Lue keskustelun säännöt.
Huomiota kerjäävä anoppi vie aina juhlapyhistä ilot
27.12.2023 |
Oli joulu, häät tai hautajaiset, tämän ihmisen pitää saada huomio itseensä. Juhlapyhät on raskaita hänen kanssaan. Mielestäni joulu on lasten juhla ja silloin me aikuiset annamme lapsille tilaa kokea joulun taikaa.
Vaan ei anoppini mielestä. Hänen mielestään silloin lasten pitää hiljaa kuunnella hänen tarinoitaan ja lauluesityksiä ja osallistua mutisematta hänen keksimäänsä ohjelmaan. Hänen tapansa antaa joululahjat on myös huomionkipeä, niitä kun ei voi laittaa yhteiseen jakoon pukinsäkkiin, vaan ne pitää jakaa erikseen kun muiden lahjat on jaettu. Jos lapsi ei innostunut suklaarasiasta, se käydään nakkaamassa lapsen sänkyyn, jotta sitten voidaan nukkumaanmennessä ihmetellä kuka tämmöisen on tänne tuonut.
Joka perhejuhla mies joutuu komentamaan äitiään, jotta tämä antaisi tilaa lapsille. Lapsetkaan eivät niin välitä isoäitinsä seurasta, kun tämä syö kaiken energian huoneesta ja vaatii lapsiltakin jatkuvaa huomionosoitusta. Ja auta armias jos paikalla on joku, jonka kanssa 3v leikkii mielummin, sitten sen lapsen huomiota kärtetään koko ajan pois toiselta aikuiselta. Hän on kuin iso lapsi, joka pahastuu, jos joutuu jakamaan valokeilaa.
Enkä edes tässä käynyt mitä tempauksia hän teki häissämme, mieheni veljen häissä, lasten ristiäisissä, syntymäpäiväkutsuilla...
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi jollain mennä ihon alle.
Kuten sanottu, minä en anoppiani ojenna, sen tekee ihan hänen poikansa. Minä osaan jättää huomiotta ison ihmisen temput ja pitää kieleni kurissa, mutta minullakin menee raja siinä, kun se iso ihminen kilpailee huomiosta LASTEN kanssa. Ettei osata edes lapsille antaa tilaa.
Sääli jättää aikuinen ulos perhejuhlista, mutta jos ei osaa käyttäytyä. Lopullisen päätöksen tosin tekee hänen poikansa.
Aloittaja
Ai poika "ojentaa" äitiään? Juupajuu. Koska tietää että vaimo tätä vaatii?
Jos lähtökohta olisi se, että kukaan ei ojenna ketään. Anoppi ja mummu on ekstrovertti viihdyttäjä? Antakaa olla ja nauttikaa showsta ;)
Tuskin ne lapset ymmärtää jäävänsä jotenkin sivuun, jos ei vanh
Niitä lasten jouluja on niin vähän, pitäisi mennä lasten ehdoilla. Aikuisjouluja tulee kymmeniä vielä. No ei sellasetkaan missä lapset pönöttää aikuisen käsikirjoituksen mukaan esiintyen ole kovin kivoja, antakaa lasten olla lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisessa symbioosissa jotkut oikein elävät vanhempiensa/appivanhempiensa kanssa että anoppi on päivittäin mielessä?
Jossain maatalossa sen ymmärrän jos samoja tiluksia asutaan.
Meillä lapset on itsenäistyneet 19 v lähtiessään muualle opiskelemaan. En usko että minusta anoppina on haittaa heidän puolisoilleen.
Toivon että heidän puolisonsa ovat päästään niin terveet etteivät 90 % ajastaan pohdi minua vaikken nyt mikään niin fiksu ja rikas ja just oikeen aina lirkutteleva anoppi olekaan. Jouluja emme vietä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisessa symbioosissa jotkut oikein elävät vanhempiensa/appivanhempiensa kanssa että anoppi on päivittäin mielessä?
Jossain maatalossa sen ymmärrän jos samoja tiluksia asutaan.
Meillä lapset on itsenäistyneet 19 v lähtiessään muualle opiskelemaan. En usko että minusta anoppina on haittaa heidän puolisoilleen.
Toivon että heidän puolisonsa ovat päästään niin terveet etteivät 90 % ajastaan pohdi minua vaikken nyt mikään niin fiksu ja rikas ja just oikeen aina lirkutteleva anoppi olekaan. Jouluja emme vietä yhdessä.
Se pahanilmanlintu on jatkuvasti horisontissa uhkaavasti, vaikka kovasti yritetään pitää etäisyyttä. Normaalien ihmisten kanssa ei tällaista tietenkään ole, mutta mun anoppi ei olekan normaali. Narsistiseen käytökseen taipuvainen sekopää. Sitä joutuu jatkuvasti olla varuillaan, että mitä se hullu seuraavaksi keksii.
Vierailija kirjoitti:
Pitää kasvaa aikuisiksi ja osata viettää joulunsa oman perheen kanssa. Ei tunkea sinne anoppilaan vaikka siellä joulun saisi itse rahaa käyttämättä.
Aikuisuus ja lapsuuden kodista irrotrautuminen on se avainsana. Ei pidä myydä itseään vaikka niitä tuhansia tulisikin lahjaksi arvopapereina, rahana.
Sitähän suurinosa on tehnytkin, anopille ei tämäkään käy.
Anoppi saa viihdyttää ja olla ekstrovertti itsensä, mutta kyllä siinä on raja mikä on "viehättävää persoonallisuutta" ja mikä taas häiritsevää ja töykeää käytöstä. Ekstrovertti ei tarkoita, etteikö osaisi antaa välillä estradia muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen yli kuusikymppinen työkaveri. Suuna päänä kaikissa tilanteissa. Firman juhlissa mölisee ja selostaa suureen ääneen kuin pääesiintyjä konsanaan. Työkavereiden syntymäpäivä- ja tasavuosijuhlissa kälättää suureen ääneen omia juttujaan ja hassunhauskoja kokemuksiaan ja imitoi toisia.
Todella rasittava, olisi painajaismaista jos sellaista pitäisi sietää vielä vapaa-ajallakin.
Otan osaa, ap.
Eihän aloittajan ole mikään pakko kestää tuota vapaa-ajallaan. Kun anoppi huomautuksista huolimatta jatkaa eikä muuksi muutu, voi aikuinen (aloittaja) päättää olla viettämättä jouluaan tämän kanssa. Miksi kiusata itseään ja hakeutua samaan tilaan rasittavan anopin kanssa kun kukaan ei siihen pakota, ja sitten vielä kerjätä täällä sääliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä tuntuu olevan kiellettyä sanoa, jos joku ihminen on rasittava luonteeltaan? Erityisesti jos kyseessä on anoppi niin johan alkaa tulla näitä "onneksi te miniät olette täydellisiä" -viestejä. Taitaa olla nämä hirviöanopit äänessä niissä.
Meille tuli rauha vasta kun anoppi kuoli, sellainen uhriutuja, marttyyri ja valittaja hän oli. Nyt on saanut rauhan anoppi ja me.
Toiset ihmiset vaan on vaikeita ja rasittaa koko lähipiiriä.
Odotan päivää, kun anoppi kuolee. Onneksi ei montaa vuotta enää mene.
Tämä viestisi kertoo kaiken sinusta. Vaikutat ilkeältä ja pahansuovalta. Ehkä omasta mielestäsi olet täydellinen. Ethän suinkaan aio mennä hautajaisiinkaan, se olisikin epäaitoa.
Toivon hyvää, parempaa vuotta sinulle. Koeta pärjätä ikävien ajatustesi kanssa tai yritä muuttua positiivisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisessa symbioosissa jotkut oikein elävät vanhempiensa/appivanhempiensa kanssa että anoppi on päivittäin mielessä?
Jossain maatalossa sen ymmärrän jos samoja tiluksia asutaan.
Meillä lapset on itsenäistyneet 19 v lähtiessään muualle opiskelemaan. En usko että minusta anoppina on haittaa heidän puolisoilleen.
Toivon että heidän puolisonsa ovat päästään niin terveet etteivät 90 % ajastaan pohdi minua vaikken nyt mikään niin fiksu ja rikas ja just oikeen aina lirkutteleva anoppi olekaan. Jouluja emme vietä yhdessä.
Se pahanilmanlintu on jatkuvasti horisontissa uhkaavasti, vaikka kovasti yritetään pitää etäisyyttä. Normaalien ihmisten kanssa ei tällaista tietenkään ole, mutta mun anoppi ei olekan normaali. Narsistiseen käytökseen taipuvainen sekopää. Sitä joutuu jatkuvasti olla varuillaan, että mit
Sinä voit itse päättää olla normaali ihminen. Ei normaalia ihmistä häiritse 200 kmn päässä asuva ihminen tai edes kilometrin päässä. Se on sinun oma mielentilasi, päähänpinttymäsi. Vähän harrastuksia että pää on virkeä?
Vierailija: En ole koskaan lukenut miesten valitravan anopeistaan. Eiväthän he edes uskaltaisi.
Pysyn väitteessäni, tyttöjä synnyttävät ovat kivoja naisia, poikien äidit jo lähtökohtaisesti huonoja ja ikäviä ihmisiä.
MIksei mies uskaltaisi kritisoida anoppiaan? Siis oikea mies. Itse pistänyt rajat niin puolisoiden kuin omille vanhemmille.
nykyinen anoppi on toki erittöin mahtava ihminen, joten eipä ole tarvinnut tapella. Huomioonottava , hyväkäytöksinen ja avarakatseinen, jopa tälläiselle rentulle osti pullon viskiä lahjaksi, mikä oli jo liiankin kilttiä.
Oma mutsi on myös ihana ihminen mutta aina ollut sellainen leijonaemo meille pojille. Erittäin topakka täti joka ei pelkää sanoa ja vaikka heittää pihalle jos joku ei miellytä. Siltikään ei koskaan miniöitänsä ole kiusannut tai puuttunut asioihin vaikka ei olisi miellyttänyt enkä kyllä sitä sallisikaan.
m32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan surutta myönnän että meni tunteisiin, vaikka en edes ole anoppi. :D Nämä kiukkuiset, kitisevät omahyväiset miniät ovat niitä tulevaisuuden inhokkianoppeja. Leopardi ei pilkuistaan pääse.
Heidän poikansa valitsevat (äitinsä kaltaisen) kiukkuisen miniän, joka pakottaa katkaisemaan välit kiukkuiseen anoppiin. Heidän hyvin opetetut tyttärensä valitsevat nahjusmaisen tossukan, joka ei osaa pistää vaimoaan kuriin, ja...
Näin se sukupolvien ketju toimii. Normaaleissä suvuissa ei draamailla ihan noin, vaan yritetään tulla toimeen puolin ja toisin.
Me nuoremman sukupolven naiset ollaan löydetty oma äänemme ja oma asemamme. Oikeastaan, olemme löytäneet oman arvomme. Pyrimme katkaisemaan vanhempien sukupolvien kirouksen, jossa poikalapset on paapottu narsisteiksi ja tyttölapset on traumatisoitu epävarmoiksi hysteerikoiksi. Minua ihan oikeasti käy säälik
Juu, se on tullut täysin selväksi että olette löytäneet äänenne ja asemanne. Ei pienintäkään epälyä sen suhteen. Lopputulos ei kuitenkaan vaikuta parhaalta mahdolliselta.
Oli pakko tarkistaa päivämäärä, että onko tämä oma aloitukseni vuosien takaa enkä vaan muista tehneeni.
Eli tsemppiä ap, et todellakaan ole yksin! Täältäkin löytyy anoppi, jonka on käännettävä joulupöydän keskustelu omiin asioihinsa, korostettava lahjojen jaossa että tämä on sitten MINULTA ja vedettävä marttyyriesitys, jos lapset erehtyy leikkimään jollain muulla lahjalla. Ja tottakai niin käy, koska tämä henkilö antaa lahjaksi pikkulapsille hengellisiä pohdiskelukirjoja yms täysin ennakoitavasti ei-kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä viettää joulua ihmisten kanssa, joista ei pidä? Oli sukulainen tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä tuntuu olevan kiellettyä sanoa, jos joku ihminen on rasittava luonteeltaan? Erityisesti jos kyseessä on anoppi niin johan alkaa tulla näitä "onneksi te miniät olette täydellisiä" -viestejä. Taitaa olla nämä hirviöanopit äänessä niissä.
Meille tuli rauha vasta kun anoppi kuoli, sellainen uhriutuja, marttyyri ja valittaja hän oli. Nyt on saanut rauhan anoppi ja me.
Toiset ihmiset vaan on vaikeita ja rasittaa koko lähipiiriä.
Odotan päivää, kun anoppi kuolee. Onneksi ei montaa vuotta enää mene.
O!etkö ajatellut, että voi käydä niinkin että sinä kuolet ensin. Ehkä piankin? Elä ja anna toistenkin elää. Älä ole hemmetin katkera, sekin voi lyhentää elinikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun se anoppi kuolee nämä miniät sitten ottavat pääroolin hautajaisissa. Arkkua taputtelevat ääneen vollaten, nyt on hyvä mummi poissa. Vainajan lapset eivät suunvuoroa saa kun omaisten pöydässä esiintymiskykyinen, itsevarma, äänensä löytänyt nykynainen, miniä, kertoo rakkaasta mummusta.
Tosikertomus, kälyni joka odotti äitini kuolemaa ja rantatonttia, liian kauan, yli viiskymppiseksi, oli pääsurija suruhunnussaan äitimme hautajaisissa, esim minut ja veljeni perheineen, olimme sisarussarjan nuorimmat, ohjasi neljännelle penkkiriville, itse veljeni kanssa kökötti etupenkissä, heidän lapsensa perheineen toisessa, sisaruksemme kolmannessa ja me kuopukset perheinemme neljännessä.
Seurusteli papin ja kanttorin kanssa läjimnä omaisena.
Meillä sisareni on tuollainen. Sen takia emme enää käy sukujuhlissa, kuin hetken.
Hän todella tykkää esiintyä. Puheääni on huutava. Määrää kaikesta, käskyttää ja kiukuttelee. Hyvin mielellään laulaa, mutta ei esiinny aina suoraan vaan juurikin koilottaa lasten päälle tai on epähuomiossa laulavinaan ajatuksissaan.
Ihan jokaiset häät, hautajaiset, syntymäpäivät, joulut, juhannukset ja muut juhlat ovat lapsuudesta saakka olleet tällaisia. Ja suku hyväksyy. Hän kun on "tuollainen".
Nuorin polvi ei voi sietää "tuollaista" ja me hänen kanssaan sama ikäpolvi välttelemme häntä kuin ruttoa.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun se anoppi kuolee nämä miniät sitten ottavat pääroolin hautajaisissa. Arkkua taputtelevat ääneen vollaten, nyt on hyvä mummi poissa. Vainajan lapset eivät suunvuoroa saa kun omaisten pöydässä esiintymiskykyinen, itsevarma, äänensä löytänyt nykynainen, miniä, kertoo rakkaasta mummusta.
Tosikertomus, kälyni joka odotti äitini kuolemaa ja rantatonttia, liian kauan, yli viiskymppiseksi, oli pääsurija suruhunnussaan äitimme hautajaisissa, esim minut ja veljeni perheineen, olimme sisarussarjan nuorimmat, ohjasi neljännelle penkkiriville, itse veljeni kanssa kökötti etupenkissä, heidän lapsensa perheineen toisessa, sisaruksemme kolmannessa ja me kuopukset perheinemme neljännessä.
Seurusteli papin ja kanttorin kanssa läjimnä omaisena.
Kyllä mä asiallisesti tulen anopin hautajaiset järjestämään, jos ennen häntä kuolen. Mieheni ei ole kovin taitava järjestelyissä. Mutta teen sen mieheni ja lasteni takia, en anopin. En sure, sen voin jo etukäteen kertoa. Se ei estä minua myötäelämään mieheni surussa. Tosin tietäen nykytilanteen, hänellekin tulee äitinsä kuolema olemaan enemmänkin helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi saa viihdyttää ja olla ekstrovertti itsensä, mutta kyllä siinä on raja mikä on "viehättävää persoonallisuutta" ja mikä taas häiritsevää ja töykeää käytöstä. Ekstrovertti ei tarkoita, etteikö osaisi antaa välillä estradia muille.
Extrovertti tykkää olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Narsku haluaa huomion vain ja ainostaan itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä viettää joulua ihmisten kanssa, joista ei pidä? Oli sukulainen tai ei.
Jos kokoonnutaan suuremmalla porukalla, niin näitä mätiä omenia voi joutua sietämään. Esim jos haluaa, että lapset saavat viettää joulua serkkujen kanssa, voi hinta olla kova, jos suvusta löytyy kaheli mummo tai juoppo vaari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun se anoppi kuolee nämä miniät sitten ottavat pääroolin hautajaisissa. Arkkua taputtelevat ääneen vollaten, nyt on hyvä mummi poissa. Vainajan lapset eivät suunvuoroa saa kun omaisten pöydässä esiintymiskykyinen, itsevarma, äänensä löytänyt nykynainen, miniä, kertoo rakkaasta mummusta.
Tosikertomus, kälyni joka odotti äitini kuolemaa ja rantatonttia, liian kauan, yli viiskymppiseksi, oli pääsurija suruhunnussaan äitimme hautajaisissa, esim minut ja veljeni perheineen, olimme sisarussarjan nuorimmat, ohjasi neljännelle penkkiriville, itse veljeni kanssa kökötti etupenkissä, heidän lapsensa perheineen toisessa, sisaruksemme kolmannessa ja me kuopukset perheinemme neljännessä.
Seurusteli papin ja kanttorin kanssa läjimnä omaisena.
Kyllä mä asiallisesti tulen anopin hautajaiset järjestämään, jos ennen
Eikö hävetä väheksyä miestään noin pahasti? Olet alistanut tossun alle? Kyllä mieskin osaa sopia hautaustoimiston kanssa asiat, seurakunnan kanssa ja tilata jopa pitopalvelun, kutsua sukulaiset keitä tahtoo. Mieshän on kuolinpesän rahoistakin tietoinen jos et tosiaan ole joku justiina.
Sinusta tulee oiva anoppi kuin vain SINÄ osaat ja ajatteletkin miehesi puolesta, hänkin toivoo äitinsä kuolemaa eikä ees aattele lapsuuttaan jolloin äiti on tärkeä.
Anoppiainesta olet.
En ole ap, mutta minulla on vastaava anoppi. Tuutko heti hakemaan anoppini teille viihtymään? Saat vaikka pitää omanasi, ei tule ikävä....