Lue keskustelun säännöt.
Mies ei puhu MISTÄÄN
30.12.2023 |
Kertokaa, onko tämä parisuhde teidän mielestä jotenkin outo..
Tunnen miehen jo 3v aikaisemmin, kun alettiin seurustelemaan. Kaverina en ikinä huomannut, että olisi näin huono puhumaan.. No suhde kuitenkin muuttui vakavammaksi ja ollaan kohta 2v seurusteltu.
Mies ei puhu mistään. Siis mistään vakavista aiheista. Kevyistä hyvistä aiheista voi kyllä papattaa sydämensä kyllyydestä. Jos tulee riita, alkaa 3pvä mökötys mikä on ärsyttävää. Nykyään ymmärrän, että mies ei ehkä tee sitä tahallaan, mutta ei osaa mitään muuta eikä ymmärrä asiaa ongelmana, jolloin ei käytöstään voi muuttaakaan.. Vakavasta keskustelusta ei ikinä tule mitään, hän mököttää ja lopulta asiat palaa ennalleen kun mitään ei olisi tapahtunutkaan.. Tuntuu teennäiseltä ja asioita kasaantuu omaan päähäni, kun niitä ei käydä läpi. Nykyään olenkin pakottanut, että tästä puhutaan kun olet valmis eikä vaan anneta olla.. Mies aina ottaa asian lopulta puheeksi sanoilla "Sä halusit puhua?" Mikä myös tuntuu pahalta, koska silloin asia taas vieritetään minun vastuulle. Minä aina hoidan puhumistilanteet ja yritän selvitellä asiat, tuntuu että parisuhteen vetäminen on minun vastuulla.
Mies on kuin loukattu pieni lapsi, kun jotain hankalaa tapahtuu. En ymmärrä miten kukaan voi mennä noin lukkoon tai pois tolaltaan!
Ja nyt olen huomannut, etten enää itsekään uskalla puhua.. Tai ottaa asioita puheeksi. Pelkään suuttumista, pelkään mykkäkoulua tai koen jokatapauksessa, ettei toinen halua puhua.
Ja taas se legendaarinen, muuten mies on kiva ja huolehtivainen enkä olisi näin pitkälle muuten jaksanut katsoa häntä! Mutta tuntuu välillä, etten tunne koko ihmistä ja pelkään, että jossain vaiheessa mulla tulee mitta täyteen etten jaksa edes yrittää.
Mutta nyt viimeisenä esimerkkinä, lopetin minipillerit viime maaliskuussa, kun verenpaine nousi, painoa +20kg, kuumia aaltoja ja mielialassa ongelmia. Kaikki nämä helpotti pillerit lopetettua, painoa pitäisi vielä tiputtaa. En enää halua hormonaalista ehkäisyä, minulla on ollut 2 veritulppaakin ja päätin, että nyt riittää. Painonnousu oli myös niin suurta, että joutuisin lopettamaan minulle tärkeän harrastuksen (Ratsastus). Kuparikierukasta en tiedä, runsaat menkat on niin se vähän mietityttää.
Ilmoitin miehelle, että nyt kävi näin ja että on keksittävä jotain muuta. Siihen loppui meidän seksin harrastaminen, eli nyt joku 9kk oltu harrastamatta. Suuseksiä toisinaan kyllä niin, että molemmat saa.. Mutta se ei kuitenkaan ole sama asia ja vienyt vähän fiilistä itseltä koko hommasta.
Syy, miksi en itse asiasta puhunut enempää oli se, että ajattelin, että piruvie se en ole taas minä joka tästä asiasta keskustelee! Mutta näköjään se olen jälleen kerran taas minä, sillä mies ei ole sanallakaan ottanut asiaa puheeksi! Jotenkin kai turhaan oletin, että kondomi olisi pienempi paha kuin kokonaan selibaatti.
Ja missään nimessä kyse ei ole siitä, että mies ei saa aikaiseksi ostettua.. Mies ostelee jatkuvasti kaikkea, joudun varomaan sanojani, koska jos sanon, että hitto patterit on loppu, niin aivan varmasti seuraavana päivänä viimeistään niitä tästä taloudesta löytyy.
JATKUU SEURAAVASSA KOMMENTISSA.
Kommentit (111)
En jaksanut lukea joten en kommentoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luehan tekstisi uudestaan ajatuksen kanssa. Miksi olet kyseisen miehen kanssa, ja vielä mietit että saatatte hankkia yhteisiä lapsia.
Miksi ihmeessä tuohon vielä lapsia? 😱
Tiedän että teksti on pitkä, joten please te jotka ette jaksa lukea, menkää pois älkääkä turhaa kommentoiko. :(
Se miksi olen miehen kanssa on juuri se klisee, että on paljon muuta hyvää.. Mutta riittääkö se? Tai nyt tuntuu ainakin, että olen tosi ahdistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka helvetti muka lukee tuollaisen romaanin?
AP: hevonvitunpaskaa, suihku, nukku, töi.
Ja en toki tiedä, tuleeko se lapsi tähän suhteeseen, mutta siksi ei steri/vasektomia jos niitä joskus haluttaisiin, oli se tähän suhteeseen tai johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuleeko normaalista syvällisestä kivasta keskustelusta mitään? Puhutko syvällisiä aina vain riidan yhteydessä? Vai muuttuuko vakava aihe keskustelussa miehellä riidaksi helposti? Mies siis haluaa vain kevyitä aiheita? Eroko? Tuskin muuttuu..? Missä vika.
Tuo parisuhde ei toimi. Siinä on aivan liikaa epäterveitä piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallinen suomalainen mies. Äitinsä paapoma, mutta heikolla itsetunnolla varustettu. Muuksi se ei muutu.
Asuit missä päin suomeatahansa mene netti Helsinki Mission sivusto.Löydät numeroita jonne voit soitaa 24h/ 7 päivää nimettömänä.Kerro siellä tuo juttusi. Itse en sitä jaksanut lukea. Siellä on myös chat ja siihenkin yhteys nimettömänä onnistuu.Semppiä v.2024.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvältä kuulosta. Unohda ainakin se lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ja en toki tiedä, tuleeko se lapsi tähän suhteeseen, mutta siksi ei steri/vasektomia jos niitä joskus haluttaisiin, oli se tähän suhteeseen tai johonkin muuhun.
Eli mietit jo mahdollisia tulevia suhteita. Eiköhän tämä nykyinen ole jo taputeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että teksti on pitkä, joten please te jotka ette jaksa lukea, menkää pois älkääkä turhaa kommentoiko. :(
Se miksi olen miehen kanssa on juuri se klisee, että on paljon muuta hyvää.. Mutta riittääkö se? Tai nyt tuntuu ainakin, että olen tosi ahdistunut.
Ei riitä. Se "hyvä" ei edes ole hyvää, vaan tavallista ja neutraalia, jota voi odottaa keneltä tahansa inhimillisesti käyttäytyvältä ihmiseltä. Arvosta itseäsi enemmän.
Hae mies ulkomailta, heillä on normaalit sosiaaliset taidot. Ei tuollaista autistia jaksa kukaan katsoa.
T. Naimisissa yli 10v ruotsalaisen miehen kanssa.
En todellakaan pystyisi olemaan miehen kanssa, joka ei puhu. Itselläni on kierukka, ja se toimii todella hyvin!
Tjooh, eiköhän se muu kiva ole aika keskitetyn alleviivattua, jos olette 9kk ilman s eksiä, koska ette saa aikaiseksi käytettyä kondomia. Järki käteen ja kohti uusia seikkailuja. Kyllä minä haluan puolisolta tiettyjä asioita, enkä ottaa mitään valmiiksi jumissa olevaa projektia, joka "rakastamalla" puhkeaa kukkaan. Huhuu, nyt valoja päälle.
Hän on vähän yksinkertainen. Etsi fiksumpi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että teksti on pitkä, joten please te jotka ette jaksa lukea, menkää pois älkääkä turhaa kommentoiko. :(
Se miksi olen miehen kanssa on juuri se klisee, että on paljon muuta hyvää.. Mutta riittääkö se? Tai nyt tuntuu ainakin, että olen tosi ahdistunut.
Ne hyvät hetket on maipulointia jolla pitää sinut koukussa häneen, koska jos aina olisi vaikeaa sinä lähtisit. Mieti sitä. Oikeasti. Ehkä näet tilanteet sen jälkeen hieman eri valossa.
JATKUU
Nyt olen vuoden vaihdetta täällä odottelemassa ahdistuneena, sillä olen jo monta kuukautta miettinyt, että pitäisi puhua. Mutta miten olen itsekin ihan lukossa? Mikä parisuhde tällainen on, kun on hankalaa puhua toiselle? Tuntuu, että minut on jätetty jotenkin yksin asian kanssa, ja jollain tapaa myös syyttelen itseäni, että olen "huijannut" miehen parisuhteeseen, luullut että saa harrastaa selkiä paljaalla mutta eipäs saakaan.. Että ehkä hän olisi ennemmin jossain missä asiat paremmin. Ja varmaan syyttää minua, ettei meillä ole seksiä kun minä pihtaan. Asia on ole näin, koska haluja olisi pillereiden lopettamisen jälkeen enemmän kuin koskaan.
Ollaan 30v, vasektomia ei ratkaisu jos kuitenkin joskus halutaan lapsia.
Täällä nyt keräilen taas rohkeutta miten ottaa asia puheeksi. Haluaisin aloittaa vuoden puhtaalta pöydältä, mutta pelkään, että jotenki tämä taas vedetään mökötykseksi tai syytellään, että mutta kun sinä jne.
Mies saattaa myös odottaa, että aloitan uuden ehkäisyn, mutta kun en aio hetkeensä ainakaan aloittaa. Olisi jotenkin kiva, että hän olisi edes kokeillut sitä kondomia niin voisin rauhassa miettiä ratkaisuja. Mutta mitä vähemmän hän on asian eteen nähnyt vaivaa, sitä vähemmän itselläkään on ylipäätään miettiä mitään seuraavia ratkaisuja asian suhteen. En haluaisi mitään painostusta vaan koen, että hetkellinen ehkäisy kondomin kanssa antaisi itselle aikaa ajatella rauhassa.
Onko tämä outoa? Miten teidän mies olisi hoitanut asian? Olisiko ollut itsestään selvyys, että tästä puhutaan? Miksi koen oloni loukatuksi, että mies on jättänyt minut yksin miettimään tätä ja koen syyllisyyttä koko parisuhteen tuhoamisesta, koska tätähän menoa me kohta ollaan taas ihan vaan kavereita.