Miten aiotte tukea opiskelevia lapsianne?

Vierailija kirjoitti:

Meillä sijoituskämpät pysyneet vuokrattuina eikä lapsille ole tarjottu mitään helpotuksia. Töihin on pakotettu ja samalla opiskelemaan, paras oppi kun saa kiinni työelämästä ja joutuu ponnistelemaan opiskeluiden eteen.

Suurin virhe on pedata lapsen tien liian helpoksi, onnettomia vässyköitä siitä vaan saa valtio maksettavakseen.

 

Oho, olettepa löperöitä. Vielä on vara kiristää, tehän ihan hemmottelette lapsianne.

Minusta kuulostaa avokätiseltä myös. Itse olen ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä, enkä saanut pahemmin apua yliopisto-opiskeluihin. Muistaakseni vanhemmat maksoivat vakuutukseni ja kännykkälaskun. 

Itse olen saanut nyt teini-ikäisille lapsimme muutaman tuhannen pesämunat säästettyä opiskeluja silmälläpitäen ja varmasti voimme muutaman satasen antaa ruokatahaa, mutta en usko, että olemme koko elämistä maksamassa. Ihan hyvää tekee varmasti oppia jossain vaiheessa vähän niukemminkin elämään.

Maksan kuukausittain asumistuen yli menevän osuuden asumisesta, harrastuskulut ja puhelinkulut. Lisäksi saa lahjaksi synttärinä ja jouluna jotain toivomaansa tarpeellista. Saa lainata autoa, jos auto vapaana.

Nuori opiskelee yliopistossa... Opintoja jäljellä 5v.

Minulla vain yksi lapsi, joten ei tarvitse miettiä tasapuolisuutta. Vuosien varrella kertynyt itselle  omaisuutta sen verran, että minulla mahdollisuus tukea nuorta taloudellisesti.

Ponnistelee opintojen eteen??? Sairas ajatus. Tottakai omat nuoreni tekee töitä opiskelemallaan alalla ja ei todellakaan tarvitse ponnistella opintojen eteen kun ala on se mikä kiinnostaa, miksi ihmeessä ei tuettaisi kun siihen on varaa? Jokainen tukee sen mukaan mitä pystyy ja haluaa mutta en itse halua että omien lasten normaali elämäntapa muuttuisi rangaistukseksi huonommaksi sen takia kun he opiskelevat. Kyllä he kuitenkin tietävät miten rahaa tehdään ja mikään ei ole ilmaista mutta en mä mun rakkaiden nuorten anna "kärsiä" köyhää elämää kun siihen ole millään asteella tarvetta. Eriasia olisi jos oltaisiin itse köyhiä, silloin heille se elämäntapa olisi normaali, nyt ei.

Vierailija kirjoitti:

Ponnistelee opintojen eteen??? Sairas ajatus. Tottakai omat nuoreni tekee töitä opiskelemallaan alalla ja ei todellakaan tarvitse ponnistella opintojen eteen kun ala on se mikä kiinnostaa, miksi ihmeessä ei tuettaisi kun siihen on varaa? Jokainen tukee sen mukaan mitä pystyy ja haluaa mutta en itse halua että omien lasten normaali elämäntapa muuttuisi rangaistukseksi huonommaksi sen takia kun he opiskelevat. Kyllä he kuitenkin tietävät miten rahaa tehdään ja mikään ei ole ilmaista mutta en mä mun rakkaiden nuorten anna "kärsiä" köyhää elämää kun siihen ole millään asteella tarvetta. Eriasia olisi jos oltaisiin itse köyhiä, silloin heille se elämäntapa olisi normaali, nyt ei.

"Sairasta" kun joutuu oikeasti tekemään jotain ? Hohhoijaa, mitenhän käy reppanoille kun äiti ja isi potkaisee tyhjää ?

Kyllä se elämän kolhut täytyy kokea jossain vaiheessa, liika pehmittely kostautuu, kokemusta on..

Maksetaan kännykkälasku ja vakuutukset. Nuorilla on rinnakkaiskortti meidän tilille, josta voivat maksaa päivittäismenoja, ostaa ruokaa jne. Saavat myös käteistä rahaa säännöllisesti. 

Molemmat nuoret on vastuullisia rahakäyttäjiä. Seuraan tilin tilannetta, säännöllisesti on pieniä veloituksia ruokakaupassa ja harvemmin tankkausveloituksia. Omat menot maksavat itse. 

Miksi emme tukisi lapsia jos se on taloudellisesti mahdollista. Itse sain vanhemmalta säännöllisesti rahaa opiskeluaikana, isälle oli tärkeää että opintolainoja ei oteta. Tämä siksi, että siskoni aloitti opinnot silloin 90-l korkeiden korkojen aikana. 

Ei oo omia lapsia, mutta tuen erästä opiskelijaa tällä hetkellä. Ja nyt pois teidän päästä kaikki rumat ajatukset, en saa yhtään mitään vastineeksi, enkä sellaista odota. Tyyppi on jo jonkin aikaa ollut aikuinen, elää omassa parisuhteessa ihan toisella puolella Suomea, ja olemme ystävystyneet paljon ennen kuin hän lähti uudelleen opiskelemaan. Noin 150 e/kk laitan hänelle rahaa. Lisäksi hän tekee töitä opiskelujensa ohessa.

Aikuinen ihminen omillaan, saa opintotuen, pienen asumistuen ja palkkaa työstään. Ei ole huolinut rahaa meiltä, on sen verran ylpeä omasta pärjäämisestään. 

Kun käydään hänen luonaan ostamme kaupasta erikoistuotteita (ruokaa) mitä hän ei ehkä raaski ostaa ja käymme ulkona syömässä (mitä hän tosin tekee useammin muutenkin kuin me ikinä).

Kun muutti opiskelemaan autoimme muutossa ja sponssasimme huonekaluja yms tarpeita

Olen säästänyt rahaa tyttärelleni hänen syntymästään asti, opiskeluun. Lapsi on 6v ja rahaa on kertynyt jo hyvä summa, toki autan aikanaan miten vain pystyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ponnistelee opintojen eteen??? Sairas ajatus. Tottakai omat nuoreni tekee töitä opiskelemallaan alalla ja ei todellakaan tarvitse ponnistella opintojen eteen kun ala on se mikä kiinnostaa, miksi ihmeessä ei tuettaisi kun siihen on varaa? Jokainen tukee sen mukaan mitä pystyy ja haluaa mutta en itse halua että omien lasten normaali elämäntapa muuttuisi rangaistukseksi huonommaksi sen takia kun he opiskelevat. Kyllä he kuitenkin tietävät miten rahaa tehdään ja mikään ei ole ilmaista mutta en mä mun rakkaiden nuorten anna "kärsiä" köyhää elämää kun siihen ole millään asteella tarvetta. Eriasia olisi jos oltaisiin itse köyhiä, silloin heille se elämäntapa olisi normaali, nyt ei.

"Sairasta" kun joutuu oikeasti tekemään jotain ? Hohhoijaa, mitenhän käy reppanoille kun äiti ja isi potkaisee tyhjää ?

Kyllä se elämän kolhut täytyy kokea jossain vaiheessa, liika pehm

En ole edellinen kirjoittaja, mutta eiköhän elämä ole rahallisesti turvattua vanhempien potkaistua tyhjääkin. Sen takia ainakin itse tuemme lapsiamme avokätisesti, jotta saisimme edes osan varallisuudesta siirrettyä heille jo eläessämme. Kuoltuamme saavat sitten koko omaisuuden käyttöönsä.

Kylläpä on isoja eroja, miten perheet tukevat lapsiaan. Kyllä eriarvoisuus korostuu, kun opiskelun kustannuksia siirretään perheille.

Kaikki eivät pysty tai halua tukea opiskelevia nuoriaan. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi ei auttaisi vaikka voisi. 

Meillä on pystytty laittamaan lapsilisät lasten säästötilille, kun täyttivät 10v. Siitä on muutama tonni myös sijoitettuna. Nämä (n.8000€) saavat käyttöönsä kun muuttavat kotoa. Mielestäni se on hyvä ja riittävä tuki jos osaa fiksusti sitä käyttää. Jos ei osaa, niin varmaan nyt nälkäkuolemalta sentään autamme, mutta muuten olen sitä mieltä, että itse pitää myös opetella itseään elättämään. 

 

Omat yliopisto-opintoni olen aina rahoittanut työllä enkä ole lainaa tarvinnut. Yhden vuoden olin työttömänä ja silloin tuet olivat mielestäni todella ruhtinaaliset opitotukiin verrattuna eli en tarvinnut tukea silloinkaan. Tuon vuoden olin kouluavustajana. Seuraavana vuonna pääsin opiskelemaan yliopistoon kasvatustieteitä ja sen myötä kouluun palkkatöihin opehommiin.

 

Olen niukoista oloista ja oppinut tulemaan vähällä toimeen. Vanhempi tytär on toista maata ja raha polttelee käsissä kovin. Hyvää tekee hänelle vähän oppia elämän realiteetteja eikä tarjota kaikkea enää lukion jälkeen tarjottimella. 

Annoin makaronipussin ja kympin ajokorttia varten.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sijoituskämpät pysyneet vuokrattuina eikä lapsille ole tarjottu mitään helpotuksia. Töihin on pakotettu ja samalla opiskelemaan, paras oppi kun saa kiinni työelämästä ja joutuu ponnistelemaan opiskeluiden eteen.

Suurin virhe on pedata lapsen tien liian helpoksi, onnettomia vässyköitä siitä vaan saa valtio maksettavakseen.

 

 

Tämä. Siivosi työukkojen vessanpönttöjä kun muut olivat luennoilla ja jäi opinnot kesken mutta saatu oppi oli jotain vielä tärkeämpää. Ja arvokasta työkokemusta tulevaisuuden varalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika iso apu, että asuu meidän vanhempien luona. Lapsella ei ole mikään kiire muuttaa pois suomen toiselle puolelle.

Ilmeisesti opiskelupaikka on vanhempien kotikaupungissa. 

Ei ole. Julkisilla matka päivittäin

Palkallinen pakollinen harjoittelu siis leikkaa koko vuoden opintotuet? Kiva.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi asuu omistamassamme asunnossa pääkaupunkiseudulle. Vuokra peritään paperilla kelan maksimien mukaan ja asumistuen osuus palautetaan käteisenä lapsen käyttöön.

Tuo on moraalisesti väärin.

Lapsille säästetty kaikki lahjarahat + lapsilisät ja sijoitettu ne rahastoihin. Tytär lähti yliopistoon viime syksynä ja kertyneitä säästöjä oli jo lähemmäs 30ke, jotka muutettiin rahaksi ja minun tililleni "lainaan". Hän saa asumistukea ja  opintorahaa valtiolta ja meiltä vuokraan tukea 110e/kk. Ostettiin kaikki huonekalut, laitteet ja tarvikkeet vuokrakaksioon. Ei tarvitse käydä töissä kuin kesälomalla, ettei häiritse opintoja.  Opintolainan todennäköisesti nostaa, jotta saa muutaman tonnin ilmaiseksi jos/kun valmistuu määräajassa. Opintolainan tulee maksamaan pois heti valmistuttuaan niistä rahoista jotka ovat minulla "lainassa". 

Näin tehdään todennäköisesti toisenkin nuoremme kanssa. 

En pysty tällä hetkellä (enkä nähtävästi tulevaisuudessakaan) avustamaan lapsia juurikaan. Vanhempi opiskelee yliopistossa, nuorempi on vielä lukiossa. Vanhempi käy koulun ohella töissä, nuorempi saa kuntoutusrahaa, koska on autismikirjolla + hänellä on masennus. Molemmat säästävät vimmatusti, sen olen heille pystynyt mahdollistamaan.