joka sattui just mun ohjaajaksi.

Yhtään väheksymättä lähihoitajien työtä, muistuttaisin siitä, että terveydenhuollossa on paljon muitakin töitä kuin perseenpesua. Pula tekijöistä on kuitenkin myös esimerkiksi labrapuolella. Sitä kannattaa miettiä, jos haluaa varman työpaikan, mutta perushoito ei kiinnosta.

Täällä lopetetaan vuodeosastoja ja tarjotaan työtä hva:n toiselle vuodeosastolle .Näin yritetään  saada säästöjä .Työmatkaa  tulisi lisää päivittäin 50 km ,en jaksa.Ei kiitos, otin loparit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Pitäisi ymmärtää, että maailma on muuttunut. Nuoret haaveilevat ihan muista asioista kuin hoitotyöstä. Varsinkaan vanhusten hoidosta. Ensihoito yms vetää edelleenkin nuoria opiskelemaan alaa, mutta osa jaksaa ja osa ei. Tiktokkiin ei saa kiinnostavia videoita perseen pesemistä. Eikä Instagramiinkaan kuvia.

Ensihoitokin on enimmäkseen vanhusten hoitamista. 

Kyllä, mutta täysin eri tavalla kuin vaikka tehostetussa palveluasumisessa. Ensihoitajat eivät jää ambulanssin soittaneelle vanhukselle vaihtamaan vaippoja, pesemään, suihkuttamaan ja syöttämään jne. 

Eivät jääkään koska he jättävät vanhuksen sinne mistä apua pyydettiin, eivätkä ota kyytiin. Uusi normaali. 

Ja näin pitää ollakin. Ensihoidon tehtävä on hoitaa akuutteja vakavia ja hengenvaarallisia sairaskohtauksia tai onnettomuuksia. Ei suinkaan alkaa vaihtamaan vaippoja tai peseämään, syöttämään tms. Ja nykyisin muuten ei aina saa ensihoitoakaan paikalle, vaikka Häkeen soittaisikin. Jos ei ole mitään hengenvaaraa, kehotetaan hakeutumaan päivystykseen taksilla tai jolklain muulla keinolla. Ambulanssikyytiä tarvitaan vain silloin, jos ensihoitoa tarvitaan myös kuljetuksen ajan. Useimmiten ei tarvita vaan päivystykseen voi mennä ihan taksillakin. Ja vanhusten osalta vaikka vasta seuraavana päivänä terveyskeskukseen.