Henkinen romahdus, oon itkenyt koko päivän

Nainen, lähde kanssani treffeille. M

:(

Hei, olemme tukenasi. Kun ajattelet asiaa huolellisesti tulet huomaamaan, että pääset pikkuhiljaa asiasta yli. Yritä ottaa etäisyyttä ja lue ohjeita, miten sinun tulisi asiaan suhtautua. Se voi helpottaa. Kun minua on joskus syvästi loukattu, olen etsiskellyt anglosaksisten maiden tiedesivuilta faktatietoa ja ohjeita, miten minun olisi paras suhtautua asiaan.

Niin ,uin Tuulen viemässä sanotaan Huomenna on uusi päivä.  

Vierailija kirjoitti:

Niin ,uin Tuulen viemässä sanotaan Huomenna on uusi päivä.  

Juuri näin. Vaikka nyt tuo lause tuntuisi liian optimistiselta ja tsemppaavalta, niin jossain vaiheessa tulet huomaamaan, että tosiaan huomenna on uusi päivä. Sinulla on todennäköisesti vielä paljon edessäsi ja tulet onnistumaan elämässä. Kaikki me onnistumme joskus ja kaikki me olemme erehtyneet ja epäonnistuneet. Minua on seurannut epäonnistumisen varjo (työelämässä) jo vuosia, mutta sitten yhtäkkiä on alkanut näkyä valoa. Sellainen sanonta on, että joskus se tuuli kääntyy. Kun jatkat vain omaa latuasi, joskus tuuli on sinulle myötäinen.

Jos kyse on esim. sydänsuruista, minua lohduttaa aina se, että tutkiskelen asiaa tarkkaan eri puolilta. Se on tärkeä osa toipumista. Usein löydän tuon tutkiskelun aikana vähitellen asioille syy-yhteyksiä ja sitten rupeaa helpottamaan.

Itku auttaa. 

Älä välitä, tällä palstalla on paljon kaltaisia.

Kirjoita vertauskuvallisesti tai takaperin niin kukaan ei tunnista sinua. Ja haittaako tuo nyt ylipäätään jos joku tunnistaa sinut, sillä ne jotka tunnistaisivat tietävät tilanteesi siis kuitenkin.

Itku helpottaa pahaa oloa. On ok välillä käpertyä omaan kuplaan ja antaa pahan olon tulla. Yritä syödä jotain että saat energiaa. Illalla pääset nukkumaan ja huomenna on uusi aamu. Vaikka nyt ei siltä tunnu, niin tuo olo jää taakse a olosi helpottuu. Luota siihen. Voimia! 

Köysi on ystävä. Jatkeeksi vaan. 

Se on vain tunne. Se on kamala tunne ja koet fyysistäkin pahoinvointia, mutta se on silti vain tunne. Yritä silti raahautua sen kivun kanssa suihkuun ja syö hyvin. Itke jos saat sen ulos. Yritä nukkua, vaikka minuutti kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Köysi on ystävä. Jatkeeksi vaan. 

Synnyitkö tuollaisena vai tapahtuiko jotain joka teki sinusta noin typerän ja alhaisen ihmisen?

Aina ei voi eikä tarvitse olla vahva. Jokaista sattuu joskus pahasti. Anna itsellesi lupa itkeä ja surra, ja keskity pääsemään hetkistä läpi minuutti, tunti ja päivä kerrallaan. Hae apua jos tarvitset, jo vaikka juttelu anonyymisti voi auttaa paljon. 

Tuttu tunne..juuri sanoin että ei minua jouluna ahdista! Mutta voi hitto, että sen jälkeen ahdistaa ja itkettää. Samaistuin vahvasti Jannan postaukseen jossa pohti että "ei oikein osaa elää," kun kuvaili sitä oloa. Tuntuu että mistään ei tule mitään ja on vääränlainen! Kaikki tuntuu kurjalta.

En oikein tiedä mikä silloin auttaa. Minua helpottaa kävelylenkit vähän, tai harhailu. Vaikkei olisi matkalla mihinkään niin sisällä ahdistaa enemmän. Toivon sinulle onnea uuteen vuoteen ja parempaa oloa.