Elämänilo kadoksissa
En nykyään oikein löydä iloa elämästä. On ollut menetyksiä, pettymyksiä ja huolta. Käyn töissä, asun yksin, lapset aikuisia. Olen eronnut eikä mitkään suhteet kanna pidemmälle. Olen 40+ joten en mikään nuori enää. Kumppanin löytäminen on vaikeaa. Tuntuu että mieli on usein alakuloinen ja vaan jumitan elämässäni, olen väsynyt, aikaansaamaton. Mulla ei ole tavoitteita, haaveita tai unelmia. Ei juuri ystäviä. En tiedä miten saisin takaisin sen ilon mitä joskus on ollut..?
Kommentit (28)
Jokainen on oman onnensa seppä, ja kaikki lähtee oman mielen johtamisesta.
Mieti ensin, mitkä asiat voisivat olla huonommin? Lapsilla joku kuolemaan johtava sairaus? Sinä joutuisi onnettomuuteen ja menettäisit vaikka liikuntakyvyn? Työttömyys? Kotisi palaisi? Sota syttyisi?
Herää nyt tähän todellisuuteen, asiasi taitavat olla paremmin kuin hyvin.
Vanha viisas sanota menee niin että yleensä kun ihminen kyllästyy ulkoisiin asioihin, on aika kääntyä sisäisiin mistä se oikea tarkoitus kaikkeen löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on oman onnensa seppä, ja kaikki lähtee oman mielen johtamisesta.
Mieti ensin, mitkä asiat voisivat olla huonommin? Lapsilla joku kuolemaan johtava sairaus? Sinä joutuisi onnettomuuteen ja menettäisit vaikka liikuntakyvyn? Työttömyys? Kotisi palaisi? Sota syttyisi?
Herää nyt tähän todellisuuteen, asiasi taitavat olla paremmin kuin hyvin.
Ihminen voi tuntea itsensä ahdistuneeksi, syrjäytyneeksi tai masentuneeksi, vaikka elämä olisikin ulkoisesti ja fyysisesti kunnossa.
Täällä sama.
Jotenkin vain "raahaudun" päivästä toiseen.
Satunnaisia ilonpilkahduksia on, mutta usein kaikki on vain melko masentavaa.
N49
N49 jatkaa: myös työni on aivan pjärseestä, en vain keksi mitä haluaisin tehdä "isona". 🙄
Ota lemmikki, kissa on helppo, ei tarvitse opettaa edes pärjäämään yksin kotona, viihtyy luonnostaan myös itsekseen.
Sekin että siellä kotona joku tarvitsee sinua tekee mielenterveydelle hyvää. Eikä tarvitse olla hiljaa, voi puhua kissalle, harvemmin ihmiset ihan itsekseen puhuu, no minä teen sitäkin.
Se että voi pitää kissaa sylissä ja silittää tekee hyvää ja lisää onnellisuutta.
Elämänilokin muuttuu iän myötä. Jos ennen tulit iloiseksi asiasta x voit nyt löytää ilon asiasta y. Niinpä elämässä voi olla aikoja,jolloin muutos saattaa vaatia sen kurjankin vaiheen. Väsymys vaatii ilon sijasta lepoa ja jolloin on levättävä sekä haettava elämänvoimia muusta kuin ilosta.
Itsensä arvostelu ja syyttäminen on varomatonsa, koska silloin jymähdät vain siihen. Opetat itsesi ajattelemaan huonouttasi ja samalla suljet kaiken hyvän itsestäsi. AIkaa myöten rakennat negan muurin ympärillesi, josta eivät mahdu uudet asiat ja ihmiset kulkemaan enää läpi. Et tavoita ja kohtaa ketään, koska päättäväisesti olet pelkästään saamaton ja kurja tyyppi. Sinua ei saa kukaan enää jalkeille mihinkään kivaan.
Parisuhde ei pelasta sinua tuossa mielentilassa. Kuvittele elämääsi hetki sitten sinuun ihastunut kumppani, jolle et pysty antamaan kuin hetken ihastumisen tunteesi ja pian sinusta ryöppyää vain negatiivisia ajatuksia itsestäsi ja elämästäsi. Olisiko mukavampaa, jos voisit kertoa hänelle niistä viisaista ajatuksista joita opit nyt tai jos olet tehnyt jotakin itsellesi hyvää, jota voit hänelle muistella aurinkoisena sunnuntaiaamuna? Voit näyttää, että osaat pitää itsestäsi huolen ja löytää voimaa synkkinäkin hetkinä? En tiedä osaanko selittää asiaani selkeästi, mutta juuri nyt et voi kuin koettaa löytää myös hyvää itsestäsi ja elämäntilanteestasi.
Mieti mikä oikeasti innostaa, kiinnostaa, mikä alue on kiva, minkälaiset ihmiset, kaipaatko lomaa. Ehkä et elä nyt haluamaasi elämää? Onko kylmyys ja kiire liikaa.
Normaalia elämää tuo.
Vaihdevuodet vasta lystin tuovat.
Silloin muistelet näitä päiviä kaiholla.
Tai ehkä selviät vähin vaivoin, toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
N49 jatkaa: myös työni on aivan pjärseestä, en vain keksi mitä haluaisin tehdä "isona". 🙄
Vanhenet. Se tarkoittaa luopumista.
Sitä se on.
Elämä on jatkuvaa luopumista johon en ikinä tule tottumaan.
Aina ei mee nallekarkit tasan ja ei ole syntyny kultalusikka persuksissa.
Ap varmaan se on monilla sama tilanne. Jokaisen pitää löytää ne omat ratkaisut.
Itse olen miettinyt ja kirjannut itselleni listan asioista, jotka tuottavat hyvää mieltä. Varmistan, että sellaisia mahtuu elämään riittävästi. Pelkkä sohvalla lojuminen ei ole hyvä idea.
Samoin hyvällä syömisellä voi vaikuttaa hyvään oloon ja mulla on lista sellaisita syömisistä, mitkä ovat terveellisiä ja maistuvat mulle, ja varmistan, että kotoa löytyy sellaisia.
joku sanoi, että ei kannata parisuhdetta etsiä ennen kuin saa asiat kuntoon itsensä kanssa. Ehkä niin, toisaalta siinäkin me voidaan olla erilaisia. Jotkut kyllä nopeasti etsivät uuden parisuhteenja juuri se tuo heille sen kaivatun balanssin. Siinäkin kannattaa luottaa ktseensä.
Toivon syöpää ja että kuolis jo pian pois täältä. Elvytyskielto on jo ja elintenluovutus oikeus.
Ei huolta, aikamme legensa PETTERI ORPO tulee ja pelastaa, apurinaan uskollinen sylikoira RIIKKA PURRA.
Vierailija kirjoitti:
Toivon syöpää ja että kuolis jo pian pois täältä. Elvytyskielto on jo ja elintenluovutus oikeus.
Sama täällä
Taitaa olla ikäkriisi...