Voiko mt-ongelmaisia ja vaikkapa päihdeongelmaisia henkilöitä oikeasti määräänsä enempää auttaa?

Hyvä pointti. Ihmiset usein itse tekevät elämästään hankalaa, kun yrittävät olla jotain mitä eivät ole. Ei kaikki voi olla menestyjiä ja sen hyväksyminen on ehkä se tärkein asia.

Rikkaita pitäisi verottaa enemmän.

Ei nuo kaikki sadat tuhannet retkota jossan katuojassa suu auki, vaan osa on töissäkäyviä ihmisiä, joilla sattuu olemaan mielenterveys- tai päihdeongelma. Hyvinkin pitkälle alkoholisoitunutkin pystyy vielä käymään töissä, ja sillähän he sitä juuri perustelevatkin, että mitään ongelmaa ei ole.

Päihde ongelmaa ei voi hoidolla lopettaa. Ei ole sellaista hoitoa tai lääkettä jolla ihminen lopettaa alkoholin juomisen. Pitää itsellä olla tahtoa lopettaa muuten ei koskaan onnistu. Pitää muuttaa elämäänsä pysyvästi. Päihde ongelmaisilla on päihde ongelmaisia kavereita. Ensin pitää lopettaa ne kaveri suhteet jotta ei tule houkutuksia juoda alkoholia kun kaverit pyytää. Se on iso päätös jos siihen ei pysty niin ei sitten voi lopettaa juomista.

Päihdehoitoon laitetut rahat on hukkaan heitettyä rahaa, ottaisivat itseään niskasta kiinni ja yrittäisivät edes muitten taakkana.

Suurin ongelma on se, että ihmiset eivät muutu siten, että muutos lähtisi omasta itsestään. Ajatellaan, että joku toinen henkilö on se, joka muuttaa elämän.

Mielisairaus on asia, joka määräytyy geneettisesti, eikä mielisairautta voi loogisesti parantaa, ja juuri tämän vuoksi mielisairaat eivät käytännössä parane. Terapia on valtavaa yhteiskunnallisten resurssien tuhlaamista.

Vierailija kirjoitti:

Päihdehoitoon laitetut rahat on hukkaan heitettyä rahaa, ottaisivat itseään niskasta kiinni ja yrittäisivät edes muitten taakkana.

Mutta kun ei ne yritä, vaikka siinä kuinka tuhisisit. Sehän tässä se ongelma onkin.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on asia, joka määräytyy geneettisesti, eikä mielisairautta voi loogisesti parantaa, ja juuri tämän vuoksi mielisairaat eivät käytännössä parane. Terapia on valtavaa yhteiskunnallisten resurssien tuhlaamista.

Mielisairaat eivät ole pääasiallisia terapiapalvelujen kuluttajia. Ennen heille ei edes suositeltu terapiaa psykoosiriskin takia. Mene googlaamaan, mitä tarkoittaa mielisairaus. Kaikki mielenterveyden häiriöt eivät suinkaan ole mielisairauksia. Myös tuo on aikoja sitten vanhentunutta tietoa, ettei mielisairauksista voisi parantua, vaikka se aika harvinaista onkin.

Itse kärsin parhaillaan mt-ongelmista ja on kehoitettu hakemaan apua. Koen kuitenkin että tarjotusta avusta ei ole apua ja sen hakeminen tuntuu siksi vastenmieliseltä. Ainut toimiva ratkaisu tuntuu nyt olevan erakoituminen, omassa rauhassa ainakin saa mieli levätä ja tuntuu että ne mt-ongelmat tulee muista ihmisistä.

Psykiatrian ammattikunta on tehnyt todella julmia tekoja potilaille ja kukaan ei yhteiskunnassa puutu. Poliisi ja valvovat tahot nuolee heidän pyllynsä ja pitää yhtä. He kuvittelevat kaikki nyt länsimaiden pinnallistuttua olevansa seksipommejakin.

Valtavasti pistetään resursseja ja rahaa tuohon, mutta tulokset ovat lähellä nollaa. Täyttä rahanhaaskausta. 

Sairauksiin on saatavilla hoitoa. Jos ei koe itseään sairaaksi on auttaminenkin haastavaa. 

Ihmisiä pystyttäisiin auttamaan, useimpia jopa hyvinkin paljon osaavissa käsissä. Osaaminen, tahtotila ja kaiken optimoiminen toimivaksi jostain syystä eivät vain kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä pystyttäisiin auttamaan, useimpia jopa hyvinkin paljon osaavissa käsissä. Osaaminen, tahtotila ja kaiken optimoiminen toimivaksi jostain syystä eivät vain kohtaa.

Juuri näin!

Hoitoa olisi olemassa, mutta kukaan ei välitä. Minkä tämänkin ketjun kommentit hyvin osoittavat.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on se, että ihmiset eivät muutu siten, että muutos lähtisi omasta itsestään. Ajatellaan, että joku toinen henkilö on se, joka muuttaa elämän.

Suuntaa etsivä ihminen harvoin löytää sitä itsestään itseriittoisesti ja itseohjautuvasti, ja ohjaustahan olet luultavasti sinäkin saanut elämässäsi päästäksesi siihen missä olet nyt - ja se voi olla merkittävästi enemmän kuin joku muu on saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus on asia, joka määräytyy geneettisesti, eikä mielisairautta voi loogisesti parantaa, ja juuri tämän vuoksi mielisairaat eivät käytännössä parane. Terapia on valtavaa yhteiskunnallisten resurssien tuhlaamista.

Mielisairaat eivät ole pääasiallisia terapiapalvelujen kuluttajia. Ennen heille ei edes suositeltu terapiaa psykoosiriskin takia. Mene googlaamaan, mitä tarkoittaa mielisairaus. Kaikki mielenterveyden häiriöt eivät suinkaan ole mielisairauksia. Myös tuo on aikoja sitten vanhentunutta tietoa, ettei mielisairauksista voisi parantua, vaikka se aika harvinaista onkin.

Jos ei ole mieleltään terve, niin on mielisairas.

Mitä se apu sit olis? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä se apu sit olis? 

Riippuu ihan siitä mikä on ongelma.

Esimerkki yhteiskunnan varojen suurtuhlurista:

Nuoruudenystäväni, joka on jo nuorena alkoholisoitunut, sairastaa perinnöllistä, ääreishermostoa ja -verenkietoa jäytävää sairautta.

Hänelle on tehty jalkoihin useita leikkauksia ja hän on ollut toistuvien tulehdusten takia vuodeosastohoidossa kymmeniä kertoja, usein jättänyt hoidot kesken, koska on pitänyt päästä juomaan.

On käynyt myös katkaisuhoidossa yhteiskunnan laskuun kolmesti, viimeksi viihtyi katkolla 3 päivää.

Syyttää jatkuvasti lääkäreitä huonosta hoidosta, ei näe omien elämäntapojensa yhteyttä omaan tilaansa.   Tupakoi ja olutta kuluu ajoittain 24 tölkkiä vuorokaudessa. 

Nyt on toisen jalkaterän amputaatio lähellä, 5cm märkäpesäke.