Ostin miehelle viisi joululahjaa, hän ei minulle yhtään
Yksi viidestä oli arvokkaampi lahja, neljä muuta vähän pienempiä, mutta kuitenkin. Avasi lahjansa ihan tyytyväisenä, mutta ei edes kiittänyt eikä sanonut tykkäsikö (tiedän tosin, että oli mieluisia kun oli niistä aiemmin puhunut että haluaisi saada). Ei antanut minulle edes joulukukkaa. Eikä kommentoinut sanallakaan sitä että hän sai 5, minä 0. Ei minun joulu tästä nyt pilalla ole, mutta enpä oikein tiedä mitä tästä nyt pitäisi ajatella.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa törppö. Minä ostin miehelle vähistä rahoistani yhden pienen lahjan. Mies ei ostanut minulle mitään. En ole kovin pettynyt, koska meidän suhde on ollut vähän sellaista on-offia, ja tiedän että välillä mies on huomaavainen ja välillä ei jaksa ottaa mitään "turhia lahjahömpötyksiä" huomioon.
Ongelma tuleekin siitä, jos ei ota huomioon onko SINULLE tuo "turha lahjahömpötys" tärkeä.
Mietipä kun menisit jonkun synttärijuhliin ilman lahjaa, selitykseksi kertoisit ettei moiset lahjahömpötykset ole sinulle tärkeitä.
Joo, tiedän. Minulla on kesken prosessi jossa yritän takoa itselleni päähän, että minunkin toiveilla ja tarpeilla on väliä. Lipsahdan aina välillä takaisin liian nöyristeleväksi.
Tapailumies ostaa kummilapsille lahjat synttäreinä, jouluna. Minulle ei usein edes onnittele,lahjoista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kärsivällinen+20v
Siinä teille perspektiiviä muuttuuko mies.
Sen sanon että mies ei arvosta koska ei vaivaudu mitään lahjaa laittamaan.
Terveisin: entinen muija (nuija, sanois Jope)
Mun mieheni ei ostele lahjoja. Mutta siivoaa joka aamu keittiön ja keittää kahvit, koska on aamuvirkku. Se on vähän kuin 365 lahjaa vuodessa. Koen itseni arvostetuksi.
Apua! Oikeasti, miten kukaan voi sanoa, että aikuisen ihmisen toiminta, jossa siivoaa oman h8mansa keittiön ja keittää aamupalakseen kahvit ja tietenkin siinä samalka muille siellä asuville perheensä jäsenille on joku "lahja" sille toiselle?
No kyllä on tämän maan miehet lahjottu yllin kyllin vuosikymkenien ajan joka torpassa!
Ei ole 365 päivän lahja, ihan on normaali aikuisen ihmisen kansalaistaito osata siivota oma kämppänsä ja hankkia ruokansa itselleen ja perheelleen. Oli sitten mies tai nainen tai mitä vaan siinä välillä.
Lahja on jotakin sille toiselle annettua, josta ei ole antajalle mitään muuta iloa kuin ilo siitä, että toiselle tulee hyvä mieli tai joku tuon toisen ihmisen tarve tyydytettyä (ilman kytköksiä omiin tarpeisiin, kuten kohta saan vastapalvelukseksi seksiä tai hemaisevan naisen jota näytellä muille pörssiklubilla...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei yksinkertaisesti osaa ostaa mitään joululahjaa ja ymmärrän sen. Siksi kysyy joka joulunalus mitä haluaisin ja antaa siihen sitten rahat. Kuinka kätevää ja toimivaa meillä. Joka joulu olen siis saanut höneltä ylellisen tai tarpeellisen lahjan, hän sitten jonkun yllätyksen minulta kun niistä tykkää.
Exäni vetosi myös tähän. Kun kerroin suklaan tai kukkienkin riittävän enemmän kuin hyvin niin "ei ne oo oikea lahja, haluaisin antaa jotain kunnollista". Ja ratkaisu oli, ettei antanut mitään.
En nykyään enää olisi ihmisen kanssa, joka ei tunne minua sen vertaa, ettei osaisi minulle kerran vuodessa lahjan ostaa. Synttäreinä voisi viedä vaikka itsesuunnittelemilleen treffeille esim. leffaan tai/ja syömään.
Mutta ei. En saanut mitään. Seuraava parisuhde kun alkoi aika samoilla lähtök
Tuttua. Minä olen myös pysäyttänyt itseni näiden empatia- ja huomioimiskyvyttömien ihmiselukoiden puoleensavedosta, ja ymmärtänyt, että se johtuu lapsuuteni traumasta. Tunnen vinoutunutta *turvaa* tuollaisesta sairaasta käytöksestä, koska koin sitä lapsena.
Sama. Nyt jokin paranemisprosessi selkeästi menossa, koska sain tarpeekseni näistä huonoista suhteista, ja olen aidosti onnellinen yksinäni.
Eli nyt suhteen pitää kertakaikkiaan tuoda mukanaan hyvää, jotta on parempaa kuin yksinolemiseni.
Vierailija kirjoitti:
Mies ajattelee varmaan olevansa se sinun lahja.
Todennäköisesti! 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan asiasta puhua miehen eikä palstan kanssa?
En oikein tiedä mitä sanoa. Että olet juntti kun et kiittänyt. Ei siitä taida tulla kovin hyvä keskustelu. Ap
Joten aiot niellä pettymyksen tyynesti ja ottaa ensi vuonnakin takkiin? Osta ensi vuonna itsellesi monta kallista lahjaa ja miehelle ei yhtään. Kato venähtääkö sen naama.
Voimaantuneen suominaisen ainoa tapa oikoa parisuhteen epäkohtia on kosto. 🤦🏼
Miksi aikuiset ihmiset ostelevat toisilleen joululahjoja? Tätä on jotenkin vaikea ymmärtää. Mutta kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan asiasta puhua miehen eikä palstan kanssa?
En oikein tiedä mitä sanoa. Että olet juntti kun et kiittänyt. Ei siitä taida tulla kovin hyvä keskustelu. Ap
Joten aiot niellä pettymyksen tyynesti ja ottaa ensi vuonnakin takkiin? Osta ensi vuonna itsellesi monta kallista lahjaa ja miehelle ei yhtään. Kato venähtääkö sen naama.
Voimaantuneen suominaisen ainoa tapa oikoa parisuhteen epäkohtia on kosto. 🤦🏼
Niin. Jos puhuminen ei auta, niin ero on tietysti hyvä vaihtoehto jos parisuhde ottaa enemmän kuin antaa.
Areenassa on vielä muutaman päivän nähtävillä suomalainen nykypäivän leffa "Koirat eivät käytä housuja".
Ihmisiä ajaa se, mikä niille on tärkeää milloinkin. Ihan jokaista, iästä ja muista statuksista viis. Niiden omien tarpeiden suhde olemassa oleviin mahdollisuuksiin.
Rohkeus ja mielikuvitus säätelee sitten rajat, mitä teet. Kun hyväksyy sen lähtökohdan, että kaikki on jatkuvassa muutoksessa koko ajan, niin ympärillä, toisissa ihmisissä kuin itsessään, niin alkaa huomata, että valinnanvapaus on valtava eikä mikään ikinä ole varmaa.
Olisit ap katsellut ympärillesi kysyvän näköisenä ojentaessasi miehelle lahjat ja sanonut:
-Hae sinäkin ne minulle ostamasi lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan asiasta puhua miehen eikä palstan kanssa?
En oikein tiedä mitä sanoa. Että olet juntti kun et kiittänyt. Ei siitä taida tulla kovin hyvä keskustelu. Ap
Joten aiot niellä pettymyksen tyynesti ja ottaa ensi vuonnakin takkiin? Osta ensi vuonna itsellesi monta kallista lahjaa ja miehelle ei yhtään. Kato venähtääkö sen naama.
Voimaantuneen suominaisen ainoa tapa oikoa parisuhteen epäkohtia on kosto. 🤦🏼
Niin. Jos puhuminen ei auta, niin ero on tietysti hyvä vaihtoehto jos parisuhde ottaa enemmän kuin antaa.
Tässä maassa on pilvin pimein onnettomia yksinhuoltajanaisia jotka näpäyttelivät ja kostivat tiensä ulos parisuhteesta.
Aikuinen nainen rääkyy joululahjojen perään ja mielisairaat miesvihaajat kannustavat eroon 😂
Että sellainen jouluprovo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan asiasta puhua miehen eikä palstan kanssa?
En oikein tiedä mitä sanoa. Että olet juntti kun et kiittänyt. Ei siitä taida tulla kovin hyvä keskustelu. Ap
Joten aiot niellä pettymyksen tyynesti ja ottaa ensi vuonnakin takkiin? Osta ensi vuonna itsellesi monta kallista lahjaa ja miehelle ei yhtään. Kato venähtääkö sen naama.
Voimaantuneen suominaisen ainoa tapa oikoa parisuhteen epäkohtia on kosto. 🤦🏼
Niin. Jos puhuminen ei auta, niin ero on tietysti hyvä vaihtoehto jos parisuhde ottaa enemmän kuin antaa.
Tässä maassa on pilvin pimein onnettomia yksin
Luulen, että ovat onnellisempia yksin kuin paskan miehen kanssa.
0/5, aloittaja vastailee omaan provoonsa
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen nainen rääkyy joululahjojen perään ja mielisairaat miesvihaajat kannustavat eroon 😂
Että sellainen jouluprovo.
Kas, miesvihasikakin on herännyt hokemaan lempisanaansa. Oliko kiva joulu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan asiasta puhua miehen eikä palstan kanssa?
En oikein tiedä mitä sanoa. Että olet juntti kun et kiittänyt. Ei siitä taida tulla kovin hyvä keskustelu. Ap
Joten aiot niellä pettymyksen tyynesti ja ottaa ensi vuonnakin takkiin? Osta ensi vuonna itsellesi monta kallista lahjaa ja miehelle ei yhtään. Kato venähtääkö sen naama.
Voimaantuneen suominaisen ainoa tapa oikoa parisuhteen epäkohtia on kosto. 🤦🏼
Niin. Jos puhuminen ei auta, niin ero on tietysti hyvä vaihtoehto jos parisuhde ottaa enemmän kuin antaa.
Tässä maassa on pilvin pimein onnettomia yksin
Jotka olisivat vielä onnettomampia sen ex-miehensä kanssa. Puhumattakaan lapsista. Vanhempien huono parisuhde on valtava stressitekijä lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan asiasta puhua miehen eikä palstan kanssa?
En oikein tiedä mitä sanoa. Että olet juntti kun et kiittänyt. Ei siitä taida tulla kovin hyvä keskustelu. Ap
Joten aiot niellä pettymyksen tyynesti ja ottaa ensi vuonnakin takkiin? Osta ensi vuonna itsellesi monta kallista lahjaa ja miehelle ei yhtään. Kato venähtääkö sen naama.
Voimaantuneen suominaisen ainoa tapa oikoa parisuhteen epäkohtia on kosto. 🤦🏼
Niin. Jos puhuminen ei auta, niin ero on tietysti hyvä vaihtoehto jos parisuhde ottaa enemmän kuin antaa.
Tässä maassa on pilvin pimein onnettomia yksin
Ei ole.
Tällä palstalla on parisataa ylipainoista inceliä, jotka saavat kiksit nettipelaamisesta, pornon katselusta, rasvan, suolan ja sokerin mausta, alkoholista ja alistus fantasioista. Sellaisia, joiden äidit ja tarhan tädit toruivat myöhään opitusta vessassa käynnistä ja jotka jäivät jotenkin muiden ihmisten varjoon aina. Eivät oikein ikinä oppineet, että aikuisena tehdään asiat yhdessä. (Lapsena olisi pitänyt oppia ensin tekemään itse, että myöhemmin onnistuisi se yhdessä tekeminen.)
Noilla tyypeillä se meni jotenkin väärinpäin, ensin teki äiti puolesta ja sitten olikin jo liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Käytöstavaton moukka, kyllä lahjoista tulee kiittää. Jätä ensi jouluna lahjomatta.
Minä laittaisin avioero hakemuksen menemään, kuka haluaa olla naimisissa käytöstavattoman ja kiittämättömän moukan kanssa? Tuossa ei ole enää kyse enää pelkistä lahjoista vaan siitä, että kumppani ei tippakaan arvosta sinua tai välitä sinun tunteistasi.
Tuo on kurjaa. Ensimmäinen mies ei koskaan huomioinut minua ja lopulta ei yhtäkään hyvää sanaa edes sanonut, otin eron. Nykyisen miehen kanssa sovittiin ettei osteta lahjoja toisillemme ja se on pitänyt. Autamme kotitöissä pitkin vuotta toisiamme sisällä ja ulkona ja riittää että hän kohtelee minua hyvin. Pojalle ostamme yhdessä lahjat. On jo aikuinen ja mietimme tarkoin mitä ostamme, poika ei tykkää krääsästä. Yleensä vaatteita. Toivotan aloittajalle hyvää joulua ja puhu asiasta. Ehkä hän ei vain ymmärrä että haluat että sinut huomioidaan.
äö?