Lue keskustelun säännöt.
Lapseni hylänneet minut, aion lopettaa yhteydenpidon
01.01.2024 |
Erossa lapset valitsivat jäädä isän luo. Eivät käy luonani, eivät vastaa puhelimeen, viesteihin vastaavat hyvin harvoin. Joululahjat kelpasi, se on ainoa kerta kuukausiin että näin heitä muutaman minuutin, kun lahjansa hakivat.
Aion lopettaa yhteydenpidon heihin. Sattuu aina niin älyttömästi kun eivät vastaa, kieltäytyvät tulemasta jne.
Ja ennen eroa meillä oli aivan normaalit, hyvät, keskustelevat välit. Siihen vanhempaan jonka luona nyt asuvat, lapsilla oli paljon viileämmät välit.
Vaan näin nämä asiat välillä menee. Nyt itseäni suojatakseni annan heidän olla. Saavat tahtonsa, elää ilman äitiä. Luovutan.
Kommentit (125)
Jos isä on vieraannuttanut lapset alaikäisinä äidistään niin tottahan äiti on ilmoittanut lastensuojeluviranomaisille.
Jos se ei ole auttanut niin sitten poliisille.
Jos ei sekään niin sitten toimittajalle.
Muuten en usko koskaan näitä tarinoita joissa exä on muka vieraannuttanut lapset toisesta vanhemmastaan.
Tekosyy jatkaa omaa elämää kun vastuun kanto ei ollutkaan kivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää tasa-arvot sentään nykyisin toteutuvan. Lapset eivät jää automaattisesti äidilleen vaan "paremmalle" vaihtoehdolle. Tuttavapiirissä muutama että lapset isän matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ihmeessä vaan ilmoita lapsille, että olet katkaissut välit.
Niin, kyllä lapset pitää vaan kylmästi ghoustata. Vai?
No ei. Vaan olla rakentamatta mitään draamaa ja ottaa lapset vastaan sitten, kun pöly on laskeutunut ja ovat valmiit palaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän isän puhuvan minusta lapsille jatkuvasti pahaa.
Tiedän, että tilanne on sairas ja kieroutunut.
Tiedän, että minulla ei ole mitään tehtävissä.
En jaksa enää. Luovutan. Minut on rikottu liian pahasti.
Tiedän, että minä en ole narsisti.
No puhu lapsille isän puheista, miksi he uskovat sitä, ovatko aivopestyjä. Miksi lapset ovat isällä, jos isä on tällainen tai puhuu pahaa? Onko jokin totta vai kaikki valhetta. Onko sukulaisia tukenasi. Onko mahdollista että ystäväsi tukee sinua tai joku ystävällinen tuttu. Miksi huoltajuus on isällä tai miksi lapset asuvat siellä. Kieroiliko mies. Ehkä kaikki selviää vielä hyvin lopulta.
Mä olen just nyt marttyyri, koska olen niin rikki ja loppu tähän. Mun elämästä on viety vääryydellä kaikki tärkeä. Juuri nyt en jakss olla järkevä aikuinen. Tässä meidän tilanteessa ei ole mikään normaalia eikä järkevää. Ei ne lapset osaa itsekkään sanoa syytä.
Mä en jaksa. Lapset on aina ollu mulle kaikista tärkeintä. Ex tietää sen ja tietää että näin satuttaa mua pahiten kun ei enää muuten pysty.
Mä vaan haluan unohtaa, että mulla ikinä lapsia olikaan. Koska muhun sattuu niin valtavan paljon.
Ei tätä voi kukaan kuvitella joka ei ole itse joutunut vastaavaa kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä hylkäämisiä sattuu ja tapahtuu varmaan paljon. Syitä niihin on varmasti monia eikä niille yllensä se hylätyksi ollut osapuoli voi mitään muuta kuin hyväksyä ja yrittää unohtaa. Hylätylle jää oikeastaan vain taloudellisen hyväksikäytön estäminen perinnön tms osalta ja siinä on aina oma vaivansa. Mutta muuten asioille ei voi yhtään mitään. Eikä niitä kannata loputtomiin murehtia vaikka suru siitä aina jää.
Vierailija kirjoitti:
Ensin mietin, että laitan lapsille viestin, että lopulta uskon, että tämä on toiveenne ja halunne ja lopetan. Että olen kuitenkin aina täällä jos joskus haluatte olla yhteydessä.
Sitten ajattelin, että ehkä en kuitenkaan laita heille viestiä asiasta. Lopetan vaan yhteydenpidon. Parempi niin kaikille. Äkkiä ne unohtaa. Totuuden asioista ovat jo unohtaneet.
Tästä viestistä paistaa niin vahvasti läpi marttyyrius ja uhriutuminen, että herää kysymys siitä, millaisena lapsesi ovat kokeneet käytöksesi heitä kohtaan? Olet omasta mielestäsi ehkä ollut rakastava ja empaattinen mutta lapsesi ovat nähneet sinut vaativana, tarvitsevana, ripustautuvana ja heidän kauttaan elävänä. Oletko antanut lapsillesi riittävästi tilaa kasvaa ja halunnut oppia tuntemaan heidät sellaisina kuin he ovat? Monesti lapsen näennäisen viileät välit toiseen vanhempaan ovat merkki siitä, että suhteessa ei ole epätervettä kietoutuneisuutta eikä vanhempi yritä omistaa lastaan. Peiliin katsomisen paikka olisi sinulla senkin vuoksi, että kaikki lapsesi ovat lakanneet pitämästä sinuun yhteyttä. Yhden lapsen kohdalla voisi vielä uskoakin lapsen "syyllisyyteen" ja sinun "viattomuuteesi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trollia pukkaa taas. Etkö muuta keksinyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä hylkäämisiä sattuu ja tapahtuu varmaan paljon. Syitä niihin on varmasti monia eikä niille yllensä se hylätyksi ollut osapuoli voi mitään muuta kuin hyväksyä ja yrittää unohtaa. Hylätylle jää oikeastaan vain taloudellisen hyväksikäytön estäminen perinnön tms osalta ja siinä on aina oma vaivansa. Mutta muuten asioille ei voi yhtään mitään. Eikä niitä kannata loputtomiin murehtia vaikka suru siitä aina jää.
Jos lapsia on manipuloitu tai aivopesty isän toimesta, äidillä on edelleen olemassa oikeuksia. Jos ei ole kyse siitä että äiti narkkaa, juo tai kohtelee huonosti lapsia. Silloinkin on vieroituksesta apua eli lääkärin ohjeet.
Lapset ei hylkää äitiään vähäisistä syistä.
Voin kuvitella, että lapset alkavat välttää äidin seuraa jos hän on joku HC Ulpu Ankeuttaja joka valittaa kaikesta kaiken aikaa ja syyttää elämänsä sössimisestä kaikkia muita paitsi itseään eikä ota missään vaiheessa itseään niskasta kiinni ja tee jotain elämälleen. Ei sellaista kukaan jaksa kuunnella.
Kuulostaako yhtään tutulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loukkaannut hylkämisestä niin paljon, että kostoksi hylkäät. Jep jep. Ei aikuinen noin tee. Aikuinen jatkaa normaalia viestittelyä ja kutsuu käymään. Ja jatkaa sitä normaaliin tahtiin (tyyliin kerran viikossa/ kuukaudessa), ei 25x päivässä. Sitten jonain päivänä, viikon, vuoden tai kymmenen vuoden päästä lapsi ottaa varovasti kontaktia ja suhdetta voi alkaa taas rakentamaan eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Näitä hylkäämisiä sattuu ja tapahtuu varmaan paljon. Syitä niihin on varmasti monia eikä niille yllensä se hylätyksi ollut osapuoli voi mitään muuta kuin hyväksyä ja yrittää unohtaa. Hylätylle jää oikeastaan vain taloudellisen hyväksikäytön estäminen perinnön tms osalta ja siinä on aina oma vaivansa. Mutta muuten asioille ei voi yhtään mitään. Eikä niitä kannata loputtomiin murehtia vaikka suru siitä aina jää.
No ei tää tilanne nyt näin helposti tule paketoitua. Unohda vain lapset, tätä siis ehdotettiin...Tsemppiä täältä samassa tilanteessa olleelta. Pysy järkevänä. Asia korjaantuu exän avustuksella. Jos isä (ex) ei oikein osannut rooliaan lasten kanssa aikaisemmin, ote alkaa pian lipsumaan ja kaikenlainen mokailu. Sinun ei tarvitse kuin odottaa. Lapset huomaavat. Malttia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille oli tulossa miehen kanssa ero, lapset yläasteella, olisivat halunneet jäädä isän luo koska jäisivät lapsuudenkotiinsa asumaan ja isällä enemmän rahallisia mahdollisuuksia tehdä asioita...
Olen erittäin katkera tästä lapsille...
Eroa ei tullut mutta katkeruus jäi... tästä nyt 5 v aikaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista, että isä on narsisti, joka on puhunut sinusta valeita lapsille. Jos näin, kamala ja kipeä tilanne.
Pidätkö lapsia idiootteina kuten niin moni isä? Kyllä ne osaavat ihan itse muodostaa mielipiteen omista vanhemmistaan ja valitsevat vaistomaisestikin sen, joka on turvallinen ja luotettava.
Turvattomassa ympäristössä kasvanut lapsi ei osaa vaistomaisesti valita turvallista. Minä esim. valitsin sen vanhemman, jonka koin tarvitsevan enemmän minun, siis lapsen, huolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen just nyt marttyyri, koska olen niin rikki ja loppu tähän. Mun elämästä on viety vääryydellä kaikki tärkeä. Juuri nyt en jakss olla järkevä aikuinen. Tässä meidän tilanteessa ei ole mikään normaalia eikä järkevää. Ei ne lapset osaa itsekkään sanoa syytä.
Mä en jaksa. Lapset on aina ollu mulle kaikista tärkeintä. Ex tietää sen ja tietää että näin satuttaa mua pahiten kun ei enää muuten pysty.
Mä vaan haluan unohtaa, että mulla ikinä lapsia olikaan. Koska muhun sattuu niin valtavan paljon.
Ei tätä voi kukaan kuvitella joka ei ole itse joutunut vastaavaa kokea.
Narsistin/juopon puhetta
Vierailija kirjoitti:
Meille oli tulossa miehen kanssa ero, lapset yläasteella, olisivat halunneet jäädä isän luo koska jäisivät lapsuudenkotiinsa asumaan ja isällä enemmän rahallisia mahdollisuuksia tehdä asioita...
Olen erittäin katkera tästä lapsille...
Eroa ei tullut mutta katkeruus jäi... tästä nyt 5 v aikaa...
Mahtaa teillä olla upea perhe-elämä. Tunnetko olevasi oikeutettu katkeruuteen lapsiasi kohtaan? Jonain päivänä se kolahtaa takaisin omaan nilkkaasi.
Eihän lasten kuulukaan olla valtavan kiinnostuneita vanhemmistaan, jos ovat jo isompia. Mitä oikein oletat heidän tekevän? Aika normaalilta kuulostaa tuo, että viesteihin vastataan ja puheluihin ei ollenkaan (nuoriso ei nykyään puhu puhelimessa) ja eletään omaa eikä vanhemman elämää. Menetät lopunkin kunnioituksen, jos alat leikkimään marttyyria ja jättämään katkeria jäähyväisiä. Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta rakastaa vanhempiaan, joten anna olla ja keskity elämään omaa elämääsi.
Kuulostaa ihan omalta äidiltäni. Hänelle haluaisin sanoa, että saa olla vihainen siitä, miten muut on kohdellu. Kaikki ei ole ollut reilua ja myös muut tekevät asioita väärin. Mutta katkeruus ja viha tekee ihmisestä luotaantyöntävän, sellaisen kanssa ei viihdy ja jotkut myös pelkäävät olla sellaisen seurassa. Kiukuttelulla ja hyvää kohtelua vaatimalla et saa toista kunnioittamaan sinua. Sun pitää itse olla esimerkki siitä käytöksestä, mitä haluat itsellesi. Lopeta syyttelyt, vihjailut ja marttyyrimainen käytös. Kehu kun on aihetta, kerro jos olet jostain iloinen. Jos joku satuttaa sua, älä ole mykkäkoulussa vaan sano vaikka että tuopa oli fiksusti sanottu tai mitä tuolla tarkoitit. Anna muille mahdollisuus korjata virheensä ja ole se aikuiken, joka ei käyttäydy kuin lapsi.