Oletteko ylpeitä suomalaisuudesta?

Suolaisuus eli suo? Saumalaisuus?

Olemmehan sentään pikku Amerikka.

Asenne on sama kuin 90 days fiance ohjelmassa, "kaikki muut maat on slummeja, sä haluut vaan oleskeluluvan meidän ihanaan maahamme".

Onhan meillä täällä tilaa.

En ole ollut enää ylpeä pariin vuoteen. Se taas heijastuu suoraan siihen, mitä olisin kriisitilanteessa valmis tekemään tämän maan puolesta.

Kaikki ylpeys kuoli 2020, sekä suomalaisiin ihmisiin että tän maan päättäjiin että tähän itse maahan. Turha tulla sanomaan että muuta pois, ei mun tarvi koska mä oon katkassu omat henkiset siteeni tähän kaikkeen jo. 

Olin, en ole enää. Tämä on nykyään maa jossa heikossa asemassa olevat ovat heitteillä.

Olen edelleen ylpeä. Suomalaisuus asuu minussa itsessäni ja kaikissa meissä kansalaisissa. Sydämessä, luonteessa ja sielussa. Sisulla eteenpäin. Suomalaista ymmärtää vain toinen suomalainen. Jos kaupungit ylikansoittuvat, siirrytään metsään. Hiihtoladut eivät lopu kesken. "Latua! huusi mummo umpihangessa!"

Jääräpää suomalainen on ylpeä olemassaolostaan. Nyt ollaan hampaat irvessä onnellisia, koska pitää olla maailman onnellisimmassa maassa. NiiN!

Menetetty maa kiitos sinimustalle siitä.

Eipä ole paljoa ylpeyden aihetta. Joo, puhdas ilma ja puhdasta luontoa, mutta niin on monessa muussakin paikassa. Aika laiha lohtu

Olen ylpeä suomalaisuudestani. Ruotsalaisia emme ole venäläisiä emme tahdo olla, olkaamme siis suomalaisia.

Olemme tehneet valtiostamme hyvän. Olemme osanneet varoa, ettemme päädy Ruotsin tielle. Koululaitoksemme on yhä verraten hyvä.

Koska Venäjän johdolla on vintti himmennyt, Aleksei Navalnyistä tulisi itänaapuriin kelvollinen pressa.

Olen. 

Olen matkustellut paljon ja pakko myöntää että vaikka nautin suuresti eri Euroopan kaupunkien tutkimisesta, niin kotosuomeen on aina ilo palata. Minulla on myös paljon ystäviä maailmalla ja loppujen lopuksi Suomessa perusasiat toimivat todella sujuvasti. Kaverini vietti pari vuotta työkomennuksella Espanjassa (hän puhuu kieltä erittäin hyvin, ei natiivitasolla mutta niin että kieli ei ollut ongelma minkään asian hoitamisessa) ja palattuaan hän kertoi tarinoita siitä miten moni meille itsestäänselvä asia on siellä vaikeita. Byrokratia on täysin mielivaltaista, oikein mitään ei voi hoitaa sähköisesti vaan kaikki paperit täytyy fyysisesti kiikuttaa tiettyyn paikkaan ja käsittelyajat ovat tolkuttoman pitkiä. Pienikin moka tai vaan tympääntynyt virkailija voi palauttaa sut pitkän prosessin puolesta välistä takaisin lähtöpisteeseen. Asunnoissa toimivan netin saaminen on olevinaan rakettitiedettä ja jos yrität käyttää hiustenkuivaajaa samaan aikaan kuin keität kahvia, kuuluu POKS ja sähköt katkeavat koko talosta. 

Toinen kaveri asuu Unkarissa ja on kertonut että siellä raha ratkaisee kaiken palvelun mitä saat. Viranomaisten lahjominen rahalla on yleinen käytäntö varmistaa, että asiasi hoidetaan kuten pitää. Jos et tarjoa lahjuksia, niin meininki on kylmää. 

Suomi ei ole täydellinen, ja en ole todellakaan tyytyväinen siihen miten nykyhallitus kyykyttää heikoimpia. Myös terveydenhuoltoa on romutettu törkeästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Mutta Suomessa on puolensa ja kyllä täällä on paljon asioita joista olla ylpeä. 

En ole. 

Täällä on tietyt asiat kuin jossain Romaniassa mutta ihmisillä ei silti ole vahvoja tukiverkkoja paikkaamaan yhteiskunnan tukiverkon repeämiä. Ei hyvältä näytä. Toki paremmin asiat kuin jossain Venäjällä tai muussa diktatuurissa.

Joskus olin mutta en niin enää. Sielumme on myyty muualle. Tosin on meillä vielä joitakin hyviä asioita mistä voi olla ihan ylpeä.

En ole ylpeä siitä kulttuurista jota koko länsimainen maailma tänä päivänä meille eu,n avustuksella suoltaa. En ole ylpeä miten kohtelemme heitä jotka voivat muutenkin huonosti (teemme sen usein ns. parempiosaisten vuoksi, ettei heiltä puutu mitään). Kuitenkin suomessa on paljon hyvää.  Todella paljon, ja siitä iloitsen.

(Huoli on esim ns pahoinvointialueiden pakkosynnyttämisestä, entiset ns. hyvin voivatkin asiat on monin tavaoin tehty huonoiksi.)

Minä olen ylpeä, vaikka ymmärrän ettei kaikki ole maassamme hyvin tällä hetkellä. Me olemme kuitenkin ainutlaatuinen kansa, omanlaisiamme, monella tavalla aika erilaisia muihin kansoihin verrattuna. Aika hiljaisia ja varautuneita, mutta kuitenkin ystävällisiä ja kohteliaita. Sisukkaita ja työteliäitä ja aika vaatimattomia, mikä varmasti on yksi syy siihen onnellisuuteen, ollaan aika vähään lopulta tyytyväisiä. Suomalaisiin voi useimmiten luottaa, ollaan sanojemme mittaisia. Tällaista ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä, minusta suomalaisuudesta pitäisi pitää kiinni, eikä yrittää muuttua joksikin muuksi ja tuoda tänne jatkuvasti uutta verta ja kulttuuria ja tapoja muualta. 

Luin juuri yhtä kolumnia jossa kerrottiin että maassamme on tällä hetkellä ainakin 60 000 syrjäytynyttä nuorta, sitten jos otetaan aikuiset mukaan niin lukuhan on jotain ihan hillitöntä. Mikä on mennyt näin pahasti pieleen?? 

Mitä "suomalaisuus" edes voi olla? Onko se passin omistamista vai geneettinen ominaisuus vai suomalaisen kulttuurin ja historian tuntemista ja omaksumista?

Nykyään hävettää olla suomalainen. Ennemmin valehtelen olevani Ruotsista jos kyselevät. Tämä on nykyään niin äärioikeistolainen valtio ettei pahemmasta väliä.