Miksi joidenkin pitkissä parisuhteissa säännöllinen ja nautinnollinen seksi säilyy, toisissa lopahtaa ensihuuman jälkeen?

Mun puolelta ei koskaan hiipuisi, koska minä saan seksistä ja läheisyydestä niin paljon, ja myös kunnon orgasmeja. Miehellä ei ole koskaan ollut niin hirveä hinku seksiin, vaikka on ollut tyytyväinen, ei vaan ole niitä miehiä joilla on vain se mielessä. Hänellä on tullut useampi sairaus viimeisen kymmenen vuoden kuluessa, ja se on tuonut mukanaan sekä fyysistä että psyykkistä väsymistä, työ on ihan liian raskasta ja kuormittavaa, ja hän ei juurikaan enää halua, tai sanoo haluavansa periaatteesa, mutta ei jaksa ryhtyä toimeen. On jotenkin myös alkanut inhota itseään kun on sairas, ja tuntee itsensä huonoksi kun on masennusta ja ahdistusta. Ei oikein ymmärrä sitä, että läheisyys ja seksi olisi hänellekin tervellistä, koska ne saa mielihyvähormonit liikkeelle. Toivon että hän pääsisi pian sairaseläkkeelle, ja alkaisi ehkä edes psyykkisesti toipua ja löytää vielä elämäniloa. Itselläni on vaihdevuodet todennäköisesti käynnistyneet, joten siitä en sitten tiedä, että vaikuttaako jotain minun haluihini. Ylipäätään vanheneminen on perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Molemminpuolinen kunnioitus ja halu että molemmat nauttii.

Tähän liittyy se, että vuorovaikutusta halutaan pitää yllä. Ettei oleteta toisesta asioita vaan puhutaan, kysytään, ollaan toisesta oikeasti kiinnostuneita. Ja kerrotaan oma-aloitteisesti asioita toiselle.

Se ei koskaan voi olla yksipuolista. Parisuhde on kahden ihmisen projekti ja siinä pitää kummankin tehdä parhaansa joka ikinen päivä.

Ekan avomiehen kanssa seksi loppu lähes kokonaan puolessa vuodessa. Ei auttanu vaikka puin seksikästä tms. Sen mielestä yritin liikaa ja sit taas kuitenkin teki iteki aloitteita, mutta kaiken olis pitäny mennä niin et mä oon päällä ja hoidan kaiken. Tyydyin siinä suhteessa omaan kivaan, koska mun seksuaalisuus ei ollu hävinny. 

Sit taas tokan avomiehen kanssa oltiin yli 10v yhessä ja seksiä oli päivittäin lapsista huolimatta 9 vuotta. Sit otin lävistyksen alapäähän ja se oli sille turn off, seksi loppu siihen. 

Nykysen kanssa ollaan oltu nyt vuos yhdessä ja seksiä on n. 2-7 kertaa viikossa riippuen jaksamisesta töiden ja arjen keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itselläni avainsana on nimenomaan nautinnollinen. Suhde jossa seksi ei sitä ollut enkä osannut silloin sitä "vaatiakaan" oli sellainen jossa seksi hiipui. Suhteessa jossa seksi on ollut nautinnollista se ei ole hiipunut. 

Mikä tekee mielestäsi seksistä nautinnollista? Ja mikä tekee ei nautinnollista?

No orgasmi. Lyhyt vastaus. 

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen yhteensopivuus. Homman vaikeus piilee siinä, että kenenkään otsassa ei lue kuinka paljon tai kuinka vähän haluaa seksiä silloin kun kahdeksan vuotta parisuhdetta on tahkottu. Tämä asia tulee monelle ikävänä ylläri- pyllärinä, ja tätä asiaa ei selville saa muuten kuin suhteeseen ryhtymällä ja suhteessa sen 8 vuotta olemalla.

Toinen asia on se, että varsinkin naisissa on paljon niitä jotka haluavat parisuhteen ja perheen, mutta eivät niinkään seksiä. Seksi toimii heillä vain parisuhteen sisäänveto- tuotteena, ja kun suhde (ja usein myös lapsi/a) saatu, ei seksille enää ole tarvetta ja se jää asioitten tärkeys/ kiinnostavuusjärjestyksessä sijalle 328. Sijalla 327 on kesämökin ulkohuussin tyhjennys, ja sijalla 329 on pesuhuoneen hajulukon puhdistus.

Olen tuntenut vain yhden naisen, jolle seksi oli vähän tuollaista kun kerrot. Hän siis puhui seksistä eräänlaisena pakkona. 

Siksi on vaikea ymmärtää, että tuollaisia naisia oikein isokin määrä olisi, koska omassa ystäväpiirissäni seksuaalisuus on todella tärkeää. Jopa eronnut pariskunta sanoi, että seksi toimi loppuun asti yhtä nautinnollisena ja tiheänä. 

En siis epäile kokemustasi, mutta ihmiset joita tuntee vaikuttavat siihen mikä käsitys on. Omassa nuoruudessani ja ystäväpiirissäni oli itsestäänselvyys, että seksi on tärkeää ja miehen seksuaalinen puoleensavetävyys oli merkittävä asia. En siis ollenkaan tunnista tätä mistä palstalla puhutaan, että naiset hakisivat elättäjää.

Niissä on sitä kipinää ja kemiaa, rakkautta ja kunnioitusta, eli toisilleen sopivat kumppanit. 

Väittäsin että iso osa seksiongelmista johtuu väärästä kumppanista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla homma hiipuu on näitä jotka hakee vain sitä tunnetta ja kyllästyvät nopeasti toiseen ihmiseen.

Mitä tunnetta tarkoitat? Haluaisin oikeasti oppia, että saisin vielä sellaisen parisuhteen josta nauttisin 

Sitä uuden ihastuksen tunnetta joka on ennen suhteen arkipäiväistymistä. Jos on tällainen ihminen niin en tiedä mitä sille varsinaisesti pystyisi tehdä jos sitä alkuhuumaa ainoastaan kaipaa ja muuten ei toimi mikään.

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen yhteensopivuus. Homman vaikeus piilee siinä, että kenenkään otsassa ei lue kuinka paljon tai kuinka vähän haluaa seksiä silloin kun kahdeksan vuotta parisuhdetta on tahkottu. Tämä asia tulee monelle ikävänä ylläri- pyllärinä, ja tätä asiaa ei selville saa muuten kuin suhteeseen ryhtymällä ja suhteessa sen 8 vuotta olemalla.

Toinen asia on se, että varsinkin naisissa on paljon niitä jotka haluavat parisuhteen ja perheen, mutta eivät niinkään seksiä. Seksi toimii heillä vain parisuhteen sisäänveto- tuotteena, ja kun suhde (ja usein myös lapsi/a) saatu, ei seksille enää ole tarvetta ja se jää asioitten tärkeys/ kiinnostavuusjärjestyksessä sijalle 328. Sijalla 327 on kesämökin ulkohuussin tyhjennys, ja sijalla 329 on pesuhuoneen hajulukon puhdistus.

Älä puhu p@skaa.

Olen nainen.

Mies kyttää telkkaria tai nettiä.

Panisin koko ajan.

Surkeeta oli olematonta.

Mies kuin hiiri.

Mennää nukkumaa... oksettaa.

Olen miettinyt miehenä samaa. Aina on hiipunut ja ennemmin vetää käteen kuin harrastaa seksiä sen oman muijan kanssa. Lieneekö se, että olet ottanut partnerin, joka ei oikeasti ole vienyt jalkoja alta. Ainakaan minä en ole ikinä ollut parisuhteessa sellaisen naisen kanssa, johon olisin ollut aivan korviaan myöten rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Mun puolelta ei koskaan hiipuisi, koska minä saan seksistä ja läheisyydestä niin paljon, ja myös kunnon orgasmeja. Miehellä ei ole koskaan ollut niin hirveä hinku seksiin, vaikka on ollut tyytyväinen, ei vaan ole niitä miehiä joilla on vain se mielessä. Hänellä on tullut useampi sairaus viimeisen kymmenen vuoden kuluessa, ja se on tuonut mukanaan sekä fyysistä että psyykkistä väsymistä, työ on ihan liian raskasta ja kuormittavaa, ja hän ei juurikaan enää halua, tai sanoo haluavansa periaatteesa, mutta ei jaksa ryhtyä toimeen. On jotenkin myös alkanut inhota itseään kun on sairas, ja tuntee itsensä huonoksi kun on masennusta ja ahdistusta. Ei oikein ymmärrä sitä, että läheisyys ja seksi olisi hänellekin tervellistä, koska ne saa mielihyvähormonit liikkeelle. Toivon että hän pääsisi pian sairaseläkkeelle, ja alkaisi ehkä edes psyykkisesti toipua ja löytää vielä elämäniloa. Itselläni on vaihdevuodet todennäköisesti käynnistyneet, jote

Minulla vaihdevuodet eivät ole vaikuttaneet libidoon ollenkaan. Seksi on vain parantunut, koska ei tarvitse käyttää ehkäisyä. En ole voinut terveyssyistä käyttää hormoneja koskaan, joten kondomin pois jättäminen on ollut iso plussa.

Vaihdevuosioireita ei muutenkaan juuri ole ollut. Lieneekö aktiivinen seksielämä syynä? Se todella lisää mielihyvähormoneja ja muutenkin rentouttaa ja tekee hyvää. Kannattaa siis jatkaa sooloseksiä aktiivisesti, jos mies ei jaksa seksiä.

Mä luulen että tuo alkuhuuma on sellainen että siinä ei vaan huomaa toisen ihmisen puutteita, sitten kun elämä arkistuu ja ongelmia alkaa vääränlaisen kumppanin kanssa tulemaan kaikki hiipuu.

Jos toisen kassa on sopivat toisilleen jokaisella osa-alueella huuma tuskin häviää ja kipinä säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen yhteensopivuus. Homman vaikeus piilee siinä, että kenenkään otsassa ei lue kuinka paljon tai kuinka vähän haluaa seksiä silloin kun kahdeksan vuotta parisuhdetta on tahkottu. Tämä asia tulee monelle ikävänä ylläri- pyllärinä, ja tätä asiaa ei selville saa muuten kuin suhteeseen ryhtymällä ja suhteessa sen 8 vuotta olemalla.

Toinen asia on se, että varsinkin naisissa on paljon niitä jotka haluavat parisuhteen ja perheen, mutta eivät niinkään seksiä. Seksi toimii heillä vain parisuhteen sisäänveto- tuotteena, ja kun suhde (ja usein myös lapsi/a) saatu, ei seksille enää ole tarvetta ja se jää asioitten tärkeys/ kiinnostavuusjärjestyksessä sijalle 328. Sijalla 327 on kesämökin ulkohuussin tyhjennys, ja sijalla 329 on pesuhuoneen hajulukon puhdistus.

Tämän lisäksi sekä miehissä että naisissa niitä, joiden libido kulkee käsi kädessä alkuhuuman kanssa. Ei siis välttämättä pelkästään esitetä alussa halukasta, vaan alun himo on ihan yhtä aitoa kuin sen loppuminenkin. Jotkut sitten näkevät sen suhteen luonnollisena elinkaarena että seksi loppuu, ja ihmetellään kun ei se kumppani haluakaan jäädä kämppistelemään loppuelämäksi.

Minä ajattelen, että tiettyyn ikään mennessä ihminen tietää yleensä itse, onko sellainen jolle seksi on tärkeää eri elämänvaiheissa vai onko ne halut ajoittuneet aina sinne suhteen alkumetreille. Jos siis uskaltaa olla itselleen rehellinen ja tunnustaa tämän. Jotenkin tuntuu, että nykyisessä vahvaa seksuaalisuutta ihannoivassa kulttuurissa joidenkin on äärimmäisen vaikea myöntää, ettei sitä seksiä oikeastaan kaipaa niiden alkupupuilujen jälkeen mihinkään. Ja vielä vaikeampaa myöntää tämä uudelle kumppaniehdokkaalle silloin kun ollaan yhteensopivuutta vasta kartoittamassa. Sitten kiukutellaan jälkikäteen, kun ilkeä kumppani vonkaa ja haluaa "vaan" seksiä kun ei ole seksittömässä suhteessa onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen yhteensopivuus. Homman vaikeus piilee siinä, että kenenkään otsassa ei lue kuinka paljon tai kuinka vähän haluaa seksiä silloin kun kahdeksan vuotta parisuhdetta on tahkottu. Tämä asia tulee monelle ikävänä ylläri- pyllärinä, ja tätä asiaa ei selville saa muuten kuin suhteeseen ryhtymällä ja suhteessa sen 8 vuotta olemalla.

Toinen asia on se, että varsinkin naisissa on paljon niitä jotka haluavat parisuhteen ja perheen, mutta eivät niinkään seksiä. Seksi toimii heillä vain parisuhteen sisäänveto- tuotteena, ja kun suhde (ja usein myös lapsi/a) saatu, ei seksille enää ole tarvetta ja se jää asioitten tärkeys/ kiinnostavuusjärjestyksessä sijalle 328. Sijalla 327 on kesämökin ulkohuussin tyhjennys, ja sijalla 329 on pesuhuoneen hajulukon puhdistus.

Olen tuntenut vain yhden naisen, jolle seksi oli vähän tuollaista kun kerrot. Hän siis puhui seksist

Etsi "Aihe vapaa" osiosta pitkä keskusteluketju otsikolla "Kun seksi ei kiinnosta pätkääkään". Lue ja hämmästy. Omakohtaista kokemustakin minulta löytyy. Varsin pitkässä parisuhteessani, nyt jo ex- sellaisessa, merkit vaimon seksuaalisten halujen vähyydestä olivat näkyvissä jo varsin pian suhteen alun jälkeen. Rakastuneena en osannut enkä halunnut niitä merkkeä tunnustaa itselleni. Sitä vain toivoo että "kyllä se varmaan kohenee sitten kun..." Uskokaa huviksenne, ei kohene. Useammaltakin kaveriltani olen kuullut vihjailuja siihen suuntaan että heilläkin rouvan halut loppui siihen kun viimeinen lapsi ilmoitti maailmaantulostaan.

Vaikea sanoa, minulla lopahtaa aina parisuhde ennen kuin seksi lopahtaa.

Itselläni ei ole hormonaalista ehkäisyä sotkemassa luonnollista halua. Ovulaation aikaan, ennen kuukautisia ja niiden jälkeen panettaa kovasti. Lisäksi koen puolison edelleen puoleensavetävänä fyysisesti ja psyykkisesti, joten seksi muulloinkin on kivaa. On myös henkinen yhteys, mikä lisää rakastelun tunneyhteyttä. Neljännesvuosisata yhdessä. 

Mulla oli sellainen hyvin huumakas suhde. Toinen oli heti alusta saakka seksuaalisesti hyvin innokas, itse vähemmän ja olin vain siinä vaaleanpunaisessa pilvessä henkisesti. Kun tuo seksipuoli aiheutti ongelmia niin päätin sitten jutun ja hän myöhemmin kertoikin olleensa vain lähinnä sen huuman vietävänä eikä seksi minun jälkeen ole muutamaa viikkoa kauemmin kuulemma kestänyt muidenkaan kanssa ja jutut ovat pian näivettyneet. Järkeilen että vaikka meillä olisi seksi toiminut niin todennäköisesti suhde ei olisi siltikään kauan kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen yhteensopivuus. Homman vaikeus piilee siinä, että kenenkään otsassa ei lue kuinka paljon tai kuinka vähän haluaa seksiä silloin kun kahdeksan vuotta parisuhdetta on tahkottu. Tämä asia tulee monelle ikävänä ylläri- pyllärinä, ja tätä asiaa ei selville saa muuten kuin suhteeseen ryhtymällä ja suhteessa sen 8 vuotta olemalla.

Toinen asia on se, että varsinkin naisissa on paljon niitä jotka haluavat parisuhteen ja perheen, mutta eivät niinkään seksiä. Seksi toimii heillä vain parisuhteen sisäänveto- tuotteena, ja kun suhde (ja usein myös lapsi/a) saatu, ei seksille enää ole tarvetta ja se jää asioitten tärkeys/ kiinnostavuusjärjestyksessä sijalle 328. Sijalla 327 on kesämökin ulkohuussin tyhjennys, ja sijalla 329 on pesuhuoneen hajulukon puhdistus.

Tämän lisäksi sekä miehissä että naisissa niitä, joiden libido kulkee käsi kädessä alkuhuuman

Olen samaa mieltä. Biologiakin siinä alkuvaiheessa pistää pupuilemaan. Sitten tulee arki, ja "arjen koura utulinnan kaas, on reissumiehen kylmä taas".

Ei aina jaksa jumputtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka väittävät intohimon säilyvän joko valehtelevat tai sitten eivät tiedä mitä intohimo oikeasti on.

Tai sitten sinä  luulet intohimon tarkoittavan suhteen alkuhuumaa.

Se ei säily.

Halu puolisoon voi silti säilyä, sitä sanon intohimoksi.

Olemme olleet yhdessä 33 vuotta, pidän vaimoani edelleen kauniina ja seksikkäänä. Tänä aamuna rakastelimme viimeksi.

T: mies, 52v

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt miehenä samaa. Aina on hiipunut ja ennemmin vetää käteen kuin harrastaa seksiä sen oman muijan kanssa. Lieneekö se, että olet ottanut partnerin, joka ei oikeasti ole vienyt jalkoja alta. Ainakaan minä en ole ikinä ollut parisuhteessa sellaisen naisen kanssa, johon olisin ollut aivan korviaan myöten rakastunut.

Miksi "ottaisit" puolison johon et ole rakastunut? Ja miksi nainen olisi miehen kanssa ylipäätään seksisuhteessa jos ei ole tunteita eikä orgasmeja?