Miksi joidenkin pitkissä parisuhteissa säännöllinen ja nautinnollinen seksi säilyy, toisissa lopahtaa ensihuuman jälkeen?

Olen alkanut uskoa, että paljon useampi ihminen on osittain aseksuaali tai vain harvoin oikeasti kiinnostunut kuin mitä uskalletaan sanoa, ja että moni harrastaa seksiä vain kumppania miellyttääkseen. On niin paljon muutakin kivaa tai kivempaa tekemistä, joka ei vaadi samanlaista vaivannäköä.

Oma libidoni on aika olematon silloin kun elämä on millään tavalla hankalaa: jos stressaa tai väsyttää, jos en ole tyytyväinen omaan kehooni, jos on suhteessa minkäänlaisia luottamusongelmia. Jotenkin petyn helposti elämään ja ihmisiin eikä seksi silloin kiinnosta. Ei myöskään huvita enää puunata itseään "seksikuntoon" kun on tehnyt niin jo 15 vuotta :D

N35

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt miehenä samaa. Aina on hiipunut ja ennemmin vetää käteen kuin harrastaa seksiä sen oman muijan kanssa. Lieneekö se, että olet ottanut partnerin, joka ei oikeasti ole vienyt jalkoja alta. Ainakaan minä en ole ikinä ollut parisuhteessa sellaisen naisen kanssa, johon olisin ollut aivan korviaan myöten rakastunut.

Tää on lähellä totuutta. Tai siis osui

Ap

En kyllä käsitä sitä millään, että jos seksi on nautinnollista, siis että molemmat saa hyviä orgasmeja, ja toisesta tykkää, että nauttii kosketuksesta jne. Niin miksi se muka lakkaisi kiinnostamasta? Sehän on ihmisluonteen vastaista, että joku nautintoa tuottava ei kiinnosta. Siihen perustuu ihmisen addiktoituminenkin ihan mihin hyvänsä, että aivot rekisteröi koko ajan mikä aiheuttaa nautinnon tunteita ja mikä ei, ja sitten usuttaa siihen toimintoon uudestaan ja uudestaan joka tuo hyvänolontunteita.

Eli, jos mies valittaa että vaimoa ei seksi kiinnosta, oletan täysin suoraan, että vaimo ei saa seksistä mitään, ei ainakaan orgasmeja. En usko että moni mieskään seksiä jaksaisi kovin montaa vuotta harrastaa jos ei koskaan saisi orgasmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselläni avainsana on nimenomaan nautinnollinen. Suhde jossa seksi ei sitä ollut enkä osannut silloin sitä "vaatiakaan" oli sellainen jossa seksi hiipui. Suhteessa jossa seksi on ollut nautinnollista se ei ole hiipunut. 

Mikä tekee mielestäsi seksistä nautinnollista? Ja mikä tekee ei nautinnollista?

No orgasmi. Lyhyt vastaus. 

Siinä on muutakin kuin oma orgasmi.

Se, että toinenkin nauttii.

Läheisyys, ei ole parempaa olotilaa kuin maata sylikkäin rakkaansa kanssa rakastelun jälkeen, sivellä häntä ja torkkua unen rajalla.

T: mies, 52v

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut uskoa, että paljon useampi ihminen on osittain aseksuaali tai vain harvoin oikeasti kiinnostunut kuin mitä uskalletaan sanoa, ja että moni harrastaa seksiä vain kumppania miellyttääkseen. On niin paljon muutakin kivaa tai kivempaa tekemistä, joka ei vaadi samanlaista vaivannäköä.

Oma libidoni on aika olematon silloin kun elämä on millään tavalla hankalaa: jos stressaa tai väsyttää, jos en ole tyytyväinen omaan kehooni, jos on suhteessa minkäänlaisia luottamusongelmia. Jotenkin petyn helposti elämään ja ihmisiin eikä seksi silloin kiinnosta. Ei myöskään huvita enää puunata itseään "seksikuntoon" kun on tehnyt niin jo 15 vuotta :D

N35

Mikä orgasmeissa alkaa sitten kyllästyttää?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä käsitä sitä millään, että jos seksi on nautinnollista, siis että molemmat saa hyviä orgasmeja, ja toisesta tykkää, että nauttii kosketuksesta jne. Niin miksi se muka lakkaisi kiinnostamasta? Sehän on ihmisluonteen vastaista, että joku nautintoa tuottava ei kiinnosta. Siihen perustuu ihmisen addiktoituminenkin ihan mihin hyvänsä, että aivot rekisteröi koko ajan mikä aiheuttaa nautinnon tunteita ja mikä ei, ja sitten usuttaa siihen toimintoon uudestaan ja uudestaan joka tuo hyvänolontunteita.

Eli, jos mies valittaa että vaimoa ei seksi kiinnosta, oletan täysin suoraan, että vaimo ei saa seksistä mitään, ei ainakaan orgasmeja. En usko että moni mieskään seksiä jaksaisi kovin montaa vuotta harrastaa jos ei koskaan saisi orgasmia.

Ostin seksilelun ja vaikka sitä alkuun innokkaasti käytinkin ja sain siitä nautintoa niin nyt se on vaan tuolla kaapissa eikä sitä jaksa kaivaa esille, mieluummin vaan vetää nopeasti kuivat omin käsin. Kai se sama ihmisenkin kanssa toimii.

Toiset pariskunnat kasvavat aikuisiksi ja ymmärtävät ettei parisuhde ole mitään joka päivä uudelleen ihastumista elämän loppuun asti.

Meillä loppui keski-ikään ja minun kamaliin vaihdevusi vaivoihini mutta rakkaus ei ole loppunut koskaan. Koskaan ei ole tullut mieleenkään kummallakaan että erottaisiin sen takia. Ei se ole puolisolle niin tärkeää että pitäisi enää alkaa hakea sitä muualta.

Meillä ei alku ollut ihan helppoa ruusuillatanssimista siten ollen on/off suhdetta kun särmiä hiottiin ja kumpikin kamalia jääriä mutta tuli aina erossa niin kamala ikävä ettei sitä kestänyt. Ei sitten enää olla iäkkäänä olla lähdetty sitä ikävää testaamaan minkään pikkuasioiden takia kun muuten synkkaa yhteen niin hyvin eikä mistään tarvitse riidellä.

En voi tajuta sellaisia luuloja jotta vain jollain yhdynnällä kaikki suhteet toimii eikä mikään muu suhde voi ilman sitä olla mitään. Yhdyntää voi olla ihan ilman mitään tunteitakin eikä se sano mitään sen suhteen laadusta.

Mä pystyn kyllä analysoimaan helposti, miksi nykyisessä suhteessani seksiä ei ole. Suhteen alussa miellytin miestä, koska hän huomioi myös minua. Se oli molemminpuolista.

Pikkuhiljaa mies lakkasi koskettelemasta minua, lakkasi miellyttämästä. Seksistä tuli hyvin ennalta arvattavaa. En lopulta halunnut seksiä lainkaan, sillä esileikki oli kömpelö roplaus pepusta ja sitten kontilleen. Sama huomioimattomuus siirtyi arkeen. Alussa teimme toisillemme eväitä töihin, sitten vain minä.

Alussa mieskin kokkasi, sitten taantui ja nykyisin syö pakastepinaattikeittoa, jos en ole tehnyt ruokaa. Olin kokkaamatta pari viikkoa flunssan takia, mies osti kaapin täyteen eineksiä. Itselleen.

Olen pitänyt päiväkirjaa. On käyty terapiassa. Mies passivoituu vuosi vuodelta enemmän. Mikään ei enää tuone takaisin sitä alun miestä, koska sitä ei ollut olemassa. Joulu meni siinä kun mies makasi sohvalla osallistumatta.

Mies on täydellisesti äitinsä pilaama, tämä kun passaa poikiansa yhä ja edelleen kantaisi ruokia miehelle. Muistan kun suhteen alussa ihastelin, että miehellä on hyvä maku astioissa ja oikeasti on sisustanut. Sitten tajusin että äitinsä on tuonut kaikki Iittalat ja tekstiilit sinne.

Omat seksihaluni miestä kohtaan ovat kadonneet. En vain näe hänessä mitään haluamisen arvoista. Itsekkyys tappaa parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä käsitä sitä millään, että jos seksi on nautinnollista, siis että molemmat saa hyviä orgasmeja, ja toisesta tykkää, että nauttii kosketuksesta jne. Niin miksi se muka lakkaisi kiinnostamasta? Sehän on ihmisluonteen vastaista, että joku nautintoa tuottava ei kiinnosta. Siihen perustuu ihmisen addiktoituminenkin ihan mihin hyvänsä, että aivot rekisteröi koko ajan mikä aiheuttaa nautinnon tunteita ja mikä ei, ja sitten usuttaa siihen toimintoon uudestaan ja uudestaan joka tuo hyvänolontunteita.

Eli, jos mies valittaa että vaimoa ei seksi kiinnosta, oletan täysin suoraan, että vaimo ei saa seksistä mitään, ei ainakaan orgasmeja. En usko että moni mieskään seksiä jaksaisi kovin montaa vuotta harrastaa jos ei koskaan saisi orgasmia.

Just niin, tämä on mulla syynä. Ei kiinnosta pyllistellä mälliämpärinä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä loppui keski-ikään ja minun kamaliin vaihdevusi vaivoihini mutta rakkaus ei ole loppunut koskaan. Koskaan ei ole tullut mieleenkään kummallakaan että erottaisiin sen takia. Ei se ole puolisolle niin tärkeää että pitäisi enää alkaa hakea sitä muualta.

 

Meillä ei alku ollut ihan helppoa ruusuillatanssimista siten ollen on/off suhdetta kun särmiä hiottiin ja kumpikin kamalia jääriä mutta tuli aina erossa niin kamala ikävä ettei sitä kestänyt. Ei sitten enää olla iäkkäänä olla lähdetty sitä ikävää testaamaan minkään pikkuasioiden takia kun muuten synkkaa yhteen niin hyvin eikä mistään tarvitse riidellä.

 

En voi tajuta sellaisia luuloja jotta vain jollain yhdynnällä kaikki suhteet toimii eikä mikään muu suhde voi ilman sitä olla mitään. Yhdyntää voi olla ihan ilman mitään tunteitakin eikä se sano mitään sen suhteen laadusta.

No, seksihän on paljon muutakin kuin yhdyntä. Se on opetettu jo peruskoulussa kasarilla.

Ehkä sinä et kaipaa enää orgasmeja, mutta ehkä miehesi olisi onnellisempi kun niitä kanssasi saisi. En usko että kukaan on täysin onnellinen tilanteessa jossa joutuu omasta seksuaalisuudesta luopumaan toisen takia, vaikka miten rakastaisi. Jos toinen ei halua minkäänlaista seksiä, jos yhdyntä ei enää onnistu, niin se kertoo lähinnä sen toisen haluttomuudesta tuottaa nautintoa ja itsekin nauttia rakastetun läheisyydestä. Se on kuitenkin ihan tieteellisesti todettu fakta, että seksi saa mielihyvähormonit liikkeelle, ja niillä on moninaiset vaikutukset ihmiseen. Ylipäätään rakastuminen on hyvin pitkälti juuri sen ansiota kun aletaan rakastella ja saamaan orgasmeja yhdessä.

Yhdyntää voi harrastella vieraan ihmisen kanssa toki ilman tunteita, kuin jotain jumppaa, mutta parisuhteessa on ihan eri asia kun on rakkaudesta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselläni avainsana on nimenomaan nautinnollinen. Suhde jossa seksi ei sitä ollut enkä osannut silloin sitä "vaatiakaan" oli sellainen jossa seksi hiipui. Suhteessa jossa seksi on ollut nautinnollista se ei ole hiipunut. 

Mikä tekee mielestäsi seksistä nautinnollista? Ja mikä tekee ei nautinnollista?

Mulle nautinnosta suurin osa tulee sängyn ulkopuolelta. Halauksista, koskettamisesta, hellyydestä, hyväksynnästä ja henkisestä yhteydestä. Siitä että tiedän olevani aina rakastettu ja haluttu vaikka noissa arkisissa kohtaamisissa ei ole mitään seksuaalista - ne vain osoittaa sen miten paljon merkitsen ja miten hyvä mun lähellä on olla. Ja sama toisinpäin.

Kun sitten on aikaa rakastelulle sitä on jo kuuma kuin hiilipannu! Se on piste i:n päälle.

Ja toisinpäin - vaikka suhde olisi muuten hyvä, kumppanuutta  ja ok arkea mutta toinen lähestyy vain kun on reikää vaille (ja keskitty vain reikään) se olisi hirveää! Todellinen seksintappajafiilis!

Vierailija kirjoitti:

Toiset pariskunnat kasvavat aikuisiksi ja ymmärtävät ettei parisuhde ole mitään joka päivä uudelleen ihastumista elämän loppuun asti.

Toivottavasti ei sitten ikinä kasveta miehen kanssa aikuisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset pariskunnat kasvavat aikuisiksi ja ymmärtävät ettei parisuhde ole mitään joka päivä uudelleen ihastumista elämän loppuun asti.

Toivottavasti ei sitten ikinä kasveta miehen kanssa aikuisiksi. 

Me ei olla kasvettu. 35 vuotta yhteistä taivalta ja vieläkin arjessa ihastutaan toisiimme. Muutenkin lapsen mieli, utelias ja avoin ratkaisee elämässä paljon.

Kemia. Sitä joko on tai ei ole.

Molemminpuolinen kunnioitus, toista ei loukata erimielisyyksissäkään, halu tuottaa hyvää toiselle ja ottaa toinen huomioon. Seksielämä on säilynyt 28 vuotta eikä lasten syntymä ole sitä muuttanut.

Se oikea "vastakappale" vaan osuu joskus kohdalle joillekin.

Ja jonkun kanssa tajuaa totuuden, kun ensi huuma on haihtunut.

Kemiat, rakkaus ja se, että molemmat halua tyydyttää toistensa tarpeet kaikessa. Olin nuorena haku päällä ja suudellut moniakin tyttöjä. Vaimo oli ensimmäinen joka sai jalat alta ja pöntön sekaisin heti ekasta suudelmasta, minkä itse hänelle annoin jostain kumman mielenhäiriöstä heti tavatessa. Ensimmänen tyttö, jonka suudelma lävisti kropan ja jäykisti kullin välittömästi.  Siitä lähti seurustelu liikkeelle. Halusin heti alusta lähtien varmistaa hänen kiihoittumisensa ja tyydyttämisensä silloin ja siitä lähtien. Mutta ihan samoin vaimo on halunnut alusta lähtien tyydyttää kaikki minun tarpeeni ja tehnyt niin yhä edelleen. Alun intohimo ja läheisyys jäi meillä päälle ja kantanut jo yli 47 vuotta. Seksiä ollut aina joka viikko ilman taukoja. Minulle ollut aina tärkeää ekasta kerrasta lähtien, että vaimo saanut orgasminsa. Sama juttu vaimolle, halunnut aina tyydyttää minut ja halunnut aina, että laukean hänen pilluunsa tietäen kuinka paljon hänen pilluaan olen aina rakastanut. Siten olemme molemmat huolehtineet aina,että toinen saa tyydytyksen seksissä ja kaiken muunkin haluamansa elämässä. Me ollaan oltu parisuhteessa aina ME.

Seksuaalinen yhteensopivuus ja kommunikointi. Sanoinko vielä kommunikointi? Kirjoitun toiseen, pihtaamista ja siitä johtuviin parisuhdeongelmiin koskevaan ketjuun näin:

Kävin tämän keskustelun nykyisen suhteen alkuhuuman aikana. Että se ei tule aina jatkossa olemaan näin että nussitaan joka päivä, mutta mielestäni suhteen tasaannuttuakin olisi mukavaa, jos seksiä olisi väh. 2-3 kertaa viikossa. Sitä alempi aktiivisuus ei mulle nappaisi, jos kuitenkin vietetään aikaa yhdessä eikä olla erillään. Nainen oli tuolloin samaa mieltä asiasta.

Tuon jälkeen hän fiksuna ihmisenä tietää, että tämä keskustelu on käyty ja ei ole yhtä helppoa käydä perumaan puheitaan. Luulen, että tämä proaktiivisuus asian puheeksi ottamisessa on pelastanut minut ja meidät, sillä seksi on ilman muuta myös meidän suhteen liima ja nainen on myöskin paljastunut tyypiksi, jolla on halut korkealla yhden viikon ajan kuukaudesta, muulloin ei niin välttämättä.

Hän on todennut myös tiedostavansa, että minä tekisin yhdessäolosta hyvin hankalaa, jos hän pihtaisi seksiä. Joten hän ei sitä tee. Helpompi käsitellä asia näin päin kun yrittää jo uppoavasta veneestä lapioida vettä ulos.

Meillä on ollut alku hyvin hyvin vaikeaa, ja erosimmekin 2 vuoden jälkeen hetkeksi. Palasimme kuitenkin yhteen, koska oli suuri rakkaus kyseessä. Silti oli kaikenlaista paskaa, ja miehen suku oli siis totaalisesti kielteinen. Se vei osansa, muttei meidän intohimoa ja rakkautta. Sitä nyt kestänyt jo 41 vuotta, ja uskokaa vaa; sitä himoa on ja rakkautta aina vaan! On myös räiskyvää elämää, kun molemmat räiskyviä.

Silti kuten joku sanoi aiemmin, seksin pitää olla molemmille hyvää, jase tarkoittaa että myös naiselle niitä orgasmeja.

Täällä kyllä vähätelty naisia tyyliin, "muna ja mies nauttii, se riittää" ja klitorista ei tarvitse hinkata yms. se vaikka oliskin puoliksi pilaa, kertoo paljon.

Minä uskon, että monen seksielo on just hiipunut, koska se mies lopettaa sen naisensa nautinnot...

Eikä tämä ole mitään miesvihaa, vaan kuten nyt tässäkin ketjussa jo kerrottu, näin on käynyt. Ei kukaan tosiaan jaksa vuosia olla antavana osapuolena.

Oma mies ei ikinä ei edes yhtä kertaa ole jättänyt minua orgasmitta. Sanavarstoon ei ole kuulunut "ensikerralla sitten" ei, vaan aina molemmille, tosin joskus mies sanoo ettei tarvitse nyt vaan säästää.

Siispä meillä kukoistaa seksi, intomhimo ja rakkaus. Ollaan toki myös pidetty itsemme kunnossa, ja kyllä meitä voi, saako sanoa, pitää hyvännäköisenä parina. Mummi ja ukki jo ollaan...mutta yhä natsaa.

Zemppiä kaikille!