Lue keskustelun säännöt.
Huomiota kerjäävä anoppi vie aina juhlapyhistä ilot
27.12.2023 |
Oli joulu, häät tai hautajaiset, tämän ihmisen pitää saada huomio itseensä. Juhlapyhät on raskaita hänen kanssaan. Mielestäni joulu on lasten juhla ja silloin me aikuiset annamme lapsille tilaa kokea joulun taikaa.
Vaan ei anoppini mielestä. Hänen mielestään silloin lasten pitää hiljaa kuunnella hänen tarinoitaan ja lauluesityksiä ja osallistua mutisematta hänen keksimäänsä ohjelmaan. Hänen tapansa antaa joululahjat on myös huomionkipeä, niitä kun ei voi laittaa yhteiseen jakoon pukinsäkkiin, vaan ne pitää jakaa erikseen kun muiden lahjat on jaettu. Jos lapsi ei innostunut suklaarasiasta, se käydään nakkaamassa lapsen sänkyyn, jotta sitten voidaan nukkumaanmennessä ihmetellä kuka tämmöisen on tänne tuonut.
Joka perhejuhla mies joutuu komentamaan äitiään, jotta tämä antaisi tilaa lapsille. Lapsetkaan eivät niin välitä isoäitinsä seurasta, kun tämä syö kaiken energian huoneesta ja vaatii lapsiltakin jatkuvaa huomionosoitusta. Ja auta armias jos paikalla on joku, jonka kanssa 3v leikkii mielummin, sitten sen lapsen huomiota kärtetään koko ajan pois toiselta aikuiselta. Hän on kuin iso lapsi, joka pahastuu, jos joutuu jakamaan valokeilaa.
Enkä edes tässä käynyt mitä tempauksia hän teki häissämme, mieheni veljen häissä, lasten ristiäisissä, syntymäpäiväkutsuilla...
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Nuo 60+ boomerit ovat melkein kaikki samantapaisia.
Tällä logiikalla myös kaikki 30+ ovat kaikki melkein samanlaisia ja tietenkin myös kaikki 20+ ja kaikki 40+ jne. jos tarkemmin ajatellaan niin kaikki ihmiset riippumatta mitä ovat 0+-110+ ovat melkein samanlaisia kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisessa symbioosissa jotkut oikein elävät vanhempiensa/appivanhempiensa kanssa että anoppi on päivittäin mielessä?
Jossain maatalossa sen ymmärrän jos samoja tiluksia asutaan.
Meillä lapset on itsenäistyneet 19 v lähtiessään muualle opiskelemaan. En usko että minusta anoppina on haittaa heidän puolisoilleen.
Toivon että heidän puolisonsa ovat päästään niin terveet etteivät 90 % ajastaan pohdi minua vaikken nyt mikään niin fiksu ja rikas ja just oikeen aina lirkutteleva anoppi olekaan. Jouluja emme vietä yhdessä.
Se pahanilmanlintu on jatkuvasti horisontissa uhkaavasti, vaikka kovasti yritetään pitää etäisyyttä. Normaalien ihmisten kanssa ei tällaista tietenkään ole, mutta mun anoppi ei olekan norma
Missäs välissä sitten anoppi on aina mielessä? Mahtaa työ kärsiä eikä jaksa lastensa kanssa olla jos anoppi on mielessä koko ajan? Saisko terveydenhuollosta apua pakkomielteiseen anoppiahdistukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi jollain mennä ihon alle.
Kuten sanottu, minä en anoppiani ojenna, sen tekee ihan hänen poikansa. Minä osaan jättää huomiotta ison ihmisen temput ja pitää kieleni kurissa, mutta minullakin menee raja siinä, kun se iso ihminen kilpailee huomiosta LASTEN kanssa. Ettei osata edes lapsille antaa tilaa.
Sääli jättää aikuinen ulos perhejuhlista, mutta jos ei osaa käyttäytyä. Lopullisen päätöksen tosin tekee hänen poikansa.
Aloittaja
Ai poika "ojentaa" äitiään? Juupajuu. Koska tietää että vaimo tätä vaatii?
Jos lähtökohta olisi se, että kukaan ei ojenna ketään. Anoppi ja mummu on ekstrovertti viihdyttäjä? Antakaa olla ja nauttikaa showsta ;)
Tuskin ne lapset y
Ei kaikkien elämä mee kaavaa, että on pikkulapsijoulut ja aikuisten joulut. On esim. sukujouluja, joissa joillain on pikkulapsia, toisilla ei lapsia, osa ikäihmisiä jne. Ei useamman sukupolven yhteisjouluja saa yksi porukka dominoida. Jos eivät halua sopeutua sukujouluun, voivat toki juhlia omalla porukallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun se anoppi kuolee nämä miniät sitten ottavat pääroolin hautajaisissa. Arkkua taputtelevat ääneen vollaten, nyt on hyvä mummi poissa. Vainajan lapset eivät suunvuoroa saa kun omaisten pöydässä esiintymiskykyinen, itsevarma, äänensä löytänyt nykynainen, miniä, kertoo rakkaasta mummusta.
Tosikertomus, kälyni joka odotti äitini kuolemaa ja rantatonttia, liian kauan, yli viiskymppiseksi, oli pääsurija suruhunnussaan äitimme hautajaisissa, esim minut ja veljeni perheineen, olimme sisarussarjan nuorimmat, ohjasi neljännelle penkkiriville, itse veljeni kanssa kökötti etupenkissä, heidän lapsensa perheineen toisessa, sisaruksemme kolmannessa ja me kuopukset perheinemme neljännessä.
Seurusteli papin ja kanttorin kanssa läjimnä omaisena.
Kyllä mä asiallisesti tulen anopin hautajaiset järjestämään, jos ennen
Itse en haluaisi, että noin minusta ajatteleva miniä järjestäisi hautajaiseni. Mielummin ihan kuka tahansa muu ihminen tai vaikka sitten ei hautajaisia ollenkaan, niitähän ei ole pakko pitää. Eikä muistotilaisuuttakaan. Seurakunta kyllä järjestää arkunkantajat ja muuta ei tarvita.
Ja olen ihan varma, että kyllä se mieskin osaa papin tilata siunaamaan ja hankkia suvusta jokusen miehen kantamaan arkkua. Sillä simppeli ja vastenmielinen anoppi on haudattu, eikä miniä joudu kärsimaan ja järjestämään hampaat pitkänään hautajaisia. Ei edes se pirullinen anoppi ole ansainnut sitä, että miniä, joka hänta halveksii ja mielessään hykertelee , kun anoppi kuoli järjestää hautajaisia.
Olisit takuulla myös siellä etupenkissa lähiomaisena "suremassa" ja selittämässä miehesi puolesta, miten anoppi oli kultainen mummo jne......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun se anoppi kuolee nämä miniät sitten ottavat pääroolin hautajaisissa. Arkkua taputtelevat ääneen vollaten, nyt on hyvä mummi poissa. Vainajan lapset eivät suunvuoroa saa kun omaisten pöydässä esiintymiskykyinen, itsevarma, äänensä löytänyt nykynainen, miniä, kertoo rakkaasta mummusta.
Tosikertomus, kälyni joka odotti äitini kuolemaa ja rantatonttia, liian kauan, yli viiskymppiseksi, oli pääsurija suruhunnussaan äitimme hautajaisissa, esim minut ja veljeni perheineen, olimme sisarussarjan nuorimmat, ohjasi neljännelle penkkiriville, itse veljeni kanssa kökötti etupenkissä, heidän lapsensa perheineen toisessa, sisaruksemme kolmannessa ja me kuopukset perheinemme neljännessä.
Seurusteli papin ja kanttorin kanssa läjimnä omaisena.
Kyllä mä asiallisesti tulen anopin hautajaiset järjestämään, jos ennen
Mies ei osaa järjestää... Huomaa todella, että mies on siirtynyt äidin tossun alta vastaavanlaisen vaimon tossun alle. Kyllä mami hoitaa ja järjestää. Oksettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä viettää joulua ihmisten kanssa, joista ei pidä? Oli sukulainen tai ei.
Jos kokoonnutaan suuremmalla porukalla, niin näitä mätiä omenia voi joutua sietämään. Esim jos haluaa, että lapset saavat viettää joulua serkkujen kanssa, voi hinta olla kova, jos suvusta löytyy kaheli mummo tai juoppo vaari.
Jep ja näin ison yhteisöllisen suvun jäsenenä täytyy sanoa, että parhaat tarinat saa persoonallisimmista tyypeistä. Just palasin sukujoulusta, missä lämmöllä ja nauraen muisteltiin edesmennyttä sukulaista, joka kuljetti juhliin random - tyyppejä joita bongaili milloin mistäkin... Ei se tapahtuessaan ketään naurattanut, mutta se on osa hullun sukumme kirjavuutta ja uskon, että kaikki hulvattomuus, mikä siihen liittyy, on lapsillenikin suuri rikkaus elämässä... suurempi kuin se, että olisivat saaneet olla itse joulujen keskipisteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun se anoppi kuolee nämä miniät sitten ottavat pääroolin hautajaisissa. Arkkua taputtelevat ääneen vollaten, nyt on hyvä mummi poissa. Vainajan lapset eivät suunvuoroa saa kun omaisten pöydässä esiintymiskykyinen, itsevarma, äänensä löytänyt nykynainen, miniä, kertoo rakkaasta mummusta.
Tosikertomus, kälyni joka odotti äitini kuolemaa ja rantatonttia, liian kauan, yli viiskymppiseksi, oli pääsurija suruhunnussaan äitimme hautajaisissa, esim minut ja veljeni perheineen, olimme sisarussarjan nuorimmat, ohjasi neljännelle penkkiriville, itse veljeni kanssa kökötti etupenkissä, heidän lapsensa perheineen toisessa, sisaruksemme kolmannessa ja me kuopukset perheinemme neljännessä.
Seurusteli papin ja kanttorin kanssa läjimnä omaisena.
Kyllä mä asiallisesti t
Miksi valehtelisin, että anoppi oli kultainen mummo, kun hän on ihan kaikkea muuta? ei kuolemaaitä miksikään muuta. Anoppi on kauhea ihminen, on ollut kauhea äiti, anoppi, mummo, työpaikkakiusajakin. Ei häntä kukaan pyhimykseksi luule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun se anoppi kuolee nämä miniät sitten ottavat pääroolin hautajaisissa. Arkkua taputtelevat ääneen vollaten, nyt on hyvä mummi poissa. Vainajan lapset eivät suunvuoroa saa kun omaisten pöydässä esiintymiskykyinen, itsevarma, äänensä löytänyt nykynainen, miniä, kertoo rakkaasta mummusta.
Tosikertomus, kälyni joka odotti äitini kuolemaa ja rantatonttia, liian kauan, yli viiskymppiseksi, oli pääsurija suruhunnussaan äitimme hautajaisissa, esim minut ja veljeni perheineen, olimme sisarussarjan nuorimmat, ohjasi neljännelle penkkiriville, itse veljeni kanssa kökötti etupenkissä, heidän lapsensa perheineen toisessa, sisaruksemme kolmannessa ja me kuopukset perheinemme neljännessä.
Seurusteli papin ja kanttorin kanssa läjimnä omaisena.
Kyllä mä asiallisesti t
En väheksy, vaan totean faktat. Toki mieheni saisi asiat järjestettyä ilman minuakin. Arvostaisinko häntä enemmän jos toteaisin hänelle, että järjestä vaan ihan keskenäs ne mutsis monttubileet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä viettää joulua ihmisten kanssa, joista ei pidä? Oli sukulainen tai ei.
Jos kokoonnutaan suuremmalla porukalla, niin näitä mätiä omenia voi joutua sietämään. Esim jos haluaa, että lapset saavat viettää joulua serkkujen kanssa, voi hinta olla kova, jos suvusta löytyy kaheli mummo tai juoppo vaari.
Jep ja näin ison yhteisöllisen suvun jäsenenä täytyy sanoa, että parhaat tarinat saa persoonallisimmista tyypeistä. Just palasin sukujoulusta, missä lämmöllä ja nauraen muisteltiin edesmennyttä sukulaista, joka kuljetti juhliin random - tyyppejä joita bongaili milloin mistäkin... Ei se tapahtuessaan ketään naurattanut, mutta se on osa hullun sukumme kirjavuutta ja uskon, että kaikki hulvattomuus, mikä siihen liittyy, on lapsillenikin suuri rikkaus elämässä... suurempi kuin se, että olisiva
Mua ei vuosienkaan jälkeen naurata anopin tempaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa sketsihahmolta 😅.
Olisikin. Minunkin anoppi tuollainen. Enemmän kyllä sellaista alapäävihjailua lapsille ja aikuisille, mutta järjestää huomion aina itseensä. Ap:lle tsemppiä. Minun ex- mieheni ei edes nähnyt tuollaisessa käytöksessä mitään outoa.
Ap on pahempi vanhana kuin anoppinsa koska kadehtii nyt noin anoppiaan ja haluaisi itse kaiken huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kateellinen anopille lasten suosiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä tuntuu olevan kiellettyä sanoa, jos joku ihminen on rasittava luonteeltaan? Erityisesti jos kyseessä on anoppi niin johan alkaa tulla näitä "onneksi te miniät olette täydellisiä" -viestejä. Taitaa olla nämä hirviöanopit äänessä niissä.
Meille tuli rauha vasta kun anoppi kuoli, sellainen uhriutuja, marttyyri ja valittaja hän oli. Nyt on saanut rauhan anoppi ja me.
Toiset ihmiset vaan on vaikeita ja rasittaa koko lähipiiriä.
Odotan päivää, kun anoppi kuolee. Onneksi ei montaa vuotta enää mene.
Tämä viestisi kertoo kaiken sinusta. Vaikutat ilkeältä ja pahansuovalta. Ehkä omasta mielestäsi olet täydellinen. Ethän suinkaan aio mennä hautajaisiinkaan, se olisikin epäaitoa.
Toivon hyvää, parempaa vuotta sinulle. Koeta pärjätä ikävien ajatustesi kanssa tai
Helppo jeesustella, kun et itse ilmeisesti joudu elämään tällaisen perheenjäsenen otteessa. t:ei-ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempienkin kuuluu hassutella lastenlasten kanssa, ei aina niin totista vakavaa pönötystä. Lapset tarvii taikuutta, hassuttelua ja rentoa oloa niin kuin me kaikki. Ei kaikesta tarvi aina riidellä.
Nykyvanhemmat tekee lastensa elämän tylsäksi, sääntöjen orjallisiksi nuodattajiksi, ilottomaksi suorittamiseksi. Ei ihme että mielenterveysongelmia lapsilla ja nuorilla paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun se anoppi kuolee nämä miniät sitten ottavat pääroolin hautajaisissa. Arkkua taputtelevat ääneen vollaten, nyt on hyvä mummi poissa. Vainajan lapset eivät suunvuoroa saa kun omaisten pöydässä esiintymiskykyinen, itsevarma, äänensä löytänyt nykynainen, miniä, kertoo rakkaasta mummusta.
Tosikertomus, kälyni joka odotti äitini kuolemaa ja rantatonttia, liian kauan, yli viiskymppiseksi, oli pääsurija suruhunnussaan äitimme hautajaisissa, esim minut ja veljeni perheineen, olimme sisarussarjan nuorimmat, ohjasi neljännelle penkkiriville, itse veljeni kanssa kökötti etupenkissä, heidän lapsensa perheineen toisessa, sisaruksemme kolmannessa ja me kuopukset perheinemme neljännessä.
Seurusteli papin ja kanttorin kanssa läjimnä omaisena
Kyllä, antaisit miehellesi oikeuden ajatella itse, ehkä muistella lapsuuttaankin. Kyllä mies osaa hautajaiset järjestää siinä kuin "äänensä löytänyt" nainenkin.
Aika anoppimaista pitää miestään avuttomana ja yksinkertaisena.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempienkin kuuluu hassutella lastenlasten kanssa, ei aina niin totista vakavaa pönötystä. Lapset tarvii taikuutta, hassuttelua ja rentoa oloa niin kuin me kaikki. Ei kaikesta tarvi aina riidellä.
Onko se hassuttelua, kun mummo kailotuksellaan pilaa pienen lapsen lauluesityksen? Aika mitätöivää tuo on. Ja oikeasti huolestuttavaa, ettei edes pariksi minuutiksi saa huomio olla kuin mummossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä tuntuu olevan kiellettyä sanoa, jos joku ihminen on rasittava luonteeltaan? Erityisesti jos kyseessä on anoppi niin johan alkaa tulla näitä "onneksi te miniät olette täydellisiä" -viestejä. Taitaa olla nämä hirviöanopit äänessä niissä.
Meille tuli rauha vasta kun anoppi kuoli, sellainen uhriutuja, marttyyri ja valittaja hän oli. Nyt on saanut rauhan anoppi ja me.
Toiset ihmiset vaan on vaikeita ja rasittaa koko lähipiiriä.
Odotan päivää, kun anoppi kuolee. Onneksi ei montaa vuotta enää mene.
Tämä viestisi kertoo kaiken sinusta. Vaikutat ilkeältä ja pahansuovalta. Ehkä omasta mielestäsi olet täydellinen. Ethän suinkaan aio mennä hautajaisiinkaan, se olisikin epäaitoa.
Toivon hyvää, parempaa vuotta sinu
Jotain teinipariskuntia joiden elämää anoppi pomottaa?
Olen kahta puolta, oikeastaan kolmea, isosta suvusta. Jokainen on elänyt omaa elämäänsä , en ole kuullut yhtään "anoppi pomottaa." Sitä on suvussa vähän ollut joku miniä/lapsi pomottaa vanhusta. Niinpäin.
Siis sinunkin täytyy olla jostain maalta samoilla tiluksilla ja samoja lehmiä hoitava?
Aina näitä aloituksia... tylsää. Nyt miniä mollaa täällä meidän ilon ja kertoo ikäviä asioita kuten anoppinsa juhlissa.
Mainitsiko edellinen jotain 200 km:n välimatkasta? Minkälaisia harrastuksia ehdotat miniöille noin yleensä? Entäs jos miniä onkin hyvässä virassa, lapset hoidossa, illat kiireisiä kotona, mikä harrastus siihen vielä sopisi?