Tarvitseeko ihminen työtä mielenterveyden ylläpitämiseksi?

Jos vapaa ajalla on vain kotona niin voi tarvita työyhteisöä. Muuten ei tarvitse.

Kyllä siinä on saanut nauttia työyhteisöstä jo tarpeeksi 30 v. ajan, sitten sitä ei enää kaipaa. On ihanaa, kun voi tehdä mitä haluaa eikä tarvitse joka aamu lähteä töihin.

Kyllä ihminen hengissä pysyy ilman työyhteisöäkin. Mielekästä tekemistä voi keksiä aina itse muutakin kuin työ. Jokainen on yksilö mutta itse kun jäin pois työelämästä niin elämän laatu jotenkin koheni enkä kyllä ole kaivannut työyhteisöä muuhun kuin että kyllähän sitä rahallisesti tulisi paremmin toimeen. Mutta en kaipaa niitä ihmisiä mihinkään ketä siellä työyhteisössä oli. 

Ei se työ ole ollut avuksi ainakaan työkavereille, ne on ihan hulluja.

Vapaaehtoistyö?!

Minulla loppui työt lokakuun lopussa.a. Marraskuu oli todella masentava, samoin joulukuun alku. Jouluvalmistelut veivät sitten ajatuksia parempaan suuntaan, mutta saa nyt nähdä miten käy kyn arki jatkuu. Taloudellisesti minulle riittäisi osa-aikatyötkin, mutta niitä ei juuri ole alallani tarjolla täällä.

Kyllä tarvitsee, jos on terve. Masennus yllättää ja itsetunto romahtaa ilman. Jos on lapsia, pysyy elämässä kiinni paremmin.

Ihmisestähän nämä ovat kiinni. Toiset tarvii ihmisiä päivittäin ympärilleen ja toiset pärjää pitkiäkin aikoja ilman ihmisiä, ehkä lopun elämäänsä.

Mielekästä tekemistä miksei. Voihan se olla vaikka seinän tuijottamista, jos siitä tykkää. :)

Kukin olkoon oman elämänsä seppä.

Riippuu työyhteisöstä. Kyllä meillä töissä läppä lentää ja joskus ihan vedet silmissä saa nauraa toisten jutuille 😅 

Sehän riippuu kuinka riippuvainen on siitä työyhteisöstä. Jos jollakin on työyhteisöön ohut sitoutuminen niin eihän hän sitä kaipaa ja pärjää hyvin omillaan.

Jos jonkun ainoat kaverit ovat työyhteisössä ja on muutenkin seuran kipeä niin voihan se olla vaikeaa kun sinne jää kaikki sosiaaliset suhteet.

Ihmiset ovat yksilöitä. Toinen kaipaa toista ja toinen toista.

Olen kuullut, että esim. Spr ei ole vapaaehtoistyötä, vaan siellä teetetään pakollisia töitä ja siitä ei voi irtautua helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistyö?!

Hehe, siellä on ihan kaikki sekopäät. 

Mielenterveys on paremmalla tolalla nyt kuin töissä. Tää vapaus on ihanaa! En kaipaa töihin  -  eikä ole ikävä työyhteisöäkään! Tilipäivä olisi kyllä ehkä kiva

Vierailija kirjoitti:

Riippuu työyhteisöstä. Kyllä meillä töissä läppä lentää ja joskus ihan vedet silmissä saa nauraa toisten jutuille 😅 

Oletkin miesten alalla. 

Kyllä! 🤩 

Aina voi mennä autistien kanssa kuntouttavaan työtoimintaan 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistyö?!

Hehe, siellä on ihan kaikki sekopäät. 

Tämä. Voitte kokeeksi vaikka seurata niiden tappelua FB:ssa. 

Mulla ei ole työyhteisöä. Työt etänä. Veemäinen, kyttäävä pomo. Alituinen stressi. Työmäärä liiallinen eli teen myös vapaa-ajalla töitä vaikken edes ole mikään ylempi toimihenkilö jolloin oletetaan palkassakin niin tapahtuvan. Palkka tulee kerran kuussa. Se ainut hyvä puoli. 

Olin joskus pa työtön 3 vuotta.

Nykyään tuntuu hyvältä, että on työ, että panostani tarvitaan, tulee päivään rytmiä ja ryhtiä ja on vuorovaikutusta. Lomakin on lomaa.

Mene TERAPIAAN! Saat terapeutista uuden ihastuksen ja voit ruikuttaa kaikista maailman asioista, aina on kuuntelija! Kela luonnollisesti maksaa koska olet nainen.