Tarvitseeko ihminen työtä mielenterveyden ylläpitämiseksi?

Olen nyt ollut tk eläkkeellä 12 vuotta ja viimeisen työpäiväni tein tasan 10 vuotta sitten päivälleen. En ole sekuntiakaan kaivannut mitään työyhteisöä enkä ihmisiä. Töihin menen tästä nyt vain siksi, koska inflaatio syö eläkettäkin ja pidän rahasta. Vieläkään en välitä tippaakaan kuka siellä työpaikalla on, kunhan pysyy pois tieltäni eikä puutu siihen mitä teen ellen kysy apua tai neuvoa.

Jos työ on mielekästä ja työkaverit kivoja, niin työ pitää mielen terässä. Toimettomana ja vähemmillä sosiaalisilla kontakteilla sitä väkisinkin alkaa vähän dementoitumaan (tai masentumaan). Silloin pitää nähdä erillistä vaivaa, jotta pysyy skarppina. 

Itse koen tarvitsevani työtä ja työyhteisöä jotta pysyn hyvässä vireessä. Toki joku osa-aikatyö olisi ihanteellisempi kun jäisi myös vapaa-aikaa paremmin. Mutta ei ole taloudellisesti mahdollista, pakko tehdä täyttä työaikaa jotta selviää kuluista. Mutta onneksi tykkään työstäni ja minulla on mukavat työkaverit.

Vapaaehtoistyössä voi tavata mukavia naisia. 😛

Höpönlöpön, ihminen tarvitsee vapaa-aikaa pysyäkseen järjissään. Työ on työtä ja sitä tehdään toimeentulon eikä minkään mielenterveyden vuoksi. Työkaverisi yrittävät vain kateuksissa gaslightaa sua.

Olen ollut työkeskeinen koko ikäni ja tehnyt pitkiä työpäiviä innolla. En kadu niitä aikoja yhtään, mutta täytyy rehellisesti tunnustaa että onneksi tajusin hypätä siitä kaikesta pois.Muutama vuosi lähtemisen jälkeen vei löytää uusi itseni.



Työyhteisö ei ole minulle ollut syy käydä töissä. Tulin kyllä monien kanssa toimeen ja yhä, jos joku tulee vastaan, vaihdetaan kuulumisia. Yksikään heistä ei ole kuitenkaan ystäväni ja se ihmissuhde ei muuksi muutu, vaikka juteltaisiin mistä tahansa.



Tottakai minulle usein sanotaan, miten olisi päivisin tekemistä jos olisin töissä. Mitä ihmeen tekemistä?  Ymmärtäisin työni arvon ja velvollisuuteni mennä töihin, jos vastuullani olisi neuvotella maailmaan rauhaa tai pelastaa ilmastoa. Muuten minut voi korvata kuka tahansa muu työntekijä.



Olen löytänyt lahjani ja taitoni hiljentymällä oloihini. Niiden tukahduttaminen olisi jo väärin. MInusta on hyötyä ihmiskunnalle juuri näin kuin pyörisin nyt turhautuneena palkkatöissä. 



 

Ei tietenkään. Väittäisin jopa että fyysinen terveys on tärkeämpi tekikä mielenterveyden kannalta kuin työ. Aika jyrkkä näkemys, tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä on saanut nauttia työyhteisöstä jo tarpeeksi 30 v. ajan, sitten sitä ei enää kaipaa. On ihanaa, kun voi tehdä mitä haluaa eikä tarvitse joka aamu lähteä töihin.

Niin minäkin (30v.) mutta silti haluan käydä töissä. Kotona on tylsää.

Ohis

En minä ainakaan työyhteisöä kaipaa mihinkään. Työstäni kyllä pidän ja palkasta. 

Olin kerran työtön yli vuoden ja sain ansiosidonnaista. Ei kai saisi sanoa näin, mutta mielestäni se oli ihanaa. En kaivannut työyhteisöä enkä rytmiä päivään. Minua lähinnä ärsyttää päivätyön tekemä rytmi. Ainoastaan rahan vähyys olisi alkanut pidemmän päälle häiritsemään. Nyt opiskelen sote-alalle joten tuskin toista kertaa enää olen vuotta työttömänä. 

Eivät kaikki. Osalle väärä työ jopa voi aiheuttaa ongelmia, siinä missä joku toinen on kuin työmyyrä. Joillekin on parempi valita tekemisensä tai valita itse elämässä. Kuunnella terveyttäkin, ettei riko itseään, jos kroppa on sellainen. Usein rahan puute voi estää yrittämisen ja byrokratia, aika tehokkaasti, koska maksuja on tehty liikaa. Ellei aloita ilman toiminimeä ja maksa verot silti.

Ainakaan nykyisellä työpaikallani ei tehdä töitä yhteisöllisyyden vuoksi. Taas neuvoteltiin yksi etäpäivä mahdollisuus viikkoon lisää ja osa toivoo että tulevaisuudessa etänä saisi olla niin paljon kuin tehtävät mahdollistaa. Eli tällöin porukka kävisi toimistolla ehkä korkeintaan kerran pari viikossa kääntymässä. 

Jotkut tarvitsee. Toiset taas osaavat itsekin keksiä mielekästä tekemistä ja sosiaalisia suhteita jos niitä kokee tarvitsevansa. 

Työhän se on vaaraksi mielenterveydelle. On burnouttia, loppuun palamista, tyhmiä ihmisiä jne rasitteita mitä ei ole vapaa-ajalla. Terve ihminen ei töitä kaipaa eikä sairaalla saa teettää. Tavallaan ihme kun käyn töissä.

Enemmän mielenterveys on vaarassa jos pitää käydä töissä. Mahtaa olla jotain kateellisten panettelua että ihminen tarvii työtä.

Riippuu työstä. Itselläni ei kauheasti mieli levännyt työssä jossa oli välillä hyvinkin tiukat deadlinet eli homma piti olla tiettyyn aikaan mennessä tehty.

Tässähän sulla on yhteisö mammapalstalla. Varmasti juttelet enemmän täällä olevian kuin työkavereidesi kanssa jo nyt.