Miten pienellä paikkakunnalla asuvat onnistuvat löytämään sopivan kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt tätä tapaa, missä koitetaan löytää mahdollisimman samantyyppinen kumppani mitä itse on. Toki on hyvä jos on samoja mielenkiinnonkohteita, mutta täytyykö sen kumppanin olla kopio sinusta?

Ja toki jos etsit sitä täydellistä kopiota itsestäsi, niin sen löydät vain peiliä katsomalla.

Yhteinen arvomaailma on kaikista tärkein asia toimivassa parisuhteessa. 

Reissussa tapasin puolisoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten on juuri päinvastoin, että pienemmältä paikkakunnalta on helpompi löytää kumppani. 

Mihin tämä perustuu? Millä todennäköisyydellä suppeasta valikoimasta löytyy yhteensopivampi vaihtoehto kuin suuresta valikoimasta?

Sortimentet är homogenare?

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on vaikeuksia löytää kumppaniehdokkaita miljoonakaupungissa niin valitettavasti vika on sussa.

Enkä nyt tarkoita mitään muuta kun että olet hemmetin nirso.

Kyllä ne pienemmillä paikkakunnalla löytävät toisensa kun eivät oleta että jokainen hius on samassa suunnassa kuin sillä unelmien prinssillä mitä ei ole olemassakaan.

Det finns ingen miljonstad i Finland. Skriver du från St. Petersburg eller kanske Stockholm?

Entisessä kotikaupungissani ihmiset seurustelevat vaan vuorotellen toistensä eksien kanssa, ja tuskin siinä mitään erityistä samanhenkisyyttä haetaankaan - monilla tutuilla ja jopa kavereilla on lapsia samojen naisten/miesten kanssa. Suhteet eivät sitten välttämättä kestä, kun olla vaan jonkun kanssa, ja kun ei ole niin suuresta rakaudesta kyse, ei tunne vaikealta erota ja vaihtaa seuraavaan tuttavan eksään tai entiseen koulukaveriin. Toisaalta sitten sinne kaupunkiin jäivät ikäluokasta lähinnä ne, jotka eivät menneet minnekään opiskelemaan ja jotka ehkä tietyllä lailla ovat kuitenkin vähän toistensa kaltaisia - sellaisia suorittavaa työtä tekeviä aika sovinnaisia, vähän yksinkertaisia taviksia, joilla on unelmana ja tavoitteena omakotitalo siltä pikkupaikkakunnalta. Joten siinä mielessä ehkä ovat toisilleen riittävän samankaltaisia. Mutta tuskin siinä kaikkia sellaisia nyansseja voi alkaa painottaa, mitä suuremmissa kaupungeissa elävät parinvalinnassaan usein painottavat. Ja tietysti pikkupaikkakunnilla on esim. Tinderissä hakualue usein 100 km, kun suurissa kaupungeissa se on monella max 10 km. Eli kolutaan sitten läpi lähikuntienkin ankeat sinkkutarjonnat.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole ihan masilmanlaajuknen ilmiö, että parhaiten onnistuu suhteet, joissa osspuolten kieli ja muut taustat on samankaltaiset. Luonteissa on sitten hyvä olla sopivasti eroa. 

Mun miehellä ja mulla on täysin erilaiset taustat ja hän tulee täysin erilaisesta kulttuurista kuin minä, mutta se mikä meillä on yhteistä on samanlainen arvomaailma ja haluamme elämältä samanlaisia asioita. Yhteinen kieli ei ole kummankaan äidinkieli, mutta kumpikin on asunut parikymmentä vuotta englanninkielisessä maassa, joten ei ole mitään ongelmia kommunikoida meidän englanniksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt tätä tapaa, missä koitetaan löytää mahdollisimman samantyyppinen kumppani mitä itse on. Toki on hyvä jos on samoja mielenkiinnonkohteita, mutta täytyykö sen kumppanin olla kopio sinusta?

Ja toki jos etsit sitä täydellistä kopiota itsestäsi, niin sen löydät vain peiliä katsomalla.

Itse nimenomaan ajattelen päinvastoin, että kiinnostuksenkohteiden ei tarvitse olla samanlaisia, mutta suhteen onnistumisen kannalta on hyvä, että henkilöt ovat yhteensopivia - ja useimmiten se tarkoittaa monessa asiassa samankaltaisuutta. Ei siinä kopiota haeta, vaan samantyyppistä arvomaailmaa, huumorintajua, elämäntyyliä, seksimieltymyksiä, kommunkaatiotapoja, suhdetoiveita, sekä yhteensopivia persoonallisuuksia ja ajattelutapoja. Sen sijaan sillä ei ole suhteen kannalta merkitystä, jos toinen on kiinnostunut vanhoista kartoista ja toinen vaikka mykkäelokuvista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole ihan masilmanlaajuknen ilmiö, että parhaiten onnistuu suhteet, joissa osspuolten kieli ja muut taustat on samankaltaiset. Luonteissa on sitten hyvä olla sopivasti eroa. 

 

Mun miehellä ja mulla on täysin erilaiset taustat ja hän tulee täysin erilaisesta kulttuurista kuin minä, mutta se mikä meillä on yhteistä on samanlainen arvomaailma ja haluamme elämältä samanlaisia asioita. Yhteinen kieli ei ole kummankaan äidinkieli, mutta kumpikin on asunut parikymmentä vuotta englanninkielisessä maassa, joten ei ole mitään ongelmia kommunikoida meidän englanniksi.

 

Onnea teille. Ei kansainvälinen suhde ole tietenkään mikään mahdottomuus, en sitä tarkoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Entisessä kotikaupungissani ihmiset seurustelevat vaan vuorotellen toistensä eksien kanssa, ja tuskin siinä mitään erityistä samanhenkisyyttä haetaankaan - monilla tutuilla ja jopa kavereilla on lapsia samojen naisten/miesten kanssa. Suhteet eivät sitten välttämättä kestä, kun olla vaan jonkun kanssa, ja kun ei ole niin suuresta rakaudesta kyse, ei tunne vaikealta erota ja vaihtaa seuraavaan tuttavan eksään tai entiseen koulukaveriin. Toisaalta sitten sinne kaupunkiin jäivät ikäluokasta lähinnä ne, jotka eivät menneet minnekään opiskelemaan ja jotka ehkä tietyllä lailla ovat kuitenkin vähän toistensa kaltaisia - sellaisia suorittavaa työtä tekeviä aika sovinnaisia, vähän yksinkertaisia taviksia, joilla on unelmana ja tavoitteena omakotitalo siltä pikkupaikkakunnalta. Joten siinä mielessä ehkä ovat toisilleen riittävän samankaltaisia. Mutta tuskin siinä kaikkia sellaisia nyansseja voi alkaa painottaa, mitä suuremmissa kaupungeissa elävät parinvalinnassaan usein painottavat. Ja tietysti pikkupaikkakunnilla on esim. Tinderissä hakualue usein 100 km, kun suurissa kaupungeissa se on monella max 10 km. Eli kolutaan sitten läpi lähikuntienkin ankeat sinkkutarjonnat.

Miljoonakaupungissa olet silti vielä lähestulkoon samassa kaupungissa vaikka hakualue olisi 100 km ja jokin tunnin matka toisen luokse ei tunnu matkalta eikä miltään, koska ollaan muutenkin totuttu pitkiin etäisyyksiin kaupungin sisällä. Jos vaikka löydän miehen, joka asuu esim. 20 km päässä niin minun mielestä tuo on vielä erittäin lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on vaikeuksia löytää kumppaniehdokkaita miljoonakaupungissa niin valitettavasti vika on sussa.

Enkä nyt tarkoita mitään muuta kun että olet hemmetin nirso.

Kyllä ne pienemmillä paikkakunnalla löytävät toisensa kun eivät oleta että jokainen hius on samassa suunnassa kuin sillä unelmien prinssillä mitä ei ole olemassakaan.

Det finns ingen miljonstad i Finland. Skriver du från St. Petersburg eller kanske Stockholm?

En sanonutkaan asuvani Suomessa, asun Lontoossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole ihan masilmanlaajuknen ilmiö, että parhaiten onnistuu suhteet, joissa osspuolten kieli ja muut taustat on samankaltaiset. Luonteissa on sitten hyvä olla sopivasti eroa. 

 

Mun miehellä ja mulla on täysin erilaiset taustat ja hän tulee täysin erilaisesta kulttuurista kuin minä, mutta se mikä meillä on yhteistä on samanlainen arvomaailma ja haluamme elämältä samanlaisia asioita. Yhteinen kieli ei ole kummankaan äidinkieli, mutta kumpikin on asunut parikymmentä vuotta englanninkielisessä maassa, joten ei ole mitään ongelmia kommunikoida meidän englanniksi.

 

Onnea teille. Ei kansainvälinen suhde ole tietenkään mikään mahdottomuus, en sitä tarkoittanut. 

Monesti voi olla enemmän yhteistä henkilö kanssa, joka tulee toiselta puolelta maailmaa kuin sellaisen henkilön kanssa joka on koko ikänsä asunut ihan siinä naapurissa.

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Luuletko, ettei maaseudulla ihmisillä ole autoja? Luuletko etteivät he harrasta, opiskele, käy töissä tai matkustele? Luuletko, etteivät he tapaa ystäviään, järjestä juhlia jne. Ja sen puolison voi valita vaikka toiselta pikkupaikkakunnalta, kaupungista tai ihan vaikka ulkomailta. Missä tynnyrissä olet ap kasvanut?

Tämä koko aloitus oli outo. Miten nyt ihmiset kohtaavat pikkukaupungeissa tai isommissa, se sopiva voi löytyä joskus todella läheltä tai kaukaa, ilman että tarvitsee tyytyä mihinkään. En ymmärrä tuollaista asennetta, miksi olla kenenkään kanssa jos se on vain tyytymistä? Jotkut ei löydä ketään isoissakaan kaupungeissa tai vaikka asuisivat ulkomailla. Ja miksi kiinnostuksen kohteet tulisi olla yhteisiä? Esim. meillä on kyllä jotain yhteisiäkin, mutta toisaalta harrastukset ja mielenkiinnon kohteet on hyvin erilaiset. Yhteiset arvot ja tulevaisuuden toiveet kyllä löytyvät. Miksi kumppanin tulisi olla joku kopio itsestä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää, että miten todella pienellä paikkakunnalla asuneet ovat loppujen lopulta löytäneet kumppaninsa. Etenkin sellaiset, jotka eivät ole käyneet oman paikkakunnan ulkopuolella esim. opiskelemassa.

 

Yhtä mielenkiintoista olisi tietää, miksi Helsingissä on suhteessa enemmän alle 40v sinkkuja kuin maalla. Syyksi ei nyt riitä se, että sinkut on muuttaneet sinne.

Varmaan tuohon vaikuttaa moni asia. Maalla ei ole niin paljon mahdollisuuksia millään elämän osa-alueella kuin helsingissä, joten otetaan mitä saadaan. Helsingissä on helpompi elää sinkkuna kuin maalla (ihan käytännön tasolla ja myös sosiaalisen hyväksynnän kannalta), ei ole pakko ottaa ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten on juuri päinvastoin, että pienemmältä paikkakunnalta on helpompi löytää kumppani. 

Mihin tämä perustuu? Millä todennäköisyydellä suppeasta valikoimasta löytyy yhteensopivampi vaihtoehto kuin suuresta valikoimasta?

Isossa paikassa on helppo olla valitsevampi eikä tarvitse vain tyytyä naapurin hemmoon.

Kyllä, kaikki pikkukaupungeissa asuvat eivät koskaan pääse poistumaan kaupungin rajan ulkopuolelle ja ovat pakotettuja tyytymään naapurin hemmoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Luuletko, ettei maaseudulla ihmisillä ole autoja? Luuletko etteivät he harrasta, opiskele, käy töissä tai matkustele? Luuletko, etteivät he tapaa ystäviään, järjestä juhlia jne. Ja sen puolison voi valita vaikka toiselta pikkupaikkakunnalta, kaupungista tai ihan vaikka ulkomailta. Missä tynnyrissä olet ap kasvanut?

 

Tarkoitinkin tässä nyt lähinnä ihmisiä, jotka eivät edes pahemmin poistu sieltä pikkukaupungista. Toki juhlissa voi tavata jonkun kivan tyypin jos hyvin käy, mutta millä todennäköisyydellä tämä thenkilö on juuri se unelmiesi kumppani. Pienellä paikkakunnalla on pienet piirit ja aika pitkälti päädyt näkemään aina vaan niitä samoja tyyppejä, jotka eivät välttämättä kiinnostaneet alunperinkään.

Taas todella outoja oletuksia. Miksi kaupunkilaisella automaattisesti olisi suuremmat piirit kuin maaseudulla asuvalla? Eikö enemmän vaikuta ihmisen persoonallisuus vaikkapa? Kaupungeissa asuu paljon syrjäytyneitä ja yksinäisiä. Niin toki maaseudullakin, eli asuinpaikka ei yksinään määritä ihmisen ystävyyssuhteita ja sosiaalista piiriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on vaikeuksia löytää kumppaniehdokkaita miljoonakaupungissa niin valitettavasti vika on sussa.

Enkä nyt tarkoita mitään muuta kun että olet hemmetin nirso.

Kyllä ne pienemmillä paikkakunnalla löytävät toisensa kun eivät oleta että jokainen hius on samassa suunnassa kuin sillä unelmien prinssillä mitä ei ole olemassakaan.

 

Olen nirso kumppanin valinnassa, ja näen sen ainoastaan positiivisena asiana. Se tarkoittaa, että tiedän, mitä tarvitsen suhteelta, tiedän arvoni ja sen, millaista kumppania arvostan elämässäni.

Kun sanon olevani nirso, en tarkoita, että asetan kohtuuttomia vaatimuksia tai etsin täydellistä ihmistä. Haluan vain varmistua siitä, että valittu kumppani sopii yhteen arvojeni, tavoitteideni ja elämäntyylini kanssa. Nirsoilu auttaa minua välttämään tilanteita, joissa joutuisin tekemään kompromisseja, jotka voisivat johtaa tyytymättömyyteen tai ongelmiin suhteessa.

Olen ylpeä siitä, että uskallan sanoa ei suhteille, jotka eivät vastaa odotuksiani. Nirsoilu on minulle keino suojella itseäni ja säästää aikaa suhteilta, jotka eivät tue minua elämässäni ja näen sen enemmän itsensä kunnioittamisena ja terveen itsetuntemuksen osoituksena.

Tämä! Järkyttää katsoa kuinka keppoisin perustein jotkut tutut valitsevat kumppaninsa. Minä laitan enemmän ajatusta ravintola-annoksen valitsemiseen kun he laittavat kumppaninvalintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Luuletko, ettei maaseudulla ihmisillä ole autoja? Luuletko etteivät he harrasta, opiskele, käy töissä tai matkustele? Luuletko, etteivät he tapaa ystäviään, järjestä juhlia jne. Ja sen puolison voi valita vaikka toiselta pikkupaikkakunnalta, kaupungista tai ihan vaikka ulkomailta. Missä tynnyrissä olet ap kasvanut?

 

Tarkoitinkin tässä nyt lähinnä ihmisiä, jotka eivät edes pahemmin poistu sieltä pikkukaupungista. Toki juhlissa voi tavata jonkun kivan tyypin jos hyvin käy, mutta millä todennäköisyydellä tämä thenkilö on juuri se unelmiesi kumppani. Pienellä paikkakunnalla on pienet piirit ja aika pitkälti päädyt näkemään aina vaan niitä samoja tyyppejä, jotka eivät välttämättä kiinnostaneet alunperinkään.

Taas todella outoja oletuksia. Miksi kaupunkilaisella automaattisesti olisi suuremmat piirit kuin maaseudulla asuvalla? Eikö enemmän vaikuta ihmisen persoonallisuus vaikkapa? Kaupungeissa asuu paljon syrjäytyneitä ja yksinäisiä. Niin toki maaseudullakin, eli asuinpaikka ei yksinään määritä ihmisen ystävyyssuhteita ja sosiaalista piiriä.

Kaupungeissa asuu enemmän ihmisiä tiiviissä tilassa verrattuna maaseutuun. Tämä tarjoaa enemmän mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä päivittäisessä elämässä ja kaupungeissa on huomattavasti enemmän tarjontaa harrastus- ja kulttuuritapahtumien suhteen. Ja myös kaikenlaisia sosiaalisia tapahtumia on huomattavasti enemmän. Jos etsii kumppania deittailuäppien kautta niin ne pienen paikkakunnan 100 miestä on pikaisesti selattu kun taas suuressa kaupungissa sinkkuja on satoja tuhansia. Pienellä paikkakunnalla on kenties se yksi baari mihin kaikki menevät, kun taas suuressa kaupingissa voit valita sadoista eri baareista jne. jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää, että miten todella pienellä paikkakunnalla asuneet ovat loppujen lopulta löytäneet kumppaninsa. Etenkin sellaiset, jotka eivät ole käyneet oman paikkakunnan ulkopuolella esim. opiskelemassa.

 

Yhtä mielenkiintoista olisi tietää, miksi Helsingissä on suhteessa enemmän alle 40v sinkkuja kuin maalla. Syyksi ei nyt riitä se, että sinkut on muuttaneet sinne.

Varmaan tuohon vaikuttaa moni asia. Maalla ei ole niin paljon mahdollisuuksia millään elämän osa-alueella kuin helsingissä, joten otetaan mitä saadaan. Helsingissä on helpompi elää sinkkuna kuin maalla (ihan käytännön tasolla ja myös sosiaalisen hyväksynnän kannalta), ei ole pakko ottaa ketään. 

Oletko ikinä edes käynyt kehä kolmosen ulkopuolella? Puheesi kuulostavat jonkun tynnyrissä kasvaneen juntin puheilta. Ei Suomessa millään paikkakunnalla elämä ole niin takapajuista, että olisi pakko sosiaalisen paineen vuoksi menna naimisiin naapurin Reinon tai Irmelin kanssa, jos ei tahdo. Ihmisillä on autot, moni opiskelee yliopistotutkinnon lähikaupungissa. Yliopistoja kun löytyy esim. Tampereelta, Turusta, Joensuusta, Jyväskylästä, Kuopiosta, Vaasasta, Oulusta ja Rovaniemeltä. Lisäksi monilla pikkupaikkakunnilla on ammattikorkeakouluja. Löytyy aktiivista opiskelijaelämää, paljon harrastuksia ja kulttuuritarjontaa. Jokaisessa pikkukylässäkin ravintola. Se nyt on ihan ihmisen luonteesta kiinni jäätkö yksin vai et. Jos ihminen on sosiaalinen, mukava, luotettava ja huumorintajuinen, niin seuraa löytyy. Jos ei ole, niin ei se auta vaikka asuisi miljoonakaupungissa.

Tavis haluaa kumppanikseen toisen taviksen. Tavallinen ihminen haluaa elää tavallista elämää ja haluaa toisen tavallisen ihmisen jakamaan sen elämän hänen kanssaan.

Pienillä paikkakunnilla tapahtuu sellaista, että ihmiset muuttavat sinne ja sieltä pois. Väestö vaihtuu. Lisäksi ihmisillä on ollut tapana kulkea naapuripitäjissä erilaisissa tilaisuuksissa tavatakseen uusia ihmisiä. Muutama vuosikymmen sitten järjestettiin linja-autokuljetuksia tapahtumiin, joissa nuoriso saattoi tavata uusia tuttavuuksia. Aika harvinaisia ovat maalla ne ihmiset, jotka eivät käy missään kotipaikkakunnan ulkopuolella. Joskus tarvitaan tavaraa tai palveluja, joita ei sieltä omalta pieneltä paikkakunnalta löydy ja on pakko käydä kotikunnan ulkopuolella. Jotkut pienellä paikkakunnalla asuvat käyvät jopa töissä toisella paikkakunnalla ja saattavat sitä kautta löytää kumppanin. Äitini äiti muutti Turun seudulta Keski-Pohjanmaalle opettaja-sisarensa lapsia hoitamaan ja tutustui tulevaan puolisoonsa heti muuton jälkeen. Molemmat asuivat sata vuotta sitten pienillä paikkakunnilla.