Helsingissä 40% vakaopettajista on epäpäteviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko varhaiskasvatusta ei edes ollut vielä viime vuosikymmenellä, vaan silloin oli tarhat missä työskenteli lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia. Aivan hyvin pärjättiin silti, ja juuri tältä ajalta ovat peräisin huipputasoa olleet Pisa-tulokset.

Minun puolestani koko varhaiskasvatuksen saisi lopettaa ja palata vanhaan.

Ei sinne silti niitä opettajia löydä näillä palkoilla. Porukka karkaa alalta, kun ei ole varaa asua missään järkevästi pk-seudulla.

Olen sitäpaitsi ollut eskarissa sekä lastentarhanopettajana että nyt vakaopena, ihan samaa se työ on edelleen. Ei tämä vakaksi kutsuminen ole sitä miksikään helvetin esikartanoksi muuttanut, ei se ole syy ongelmiin ollenkaan. Tästä työvoimapulasta on varoitettu KAUAN. Mutta ei vaan palkat nouse.

Palkat ovat kylläkin nousseet aika paljon. Noin 10 vuodessa on tullut yli 500 euroa lisää kuukausipalkkaan. Ongelma alalla on enemmänkin se, ettei työnkuva vastaa odotuksia. Yliopistossa kouluttaudutaan teoriapainotteiseen asiantuntijatyöhön, mutta käytännön työ onkin kurahousujen pukemista ja vauhdin antamista keinussa. Toki kirjallisia töitä ja palavereja on saatu merkittävästi lisättyä viime aikoina, mutta se taas kostautuu siinä, että lastenhoitoon ei riitä aika ja se on muuttunut entistä stressaavammaksi.

Mitä väliä tuolla on? Eipä ne ennenkään ollut päiväkodissa niin koulutettuja ja hyvin lapset siellä pärjäsi ja viihtyi. Varmaan jopa paremmin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen sitä mieltä, että kuka tahansa voi hoitaa lapsia, mutta nyt jouluna anoppini juttuja kuunneltuani haluaisin kyllä mielellään koulutettuja ihmisiä lapseni elämään. Anoppini suusta tullutta:

- tytöt ovat hankalampia lapsia kuin pojat

- pojat eivät saa itkeä (eivätkä oikeastaan tytötkään)

- herkkyys on huono piirre ihmisessä

- kunnon mies on pitkä, metsästää ja elättää perheensä

- n-sana

- jos joku harmittaa, niin sitä ei saa näyttää, vaan pitää aina olla iloinen

- hankalista asioista, kuten avioerosta, pitäisi päästä kuukaudessa yli

Uskoisin että isänä pystyn kasvattamaan myös tyttäriä siinä missä poikia.

Miesten mailmassa on kovat säännöt ja herkkyys on siellä heikkoutta. Poikana kasvaminen peruskoulussa on kovempaa kuin armeijassa, enkä usko että vankiloissa eläminen eroaa paljoa peruskoulusta. Vain oma väkivaltaisuus suojaa muiden väkivaltaisuudelta, sillä yhteiskunta ympärillä (koulu) on heikko ja voimaton. Pojat eivät saa itkeä ja herkkyys on huono piirre, sillä peruskoulusta selviäminen henkisesti ehjänä vaatii kovuutta.

Mies joka pystyy elättämään perheen ja on pitkä (ja komea) on kovaa valuuttaa naismarkkinoilla. Vastaavasti mies joka ei näitä omaa on helposti yksin.

N-sana kuvaa omaa aikaansa, ja kun poika saa vihdoin miehen aseman (elää aikuisten ympärillä, joten on yhteiskunnan suojaama) on suotavaa nopeasti oppia pois loukkaamisesta ja solvaamisesta, mikä oli poikien peruskoulu/armeija/kasvatuslaitos/vankila -maailmaa.

Mies joka valittaa ja vaikeroi ongelmiaan ei menesty nuorena kovassa ja raa-assa poikien maailmassa tai kovassa työelämässä. Naiset eivät valitse miehiä niin että valittaminen ja vaikerointi olisivat haluttuja ominaisuuksia.

Miehissä arvostetaan sitä että pääsee vaikeuksista yli. Toki suosittelen hakemaan terveydenhuollosta tukea, mutta suosittelen pitämään yllä kuvaa että on henkilö johon voi luottaa myös jos elämässä kohdataan vaikeuksia. Mies joka vaikeassa tilanteessa keskittyy ratkaisujen hakemiseen ja ongelmien ratkaisemiseen on vahvoilla sekä miesten- että naisten silmissä.

En itse omaa kaikkia yllä mainitsemiani ominaisuuksia ja tiedän paskan mitä yllä mainitsemien ominaisuuksien puute tuottaa.

M50

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä tuolla on? Eipä ne ennenkään ollut päiväkodissa niin koulutettuja ja hyvin lapset siellä pärjäsi ja viihtyi. Varmaan jopa paremmin kuin nykyään.

Siihen aikaan olikin tarkoitus hoitaa lapsia eikä varhaiskasvattaa. Lapsen kasvattaminen oli vanhempien vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, eikä moni muukaan ymmärrä, miksi pyllynpesijän ja leikittäjän pitäisi olla akateeminen.

Tämähän se. En ole ikinä missään varhaiskasvatuksessa, päiväkerhossa tai hoidossa ollut. Varhaiskasvattaja oli työtön sekatyömies. Ja niin vaan on pärjätty, kouluja käyty jne. Kotona sai värkätä, piirtää, pihalla taas leikkiä ja vaikka kalastaa.

Varmaan myös hiihdit kouluun kesät ja talvet ja veistelit puuhevosia välitunneilla.

 

Ei vaan kävelin kouluun ja pelattiin palloa välitunnilla. Jos ei ole kykyä argumentoida asiallisesti niin pitäisikö olettaa, ette olet joku varhaiskasvattaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, eikä moni muukaan ymmärrä, miksi pyllynpesijän ja leikittäjän pitäisi olla akateeminen.

Eihän pyllynpesuun tarvitsekaan, mutta eskarin opetukseen ja suomalaisen kulttuurin ja tapojen opetukseen kyllä. Ainakin mun lapsilleni haluan, että näitä opettaa akateeminen eikä joku kadulta repäisty Titta.

 

Siis vain akateeminen voi opettaa suomalaisia tapoja? Miksi joku akateeminen haluaisi pöiväkotiin töihin??

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä tuolla on? Eipä ne ennenkään ollut päiväkodissa niin koulutettuja ja hyvin lapset siellä pärjäsi ja viihtyi. Varmaan jopa paremmin kuin nykyään.

Niin. Voi johtua myös siitä, että oli enemmän sitä avustavaa henkilökuntaa, joista nyt on luovuttu.  Samaan aikaan, kun lasten ja perheiden ongelmat ovat moninkertaistuneet.

Varhaiskasvatusta ei ollut eriytettynä 60-70-luvulla.

Hyvin on mennyt.

Ei ollut kesäisin päivälläkään kotona kuin lappu kirjoitettuna päivän täysin pakollisista puutarha- tai siivoushommista.

Näiden hommien jälkeen vasta oli lupa lähteä fillaroimaan sisaruksen ja kavereiden kanssa järvenrantaan (1 km) mattopyykille ja puuveneilemään järvelle, uimaan koko päiväksi ilman mitään valvontaa. 

Sisaruksista kahdella L , mulla vain M ylppäreissä.

Sukumme ekat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, eikä moni muukaan ymmärrä, miksi pyllynpesijän ja leikittäjän pitäisi olla akateeminen.

Eihän pyllynpesuun tarvitsekaan, mutta eskarin opetukseen ja suomalaisen kulttuurin ja tapojen opetukseen kyllä. Ainakin mun lapsilleni haluan, että näitä opettaa akateeminen eikä joku kadulta repäisty Titta.

 

Siis vain akateeminen voi opettaa suomalaisia tapoja? Miksi joku akateeminen haluaisi pöiväkotiin töihin??

Kaikki muut ymmärtävät, että lapsia voi kasvattaa ilman akateemista loppututkintoa, paitsi varhaiskasvatuksen maisterit. Mistähän tämä ristiriita kertoo?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vakaopettaja?

Se on lastentarhanopettajien uusi titteli. Kaikki henkilökunta päiväkodeissa on nykyään "vakoja": vakajohtaja, vakaerityisopettaja, vakaopettaja, vakasosionomi, vakahoitaja, vaka-avustaja ym.

Helsingissä 99% vanhemmista on epäpäteviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, eikä moni muukaan ymmärrä, miksi pyllynpesijän ja leikittäjän pitäisi olla akateeminen.

Eihän pyllynpesuun tarvitsekaan, mutta eskarin opetukseen ja suomalaisen kulttuurin ja tapojen opetukseen kyllä. Ainakin mun lapsilleni haluan, että näitä opettaa akateeminen eikä joku kadulta repäisty Titta.

Osaako se akateeminen edes suomalaisia tapoja ja suomalaista kulttuuria? Kun katsoo millainen meno yliopiston käytävillä on, niin pahoin pelkään että ei.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vakaopettaja?

ÄLä pidä vakkaa kannen alla.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä 99% vanhemmista on epäpäteviä.

Vanhemmat tarjoavatkin vain tavallista kasvatusta lapsilleen. Vaka on jotain paljon hienompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, eikä moni muukaan ymmärrä, miksi pyllynpesijän ja leikittäjän pitäisi olla akateeminen.

Eihän pyllynpesuun tarvitsekaan, mutta eskarin opetukseen ja suomalaisen kulttuurin ja tapojen opetukseen kyllä. Ainakin mun lapsilleni haluan, että näitä opettaa akateeminen eikä joku kadulta repäisty Titta.

 

Siis vain akateeminen voi opettaa suomalaisia tapoja? Miksi joku akateeminen haluaisi pöiväkotiin töihin??

Ihme että jotkut ovat halunneet. Lähihoitajana saa usein saman palkan ja ainakin kymppitonnin vuorolisiä päälle vuodessa. 

Nykyisessä taloustilanteessa ei ole varaa järjestää varhaiskasvatusta siten kuin se ihannetilanteessa järjestettäisiin. Kyllähän ensisijainen syy palveluiden käytölle on se, että vanhemmat tarvitsevat lapsille hoitopaikan ollessaan töissä, eikä se, että lapset saisivat varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksesta on tehty mukamas akateeminen asiantuntija-ala, mutta työntekijöiden tosiasiallisessa toimenkuvassa ja palkassa tämä ei kuitenkaan näy. Ei kukaan opiskele yliopistossa ja ota opintolainaa päästäkseen vaihtamaan vaippoja alle 3000 euron kuukausipalkalla. Koska rahaa ei ole, voisimme luopua utopistisista varhaiskasvatustavoitteista ja keskittyä ydintehtävään eli päivähoitoon. 

Vanhemmat, jotka haluavat lapsilleen akateemisen opettajan opettamaan, eivät taida ymmärtää koko asiaa. Kuvittelevatko, että päiväkoti toimii kuin koulu? Lapset istuvat nätisti kuuntelemassa, kun opettaja opettaa. Oikeasti vakaope on yksi työntekijä muiden joukossa. Kaikki aikuiset hoitavat, pukevat, auttavat, käyttävät vessassa ja pesevät tarvittaessa lasten pyllyt. Ihan sattumanvaraista pukeeko kurahousuja juuri opettaja vai hoitaja. Mitään eroa siinä ei pedagogisesti ole. Ainoa ero on se, että opettaja on välillä pois ryhmästä kirjoittamassa asioita, joita ei siinä arjessa kukaan ehdi lukea. Kyllä koulutus täytyy olla sentään suurimmalla osalla aikuisista. Lastenhoitajalla on se tieto lapsen kehityksestä ja tarpeista, joka kuuluu olla. Koska laki määrää niin myös vakaopen vakanssi on ryhmässä oltava, mutta ei se mikään autuaaksi tekevä asia ole.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä taloustilanteessa ei ole varaa järjestää varhaiskasvatusta siten kuin se ihannetilanteessa järjestettäisiin. Kyllähän ensisijainen syy palveluiden käytölle on se, että vanhemmat tarvitsevat lapsille hoitopaikan ollessaan töissä, eikä se, että lapset saisivat varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksesta on tehty mukamas akateeminen asiantuntija-ala, mutta työntekijöiden tosiasiallisessa toimenkuvassa ja palkassa tämä ei kuitenkaan näy. Ei kukaan opiskele yliopistossa ja ota opintolainaa päästäkseen vaihtamaan vaippoja alle 3000 euron kuukausipalkalla. Koska rahaa ei ole, voisimme luopua utopistisista varhaiskasvatustavoitteista ja keskittyä ydintehtävään eli päivähoitoon. 

Oikeasti se pikkulapsi kasvaa kaikkein parhaiten siten, että se saa huomiota täyspäiseltä ja lapsista pitävältä hoitajalta, jolla on aikaa vastata lapsen kysymyksiin ja näyttää lapselle yksinkertaisia arkielämän asioita. Sillä rahalla mikä laitetaan yhden vakaopen kouluttamiseen ja palkkaamiseen saisi useamman tällaisen tavallisen hoitajan.

"Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä taloustilanteessa ei ole varaa järjestää varhaiskasvatusta siten kuin se ihannetilanteessa järjestettäisiin. Kyllähän ensisijainen syy palveluiden käytölle on se, että vanhemmat tarvitsevat lapsille hoitopaikan ollessaan töissä, eikä se, että lapset saisivat varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksesta on tehty mukamas akateeminen asiantuntija-ala, mutta työntekijöiden tosiasiallisessa toimenkuvassa ja palkassa tämä ei kuitenkaan näy. Ei kukaan opiskele yliopistossa ja ota opintolainaa päästäkseen vaihtamaan vaippoja alle 3000 euron kuukausipalkalla. Koska rahaa ei ole, voisimme luopua utopistisista varhaiskasvatustavoitteista ja keskittyä ydintehtävään eli päivähoitoon."

Jatkan vielä aiheesta. Työskentelen itse opettajana toisella asteella, ja sama ihanteiden ja resurssien välinen ristiriita näkyy myös koulumaailmassa. Ajatus on, että kaikki saisivat tarvitsemansa tuen, mutta resursseja tukeen ei sitten kuitenkaan ole. Meille opettajille tämä näyttäytyy niin, että istumme loputtomiin palavereissa ja kirjoitamme lausuntoja ja havaintoja tuen tarpeesta, mutta itse ei tukea ei sitten saakaan mistään. Viisi aikuista ammatilaista käyttää tunnin siihen, että jonkin nuoren tietoihin kirjoitetaan tämän tarvitsevan tukea toiminnanohjaukseen tai vaikkapa koulutehtävien aikatauluttamiseen. Ketään, joka tätä tukea voisi antaa, ei vain käytännössä ole, eli lausunnot ja lomakkeet ovat yhtä tyhjän kanssa. Erityisopettajan aika ei riitä muuhun kuin lausuntojen kirjoittamiseen, eikä koulunkäynninohjaajia tai muita apukäsiä ole oppilaitoksessa ollenkaan. 

Aivan samoin kuin heikossa taloudellisessa tilanteessa tulisi voida luopua ylevistä varhaiskasvatustavoitteista ja keskittyä alle kouluikäisten lasten kohdalla ydintehtävään eli päivähoitoon, tulisi kouluissa pystyä luopumaan ajatuksesta, että "kenestä vain voi tulla mitä vain". Jos tukea, jonka avulla jokainen nuori saadaan selviytymään opinnoistaan toivealallaan, ei ole, pitäisi ohjata nuoret tavoittelemaan kunkin kykyjen ja valmiuksien näkökulmasta realistista koulutusta ja alaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä taloustilanteessa ei ole varaa järjestää varhaiskasvatusta siten kuin se ihannetilanteessa järjestettäisiin. Kyllähän ensisijainen syy palveluiden käytölle on se, että vanhemmat tarvitsevat lapsille hoitopaikan ollessaan töissä, eikä se, että lapset saisivat varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksesta on tehty mukamas akateeminen asiantuntija-ala, mutta työntekijöiden tosiasiallisessa toimenkuvassa ja palkassa tämä ei kuitenkaan näy. Ei kukaan opiskele yliopistossa ja ota opintolainaa päästäkseen vaihtamaan vaippoja alle 3000 euron kuukausipalkalla. Koska rahaa ei ole, voisimme luopua utopistisista varhaiskasvatustavoitteista ja keskittyä ydintehtävään eli päivähoitoon."

Jatkan vielä aiheesta. Työskentelen itse opettajana toisella asteella, ja sama ihanteiden ja resurssien välinen ristiriita näkyy myös koulumaailmassa. Ajatus on, että kaikki saisivat tarvitsemansa tuen, mutta resursseja tukeen ei sitten kuitenkaan ole. Meille opettajille tämä näyttäytyy niin, että istumme loputtomiin palavereissa ja kirjoitamme lausuntoja ja havaintoja tuen tarpeesta, mutta itse ei tukea ei sitten saakaan mistään. Viisi aikuista ammatilaista käyttää tunnin siihen, että jonkin nuoren tietoihin kirjoitetaan tämän tarvitsevan tukea toiminnanohjaukseen tai vaikkapa koulutehtävien aikatauluttamiseen. Ketään, joka tätä tukea voisi antaa, ei vain käytännössä ole, eli lausunnot ja lomakkeet ovat yhtä tyhjän kanssa. Erityisopettajan aika ei riitä muuhun kuin lausuntojen kirjoittamiseen, eikä koulunkäynninohjaajia tai muita apukäsiä ole oppilaitoksessa ollenkaan. 

Aivan samoin kuin heikossa taloudellisessa tilanteessa tulisi voida luopua ylevistä varhaiskasvatustavoitteista ja keskittyä alle kouluikäisten lasten kohdalla ydintehtävään eli päivähoitoon, tulisi kouluissa pystyä luopumaan ajatuksesta, että "kenestä vain voi tulla mitä vain". Jos tukea, jonka avulla jokainen nuori saadaan selviytymään opinnoistaan toivealallaan, ei ole, pitäisi ohjata nuoret tavoittelemaan kunkin kykyjen ja valmiuksien näkökulmasta realistista koulutusta ja alaa. 

Ehkä ironisinta on se, että oppimistulokset olivat paljon parempia siihen aikaan, kun noita lausuntoja ja lomakkeita tai mitään kolmiportaisia tukia oli edes keksitty.