Lue keskustelun säännöt.
Puolison alkoholiongelma
23.12.2023 |
Olen tässä pikku hiljaa huomannut että puolisoni juo alkoholia nykyään todella paljon ja usein. Löysin siivotessa hänen tyhjäpullo varaston ja tyrmistyin. Tissuttelee tasaisesti niin ei huomaa niin selkeästi sitä juomisen määrä
On muuten oma itsensä juodessaan paitsi olen alkanut huomaamaan että millon on nousu ja lasku. Ero tavalliseen käytökseen on aika pieni mutta havaittavissa. Ensin on puuhakas ja iloinenkin, jonkin ajan kuluttua on hieman negatiivinen ja valittaa epäkohdista maailmassa tai muusta. Se on raskasta
on normaalisti hyvin tasapainoinen ja positiivinenkin mies. Työnsä hoitaa ja ei ole koskaan ns kännissä. Eikä räyhää tms. mutta sammuu tai nukahtaa välillä työpöytänsä ääreen joten se kertoo paljon. Ennen kävi kuntosalilla monta kertaa viikossa yms mutta enää ei tee muuta kuin töitä (tekee töitä etänä kotoa käsin) autotallissa tekee välillä jotain harrastus juttuja. Pelottaa että mies kuolee tuohon viinan juontiin. Mitä voisin tehdä?
PS. Ilkeilyä en nyt kaipaa.
Kommentit (42)
Minä en miehelle ole sanonut juomisesta kuin kerran kun hän alkoi juomaan kirkasta usein eli ihan pari kk sitten. Sanoin että kuolet vielä tuohon viinaan. Aikaisemmin joi vain viiniä ja harvoin muuta. Tilanne näin paha vasta nyt. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne miehet puhu että "akka lähtee juomalla"
No lähtispä. Välillä vaan naiset eivät osaa irrottaa edes omankin elämänsä pilaavasta suhteesta, jos ovat aidosti ainakin alussa rakastaneet. Vaikka kuinka nostaa panoksia niin ei välttämättä lähde, ennen kuin on jomman kumman osalta myöhästä. Vaikka sitähän se alkkis kaipaa. Tuhon tieltä ei enää käännytä. Samaan suohon kaikki läheisetkin vaan koska minähän en puhu enkä pukahda.
Moni alkoholistin puoliso kärsii läheisriippuvuudesta, eikä siksi halua lähteä tuhoon tuomitusta suhteesta.
Juuri näin. Ja molemmat tarvitsevat yleensä apua ongelmansa selvittämiseen, ja useimmiten se onnistuu vain erillään, ellei ole luja pari ja tähdet kohdallaan ym. Yksinäänkin nuo ongelmat on niin vaikeita päihittää, että nämä on valitettavasti näitä tarinoita, joissa kärsii usein monta ihmistä ja lopulta ei kukaan selviä omista haavoistaan. Siksi tuo päätös on melkeimpä ainoastaan mahdollista tehdä suhteen alussa, silloin kun nämä vaaran merkit ilmestyvät. Mitä pikimiten selvittää onko saumoja, voimavaroja ym. yhdessä alkaa toipumaan. Usein ei mutta alkkis ei lähde, ja valitettavasti tosiaan nainenkaan harvoin, ainakaan ajoissa.
"Rauhallista ja hyvää elämää muuten eletään onneksi, mutta tajusin tuossa jonkun kommentista että minähän teen meillä kotona melkein kaiken. Asutaan isossa omakotitalossa missä iso piha joten tekemistä riittää. Muutaman kerran mies kantanut polttopuita. Nyt jouluna vähän auttanut järjestelyssä mutta lähinnä siivosi oman työhuoneensa ja lämmitti sen. Minä teen kaiken muun ja varsinkin arkisin. Vaikka käyn töissä. Minä myös maksan tietysti melkein kaiken ja hoidan omien lasten jutut. Mies vain lähinnä saattaa välillä valittaa kuinka sotkuista on. Nyt alkaa omatkin silmät avautumaan 😮taidan juosta... ap"
Niin. Hienoa jos näet tilanteen! Se on se tärkein osuus ja alku mahdolliselle muutokselle. Tuo pienikin oivallus voi olla iso. Ja tärkeä alku sille, että alat näkemään koko kuvan.
Voisitko ehkä rauhassa seurailla tilannetta ensin? Rauhoittaa omaa mieltäsi taustalla, kuunnella omia tuntemuksia, etenkin jos nousee näitä arjen oivalluksia ja seurata miehesi elämää ilman "odotuksia". Eli olet ihan läsnä ja keskustelet ja näin, mutta kuten eräs sanoikin, niin jättää esim. huomauttelu tm. pois. Ehkä mainita jos tulee puhetta, että huomaat että tämä menee näin, tämä asia ei toteudu, minusta tuntuu tältä. Kysellä yleisesti häneltä, kuulumisia, tekemisiä, vointeja, mutta jättäen nimenomaan kaiken alkoholiin liittyvän pois. Tavallaan että saisit siitä kautta nähtyä miten asiat limittäytyvät toisiinsa, jos saat kiinni mitä tarkoitan. Ja miettisit omia haaveita, toiveita ym. taustalla itseksesi. Jotta sitten osaat tuoda pöytään selkeästi omat ehtosi yhteiselle elämälle, niin, että ne ovat niin raudanlujat vaatimukset, että se on joko tai. Ja se tai pitää, eli jos sinun on valittava itsesi, niin sitten lähdet.
Mutta jos rakastat ja välität syvästi, ymmärrän että tilanne on tosi vaikea. Ota aikaa ajatuksillesi ja tee toimintasuunnitelma. Se on kova paikka työstää itseään samalla kaiken tuon edessä. Ja varmasti koet voimattomuutta. Kynä ja paperia on muutenkin hienot välineet, voit kirjoittaa ylös pienimmätkin huomiot, jotka vaivaavat, tai listan hänen teoistaan ym. joista taas saat toivoa.
Vierailija kirjoitti:
"Rauhallista ja hyvää elämää muuten eletään onneksi, mutta tajusin tuossa jonkun kommentista että minähän teen meillä kotona melkein kaiken. Asutaan isossa omakotitalossa missä iso piha joten tekemistä riittää. Muutaman kerran mies kantanut polttopuita. Nyt jouluna vähän auttanut järjestelyssä mutta lähinnä siivosi oman työhuoneensa ja lämmitti sen. Minä teen kaiken muun ja varsinkin arkisin. Vaikka käyn töissä. Minä myös maksan tietysti melkein kaiken ja hoidan omien lasten jutut. Mies vain lähinnä saattaa välillä valittaa kuinka sotkuista on. Nyt alkaa omatkin silmät avautumaan 😮taidan juosta... ap"
Niin. Hienoa jos näet tilanteen! Se on se tärkein osuus ja alku mahdolliselle muutokselle. Tuo pienikin oivallus voi olla iso. Ja tärkeä alku sille, että alat näkemään koko kuvan.
Voisitko ehkä rauhassa seurailla tilannetta ensin? Rauhoittaa omaa mieltäsi taustalla, kuunnella omia tuntemuksia, et
Jatkuu..
Kirjoitin siis tuon kommentin, johon tällä viestillä toden näköisesti viittaat.
Olen siis itse alkoholistin lapsi. Äitini yritti rakastaa isän ehjäksi. Noh, ei onnistunut. Hänellä on nyt "alkoholidementia", kamala seuraus. Olen lapsesta asti kannatellut perhettä ja hoitanut mm. kotityöt. Tästä kommenttini juuri juonsikin juurensa, eli kotityöt jäävät sen toisen (läheisriippuvaisen ehkäpä) vanhemman kontolle. Meillä tilanteessa oli muutakin raskaita tekijöitä, mutta yksi iso oli se, että isä oli se kolmas lapsi, taakka äidille. Äiti ei osannut lähteä ajoissa. Talon ja pihan hoito kaikki vaativat joko anelua tai useita pyyntöjä, jos onnistuivat siltikään. Jossain vaiheessa tosiaan sitten kun itse jo muistan paremmin, ei isä hoitanut mitään. En esim. muista tehneen ruokaa meille lapsille kuin ehkä kaksi kertaa.
Pelko ja turvattomuus oli läsnä aina. Räjähtelevä persoona. Oli vain omassa kammarissaan. Ei saanut häiritä. Usein hiljainen ja etäinen, ja vaikka rauhallisessa mielentilassa niin ei aina uskaltanut samaan huoneeseen. He eivät puhuneet keskenään, elleivät raivonneet. Juomista piiloteltiin suvulta ja perheen sisällä. Kuulin omasta huoneesta korkin avautuvan ja siihen päälle aina "KÖHKÖH". Joo. Peittely ja salailu oli se raskain ja puhumattomuus. Ei ollut mitään saumaa enää äidillä tai kellään, kun ei puhuta niin ei puhuta. Surullista edes tätä kirjoittaa.
Mutta se mitä olen jälkikäteen ymmärtänyt on juuri se, että äitini kyllä näki merkit jo ennen meitä lapsia. Halusi vaan luottaa, että rakkaus kantaa. Kantoihan se, meinaan äidin. Isäkin kyllä rakasti meitä kaikkia, mutta addiktio ja sairaus vei, joten ei sitä rakkautta kukaan meistä kokenut eikä nähnyt. Noh, nyt menee vaikeaksi kirjoittaa.
Sanon vielä vaan, että mieti rauhassa. Rakkaus myös satuttaa. Alkoholistin tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Joko siinä vaiheessa kun saat ajoissa riuhtaistuasi itsesi irti, ja hänkin ehkä rajun rakkauden myötä (ei mahdollistajaa) löytää itsensä ja omat tarpeensa ja osaa hakea apua, tai sitten myöhemmin, kun elämät ovat kuluneet pitkälti kohti surullista loppuaan. En halua manata silti liikaakaan piruja seinälle. Isäänikin rakastan ja yritän hoitaa minkä pystyn, on siis täysin autettava. Olen itse +30. Oma elämä on valunut hukkaan tuon rakkaudettomuuden kokemuksen kautta, mutta löydän elämälleni sitten muuta merkitystä. Esimerkiksi tällä, että voin vaikka kertoa kokemuksistai.
Muista rakastaa itseäsi ensin ja luota itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Rauhallista ja hyvää elämää muuten eletään onneksi, mutta tajusin tuossa jonkun kommentista että minähän teen meillä kotona melkein kaiken. Asutaan isossa omakotitalossa missä iso piha joten tekemistä riittää. Muutaman kerran mies kantanut polttopuita. Nyt jouluna vähän auttanut järjestelyssä mutta lähinnä siivosi oman työhuoneensa ja lämmitti sen. Minä teen kaiken muun ja varsinkin arkisin. Vaikka käyn töissä. Minä myös maksan tietysti melkein kaiken ja hoidan omien lasten jutut. Mies vain lähinnä saattaa välillä valittaa kuinka sotkuista on. Nyt alkaa omatkin silmät avautumaan 😮taidan juosta... ap"
Niin. Hienoa jos näet tilanteen! Se on se tärkein osuus ja alku mahdolliselle muutokselle. Tuo pienikin oivallus voi olla iso. Ja tärkeä alku sille, että alat näkemään koko kuvan.
Voisitko ehkä rauhassa seurailla tilannetta ensin? Rauhoittaa omaa
Ainiin ja vielä jatkan - tuosta autotallista piti vielä mainita! Se oli isän lempipaikka! Heti kun tarkeni siellä "puuhastella" ja vähän tavellakin keksi asiaa silloin tällöin, niin se oli hänen oma soppensa. Autohan ei mahtunut juurikaan talliin sen jälkeen kun oltiin taaperoikäisinä sinne muutettu. Isällä oli kuulema aina projekteja siellä tai "laitteli autoa" talon kulman takana. Eli auto nostettuna puntille ja ehkä rengaskin irti muodon vuoksi. Tallin ovi raollaan ja musiikki taustalla. Eli siis siellä oli ne jemmat ja pullot ja oma rauha. Rauhassa kai mietti tuntojaan ja suri surujaan, ja koitti hukuttaa murheensa.
Äiti ei osannut kysyä "oikein" eikä isä vastata. Molemmilla omat tunnelukkonsa. Eli kukaan ei vaan puhunut - oli "ratkaisu".
Hauskinta tuossa oli se, että minun tapani käsitellä asiaa oli sitten esim. lapsuudessa alkanut ahimimshäiriö. Noh rahoituksenhan sain siihen tuolta autotallista mihin saattoi viikossa kertyä taas muutama kassillinen pulloja. Sain viedä ne sitten kauppaan, tavallaan opin jo lapsena myös itse peittämään isän jälkiä, jotta vanhemmat eivät riitelisi niin paljon. Ja sitten samalla opin itse että nää addiktiothan on oikein käteviä tunteiden turruttamiseen.
Vielä hauskempaa oli se, että niitä projekteja ei tosiaan koskaan valmistunut eikä näkynyt missään. Mutta vuosi vuodelta oli vaikeampi päästä talliin sisään kun pullopussien määrä kasvoi. Lopulta pääsi (isän mukaan helposti) hyppelemällä enää jalan mentävien kolojen kautta tuonne peräseinällä olevan työpöydän ääreen, missä "hommat jatkuivat" aina vaan.
No lopulta lähti muu perhe kun lapset kasvettiin tarpeeksi, isä jäi taloon juomaan. Isä oli niin huonossa kunnossa jo että ei se sieltä mihinkään lähtenyt. Sauna saattoi huutaa viikon päällä ja äiti (joka hoiti edelleen laskut) kävi sähkölaskun saatuaan sen sammuttamassa. Ihme ettei palanut koko mörskä ja mies. Varhaisaikuisuus meni itsellä vältellen, ei muistikuvia, kai vähän traumatisoitunut, etenkin tuosta vaiheesta kun isä makasi siellä paskoissaan kun yritin käydä auttamassa. Itku silmässä aina pois. No isä joi talon arvosta noin puolet kun pinnat piloilla ja vesivahinkoa ja sen sellaista. Jotenkin saatiin se pois, mutta aivot on juotu niin näin se on. Mutta tuo autotalli. on aina muistoissani. Välillä jo siis alle 10 v muistan käyneeni oven raosta kurkkaamassa, että "siellä isä on". En osannut lähestyä. En pyytää rakkautta, tai edes sanoa mitään. Sanonpahan vaan että paska myrkky se alkoholi on. Ihmisellä siellä alla on se ongelma, mikä pitää hoitaa. Ja jos hän ei itse sitä halua hoitaa, niin sinä et voi auttaa. Pelasta edes itsesi, jos et jaksa leikkiin ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kirjoitus on ihan niinkuin minun kirjoittamaani, poislukien että minä olen mies ja naiseni juo..
Juominen on sanoisinko jokapäiväistä... joskus harvoin on yksi tai kaksi päivää kun ei juo yhtään mutta yleensä juo 3-5 annosta jos työpäivä seuraavana päivänä mutta jos ei ole niin sitten lähtee lapasesta ja yleensä sammumispisteeseen asti.
Tätä on jatkunut useamman vuoden, ei onneksi asuta yhdessä, ei yhteisiä lapsia jne. Hänellä on yksi oma lapsi ja olen sanonutkin että jos sosiaalitoimi saisi juomisesta tietää niin lapsi olisi isällään välittömästi..
Ei naista kestä selvinpäin. Siksi en ole koskaan naista ottanut koska pitäisi juoda alkoholia jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuollainen mies. Kun otin asian puheeksi, niin sanoi, että minun syytä. Alkoholisti syyttää aina muita ongelmastaan. Kasvoin kotona, jossa isäni oli alkoholisti, niin tämä helpotti omaa päätöstäni. Lähdin pois, koska tiesin ettei mikään tule muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei naista kestä selvinpäin. Siksi en ole koskaan naista ottanut koska pitäisi juoda alkoholia jatkuvasti.
Eli et juo ikinä alkoholia, vain jos seurustelet naisen kanssa? Hienoa että olet huomannut tämän, ei omaa elämäänsä kannata pilata yhdenkään naisen takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap viesteistäsi päätellen vaikutat järkevältä ihmiseltä ja kyllä, itse suosittelisin myös eroamaan ja pysymään kaukana.
Oma mieheni on (oli?) alkoholisti, ei juo enää eikä kumpikaan uskota että hän enää ikinä juo, niin paljon on elämä tässä muuttunut. Mutta se aika kun joi, oli ihan kauheaa. Toki itsekin join aika paljon että sillä tavalla se ei haitannut. Kun juominen alkoi olla jokapäiväistä niin meni liian pitkälle (hänen juominen, ei minun). Oltiin läheisriippuvaisia ja jäin, toivoin parasta ja se on ihme että meille kävi hyvin. Tehtiin paljon töitä itsemme eteen, nyt eletään tasaista, onnellista elämää. (Alettiin miettimään lapsen hankkimista ja kumpikin oli sitä mieltä että alkoholi ei kuulu siihen kuvioon.) Jos hän alkaisi juomaan niin eroaisin heti, enkä ikinä ottaisi enää miestä jolla alkoholiongelma. Ja itse väitän että suomalainen alkoholikulttuuri ei ole mitenkään tervettä, että melkein absolutisti pitäisi olla että suostuisin jonkun ottamaan.
Niin kuin useasti ennenkin olen sanonut:
Mieti kummalla on ongelma alkoholista ja sitten, kumpi sitä juo.
Vedä johtopäätös ja toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä tullut ihan vittuillakseen, ykskaks esim omaan käytökseesi, lupauksiisi nähden?
Todnäk tätä ns ongelmaa ei ole ole lainkaan tänäpänä, kun lähdit.
Olit hirviö. Valehtelija. Avuton. Naurettavaa jälkeenpäin.
Se ole pelkkä vittuilu sulle. Valheellesi.
Ohi on.
😁🖕🖕🖕🖕🖕🖕
😊😊😊😊😊😊😊😊😊😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miesystävä juo. Paljon. Yhä enemmän ja enemmän. Onneksi emme asu yhdessä, eikä meillä ole yhteisiä lapsia. Emme muuta yhteen ja lapsia ei meille iän takia tule. Kamala katsella, kun mies juo itseään hautaan. Tunnustaa ongelman, mutta ei tee sille mitään, koska se on kuulemma sairaus. No, sairaana mennään lääkäriin, sanoin. Ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus on ihan niinkuin minun kirjoittamaani, poislukien että minä olen mies ja naiseni juo..
Juominen on sanoisinko jokapäiväistä... joskus harvoin on yksi tai kaksi päivää kun ei juo yhtään mutta yleensä juo 3-5 annosta jos työpäivä seuraavana päivänä mutta jos ei ole niin sitten lähtee lapasesta ja yleensä sammumispisteeseen asti.
Tätä on jatkunut useamman vuoden, ei onneksi asuta yhdessä, ei yhteisiä lapsia jne. Hänellä on yksi oma lapsi ja olen sanonutkin että jos sosiaalitoimi saisi juomisesta tietää niin lapsi olisi isällään välittömästi..
Lisään tähän vielä että muutoin meillä menee hyvin, rakkautta on, ihanaa seksiä, ollaan läheisiä, naurua, tukemista jne kaikkea on..
Mutta toisaalta mietin että onko se kaikki kuitenkin harhaa? ei kait? mut onko siihen sekoittunut sit ihan liian paljon läheisriippuvaisuutta? lähteminen suhteesta tuntuu välillä oikealta, väärältä, välillä jopa narsistiselta kun/jos hylkään toisen tosta vaan...
ja sitten mietin sitäkin että en oo itse yhtään sen parempi, juon myös itse hänen seurassa, välillä ihan liikaa.. mutta yksin ollessa osaan olla viikon kaks juomatta mitään tai ainakin reilusti kohtuudella.. Eli toisaalta puen lähtemistä myös siihen että suojelisin itseäni?
Ei sun ole pakko erota, jos mies ei ole väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti, mutta suosittelisin antamaan sille vaihtoehdot ero tai tissuttelu loppuu. Mun exä oli aikamoinen pesusieni nuorempana, mutta nykyään se juo kohtuudella, kun annoin juuri nuo vaihtoehdot. Eikä erottu alkoholin takia.
Ehdota yhteistä kuntoremonttia, tipaton ja salilla käytte yhdessä 1 kk.aloittakaa siitä.
siivoa ja vie tyhjät pullot pois mutta älä tee asiasta numeroa . Näin mies tietää että olet huomannut .
Kysyisin ihan ammattilaisen mielipidettä, mitä tehdä.
esimerkki lähipiiristä: mies alkoholisti ja puolison keskusteluyritykset meni kuuroille korville. Puoliso ja lapset kärsi miehen juomisesta. Ero tuli kun ei suostunut lopettamaan juomista.
eron jälkeen lopetti ja löysi uuden naisen ja on nyt raitis.
kyllä se entinenkin puoliso olisi halunnut tukea ja saada toisen raittiiksi, mutta monesti se puoliso on liian läheinen. Saa vain vihat niskaansa.
joten jos haluat säilyttää puolisosi mutta hän ei myönnä ongelmaa - miten se onnistuu? Voi olla että ei onnistu vaan menetät hänet. Jos rakastat häntä, et voi kuitenkaan vain jatkaa juomisen mahdollistajana.
Vierailija kirjoitti:
Minä en miehelle ole sanonut juomisesta kuin kerran kun hän alkoi juomaan kirkasta usein eli ihan pari kk sitten. Sanoin että kuolet vielä tuohon viinaan. Aikaisemmin joi vain viiniä ja harvoin muuta. Tilanne näin paha vasta nyt. Ap.
Nyt siihen voi vielä puuttua.
puhu muiden läheisten kanssa, lapset, vanhemmat jne ja tehkää interventio. Se on rohkeaa ja tuskallista .
interventiossa jokainen kertoo miten toisen juominen vaikuttaa perheeseen ja ihmissuhteisiin tai elämään.
sitten omin avoin korkki kiinni ja aa ryhmään tai voi mennä minnesota-hoitoon. Maksaisiko työterveys päihdehoidon? Jos maksaa, sitä kautta apua. Miehelle voi sanoa että hänellä on nyt vielä mahdollisuus korjata suhde alkoholiin. Pian ei ole jos riippuvuus syvenee.
tulosta myös audit-testi, riskirajat, vaikutukset jne interventioon. Toivottavasti saat muita läheisiä mukaan siihen. Kaikkien on uskallettava avata silmät asialle.
Niin no sitä myydään kaupoissa.