Elämänilo kadoksissa

Ei se meillä muillakaan välttämättä parempaa ole. On paljon ihmisiä, joista kukaan ei välitä - ei omassa perheessä, ei töissä, ei misssään. Sitä voi antaa itsestään kaiken, mutta sekään ei kelpaa maailmassa, joka haluaa aina jotain enemmän. Tavoitteita voi asettaa, mutta ei niidenkään saavuttaminen mitään tyydytystä aina tuo. Ei elämä ole lahja kaikille. Jaksaa ken jaksaa ja niin kauan kuin jaksaa, mutta joku päivä se onneksi myös loppuu.

Odota vielä jonkin aikaa että saat herätettyä sellaisia ajatuksia että kyllä minä tuota ilmankin pärjään tällä saat kuihdutettua elämäsi sellaiseksi että alkaa ajattelemaan että viitsiikö sitä enää edes lähteä kaupassa käymään 

itse olen valmistautumassa tähän jos tuo vaihe taas tulee

Huolehdi itsestäsi ja terveydestäsi niin että olet kunnossa sitten, jos elämänilo alkaa taas palailla. Niin saattaa tapahtua ihan yllättäen. Säännöllinen liikunta voi kohentaa mielialaa, samoin keväällä auringonvalon lisääntyminen.

I feel u bruh.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama.

Jotenkin vain "raahaudun" päivästä toiseen.

Satunnaisia ilonpilkahduksia on, mutta usein kaikki on vain melko masentavaa.

N49

täällä 35 v mies joka kokee todella yksinäisyyttä ja kaikki on niin harmaata ja tasapaksua. Uudet kaverit auttaisi mutta eihän niitä perhana millään enää saa. Jos olisin tiennyt 25 vuotiaana miten vaikeaa aikuisena on saada kavereita olisin tehnyt niin monen asian tosin pitääkseni tietyt ihmiset elämässä mutta mistä sen voi tietää .. 

Olet vasta 40+, eli elämää todennäköisesti ainakin toinen mokoma edessä. Itse aloin elää omaa elämää vasta kuusikymppisenä ja nautin joka päivästä. Sinulla on nyt käännekohta. Voit jumittua ja katua vanhana elämätöntä elämää. Tai suunnata johonkin uuteen, josta saat iloa ja sisältöä arkeesi. Ihan ensimmäisenä: älä vertaa itseäsi muihin.Ole rohkea ja uskalla nauraa myös mokatessasi. Tunteet tarttuvat ja leviävät, joten keskity siihen hyvään, mitä sinulla on, jolloin se myös lisääntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vanha viisas sanota menee niin että yleensä kun ihminen kyllästyy ulkoisiin asioihin, on aika kääntyä sisäisiin mistä se oikea tarkoitus kaikkeen löytyy. 

Mistä sisäisistä asioista elämänilo löytyy? Kerro, kun näytät tietävän. 

Mä olen jopa tullut uskoon, mutta elämäni on silti surkeaa. Päällimmäisenä syynä on loputon yksinäisyys. Minulla ei ole ketään ystävää eikä läheisiä. Olen autistinen.

Kohta otan napit ja vietän mukavan yön mielenkiintoisissa unissa, joissa tapahtuu monenlaisia jänniä asioita, tapaan ihmisiä, minulla on hauskaa, välillä jopa romanttista kanssakäymistä. 

Aamulla taas herään karuun todellisuuteen, jossa olen aina yksin, paskoissa olosuhteissa ja tunnen itseni loppuunajetuksi raakiksi. 

Onneksi on yöt. Ja päivätkin hupenevat yksi kerrallaan.